keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pennusta nuorukaiseksi

Voi hyvä tavaton!

Tito on vähitellen muuttumassa nuorukaiseksi. Jalkaa nostaa jo joka kolmannella kerralla ja eilen nuoli keltaista lunta. Ymh...

Ulkona Tito ei keskity tarpeiden tekemiseen ollenkaan. Pissatessa pitää syödä keppiä ja kakatessa kävellään ympäriinsä. Eilen Tito pissasi ensin paikoillaan, mutta huomasi sitten vieressä olevan roskapussin. Sitä piti mennä haistelemaan - pussille asti muodostui keltainen viiva.

Ja tänään Tito painaa 16,7 kg.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kasvaa, kasvaa ja kasvaa

Titon painon kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Tässäpä viikoittaiset punnitukset alusta asti:
9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg n. 3kk
13 vkoa - 7,9 kg
14 vkoa - 8,8 kg
15 vkoa - 9,8 kg
16 vkoa - 10,3 kg
17 vkoa - 10,7 kg n. 4kk
18 vkoa - 11,9 kg
19 vkoa - 12,2 kg
20 vkoa - 13,5 kg
21 vkoa - 12,8 kg
22 vkoa - 13,8 kg n. 5kk
23 vkoa - 13,7 kg
24 vkoa - 14,8 kg
25 vkoa - 15,5 kg
26 vkoa - 15,7 kg n. 6kk
27 vkoa - 16,2 kg
28 vkoa - 16,7 kg

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

"Mitä sun alla on?"

Joka kerta, kun istun maahan (nurmikolle, hiekalle, lumeen jne.), Tito hyökkää siihen viereen kaivamaan. Kuoppaa täytyy kaivaa aivan jalkojeni viereen. Jos makaan hangessa, on paras kaivuupaikka pään vieressä. Muualla ei voi kaivaa, koska istun varmasti jonkin todella ihmeellisen asian päällä. Se pitää löytää. Lunta on puoli metriä ja Tito kaivautuu nurmikkoon asti etsien salaperäistä aarretta.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Oppiä ikä kaikki

Jos joku kysyy minulta, mitä Tito osaa, en tiedä oikeaa tapaa vastata. Se osaa valtavan paljon asioita, mutta käskystä vain muutamia. Omasta mielestäni heikoin kohtani koirien kouluttamisessa on juuri ärsykekontrolli. Nyt minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittää niitä vihjeitä...

Paljon ollaan asioita harjoiteltu ja pohjatyötä tehty erilaisille asioille. Ajattelin, että on korkea aika kirjoitella, mitä Tito nyt osaa ja mitä ollaan harjoiteltu.

- Kävellessäni jalkojen välissä pujotteleminen kummalta puolelta tahansa aloittaen
- Jalkojeni välissä käveleminen liikkuessani eteenpäin
- Jalkojeni välissä käveleminen niin, että Titon etutassut ovat kenkieni päällä
- Syliin hyppääminen, kun istun tuolilla tai seison
- Minun ympäri pyöriminen myötäpäivään peruuttaen
- Pusun antaminen
- Kuonon painaminen kaulalleni
- Kuonokosketus Post-it -lapulle
- Kuonokosketus ojennettuihin sormiini
- Leuan painaminen avoimelle kämmenelleni, kun kämmen on ylöspäin
- Kuonon painaminen kämmentäni vasten, kun kämmen on alaspäin
- Häpeäminen eli etutassut käsivarttani vasten ja pään laittaminen käteni alle
- Tassujen (kaikki neljä) laittaminen kippoon
- Oikean takajalan nostaminen, kun seisoo
- Vasemman etutassun nostaminen, kun seisoo
- Tangon, kepin ja käden halaaminen
- Etutassuilla seisominen (= tällä hetkellä onnistuu pystysuoraa seinää vasten, jos seinä ei ole liukas)
- Kukkuu eli häpeäminen keittiöjakkaraa vasten ja sen jälkeen pään vieminen ylös-alas-ylös-alas siinä tahdissa, missä minä liikutan omaa päätäni
- Lelusta kiinni ottaminen ja siitä irroittaminen
- Lelun tuominen takaisin, kun olen heittänyt sen tai kun Tito on voittanut lelun itselleen
- Sivulle tuleminen molemmille puolille
- Peräpään käyttäminen / seuraaminen (= voin liikkua lähes mihin suuntaan vain ja Tito pysyy tiiviisti jalkani vieressä kummallakin puolellani)
- Tokon eteen tuleminen (=pitää vielä ohjata eteen, mutta osaa tiivistää hienosti ja pysyy edessä, vaikka käteni ovat sivuilla)
- Kaukokäskyistä istu-seiso-istu
- Ovesta kulkeminen luvan saatuaan
- Kutsusta luokse tuleminen
- Juosta merkille ja kiertää sen
- Vapaana ollessa kontaktin ottaminen ja luokse tuleminen, kun vastaan tulee esim. koiria tai ihmisiä
- Puiden kiertäminen käsiohjauksella
- Lattian raapiminen
- Peruuttaminen
- Kuonon työntäminen kahvikuppiin ja sen pitäminen siellä
- Laatikon sulkeminen
- Kosketuskepin pään koskeminen
- Luvan odottaminen ruoan kanssa
- Tippuneen ruoan jättäminen
- Hihnassa käveleminen ja sivulle palaaminen, jos pysähdyn
- Hihnan irroituksen jälkeen vapautuksen odottaminen
- Luvan odottaminen muiden koirien kanssa leikkimiseen
- Luvan odottaminen ihmisten tervehtimiseen

Tässä asioita, jotka tulivat nyt mieleeni. Osa osataan hyvin ja osassa on vielä paljon tekemistä. Tito ei esimerkiksi ole ihmisiä kohtaan välinpitämätön, jos se ei saa lupaa tervehtiä. Kyllä se yrittää tutuilta ihmisiltä saada huomiota, mutta luovuttaa nopeasti, kun ei sitä saa. Luvan kanssa Tito juoksee ja nuolee ihmisten naamat. Kukin voi itse miettiä, haluaako oikeasti tervehtiä hyppivää ja märkää kieltä.

Tito on ½ -vuotias!

Tito syntyi 2.6.2010 ja täytti siis 2.12.2010 puoli vuotta.
Paljon on ehtinyt puolessa vuodessa tapahtua. Olin Norjassa lumilautailemassa, kun pennut syntyivät. Olin suunniltani onnesta, kun kuulin, että kaikki oli mennyt hyvin ja uroksia oli kolme. Kasvattaja Piia piti minut ajan tasalla kertomalla, miten pentujen elo sujui.

Kun pennut olivat 4-viikkoisia, menin ensimmäisen kerran katsomaan niitä. Olin nähnyt jo aikaisemmin valokuvia, mutta nyt silmäni kostuivat, kun näin pieniä pötköjä lattialla. Menin lattialle istumaan ja pian pari pentua tuli uteliaana katsomaan, kuka olen. Pennut nukkuivat paljon ja mönkivät paikasta toiseen. Veimme pennut ensimmäistä kertaa ulos ja oli mielenkiintoista nähdä, miten ne suhtautuivat uusiin hajuihin, ääniin, nurmikkoon ja lämmittävään aurinkoon. Osa lähti tutkimaan pihaa, osa jäi sisarusten luo ja yksi vähän hätääntyi. Silloin en osannut vielä päättää, minkä niistä haluaisin.


Kävin katsomassa pentuja uudemman kerran, kun niillä oli ikää noin 6 viikkoa. Nyt pennut juoksivat, painivat ja tuhosivat jo huomattavasti enemmän. Yksi juuttui kaapin taakse, toinen juoksi päin seinää ja kolmas söi laatikoston vetimiä. Pohdin kovasti kahden uroksen välillä. Titoon päädyin pienien kokeilujen perusteella. Tito oli uusista äänistä ja pinnoista kiinnostunut, kun toinen meni hieman hämilleen. Halusin uteliaan ja toimeliaan pennun. Sen olen saanutkin.

Hain Titon 1.8.2010 äitini kanssa. Paperiasiat kuntoon ja pentupaketti kainaloon. Liikutuin suuresti, kun Piia tarkisti vielä, että Titolla on kaikki kunnossa. 2 korvaa, 4 jalkaa ja kyllä - se on poika. Pentu autoon ja kohti kotia. Äiti toimi kuskina, kun minä pidin huolen, että pentu pysyi jalkatilassa. Tuo olisi halunnut kiivetä maisemia katselemaan. Autossa liikutuin jälleen, kun katsoin pientä pötköä jaloissani. Siinä oli minun oma pieni pentu. Pentu, josta olin niin kauan haaveillut.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Sisäsiisti?

Tito on tehnyt viimeisen kuukauden aikana pissat sisälle 3 kertaa. Joka kerta olen hakannut päätäni seinään, koska olen itse aiheuttanut sisälle pissaamisen. Poju on niin tosissaan koko ajan, että välillä on vaikea muistaa, että se on vielä ihan pieni. Eilen tulin kotiin itsepuolustuksesta ja naksuttelin Titon kanssa uusia temppuja. Lopussa palkkasin pallolla ja siinä vaiheessa olisin viimeistään voinut tajuta viedä pennun ulos.

Pian kuulinkin lorinaa ja Tito seisoi nurkassa lorottamassa valtavaa lammikkoa lattialle. En kiinnittänyt mitään huomiota ja annoin pissata rauhassa. Samalla sadattelin mielessäni, miten hölmö todella olin. Lattia puhtaaksi ja pennun kanssa ulos juoksemaan. Koska tiedän, että pentua ei pidä mennä häiritsemään, kun se pissaa sisälle, olen oppinut yllättävän rauhalliseksi. Kärsivällisyyteni on kasvanut tämän pennun myötä valtavasti!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

torstai 25. marraskuuta 2010

Meidän aamut

Ruikelo painaa nyt 15,5 kg. Täytyy sanoa, että vinttikoiraa muistuttaa edelleen. Pitkistä jaloista on nyt paljon hyötyä, koska lunta on paikoin omien polvieni yläpuolelle.

Pieni tiivistelmä meidän aamuista
Herätys tapahtuu lähes aina 10 minuuttia ennen herätyskelloa. Tito ynähtää aitauksessaan ja istuu siellä topakkana valmiina uuteen päivään. Pari viikkoa sitten Tito haukahti aamulla saadakseen minut ylös. Tämä tapa loppui nopeasti, kun poistuin joka kerta välittömästi kylpyhuoneeseen. Jotta tämä on ollut tehokasta, on minun täytynyt siirtyä heti pois näkyvistä. Jokainen voi itse kuvitella, miltä tuntuu ponnahtaa unien mailta salamana ylös.
Takaisin tulen, kun olen ehtinyt laskea hitaasti 20:een ja Titon on ollut täysin hiljaa.

