Ensinnäkin
Tito painoi viime keskiviikkona 19 kg. Hurjaa.
Sitten muuta
Jo luovutusikäisenä arvasin, ettei tästä koirasta tule pörröisintä bc:tä. Ei ollut sellainen pallero, mitä välillä näkee. Ja tämä ei yhtään haitannut. Turkki on kuitenkin jo sen pituista, että korvien takana on hyvä käyttää kampaa säännöllisesti. Liikaa on koiria, joiden pehmoiset korvakarvat ovat solmussa. Mieluummin otan käteeni kamman kuin sakset.
Häntä on hassu huiska. Ramin häntähän on paksu ja pörröinen. Titon häntä muistuttaa - bc:n häntää. Hännän asento kertoo aina, jos Tito on liruttelemassa hankeen. Häntä nousee komealle kaarelle, kun Poju neiteilee neljällä jalalla kyykkien. Kinttu kohoaa edelleen harvakseltaan.
Hammaskaluston kanssa on ollut murheita. Mikään kulmahammas ei enää paina reikiä ikeniin, joten olen helpottunut. Yläpurenta on niin selvä, että se ei tuosta hyväksi enää muutu - ilman ihmettä ainakaan.
Hampaista puheen ollen...
Titolla on tosiaan ollut valtava tarve maistella kaikkea mahdollista. Seinää, kirjoja, vessaharjaa, pesusientä, kenkiä, käsirasvatuubia, kynsisaksia, pajukoreja, huonekasveja, työkalupakkia, sänkyä, tuoleja - lamputkin ovat maistuneet. Jos joku tulee kertomaan, että Titolla on tylsää ja sen kanssa ei tehdä tarpeeksi, voi olla, että naurahdan ihan alkajaisiksi.
Ymmärtääkseni pentu, jonka kanssa tehdään koko ajan, ei välttämättä osaa vain olla. Tämän vuoksi, olenkin Titon kanssa istuskellut teiden vieressä, metsässä, pellolla, kotona lattialla jne. Ajatus on ollut vain olemisessa. Tänään oltiin autotien vieressä vartti vain istumassa. Katseltiin ihmisiä, rekkoja, koiria, rattaita, pyöriä ja pelottavia busseja. Sisällä olen vienyt kuonon eteen namin, kun Tito on makoillut lattialla. En naksauta, koska se saa Titon luulemaan, että nyt kannattaa heittää kärrynpyöriä. Olen siis pyrkinyt vahvistamaan rauhoittumista. Nyt pitäisi käydä ostoskeskuksissa enemmän. Kun Tito oli ihan pieni, kävimme pari kertaa Itäkeskuksessa, mutta jostain syystä (sitä sanotaan laiskuudeksi) kerrat jäivät vähäisiksi.
Sisällä olen treenihetkien jälkeen rauhoittanut Titon kyljelleen, jos olen käyttänyt lelupalkkaa. Treeni - vettä - rauhoittuminen. Muuten minulla on kotona sekopää, joka juoksee pitkin seiniä... Tähän mennessä tämä on toiminut hyvin. Usein Tito alkaa syödä luuta tai menee nukkumaan rauhoittumisen jälkeen.