Voi hyvä tavaton!
Tito on vähitellen muuttumassa nuorukaiseksi. Jalkaa nostaa jo joka kolmannella kerralla ja eilen nuoli keltaista lunta. Ymh...
Ulkona Tito ei keskity tarpeiden tekemiseen ollenkaan. Pissatessa pitää syödä keppiä ja kakatessa kävellään ympäriinsä. Eilen Tito pissasi ensin paikoillaan, mutta huomasi sitten vieressä olevan roskapussin. Sitä piti mennä haistelemaan - pussille asti muodostui keltainen viiva.
Ja tänään Tito painaa 16,7 kg.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
perjantai 10. joulukuuta 2010
Kasvaa, kasvaa ja kasvaa
Titon painon kehittymistä on ollut mielenkiintoista seurata. Tässäpä viikoittaiset punnitukset alusta asti:
9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg n. 3kk
13 vkoa - 7,9 kg
14 vkoa - 8,8 kg
15 vkoa - 9,8 kg
16 vkoa - 10,3 kg
17 vkoa - 10,7 kg n. 4kk
18 vkoa - 11,9 kg
19 vkoa - 12,2 kg
20 vkoa - 13,5 kg
21 vkoa - 12,8 kg
22 vkoa - 13,8 kg n. 5kk
23 vkoa - 13,7 kg
24 vkoa - 14,8 kg
25 vkoa - 15,5 kg
26 vkoa - 15,7 kg n. 6kk
27 vkoa - 16,2 kg
28 vkoa - 16,7 kg
9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg n. 3kk
13 vkoa - 7,9 kg
14 vkoa - 8,8 kg
15 vkoa - 9,8 kg
16 vkoa - 10,3 kg
17 vkoa - 10,7 kg n. 4kk
18 vkoa - 11,9 kg
19 vkoa - 12,2 kg
20 vkoa - 13,5 kg
21 vkoa - 12,8 kg
22 vkoa - 13,8 kg n. 5kk
23 vkoa - 13,7 kg
24 vkoa - 14,8 kg
25 vkoa - 15,5 kg
26 vkoa - 15,7 kg n. 6kk
27 vkoa - 16,2 kg
28 vkoa - 16,7 kg
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
"Mitä sun alla on?"
Joka kerta, kun istun maahan (nurmikolle, hiekalle, lumeen jne.), Tito hyökkää siihen viereen kaivamaan. Kuoppaa täytyy kaivaa aivan jalkojeni viereen. Jos makaan hangessa, on paras kaivuupaikka pään vieressä. Muualla ei voi kaivaa, koska istun varmasti jonkin todella ihmeellisen asian päällä. Se pitää löytää. Lunta on puoli metriä ja Tito kaivautuu nurmikkoon asti etsien salaperäistä aarretta.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Oppiä ikä kaikki
Jos joku kysyy minulta, mitä Tito osaa, en tiedä oikeaa tapaa vastata. Se osaa valtavan paljon asioita, mutta käskystä vain muutamia. Omasta mielestäni heikoin kohtani koirien kouluttamisessa on juuri ärsykekontrolli. Nyt minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittää niitä vihjeitä...
Paljon ollaan asioita harjoiteltu ja pohjatyötä tehty erilaisille asioille. Ajattelin, että on korkea aika kirjoitella, mitä Tito nyt osaa ja mitä ollaan harjoiteltu.