Pilkon kourallisen nameja taskuun ja haen Titon aitauksesta. Avaan aitauksen oven ja palkitsen Titon, kun se odottaa lupaa tulla pois. Tämän jälkeen lupa, jonka noudattamisesta palkkaus ja eteiseen. Aitaukselta eteiseen kävelee parissa sekunnissa, mutta Tito ehtii yleensä napata suuhunsa jotain. Jos jostain löytyy muovipussi tai lapanen, Titon päivä on alkanut hyvin. Lenkille otan mukaan aina vähintään yhden vetolelun tai pallon. Vaihtelen leluja päivittäin.

Hihna naulakosta ja Tito on tullut omalle paikalleen eteiseen oven eteen. Hihna on lyhyt tynkä, jonka päässä on säädettävä puolikuristava panta. Pantaa ja hihna ovat toisissaan kiinni eli niitä ei voi käyttää erikseen. Avaan kädelläni pannan ja Tito sujauttaa päänsä siitä läpi. Palkkaus ja ovi auki. Palkkaus rauhallisesti odottamisesta, vaikka ovi on auki. "Ovesta" ja Tito siirtyy kanssani käytävälle. Palkkaus tästä. Käytävää pitkin rappukäytävään. Ennen kuin päästään ulos olen palkannut jo ainakin 10 kertaa mm. vieressä kävelemisestä, ovista kulkemisesta, ulko-oven eteen istuutumisesta ja jälleen rauhallisesti istumisesta, vaikka ulko-ovi onkin auki.

Aamuihin kuuluu ensin pikkulenkki tarpeiden tekoa varten. Sen jälkeen syön itse aamupalaa ja pilkon päivän loput palkkausnamit lautaselle tai rasiaan. Ennen pitkää aamulenkkiä tehdään temppuja ja yleensä jotain tokoliikettä. Kun aivonystyröitä on hetken hierottu, lähdetään jälleen ulos. Tätä ennen Tito on löytänyt muovipussin keittiöstä ja kiidättänyt sen nojatuolille. Ehkä Tito on sitä mieltä, etten kerään sen jätöksiä tarpeeksi usein...

Pitkä lenkki tehdään osaksi metsissä ja osaksi lenkkipoluilla. Tito on vapaana koko ajan. Lähinnä hihnassa kuljetaan 5-10 minuuttia ennen ja jälkeeen vapaana juoksemisen. Jos jossain näkyy vilaus koirasta, sinne mennään. Tilaisuudet täytyy käyttää hyvin. Kun Tito näkee koiran, se kääntyy ja ottaa kontaktia. Tämän palkkaan yleensä leikillä. Jos toinen koira tulee lähelle, palkkaan nameilla, joita syötän koko ajan, kun koira on lähellä. Tämän jälkeen palkkaan vielä kontaktista leikillä ja matka jatkuu. Tito on ottanut kontaktia myös kahdesta jänöjussista sekä ketusta. Hyvä niin. Viime sunnuntaina oli epäonnistunut kerta, koska toinen koira juoksi vapaana meidän luokse. Siinä ei paljon kontaktia Titolta herunut, kun pieni räksy juoksi kohti. Juoksin kuitenkin pois ja toivoin parasta. Ja tulihan Poju sieltä. Toisen koiran omistaja käveli omissa ajatuksissaan lähellä. Olisin voinut pienen lumipesun käydä antamassa.

Lenkeillä vähintään kehun, kun Tito pysähtyy ja kääntyy katsomaan, missä laahustan. Joskus vaihdan kontaktihetkellä suuntaa. Vaihdan suuntaa toki muulloinkin. Välillä juoksen kovaa pois ja kutsun Titoa nimeltä. Palkaksi hyvät leikit. Lenkillä tehdään myös temppuja ja leikkejä leikitään myös lenkkipoluilla, missä kulkee muita ihmisiä. Tito leikkii koko ajan paremmin eikä enää välitä vierestä kulkevista ihmisistä. Toki ajoittain tulee poikkeuksia ja tiedän, vaatineeni liikaa. Itse olen kuitenkin tyytyväinen, koska Tito tunnetusti rakastaa kaikkia, kaikkea ja aina.

Aamulenkin jälkeen mennään sisään ja taas palkataan pään pujottamisesta pantaan (ollut vapaana), hihnassa kävelemisestä, odottamisesta ja "Ovesta"-vihjeen noudattamisesta. Sisällä temppuilua aamuruoan kanssa. Joskus annan aamuruoan jäisenä, jolloin sen syömiseen kuluu paljon aikaa. Lopulta Tito aitaukseen ja pääsen lähtemään töihin. Oven sulkiessani toivon, että pentu on aitauksessa myös silloin, kun tulen kotiin.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Malttia, malttia

Niin se vain on, että massaa tulee lisää pyrähdyksissä. Vinttikoiraa muistuttava otus on pian 15-kiloinen.
22 vkoa - 13,8 kg
23 vkoa - 13,7 kg
24 vkoa - 14,8 kg
Ruoan kanssa ollaan nyt harjoiteltu lupasanan tehostamista. Tarjolla olevaa ruokaa ei syödä kuin luvan kanssa. Vapautuksellakaan ei saa syödä - ainoastaan, jos kuuluu "Ole hyvä". Nyt onkin pari aamua mennyt siihen, että laitan lusikallisen ruokaa kuppiin, kuppi lattialle ja toistanut erilaisia sanoja. Voi kuulostaa esimerkiksi tältä:
"Kattila"
"Tuoli"
"Hienosti"
"Taivas"
"Ole hyvä"
Tito siis todella joutuu kuuntelemaan, mitä sanon. Nyt se tapittaa ja odottaa, että lupa tulee.
Samaa on tehty tippuvan ruoan kanssa. Lattialle tippuvaa ruokaa ei saa ottaa. Lattialla olevaa ruokaa ei muutenkaan saa ottaa. Olen siis teettänyt temppuja niin, että Tito joutuu kävelemään namien yli niitä syömättä. Tito yrittää vältellä houkutusta juoksemalla nopeasti namien yli. Kiusaus ilmeisesti niin suuri, että parempi päästä koko tilanteesta pois...

Erilaista itsehillintää kasvattavia harjoituksia tehdään muutenkin pitkin päivää. Peruuttamiseen olen lisännyt vihjeen ja Titolla on kovasti töitä odottamisessa. Se haluaisi koko ajan peruuttaa, mutta on vähitellen tajunnut, että ilman vihjettä ei kannata peruuttaa. Nyt se istua nököttää ja odottaa hännän vispatessa tuhatta ja sataa, että annan vihjeen.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Tito, missä sukkani ovat?

Iso osa hampaita on vaihtunut ja Titon pureskelutarve on hieman laantunut. Sanon "hieman", koska osaksi toivon, että näin olisi. Todellisuudessahan riiviö on vain isompi riiviö...

Tito saa oleskella koko ajan enemmän aitauksen ulkopuolella. Lähinnä aitaus kutsuu, kun nukutaan tai Tito jää yksin kotiin. Otuksen menemisiä saa koko ajan seurata. Tito osaa avata vaatekaapin oven ja on aivan onnessaan, kun saa hampaisiinsa villasukan- tai paidan. Niiden kanssa voi sitten viilettää pitkin kotia. Tito on myös mestari "Counter Surfer" eli hyllyjen, pöytien ja lipastojen päälliset on tutkittava. Kaiken voisi vetää alas lattialle. Tito tuo usein myös näytille, mitä on löytänyt. "Ollaanko menossa ulos? Tässä olisi toinen lapasesi." Kyllä on huomaavainen koira.

Hampaiden vuoksi Titolla on pari palloa käytössään. Toinen pallo on painava täyskumipallo ja toinen sisältä ontto. Tito viihdyttääkin itseään kiipeämällä pallon kanssa nojatuolille ja tiputtamalla sen sieltä alas. Vaanimalla palloa ja hyökkäämällä sen päälle. Ja tätä toistetaan useampi kerta - kunnes huomataan nojatuolin vieressä oleva Ikea-kassi, jossa on vaatteita. Seuraavaksi pallo pudotetaan sinne, jotta saisi hyvän syyn tonkia kassia ja levitellä vaatteet pitkin kotia. Parhaimmillaan yksi sukka täytyy tuoda minulle niin kuin se olisi suurikin ylpeydenaihe.
Se en ollut minä.

Hoikka poika

Titon paino jämähti viikoksi samoihin lukemiin.
21 vkoa - 12,8 kg
22 vkoa - 13,8 kg
23 vkoa - 13,7 kg
Hoikka poikahan Titon on ja pidän sen mieluummin hoikkana. Jokin aika sitten tuntui, että voisi olla vähän hoikempi, joten hyvä näin. On ollut mielenkiintoista seurata painon kehitystä. Nyt katsotaan, jos ruoan määrää pitäisi lisätä.

Nyt Tito näyttää tottuneen uusiin ruokiinsa kiitettävästi, joten ensi viikolla otetaan uutta lihaa mukaan. Haluan, että ruoka on monipuolista. Onneksi olen alan liikkeessä töissä ja voin ostaa milloin mitäkin kokeiltavaksi. Ei tarvitse ostaa isoja laatikoita - eivätkä laatikot pakastimeen mahtuisikaan.
Kuva: Sanni - Hoikka ja vielä hoikempi

lauantai 6. marraskuuta 2010

Hienosti hihnassa ja vapauden iloja

Tito ei paljon hihnassa kulje. Vapaana saa juosta ja hihnassa mennään, kun tullaan lähelle autoja ja muuta sivistystä. Hihnassa pitäisi kuitenkin osata kävellä, joten vaadin vetämättömyyttä aina. Hihnan kiristyessä pysähdyn ja Tito tulee takaisin viereeni. Pyrin palkkaamaan enemmän vieressä kävelemisestä kuin siitä, että Tito palaa vierelleni. Muuten minulla on kohta koira, joka aina tilaisuuden tullen vetää, jotta voi sitten palata viereeni palkkaa hakemaan. Tämä ei ole tavoite.

Yleisesti Tito kävelee hienosti hihnassa. Ärsykkeistä naksutellaan ja koiria katsellaan nameja syöden. Olen harkinnut vetämisen vastaehdollistamista, mutta koska nytkin sujuu hyvin, en ainakaan vielä muuta mitään.

Olen alusta asti palkannut pannan/hihnan laittamisesta tai poistamisesta. Annan siis namin joka kerta, kun laitan pannan tai otan sen pois. Näin kumpikin asia on miellyttävä ja vapaaksi päästyään Tito ei säntää minnekään vaan jää odottamaan namia. Niitä koiria näkee, jotka karkaavat omistajiensa käsistä, kun vapaus koittaa. Namin jälkeen Titon on otettava katsekontakti, josta yleensä palkkaan pari kertaa ja lopuksi vapautan. Toisinaan vapautan heti kontaktista.

Lenkillä vaihtelen suuntaani paljon. Tito tarkistaakin usein, olenko vielä olemassa. Kun Tito pysähtyy ja kääntyy katsomaan, tulenko perässä, joko kehun tai naksautan ja palkkaan. Toisinaan sanon "Hyvä, Vapaa" ja Tito saa jatkaa matkaansa. Jos jään seisomaan paikalleni, Tito tulee omatoimisesti katsomaan, miksi matka ei edisty.

Vapaana tulee tietysti toisinaan koiria vastaan. Ei tietenkään aina meidän kulkureitille, mutta koiria näkyy ajoittain. Tito ottaa vapaana hienosti kontaktia nähdessään toisen koira. Kontaktista naksautan ja palkkaan leikillä. Näin Tito yhdistää vähitellen: Toinen koira ( tai ihminen) - > Nyt nopeasti omistajan luokse leikkimään tai syömään herkkuja.

Viimeisen viikon aikana olen saattanut Titon koko ajan vaikeampiin tilanteisiin. Olemme olleet lähellä ihmisiä, koiria, hevosia, rattaita jne. Näissä paikoissa teen Titon kanssa aina pari temppua. Yleensä Tito saa pujotella jalkojeni välissä tai hävetä (etutassut käsivarrellani ja kuono käsivarren alle piiloon). Näin olen pyrkinyt kasvattamaan Titon työmoraalia. Vaadin siis asioita vaikeammissa paikoissa ja Titon pitää myös osata leikkiä vaikeammissa paikoissa. Lelu/pallo palautetaan ja lelusta taistellaan.


Tito on alkanut kiinnostua hajuista, mikä tuo lisähaasteita. Jos Tito on jäänyt jonnekin haistelemaan, olen mennyt piiloon tai juossut pois. Tarkkana, Poju!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lisää painoa ja hampaita

Ilmeisesti punnituksessa oli jokin pieni virhe pari viikkoa sitten. Nyt Titon painoksi saatiin 13,8 kg.

21 vkoa - 12,8 kg
22 vkoa - 13,8 kg

Titon hampaat ovat vaihtuneet hyvin yläkulmahampaita lukuun ottamatta. 8 hammasta olen itse napannut irti. Yläkulmureita yritän jumpata ja parin viikon kuluttua menen poistattamaan, jos eivät tuosta liikahda. Pysyvät kulmurit nimittäin kasvavat jo vieressä. Eläinlääkärille on soitettu ja tilannetta seurataan. Taidan stressata Titon hampaita aivan liikaa...

lauantai 30. lokakuuta 2010

Pieni riiviö

Tito osaa olla pieni riiviö. Se ei ole enää pariin viikkoon ollut töissä mukana.
Syy: Suurin osa työajastani meni Titon perään katsoessa. Se onnistui tuhoamaan mm. tuolin, maton, juomakupin... Tito yritti myös itsemurhaa repimällä seinää pitkin meneviä johtoja. Minähän en ole kieltänyt Titoa mistään enkä pitänyt siitä, että muut sitä yrittivät kieltää. Myönnettäköön, että en myöskään pitänyt siitä, että asiakkaat halusivat tervehtiä "niin suloista ja ihanaa pentua".

Tito on siis nyt ollut työpäivät yksin kotona. Joka päivä aamulla tehdään pari lenkkiä ja tehdään temppuja. Hain pujottelukepit vanhempieni luota ja niitä ollaan harjoiteltu myös aamuisin. Tito on saanut lähtiessäni puuhapaketteja, jotta tekemistä olisi edes vähäksi aikaa. Piimätölkkeihin jäistä jauhelihaa ja kongiin kalkkunaa. Jäisen kongin kanssa vierähtää tovi.

Pojulla on kuitenkin energiaa ja jotain muutakin se ilmeisesti haluaisi tehdä. Eihän kukaan halua aitauksessa olla useampaa tuntia. Näin ollen Tito on yrittänyt kaikin tavoin päästä aitauksesta pois - hyvällä menestyksellä. Olen kotiin tullessani löytänyt silputtuja huonekasveja, tuhottuja kirjoja, revittyjä pehmoleluja, tavaroita vääriltä paikoilta jne. Riehuessa Titolle on myös tullut hätä ja pissat ovat löytyneet sängystä ja huonekasvien multakasoista. Lopputuloksena on ollut mutaa ja tassunjälkiä ympäri kotia. Miten muta on päätynyt myös metrin korkeudelle seinälle?

Ratkaisu tähän on ollut katto aitaukseen. Onneksi ostin aikoinaan kaksi isoa aitausta. Seinäosia on siis yhteensä 16 kappaletta ja niistä sain tehtyä myös katon. Toistaiseksi Tito on pysynyt aitauksessa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Paimenkoirakaveri

Vihdoin löytyi Titolle paimenkoirakaveri - belgianpaimenkoira groenendael, Varjo. Varjo on saman ikäinen kuin Tito. Olemme käyneet nyt koluamassa Viikkiä ja Kivikon metsiä. Varjon omistaja pitää metsässä rämpimisestä säällä kuin säällä. On todella hauskaa löytää joku, josta saa metsään seuraa. Moni ei lähde sateella samoilemaan umpimetsään koko päiväksi. Varjo on aikamoinen tänttäränttä ja välillä liiankin kova otteissaan. Pentuja joudutaan välillä rauhoittelemaan, jottei painiminen mene liian rähinäksi. Rauhoittumisen jälkeen leikkiminen ja juokseminen taas maistuvat.

Titon hampaat

Titon hampaita tarkistan monta kertaa päivässä. Olen siis tullut jo vainoharhaiseksi ja aina vaan toivon, että suussa olisi tapahtunut muutos. Titon yläleuka on selkeästi alempaa pidempi ja alakulmahampaiden on vaikeampi kasvaa oikeille paikoilleen. Hampaita on jumpattu ja pallolla palkattu. Titolla on yksi kumipallo, jolla se saa tehdä, mitä haluaa. Lähinnä se sitä kantelee paikasta toiseen, tiputtaa ja juoksee perään. Tennispallolla haluan kuitenkin, että pelisäännöt ovat selvät. Tennispalloja ei siis voi olla koko ajan tarjolla, jotta niiden arvo säilyy.

Kun pysyvät alakulmurit alkoivat pilkottaa, kävin ostamassa pihdit ja vedin maitokulmurit pois. Vedin myös yhden hampaan poskesta pois, koska se heilui jo paljon. Nyt alakulmahampailla pitäisi olla tilaa ja toivon, että ne sieltä osuvat oikeille paikoille. Jatkan pallottelua ja jumppaamista.

Vaaka rikki?

Punnitsin Titon tänään ja hämmästyin, kun vaaka näytti Titolle painoksi 12,8 kg. Viime viikolla painoa oli kuitenkin 13,5 kg. Mistäköhän on kyse? Vaikea uskoa, että tuo olisi tiputtanut painoa. Ehkä jossain vaiheessa on tullut mittausvirhe.

Siirsin Titon raa'alle ja näillä näkymin tuntuu toimivan. Tito hyödyntää ravintonsa nyt ilmeisesti paremmin eli jatkuva sontiminen on loppunut. Katsotaan, jos suupieletkin valkenisivat. Acana-merkkinen penturuoka nimittäin värjäsi Titon suupielet punaisiksi.

Palkkaan tällä hetkellä ruoalla, pallolla ja vetoleikeillä. Nappuloilla en enää palkkaa ja tilalla ovat broilerin sydämet ja kivipiira, naudan maha ja Natural Menu. Titolle maistuu.

perjantai 15. lokakuuta 2010

17 vkoa - 10,7 kg
18 vkoa - 11,9 kg
19 vkoa - 12,2 kg
20 vkoa - 13,5 kg

lauantai 9. lokakuuta 2010

Töissä mukana

Tito on ollut lähes joka päivä töissä mukanani. Näin Titon ei ole tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin. Lyhyinä työpäivinä Tito on kuitenkin jäänyt kotiin, jottei yksinolo unohdu. Kun Tito on töissä mukana, opetellaan lähinnä arkipäiväisiä asioita. Kuljetaan hihnassa, mennään bussilla, ohitetaan koiria, yritetään käyttäytyä jne. Yleensä olen mennyt töihin bussilla ja kävellyt kotiin. Ilman koiraa kävelen kotiin 20:ssä minuutissa, mutta Titon kanssa hurahtaa helposti 1,5 tuntia.

Emme siis tosiaan kulje suorinta tietä. Ensin käydään bussissa vierailemassa monta kertaa. Kätevää, kun työpaikan vieressä on päätepysäkki, jossa bussi seisoo. Tämän jälkeen kävellään hiekkateitä pitkin ja ohitellaan ihmisiä ja koiria. Sitten onkin aika jäädä pellolle juoksemaan ja harjoittelemaan luoksetuloa. Pellon jälkeen kävellään metsään ja kiivetään jyrkkää rinnettä ylös. Metsässä tasapainotellaan kivien päällä ja hypitään puunrunkojen yli. Metsän jälkeen mennään työmaan kautta. Hypitään salaojaputkien yli ja tutustutaan uusiin pintoihin. Lenkin kohokohta on tietysti hiekkakasoissa juokseminen. Ylös ja alas niin monta kertaa, että koira näyttää kävelevältä hiekkakasalta. Työmaan jälkeen juostaan vielä yhden mäen päälle ja sieltä pitkässä heinikossa alas. Vartti hihnassa ja ollaan kotona. Näiden päivien jälkeen ei Titolla riitä energia uusien asioiden opetteluun. Uni maistuu heti, kun kotiin on päästy. Eipä tuo mekasta yölläkään.

Tito kasvaa ja kehittyy

Viimeisimmät päivitykset Titon painoon:

17 vkoa - 10,7 kg
18 vkoa - 11,9 kg

Poju nosti painoa viimeisen viikon aikana reippaasti. Koko ajan seuraan, että Tito pysyy hyvässä kunnossa. Lihakset kasvavat koko ajan enemmän ja näillä näkymin luvassa on hyvä agilitykoira. Jaloissa on voimaa ja Tito ottaa hyvin vastaan ohjauksia. Se tarkkailee minua hyvin, mutta edelleen vaihdan ulkona paljon suuntaani, jotta Tito ei seilaa omia teitään.

Tito on vielä "pieni", vaikka kovaa vauhtia kasvaakin. Hampaat ovat vaihtumassa ja kaikkea voisi tuhota. Ulkona Tito haluaa kantaa keppejä ja jäisi mielellään niitä jyrsimään. Puun pureminen olisi ilmeisesti muutenkin kivaa. Yksi tuoli on kotona siinä kunnossa, että siitä saa nyt tikkuja. Tuoli on ruma muutenkin eli ei haittaa. Ostan uuden pöydän ja tuolit, kun Titon pentumesoaminen vähenee. Katsotaan, kuinka monesta vuodesta puhutaan...

Nyt näyttää siltä, että Titolle on tulossa yläpurenta. Tito on nyt 4,5kk, joten suu kehittyy vielä paljon. Ero ala- ja yläleuan välillä on kuitenkin iso. Harmi, jos alaleuka jää tuollaiseksi tyngäksi. Katsotaan, miten kasvaa ja kehittyy!

Korvien kehittyminen on suurta viihdettä. Ensin Titon korvat oliva sivuilla. Sen jälkeen toinen korva kääntyi eteen ja lopulta myös toinen. Yht'äkkiä toinen tipahti takaisin sivulle ja viikkoa myöhemmin myös toinen. Ei ole myöskään lainkaan kummallista, jos korvat ovat kokonaan pystyssä.



Pari uutta pähkinää

Nyt, kun loma on loppunut ja uudet työt alkoivat, on uusien asioiden opettelu jäänyt vähemmälle. Jotain on kuitenkin tehty.

Opetin Titoa kiertämään kartion myötäpäivään. Nyt kartio voi olla jo neljän metrin päässä ja Tito kiertää sen juosten. Pieni haaste oli saada Tito tekemään jotain niin, ettei se koko ajan näe minua. Alussa Tito yritti peruuttaa kartiolle, mutta tajusi pian, että minä en katoa minnekään, vaikka se välillä katsookin pois päin. Tätä sovelletaan sitten joskus agilityn siivekkeiden kiertämiseen...

Tänään opetin kaksi uutta asiaa. Toisessa Titon pitää laittaa molemmat etutassut käsivarrelleni. Alussa Tito turhautui, mutta yritti sitten kuitenkin lisää ja onnistui hienosti. Lopulta sain pidettyä kättäni jo niin ylhäällä, että Titon piti hypätä kättäni vasten.

Toinen temppu oli jalkojen välissä pujotteleminen minun kävellessäni. Aloitin sheippaamalla ja namipalkalla, mutta siirryin muutaman toiston jälkeen lelupalkkaan. Lopulta pääsin tekemään viisi askelta ja Tito meni joka kerta jalkojen välistä ilman mitään apuja.

Pari päivää sitten opetin Titoa aiheuttamaan meteliä. Miksi koiran pitää aiheuttaa meteliä? Idea on, että Tito ei pelkää itse aiheutettuja ääniä. Näin ei agilityn keinukaan tule maahan osuessaan säikäyttämään. Siitähän tulee joskus aikamoinen pamaus. Tätä harjoiteltiin uunipellin ja metalliastioiden avulla. Sheippasin Titon kaatamaan erilaisia pinoja nurin ja meteliähän tuli, kun pinot kaatuilivat pellin päälle. Tito sai käyttää kuonoa ja tassuja.

Agilityn pussia ajatellen olen totuttanut Titon siihen, että peittojen ja pyyhkeiden alla on kivaa. Alussa oltiin peiton alla molemmat ja nykyään voin heittää peiton Titon päälle. Tito tykkää muutenkin tunkea kuononsa esim. johonkin koloon tai peiton alle. Näin se teki jo ollessaan 4-viikkoinen. Välillä menen Titon aitaukseen lattialle makaamaan. Opetin Titolle, että tehdessäni toisella kädelläni "sillan", sen pitää tulla siihen alle makaamaan. Nykyään Tito ottaa usein luun mukaan ja tulee sen kanssa käteni alle makaamaan.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Temppuja

Kosketuskeppi: Esittelin Titolle Ramin vanhan kosketuskepin. Sähköputkea ja päähän kiinnitetty suklaamunakotelo. Tito oli sitä mieltä, että punaista mokkulaa voisi kuonolla koskettamisen sijaan pureskella. Pureskelun kitkemiseksi vein kepin aivan Titon kuonon eteen niin, ettei vaihtoehtoja ollut kovin montaa. Titon ei tarvinnut kuin vähän liikahtaa ja kuono kosketti keppiä. Tätä tein jonkin aikaa ja vähitellen lisäsin välimatkaa. Heti, jos Tito koitti pureskella, peitin pallon kädellä. Tämä toimi hyvin ja pian Tito tajusi jutun juonen. Aloin siirtää keppiä lattialle, ilmaan, vasemmalle, oikealle, lähelle minua, kauaksi minusta jne. Vielä en ole keppiä liikuttanut, jotta saisin Titon seuraamaan sitä, koska olen varma, että se sytyttää saalisvietin ja Tito nappaa pallosta kiinni. Jatketaan siis pitkäkestoisempaan kosketukseen.

Käsikosketus: Käsikosketuksessa pidän keskisormen ja etusormen suorina ja muut sormet nyrkissä. Tito koskettaa kuonollaan kahta ojennettua sormea. Mihin tätä "hienoa" taitoa voi käyttää? Tähän mennessä ollut kätevä, kun Tito on pitäny saada esimerkiksi sängyn alta pois.

Peruuttaminen: Peruuttamista täytyy alkaa jalostaa pidemmälle. Nyt olen jämähtänyt muutamiin metreihin. Tito peruuttaa hienosti, mutta parin metrin jälkeen se pysähtyy kuin kysyäkseen, onko matka jo tarpeeksi. Jos palkkaa ei heru, jatkuu peruutus. Nyt pitäisi saada kaveri tajuamaan, että pitäisi peruuttaa siihen asti, että palkka tulee.

Takajalan nostaminen: Takajalan nostaminen oli todella helppo nopettaa. Pari minuuttia ja Tito nosti takajalkaa, kun sitä vain hipaisi. Tämän jälkeen riitti pari toistoa ja hipaisu oli häivytetty. Nyt Tito tarjoaa tätä temppua paljon. Edessä mielestäni tuskaisin vaihe eli vihjeen liittäminen ja siinä pysyminen. Olen numeroinut kaikki jalat ja nyt vihje on "Kolme".

Laatikon sulkeminen: Keittiössä olen opettanut Titoa hyppäämään avonaista laatikkoa vasten sen sulkemiseksi. Tämä on opetettu ihan perinteisesti houkuttelemalla ja olen häivyttänyt sitä.

Leuka kämmenelle: Näin joskus, miten chihun omistaja oli opettanut koiransa laittamaan leukansa avoimen kämmenen päälle. Näin hän otti koiransa aina kiinni. Koira ei pitänyt siitä, että sen päälle kumarruttiin. Näin omistaja sai kuitenkin hyvin kiinnitettyä hihnan koiran kaulapantaan. Tito ei ole kovin pieni, mutta päätin huvin vuoksi kuitenkin opettaa tämän tempun.

Kepin halaaminen: Tämä on hauskan näköinen temppu. Sheippasin Titon halaamaan keppiä etutassuillaan. Nyt Tito halaa keppiä tiukasti yhdellä tassulla. Molemmilla tassuilla halaamisen voin opettaa vasta, kun Tito osaa istua etutassut ilmassa. Välillä Tito yrittää halata molemmilla tassuilla, mutta tuloksena on joka kerta kaatuminen...

Luoksetulo: Titolle olen halunnut opettaa hyvän luoksetulon. Tällä en tarkoita tokon luoksetuloa. Edelleen olen kutsunut Titoa, kun se on tullut kovaa vauhtia luokseni. Nyt olen muutaman kerran kokeillut kutsua, kun Tito esim. nuuhkinut pellolla maata tai vain seissyt kauempana. Tulos: Tito on tullut täydellä vauhdilla luokseni! Eilen olin vanhempieni luona ja veljeni auttoi harjoittelussa. Hän piti Titoa kiinni ja minä juoksin pois. Pysähdyin kauempana ja kutsuin. Veljeni päästi samalla irti ja Tito juoksi lujaa luokseni leikkimään. Vihdoin saatiin siis harjoituksia, joissa minä pysyn paikoillani, kun Tito juoksee luokseni.

Kontakti: Palkitsen Titoa edelleen kontaktista pitkin päivää. Ehdimme jo päästä siihen, että Tito katsoo aina minua nähtyään koiran, mutta yht'äkkiä Tito ei enää tehnytkään tätä. Nyt ollaan sitten palattu siihen, että naksutellaan rauhallisesta käytöksestä ja mahdollisestsa kontaktista ollaan leikitty tai syöty paljon herkkuja. Tito on myös saanut nopeaan tahtiin namejan suuhunsa, kun jossain on haukkunut koira tai joku koira on alkanut rähistä.

Etutassuilla seisominen: Etutassuilla seisominen on edistynyt hienosti. Nyt Tito seisoo aivan suorassa etutassuillaan. Välillä se päästää toisen takatassun tuesta irti eli paino on lähes kokonaan etutassuilla.

Miksi temppuja pennulle?

Moni on ihmetellyt, miksi opetan pienelle pennulle temppuja. Muutama kommentti tähän:
  • Temppujen kautta Tito oppii oppimaan.
  • Temppujen kautta Tito oppii tekemään töitä kanssani.
  • Temppujen kautta Tito oppii keskittymään ja minä opin, kuinka kauan Tito voi keskittyä.
  • Temppujen kautta opin palkitsemaan leikillä.
  • Mihinkään ei ole kiire. Yhteiselo sujuu hyvin Titon kanssa, vaikka se ei osaa mennä käskystä maahan.
  • Tempuissa "ei haittaa" niin paljon, jos minä mokaan. Jokin tokoliike kärsii kuitenkin, jos alan töpeksiä palkkauksen, jalkojeni, vartaloapujeni tms. kanssa. Siinä on turha pyydellä koiralta anteeksi ja toivoa, että koira unohtaa.
  • Voin mieleni mukaan varioida temppuja ja kokeilla uusia juttuja. Istuminen on kuitenkin istumista. Istua voi tietysti vinosti, hitaasti, nopeasti, edeten yms. Ne eivät kuitenkaan suuresti muuta itse asiaa: istumista.
  • Temppuja on myös helppo kokeilla eri paikoissa. Näin Tito oppii, että samaa asiaa voidaan tehdä useammassa paikassa. Temppuja on myös kiva näyttää ihmisille. Moni on nähnyt koiran istuvan käskystä, mutta miten olisi takajalan nostaminen, kippojen pinoaminen tai kepin halaaminen... Ovathan ne nyt hauskempia! Näin Tito myös oppii tekemään ihmisten ja koirien läsnäollessa.
Tiivistettynä: Temppujen opettaminen on minulle tottelevaisuuden perustaa.

torstai 23. syyskuuta 2010

Tito on nyt 16-viikkoinen ja taitaa olla aika alkaa puhua kuukausista. Punnitsen pojun edelleen joka keskiviikko, jotta voin seurailla painon kehitystä.

9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg
13 vkoa - 7,9 kg
14 vkoa - 8,8 kg
15 vkoa - 9,8 kg
16 vkoa - 10,3 kg

lauantai 11. syyskuuta 2010

Tokoa vai ei?

Jaa-a. Pentua suunnitellessa olin sitä mieltä, että tokoa en tule harrastamaan. Tottista kyllä, mutta tokoa en. Koiralle luonnotonta hinkata niitä tassujen liikkeitä. Titoa opettaessa huomaan kuitenkin olevani sen verran kunnianhimoinen, että toko hivuttautuu huomaamatta mukaan.

Tähän mennessä ollaan harjoiteltu eteen tulemista, kun istun V-asennossa tuolilla. Leuka pitkänä tullaan jo tiiviisti istumaan. Hankalinta on, kun en näe, onko toinen etutassuista ilmassa. Tito tuppaa sitä nostamaan välillä. Kohta otetaan peili avuksi, jos ei muu auta...
Titon kanssa olen ajatellut tehdä paljon tätä harjoitusta ja nousta vähitellen seisomaan vasta, kun tulee jalkojen väliin vauhdilla joka kerta. Eihän tässä pitäisi kiire olla. Vinon ja väljän asennon korjaaminen on ärsyttävää.

Perusasentoa on harjoiteltu viime aikoinan liian vähän, mutta eilen huomasin pikku tauon tehneen ihan hyvää. Pari kertaa pyörittiin ämpärin päällä ja sen jälkeen yritin etsiä matalampaa alustaa. En löytänyt mitään pyöreää, joten otin riskin ja kokeilin suoraan ämpärin kannella. Selvästi tyhmä ratkaisu ja päädyin kirjaan. Kirjan avulla Tito tajusi taas, mitä pitää tehdä. Jälleen ahnehdin ja ajattelin mennä "tielle" seisomaan, jotta Tito "törmää" jalkoihini oikeassa kohdassa. Törmäsihän se, mutta juttu meni omalta osaltani sähläämikseksi. Palattiin siis ihan kirjan päällä pyörimiseen. Sitä harjoitellaan nyt jonkin aikaa ja kohta päästään itse asiaan. Tällä tekniikalla pitäisi saada hyvät käännökset ja Tito on näyttänyt jo lupaavia suorituksia. Voi olla, että joudun varsinaisen perusasentoon tulemisen opettamaan kuitenkin erikseen, jotta siitä tulee vauhdikas.

Seuraamista en ole varsinaisesti vielä lähtenyt opettamaan. Olen palkannut, kun on liikkeessä tullut ottamaan kontaktia ja sen Tito tekee hyvin. Välillä Tito eksyy täydelliseen seuraamiseen ja siitä olen antanut JP:n tai kivan leikkituokion.

Istuminen täytyi opettaa kokonaan uusiksi. Olin vahvistanut Titon oma-aloitteista istumista, mutta tajusin pennun istuvan "väärin". Tito menee itsestään istumaan niin, että se vetää takajalat alleen ja pitää etutassut paikoillaan. Nyt olen käsiohjauksella opettanut istumaan takajalkojensa päälle. Vähän harmittaa, että piti "sortua" käsiohjaukseen, mutta eiköhän tästä selvitä. // Nyt olen katsonut useamman videon tokon MM-kisoista ja Tito saa tästä lähtien vetää ne takajalkansa suppuun. Jos Tito oppii käskystä istumaan tilanteessa kuin tilanteessa, olen oikein tyytyväinen.

Muita liikkeitä ajatellen olen vahvistanut paikalla pysymistä, lelun perään juoksemista luvan saatuaan ja sen hakemista, hyppimistä, kontaktia ja ihan perusasioita. Kontaktia olen vahvistanut varmasti eniten - pari sataa kertaa päivässä. Nyt Tito pitää kontaktia jo pidempään ja naksautan aikaa vaihdellen 1-10 sekuntia.

torstai 9. syyskuuta 2010

Titon paino henkilövaa'alla punnittuna

9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg
13 vkoa - 7,9 kg
14 vkoa - 8,8 kg
15 vkoa - 9,8 kg

tiistai 31. elokuuta 2010

Paimenkoira

28.8.2010 lähdettiin aamupäivällä kohti Kiikalaa. Kiikalassa asuvat Titon isä Piski ja isoäiti Rita. Kasvattajalla Päivillä on myös kolme muuta bordercollieta: Matti, Ville ja Iita. Päivillä on miehensä Tapion kanssa reippaan kokoinen lammastila ja nyt oli tarkoitus käydä näyttämässä Titoa ja katsomassa lampaita.

Kuskina oli kaverini Rosa ja takapenkillä hänen bordercolliensa Etta. Ajomatka meni hyvin, jos aivan lopussa tapahtunutta Titon oksentelua ei lasketa. Tähän mennessä ei ole oksentelua ollut ja toivon, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Heti Kiikalaan päästyämme lähdimme lampaiden luokse. Karitsat piti punnita ja pääsimme heti näkemään, miten Piski ja Rita tekivät töitä. Herätti suurta ihailua, miten Piski pysyi maassa makaamassa, vaikka lampaat tulivat sitä "kiusaamaan". Itse ainakin kokisin tilanteen painostavaksi. Lampaita niskassa ja liikkua ei saa ennen kuin lupa annetaan.

Tito huomasi ensimmäisenä lampaiden jätökset ja vasta sen jälkeen lampaat. Kun maha oli täynnä, Tito meni rohkeana poikana kohti lampaita. Ensin lampaat vähän siirtyivät. Luulivat ehkä, että pieni musta olio on oikea paimenkoira. Kun lampaat tajusivat, että perässä oli pehmolelu, ne päättivät vähän kokeilla, mistä puusta tämä otus on veistetty. Titoa piti mennä auttamaan, kun lampaat alkoivat tulla kohti. Enhän halunnut, että pennun rohkeus ja itseluottamus huuhdotaan hetkessä pois. Tito innostui taas, kun lampaat vähän siirtyivät ja lähti niiden perään. Tito lähti muutaman kerran pellolle lampaiden sekaan, mutta tuli takaisin, kun huomasi, etten ollutkaan enää ihan lähellä. Omasta mielestäni onnistunut ensitapaaminen lampaiden kanssa.

Tito sai juosta koko päivän pitkin peltoja ja tutustua uusiin koiriin. Muut koirat eivät tosin pienestä pennusta välittäneet. Etta sanoi muutaman kerran tiukasti, että nyt riittää ja tämä oli hyvä. Pennun on hyvä oppia, ettei voi miten tahansa härnätä.

Päiville piti tietenkin näyttää pari temppuakin. Vähän jännitti, miten Tito toimii uudessa paikassa uusien ihmisten ollessa läsnä. Ilokseni sain huomata, että pentu teki kerrassaan hienosti olosuhteisiin nähden. Hyvä, Tito!

Koirakavereita

12x12 ohjelmassa yksi kohta on:
"Pennun tulisi 12:sta ensimmäisen viikon aikana saada leikkiä ainakin 12 erilaisen (koko, näkö, ikä) koiran kanssa."

Tito on leikkinyt tähän mennessä seuraavien koirien kanssa:
- sekarotuinen (welsh corgi p, collie pk, suomenpystykorva, lapinporokoira)
- 6x bordercollie
- 2x kultainennoutaja
- 2x amerikancockerspanieli
- australianpaimenkoira
- bichon frise
- kääpiövillakoira
- glen of imaalinterrieri
- saksanseisoja
- irlanninterrieri
- belgianpaimenkoira tervueren
- entlebuchinpaimenkoira
- suursnautseri (leikki loppui lyhyeen, koska ss oli liian innokas)

Näiden lisäksi ovat tietenkin pentusisarukset, oma emo sekä kasvattajan muut koirat (villakoirat ja belgianpaimenkoira malinois).

Tavoitteeseen on siis päästy hyvin ja reippaasti ylitettykin.
Kuva: Sanna Himmanen

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Taitava Tito

Olen opettanut Titolle erilaisia temppuja viikkojen varrella. Haaste on ollut oman ahneuden hillitseminen. Haluaisin vain opettaa koko ajan lisää, mutta yritän takoa päähäni, ettei pienen pennun keskittymiskyky ole vielä kovin hyvä. Alussa opetustuokiot päätyivät liian usein Titon turhautumiseen. Suorastaan hävetti, että annoin näin tapahtua. Tämän välttämiseksi olen pyrkinyt ottamaan vain 15-20 namia ja niiden loputtua olen lopettanut tai leikkinyt. Nopeastihan voin ottaa uuden tuokion, mutta taukoja on muistettava pitää. Nyt Tito on lopetettaessa täynnä energiaa ja kokeilemisenhalua. Pentu haluaa lisää ja oppii selvästi nopeammin kuin alussa. Toki Tito ymmärtää koko ajan paremmin voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa ja kokeileekin enemmän.

Käskyjä ei ole vielä kuin muutamassa asiassa. En näe syytä kiirehtiä käskyjen kanssa, kun opeteltavat asiat eivät ole vielä valmiita. Miksi nimeäisin keskeneräisiä liikkeitä?

Tähän mennessä joitakin harjoiteltuja asioita:
- "Tug" ja "Out" leikkiessä
Leikkiminen toimii koko ajan paremmin. Nyt Tito uskaltaa jo ottaa leluista kunnolla kiinni ja ilokseni olen huomannut, että uudestakin lelusta otetaan heti kiinni. Ei tarvita mitään "tutustumisvaihetta". Lelu kuin lelu! Parhaiksi leluiksi ovat osoittautuneet kelluvat Aquatoy-merkkiset pehmeät vaahtomuovia sisältävät lelut. Kovia leluja olen käyttänyt välillä, mutta aika vähän. Junior-motivointipatukatkin ovat vielä vähän liian kovia leikittämiseen, mutta erinomaisia saalisleikkiin (kahden patukan saalistuleikki).
- "Ole hyvä!"
Tito osaa jo hienosti odottaa lupaa esim. hyökätä puuhapaketin kimppuun. Nyt osaa ottaa kontaktin ja pitää sitä vähän aikaa. Vaihtelen kontaktiaikaa ja ennakoidessaan nappaan paketin pois lattialta. Ja aloitetaan alusta. Tässä minä olen toistaiseksi nopeampi.
- Perusasento
Perusasentoa on harjoiteltu vasta etutassut purkin päällä. Tito osaa hyvin kiertää purkkia ja käyttää takajalkojaan. Nyt pitäisi alkaa madaltaa purkkia, jotta päästään lattiatasolle.
- Katsekontakti
Katsekontaktia vahvistan oikeastaan päivittäin. Erityisesti ulkona on naksutin koko ajan valmiina. Tito on alkanut tarjota hienosti kontaktia yllättävissäkin tilanteissa. Olemme esimerkiksi istuneet tien vieressä, kun tietä pitkin on tullut koira, pyörä tms. Olen ensin naksutellut rauhallisesta käyttäytymisestä. Tämän jälkeen Tito on itse tarjonnut katsekontaktia, jonka olen vahvistanut. Nyt Tito saattaa 10 kertaa katsoa koiraa ja sen jälkeen minua.
- Etutassuilla seisominen
Tässä ollaan edistytty hyvin. Nyt Tito osaa hakeutua 2on2off-asentoon laatikon tai rappusten varaan. Laatikolla tahtoo vielä mennä laatikon kautta eli hyppää ensin laatikon päälle ja laskee siitä etutassut maahan. Portailla tekee oikeaoppisemmin eli siirtää peruuttamalla takatassut ensimmäiselle askelmalle. Tätä olen aloittanut tehostamaan rappusia peruuttamalla. Rappusten peruuttaminen on tehokasta peräpäänkäyttöharjoittelua. Nyt lähinnä odottelen, että Titon fysiikkaa ja tasapaino kehittyy. Sitten aletaan soveltaa seinälle. Kiirettä ei ole.
- Luoksetulo
Luoksetulossa haluan, että Tito tulee kovaa ja heti. Tämän vuoksi olen kutsunut vain, kun Tito on jo juoksemassa kovaa luokseni. Alussa palkitsin paljon nameilla, mutta vauhdin lisäämiseksi olen alkanut palkita myös lelulla. Nyt vauhtia on tullut lisää viimeisten päivien aikana ja Tito pinkoo tuhatta ja sataa. Välillä olen kutsunut Titoa nimellä ja välillä käskyllä "Täällä". En halua yhteiskäskyä "Titotäällä". "Täällä"-käskyssä Titon ei tarvitse tulla mihinkään asentoon tai muuta, joten opetan mahdollisesti TOKO:n luoksetulon erikseen lyhyemmällä käskyllä.
Olen myös kieltänyt muita ihmisiä kutsumasta pentua. Titon ei todellakaan tarvitse laahustaa muiden ihmisten luo, kun he ovat sitä ensin 10 kertaa kutsuneet eri käskyillä. Ihmisille tuntuu myös olevan itsestäänselvyys, miten koiria kutsutaan. Mikä "Tseh Tseh" tai "Tuletänne"? Nyt suurin osa on onneksi ymmärtänyt, että tätä koiraa ei kutsuta ja sen nimeä ei sanota. Osalle olen sanonut, että jos haluavat siitä niin kovasti puhua, puhuvat Mustista. Olen myös ulkona toisinaan palkinnut, kun Tito ei ole "totellut" ulkopuolisten ihmisten kutsuja.
- Tassut kippoon
Tämän Tito osaa hienosti. Nyt tassut menevät jo ruokakippoon. Voi olla, että vielä pienennän kippoa, mutta tämäkin on jo hyvä saavutus. Tämä temppu vaatii koiralta kovaa keskittymistä ja tietoisuutta omista jaloistaan.
- Sivujaloilla seisominen
Tätä ei ollut tarkoitus lähteä vielä opettamaan. Temppu lähti siitä, kun ajattelin kokeilla etutassuilla seisomisen soveltamista seinää vasten. (Minä taas malttamattomana...) Harjoittelin ensin perinteisesti laatikon kanssa ja poistin seuraavaksi laatikon. Katsoin, mitä tapahtuu ja Tito heitti vasemman etu- ja takatassun seinälle. Vahvistin, koska näytti niin hauskalta. Tito lähti tarjoamaan tätä heti lisää ja sitähän sitten vahvistettiin. Seisotaan etutassuilla sitten myöhemmin. Kun ajattelen nyt, tiedän, ettei Tito ollut vielä edes siinä vaiheessa, että laatikkoa olisi voinut poistaa. Seinälle siirryn vasta, kun laatikko- ja kirjapinoa on nostettu enemmän. Sivujaloilla seisominen onnistuu tällä hetkellä paremmin vasemmat jalat seinällä. Toinen puoli on heikompi, mutta yritystä on. Voi olla, että joudun kuitenkin opettamaan tämän tempun kirjapinojen avulla, koska nyt Tito nojaa seinään liikaa.
- Stacking Bowls eli Kippojen kasaaminen
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen temppu, jossa Titon tuli hallitusti käyttää kuonoaan ja hampaitaan. Leikkiessä lelun vetäminen ja siitä irrottaminen ovat "luonnollisempia" toimintoja eivätkä vaadi samanlaista keskittymistä. Tämän aloitin toissapäivänä kahdella täysin erikokoisella pyöreällä pakastepurkilla. Erikokoisuus helpottaa mielestäni alussa, koska pieni purkki menee helposti ison sisään. Samankokoisten purkkien kasaaminen vaatii jo enemmän. Vahvistin ensin kiinnostusta ja kuonokosketusta pieneen purkkiin. Isoa purkkia ei ollut tarjolla. Vähitellen siirryin hammastuntumaan ja siitä edelleen nostamiseen ja liikutteluun. Nyt lisäsin ison purkin lattialle. Vahvistin kaikkea pienen purkin siirtymistä kohti isompaa. Seuraavaksi vahvistin vain niitä kertoja, jolloin pieni purkki osui isoon. Kun purkit menivät sattumalta sisäkkäin, annoin J.Potin ja lopetin siihen. Nyt vahvistan enää onnistuneita siirtoja, kasvatan purkkien välimatkaa ja sijaintia. Kohta vaikeutan muuttamalla purkkien kokoa.
- Tassukosketus
Tassukosketuksen harjoittelu on jäänyt pariin kertaan, koska hävitin kannen, jonka päälle Titon piti tassulla läppäistä. Nyt kun tekosyy on kerrottu, on otettava itseä niskasta kiinni ja jatkaa harjoittelua. Aloitin piilottamalla namin kannen alle. Tito kiinnostui ja yritti kuonolla ja hampailla saada namin. Vasta kokeiltuaan tassulla, naksautin. Parin kerran jälkeen ei namia tarvinnut laittaa kannen alle ja pystyin jo siirtämään kantta lattialla. Tähän jäimme ja tästä jatkamme.


Video: Päivi Nietosvaara

"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Tänään Titolle on kertynyt ikää 12 viikkoa. Minulla poika on ollut vasta 3,5 viikkoa, mutta tuntuu jo oudolta kuvitella elämää ilman naskalihampaita ja haukkumista aktivointilelulle.

Tito on ehtinyt nähdä ja kokea paljon.
Autolla, bussilla, ratikalla, metrolla ja veneellä on ehditty ajella. Vene on ollut ainoa, joka ei ole synnyttänyt kuolaamista. Muissakin menee jo paremmin. Välillä Tito menee bussissakin makaamaan lattialle tai penkille, jos olen sen "kaikkien järjestyssääntöjen mukaisesti" antanut istua penkillä. Toki olen aina pitänyt pennusta kiinni, ettei tuo ole kurveissa lentänyt päin seiniä. Nyt syksyä kohden alkavat onneksi ilmatkin viilentyä eikä matkustelu ole niin ikävää. Näin ainakin toivotaan. Veneessä ollaan oltu neljä kertaa. Ensimmäinen kerta meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen Tito on pysynyt rauhallisesti sylissä.

Hissi on ollut kamala. Vaikka mainittavia huonoja kokemuksia ei pitäisi olla, on liikkuva laatikko hirvittävä. Yllättävän monta kertaa piti vikistä ja täristä hississä ennen kuin Tito tajusi, ettei maailmanloppua tulekaan. Hissillä ollaan menty aina, kun ollaan lähdetty lenkille. Ehkä Tito fiksuna poikana tajuaa, että hissillä mennään aina mukavaan paikkaan.

Pyykkituvassa ollaan käyty pari kertaa. Tito on saanut haistella ja tutkia itsekseen. Välillä olen naksutellut, kun on selvästi rohkaissut itsensä ja mennyt mankelin, pyykkikorien tai pyykkikoneiden luokse. Koneiden äänet olivat ensin vähän pelottavia. Istuin seinän vieressä mitään sanomatta ja pentuhan tuli viereeni katselemaan uteliaana, mitä meteliä pitävät kojeet oikein ovat. Tämä istuminen ja ihmetteleminen on todettu toimivaksi.

Pyöräkellari on ollut jännä paikka. Missään vaiheessa ei ole pelottanut, mutta pyörät ja äänien kaikuminen ovat olleet uusia asioita. Nyt tuo juoksee pyörien alta ja haluaisi nuolla ketjuja. M-mmm... Yhdessä pyörävarastossa on neljät rappuset ja lastenrattaita varten tehty ramppi. Ramppia on ollut hauska juosta ylös ja alas. Juoksukontakteja? Portailla ollaan harjoiteltu etutassuilla seisomista ja peruuttelua. Takajalat ovat tosiaan löytyneet!

Roskakatoksesta on haettu pahvia ja Tito on ollut mukana. Eipä mennyt kauan aikaa, kun sain jo kunnolla paukuttaa roskisten kansia. Ei ole haitannut, kun on kerta pahviakin tarjolla. Paras löyty on ollut IKEA:n pahvilaatikko. Pitkä ja kapea, josta sai tehtyä hienon tunnelin. Sitä juostiinkin sitten lelujen kanssa läpi. Luutkin maistuivat ilmeisesti paremmilta pahvin alla syötyinä.


Tito on rodulleen uskollisena ääniherkkä koira. Pienikin risahdus ja heti jäädään kummastelemaan. Olen yrittänyt järjestää "tarpeettomia" ääniä, jotta äänistä tulisi vielä joskus taustamelua. Keittiössä on tiputeltu aterimia ja kattiloita. Tehosekoitinta ja vedenkeitintä olen käyttänyt päivittäin. Imuri ei pelota enää ollenkaan. Tito on saanut ensimmäisillä kerroilla puuhapaketteja samaan aikaan, kun imuri on ollut päällä. Olen myös jättänyt imurin hurisemaan itsekseen eteiseen. Hiljaiseen imuriin tutustuttiin naksutellen. Aluksi letku oli pelottava, mutta eipä ole enää.

Talon lähellä on alikulkutunneli, jossa on kätevästi lautarakennelma toisella reunalla. Siinä ollaan istuskeltu usein ja syöty nameja, kun pyöriä tai lenkkeilijöitä on mennyt ohi. Hämärässä tunnelissa kaikki äänet ovat erilaisia ja ihmisetkin näyttävät oudoilta. Isoin työ on ollut saada ihmiset ymmärtämään, ettei pentua voi tulla rapsuttelemaan. Yhden miehen kädestä jouduin ottamaan kiinni, kun oli tunkemassa kohti koiraa. Ymmärsi heti, kun sanoin, että Titosta on tulossa huumekoira. Täytyy tosiaan sanoa ihmisille, että tässä ollaan kouluttamassa virkakoiraa. Ei tarvitse selitellä!

tiistai 24. elokuuta 2010

Pentutapaamisia

Tito on päässyt leikkimään nyt neljä kertaa pentutapaamisissa. Pentuja on ollut mukana vaihtelevasti, mutta yhdestäkin pennusta on leikkikaveriksi.




7.8.2010 Tito, Malla, Rölli, Sisu ja Siilike
10.8.2010 Tito, Sanni, Peppi, Sisu
14.8.2010 Tito, Peppi ja Siilike
22.8.2010 Tito ja Peppi

Paikkana on ollut joka kerta Kivikon nurmialueet. Bussilla pääsee kävelymatkan päähän ja paikka on mitä parhain. Aukeaa nurmikkoa ja lammikko, jossa pennut ovat vilvoitelleet. Tito on innostunut uimaan ja märkä rantalevä tuntuu maistuvan.

Tito on tullut kaikkien kanssa hienosti toimeen. Välillä kuuluu pientä rähinää painin seasta, mutta kuka nyt painisikaan suu supussa. Tito "vaanii" välillä muita pentuja ja tekee lopulta korkean loikan toisia päin tai juoksee ohi yrittäen saada, jonkun ajamaan takaa. Tällä hetkellä Tito on kuitenkin nopein pentu pitkillä koivillaan ja muut jäävät jälkeen.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naksutellen alusta asti

Ramin kanssa olen naksutellut niin monta vuotta, että minun on jo vaikea kouluttaa ilman naksutinta. Se on muodostunut minulle luonnolliseksi ja helpoksi tavaksi kouluttaa, joten Titon ehdollistin heti ensimmäisenä ja toisena päivänä naksuttimeen. Toisena päivänä leikittiinkin sitten jo laatikkoleikkiä ja parin päivän kuluttua olin sheipannut Titon laatikkoon ja etutassut ämpärin päälle.

Mielestäni kaikkien pitäisi aloittaa naksuttelu laatikon tai jonkin muun esineen kanssa, jotta koira tosiaan ymmärtää voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa. Vahvistamistiheydestä ei tule kovin suurta, jos alan odottaa esimerkiksi jotakin istumista muistuttavaa. Laatikosta koira on yleensä automaattisesti kiinnostunut ja siitä onkin helppo alkaa sheippailla haluttua toimintoa kohti.

Ulkona naksuttelin kaikki ohikulkijat mukaviksi. Koirat, pyörät, rattaat ja muut "kummalliset" asiat olivat jackpotin arvoisia. Aina, kun jostain kuului koirien haukkumista, naksautin rauhallisesta käytöksestä. En halua, että koirien haukkumisesta tulee suuri häiriö, joka vie keskittymiskyvyn. Meidän talossa haukkuvia koiria nimittäin riittää. Sisällä Tito keskittyykin jo hienosti, vaikka ulkoa kantautuu koirien haukkumista.

Hienosti hihnassa

Alusta asti olen panostanut hihnassa kävelemiseen. Haluan, ettei Tito koe hihnaa rajoittavana tekijänä. Sen vuoksi olemme harjoitelleet paljon vapaana vieressä kulkemista. En ole tarkoituksella houkutellut Titoa kulkemaan vieressä. Olen kuitenkin vahvistanut aina, kun se on viereeni eksynyt. Puolella ei ole ollut väliä - tärkeintä on ollut, että Tito on ollut vieressä. Kontaktista tietysti lisäplussat. Välillä olen palkinnut hienon pitkän vieressä kävelemisen taskusta vedetyllä lelulla leikkien. Namit ja lelut ovat kuitenkin piilossa muun ajan. En halua koiraa, joka tuijottaa kättäni, lelua tai muuta, jonka joutuisin myöhemmin häivyttämään. Namin seuraaminen ei ole mielestäni minun seuraamista... Vieressä käveleminen onkin muuttunut hauskaksi leikiksi. Välillä teen nopeita suunnanvaihdoksia ja pääsen palkkaamaan uudestaan, kun Tito tulee viereen. Joskus Titon huomio on täysin muualla ja silloin olen myös vaihtanut suuntaa. Eiköhän tuo opi, että parempi tarkkailla minua kuin muuta maailmaa. Lenkillä en tietenkään vaadi katsekontaktia. Tokon seuraamisen opetan erikseen.

Joka päivä harjoitellaan vieressä kävelemistä vapaana ja hihnassa. Hihnan "lisääminen" ei ole ollut iso asia. Jos Tito on todella innoissaan (esim. uimisen jälkeen tai ihmisten ollessa lähellä), olen odottanut rauhallisesti siihen asti, että veto loppuu. Titon lopettaessa olen naksauttanut ja palkannut. Nyt Tito tajuaa koko ajan nopeammin, että kireällä hihnalla ei päästä minnekään ja pitää tulla takaisin päin. Alussa olen vaatinut vain hihnan löystymisen.

Ulkona olen antanut vapaana haistella maailmaa, mutta hihnassa ollaan enimmäkseen kävelty. Jokaisen mielenkiintoisen puskan kohdalle ei olla pysähdytty. Olen myös vahvistanut aina kohteista luopumisesta. Esim. Tito on vetänyt tien sivuun kohti ihanaa oluttölkkiä. Olen pysähtynyt hihnan kiristyessä ja odottanut, että veto loppuu. Tämän luopumishetken olen naksauttanut ja palkinnut. Jos kohde on ollut jokin vaaraton (pensas, vesilammikko), olen palkan jälkeen antanut luvan mennä haistelemaan. Tavoite on, että Tito ymmärtäisi luopumisen olevan mahdollisuus päästä tekemään, mitä haluaa.

Tito kasvaa


Titon paino on noussut tasaisesti
9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg
13 vkoa - 7,9 kg (Lisätään vähän ruokaa, jottei ihan rimpula ole.)

Ruoan määrää olen nostanut, mutta koko ajan tuntuu, että pitäisi antaa enemmän.

Tito saa juosta paljon vapaana. Välillä remutaan metsässä kallioilla ja pehmeillä sammalmättäillä. Hypellään puunrunkojen yli ja kiivetään rinteitä ylös ja alas. Toisinaan juostaan kovaa pitkin niittyjä. Uiminen on myös maistunut ja Tito onkin käynyt uimassa jo 5 kertaa.

Ruoan Tito sai ensimmäisinä päivinä pari kertaa kupista, mutta melkein heti siirryin "käsiruokintaan". Päivän annos on pöydällä kupissa ja siitä nappaan aina taskuun mukaan, ettei namit lopu kesken. Päivän mittaan opetellaan temppuja ja tutustutaan uusiin asioihin. Naks-nami ja pian on päivän ruoat syöty.

Pienen määrän Tito saa myös aktivointileluista (pallo, pyramidi, munakenno ja pullot). Toivon, että tuo alkaa vähitellen tajuta, etteivät namit tule leluista ulos haukkumalla...

Kun olen totuttanut Titoa uusiin ruokiin, olen laittanut kuppiin vähän omaa ruokaa ja kaveriksi mm:
- viiliä, piimää, raejuustoa
- kanaa, jauhelihaa
- keitettyjä vihanneksia

Raakana Tito tykkää rouskutella porkkanoita. Kuumina päivinä olen laittanut porkkanoita pakkaseen ja antanut ne sitten jäisinä järsittäväksi. Marjat syödään puskista (mustaviinimarjat, vadelmat ja mustikat) ja vanhempieni luona Tito innostui kesäkurpitsasta.

Toistaiseksi uudet ruoat eivät ole saaneet vatsaa sekaisin.

tiistai 10. elokuuta 2010

Ihmisiä ja pahvilaatikoita


Tito on viikossa ehtinyt näyttää itsestään pari hauskaa piirrettä. Toinen on rakkaus ihmisiin ja toinen viehtymys pahviin.

Tito haluaisi tervehtiä kaikki ihmisiä. Kaukana olevat ihmiset eivät herätä suurta mielenkiintoa, mutta lähellä olevat saavat hännän vipattamaan eikä poika meinaa pysyä aloillaan. Iltaisin ollessamme pihalla on huvittavaa, miten Titon häntä alkaa vispata, kun jostain parvekkeelta kuuluu naurua tai puhetta. Ihmisen nauru saa hännän muutenkin elämään. Titon ei tarvitse nähdä ihmistä - pelkkä ääni riittää.

Kotona käytävällä Tito juoksi kerran käytävällä olleen toisen ihmisen jalkoihin tervehtimään. Huikkasin tytölle, ettei välitä koirasta ja seisoo vain. Titon pettymys oli suuri. Pettymys muuttui kuitenkin iloksi, kun lähdin juoksemaan toiseen suuntaan. Tito ryntäsi perään ja minun kohdalla alkoi leikki ihanalla fleece-lelulla. Kiitin tyttöä ja kerroin hänelle, miksi toivoin hänen näin toimivan. Karkaavaa koiraa ei palkita.

Jo ensimmäisenä päivänä Tito osoitti rakastavansa pahvia ja pahvilaatikoita. Pahvia voi repiä ja pureskella. Laatikoita voi heitellä ja niiden alle voi mennä piiloon. Omat lelut voi viedä laatikoihin ja pahvin päällä on lokoisaa nukkua. Titon häkissä ei siis olekaan peittoja - siellä on erilaisia pahveja.

maanantai 9. elokuuta 2010

Leikin säännöt


Jotta lelulla palkkaamisessa ja yleensäkin leikkimisessä olisi jotain järkeä, on opeteltava, miten leikitään. Tähtään siihen, että Tito repii lelua käskystä ja lopettaa myös käskystä. Leluun tarttumista ei ole tarvinnut kovinkaan paljon harjoitella, mutta vielä en olekaan vaikeuttanut siihen, että houkuttelen lelulla, mutta en anna käskyä repiä.

Lelusta irroittaminen käskystä on minulle tärkeää. Näin voin itse määrätä, miten ja milloin harjoitellaan. Heti alusta asti olen ensin houkutellut Titon repimään lelua ja sen jälkeen leikkinyt vetoleikkejä. Omalla ääntelylläni kiihdytän Titoa repimään lisää. Seuraavaksi päätän lopettaa eli pysäytän lelun. Tämän jälkeen odotan siihen asti, että Tito itse päästää irti. Ensin irroitukseen meni monen monta minuuttia. Pysyin passiivisena ja lelu paikoillaan. Kun Tito irroitti, annoin heti toisella kädellä namit suuhun. Tämän jälkeen annoin luvan uuteen leikkiin ja sama jatkui. En halua, että Tito jo alussa alkaa ajatella menettävänsä lelun päästäessään irti.

Vaihtokauppoja tehdään myös kengistä, muovipusseista, tupakantumpeista ja muusta mukavasta roskasta. Jos ulkona on sopiva paikka, juoksen kovaa pois ja Tito tulee perään. Palkkaan lelulla tai nameilla, kun tulee luokse. Yleensä roska jää jonnekin matkanvarrelle ja unohtuu. Pari kertaa on roska ollut suussa, kun on tullut luokseni, mutta kärsivällisellä odottelulla on saatu roskat pois suusta.

Nyt viikon jälkeen Tito päästää melkein joka kerta heti lelun pysähdyttyä irti. Muutaman kerran on täytynyt odottaa pidempään, mutta se ei ole haitannut. Viikon jälkeen olen tyytyväinen tulokseen. Tito myös leikkii koko ajan paremmin.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Helteiden helpotuksia


Aurinko ja helteet ovat olleet pennun kannalta ikäviä. Titon oloa helpottaakseni olen antanut sille jääpaloja pakkasesta. Pentu tykkää leikkiä niillä ja rouskuttelee onnessaan. Olen myös kastellut pyyhkeen kylmällä vedellä. Tito nukkuu pyyhe päällään ja menee sen päälle välillä nukkumaankin. Tito on käynyt kaksi kertaa uimassa ja tykkää vedestä ilmeisesti paljon. Kaikkina kertoina, kun olemme veden äärellä olleet, olen antanut Titon itse uteliaisuuttaan mennä veteen. Ensimmäisellä kerralla Tito vain haisteli, joi ja kahlasi. Toisella kerralla menin itse veteen kävelemään ja Tito seurasi perässä. Välillä tultiin vedestä pois ja leikittiin. Sitten juostiin takaisin veteen ja Tito löysi itsensä pian uimasta. Pentutreffeillä Tito kävi tekemässä "pitkän" uintilenkin ja tykkäsi muutenkin viilentyä vedessä.

Mistä Tito tykkää?

Tito ei ensimmäisen viikon aikana arvostanut nameja tai ruokaa kovinkaan paljon. En mielelläni syötä koirilleni nakkeja, juustoa tai leikkeleitä, koska niissä on paljon suolaa ja lisäaineita. Nakkien sisältämät mausteet eivät kuulu koirieni ruokavalioon. Yritän siis aina etsiä mahdollisimman lihapitoisia nameja. Ramilla on toiminut kaikki kuivamuonasta kanaan. Hyvin on otettu kurkku ja hedelmätkin vastaan. Tito kyllä selvästi tykkäsi kanasta, muttei "tehnyt mitä vain sitä saadakseen". Sama tuomio oli naudan mahalaukulle. Oma kuivamuona ei sekään ollut tie Titon sydämeen.

Tämä piirre tekikin koulutuksesta, etenkin naksuttelusta, haastavaa. Sisällä toimi jotenkin ja ulkona en parin kokeilun jälkeen viitsinyt naksutinta edes käyttää. En halunnut tuon taikavekottimen tehoa laimentaa. Ulkona naksuttelin kyllä puistossa istuessa ohikulkevat ihmiset, pyörät, rattaat ja koirat mukaviksi. Kun Tito malttoi katsella hanhiparvea rauhallisesti, palkkasin siitäkin.

Lelut kiinnostavat ja liike yleensäkin. Tito tuntuu olevan vahva "silmäkoira". Tämä on tullut esille ainakin saalisleikissä, jossa käytetään kahta samanlaista lelua/patukkaa/palloa. Tito tekee juurikin sen, että yhden perään juostuaan tulee kohti esine suussaan ja alkaa vaania seuraavaa. Vauhtia tulee vasta, kun vanha on tiputettu suusta ja uusi lähtee liikkeelle.
Mielenkiintoista nähdä, minkälainen on lampaiden kanssa. Taitaa silmillään laittaa lampaatkin tanssimaan ripaskaa.

Viikon kuluessa alkoivat namitkin kelvata. Tämä oli suuri helpotus ja hienoa oli myös se, että oma kuivamuona toimii hienosti nameina. Nyt laitan aamulla päivän ruoka-annoksen kippoon ja siitä otan päivän mittaan taskuun nameja. Näin ei tarvitse ahtaa pentua täyteen muita nameja. Kanaa ja nautaa käytän toki myös.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä

Ennen Titon kotiutumista olin jo päättänyt, että tämä pentu opetetaan sisäsiistiksi ilman papereita. Niin on Ramikin (sekarotuinen 14,5-vuotias) aikoinaan oppinut. Metodini on yksinkertainen; Pentu usein ulos ja kehut ulos tehdyistä tarpeista. Sisälle mahdollisesti tehtyihin ei kiinnitetä huomiota, vaikka pennun näkisikin silmien edessä lirauttavan. Tehokas puhdistaminen vain, jottei hajut jäisi houttelemaan uusintaan.

Ramin pentuajoista on niin kauan aikaa, että tunsin itseni ensimmäisinä päivinä tyhmäksi kuin pahvi. Vaikka olinkin kuullut, että aikaa on minuutti siitä, kun pentu on herännyt, leikkinyt, juonut/syönyt yms., ajattelin aikaa jollain tavalla edes pariksi minuutiksi. Tito ehti kahteen kertaan lirauttaa eteiseen, kun itse laitoin kenkiä tai takkia päälle. Ensimmäinen päivä herätti ja nyt ei aikailla. Pentu pidetään sylissä, kun kenkiä laitetaan. Syliin tuo ei pissaa, koska asento on hankala. Lasken pennun pihalle kohtaan, johon se saa tehdä tarpeensa. Olen pyrkinyt pitämään paikan aina samana. Oikeastaan paikkoja on väkisinkin kaksi, koska kuljen kahdesta eri ovesta ulos. Molemmat kuitenkin toimivat eikä pentu ole osoittanut olevansa riippuvainen paikasta. Tekee tarpeensa muuallekin ja ulos tehdyistä saa aina kehut. Ulos vien parin tunnin välein ja yöllä soi herätyskello pariin kertaan.

Tänään Tito teki tarpeensa täysin vieraalle pellolle ja sehän on hyvä uutinen. Pienistä asioista tulee joskus todella iloiseksi!

tiistai 3. elokuuta 2010

Titon kotimatka ja kotiutuminen


Hain Titon Mikkelistä kasvattajalta sunnuntai-iltana 1.8.2010. Kasvattaja oli tuonut Titon pihalle touhuamaan ennen automatkaa. Tito oli viimeinen pentu, joka haettiin, mutta seuraa sillä on riittänyt kasvattajan villakoirista, belgianpaimenkoirasta sekä siskosta Happysta. Kasvattaja jätti siis yhden nartun pentueesta itselleen.

Kävimme paperiasiat sekä pennun ruokinnan, rokotukset, madotukset yms. läpi. Kannoin Titon autoon ja laskin etupenkin jalkatilaan. 5 viikkoa aiemmin kasvattajalle tuomani pyyhe (pennut haistaneet hajuani pitkään) lattialle ja lelu. Lähdimme kohti kotia Helsinkiin. Kasvattaja oli harjoitellut pentujen kanssa autoilua jo viisi kertaa, joten autoilu ei ollut täysin uusi asia. Tito kuolasi kuitenkin ensimmäiset 10 minuuttia reippaasti. En välittänyt tästä vaan annoin pojan itse ymmärtää, että tässä ei ole mitään hätää. Tito alkoikin nopeasti nukkua ja rauhoittui täysin. Hereillä ollessaan yritti välillä syliin, mutta työnsin sen rauhallisesti takaisin. Silityksiä sai ollessaan lattialla levollisena. Äitini toimi kuskina, jotta pystyin varmistamaan pennun turvallisen matkan. Siitähän ei tulisi mitään, jos pentu kiipeäisi ajajan syliin.

Pyyntöni huomioiden kasvattaja ei ollut antanut Titolle iltapäivällä ruokaa. Halusin minimoida oksennuksen mahdollisuuden. Pysähdyimme 2 kertaa matkan varrella. Tito kulki hienosti hihnassa vierelläni. Ensimmäisen huoltoaseman pihalla Tito pissasi heti nurmikolle päästyään. Tito säikähti vähän huoltoasemalta lähtevää moottoripyörää, mutta annoin pojan itse selvittää, oliko kyse suurestakin uhasta. Jatkoin siis itse kävelyä ja Tito lähti perään. Huoltoaseman takana oli metikkö ja ylitin kuivuneen ojan. Ajattelin, että Tito varmaankin menee ojan kautta, mutta se päättikin ylittää lautaa pitkin. Tuleva agility-koira?
Toisella huoltoasemalla ei moottoripyörä enää ollutkaan niin pelottava.

Kotiin tultiin vähän yli kymmenen illalla. Annoin pojan kuljeskella itse asuntoa ympäri. Avasin parvekkeen oven ja Tito kävi monta kertaa sielläkin tutustumassa. Pari lelua ja puruluuta laitoin lattialle ja häkkiin. Pyyhkeen laitoin myös häkkiin. Tito kierteli ja meni häkkiin järsimään puruluuta. Ilmeisesti koti kelpaa...