- Kävellessäni jalkojen välissä pujotteleminen kummalta puolelta tahansa aloittaen
- Jalkojeni välissä käveleminen liikkuessani eteenpäin
- Jalkojeni välissä käveleminen niin, että Titon etutassut ovat kenkieni päällä
- Syliin hyppääminen, kun istun tuolilla tai seison
- Minun ympäri pyöriminen myötäpäivään peruuttaen
- Pusun antaminen
- Kuonon painaminen kaulalleni
- Kuonokosketus Post-it -lapulle
- Kuonokosketus ojennettuihin sormiini
- Leuan painaminen avoimelle kämmenelleni, kun kämmen on ylöspäin
- Kuonon painaminen kämmentäni vasten, kun kämmen on alaspäin
- Häpeäminen eli etutassut käsivarttani vasten ja pään laittaminen käteni alle
- Tassujen (kaikki neljä) laittaminen kippoon
- Oikean takajalan nostaminen, kun seisoo
- Vasemman etutassun nostaminen, kun seisoo
- Tangon, kepin ja käden halaaminen
- Etutassuilla seisominen (= tällä hetkellä onnistuu pystysuoraa seinää vasten, jos seinä ei ole liukas)
- Kukkuu eli häpeäminen keittiöjakkaraa vasten ja sen jälkeen pään vieminen ylös-alas-ylös-alas siinä tahdissa, missä minä liikutan omaa päätäni
- Lelusta kiinni ottaminen ja siitä irroittaminen
- Lelun tuominen takaisin, kun olen heittänyt sen tai kun Tito on voittanut lelun itselleen
- Sivulle tuleminen molemmille puolille
- Peräpään käyttäminen / seuraaminen (= voin liikkua lähes mihin suuntaan vain ja Tito pysyy tiiviisti jalkani vieressä kummallakin puolellani)
- Tokon eteen tuleminen (=pitää vielä ohjata eteen, mutta osaa tiivistää hienosti ja pysyy edessä, vaikka käteni ovat sivuilla)
- Kaukokäskyistä istu-seiso-istu
- Ovesta kulkeminen luvan saatuaan
- Kutsusta luokse tuleminen
- Juosta merkille ja kiertää sen
- Vapaana ollessa kontaktin ottaminen ja luokse tuleminen, kun vastaan tulee esim. koiria tai ihmisiä
- Puiden kiertäminen käsiohjauksella
- Lattian raapiminen
- Peruuttaminen
- Kuonon työntäminen kahvikuppiin ja sen pitäminen siellä
- Laatikon sulkeminen
- Kosketuskepin pään koskeminen
- Luvan odottaminen ruoan kanssa
- Tippuneen ruoan jättäminen
- Hihnassa käveleminen ja sivulle palaaminen, jos pysähdyn
- Hihnan irroituksen jälkeen vapautuksen odottaminen
- Luvan odottaminen muiden koirien kanssa leikkimiseen
- Luvan odottaminen ihmisten tervehtimiseen
Tässä asioita, jotka tulivat nyt mieleeni. Osa osataan hyvin ja osassa on vielä paljon tekemistä. Tito ei esimerkiksi ole ihmisiä kohtaan välinpitämätön, jos se ei saa lupaa tervehtiä. Kyllä se yrittää tutuilta ihmisiltä saada huomiota, mutta luovuttaa nopeasti, kun ei sitä saa. Luvan kanssa Tito juoksee ja nuolee ihmisten naamat. Kukin voi itse miettiä, haluaako oikeasti tervehtiä hyppivää ja märkää kieltä.
Paljon ollaan asioita harjoiteltu ja pohjatyötä tehty erilaisille asioille. Ajattelin, että on korkea aika kirjoitella, mitä Tito nyt osaa ja mitä ollaan harjoiteltu.
- Kävellessäni jalkojen välissä pujotteleminen kummalta puolelta tahansa aloittaen
- Jalkojeni välissä käveleminen liikkuessani eteenpäin
- Jalkojeni välissä käveleminen niin, että Titon etutassut ovat kenkieni päällä
- Syliin hyppääminen, kun istun tuolilla tai seison
- Minun ympäri pyöriminen myötäpäivään peruuttaen
- Pusun antaminen
- Kuonon painaminen kaulalleni
- Kuonokosketus Post-it -lapulle
- Kuonokosketus ojennettuihin sormiini
- Leuan painaminen avoimelle kämmenelleni, kun kämmen on ylöspäin
- Kuonon painaminen kämmentäni vasten, kun kämmen on alaspäin
- Häpeäminen eli etutassut käsivarttani vasten ja pään laittaminen käteni alle
- Tassujen (kaikki neljä) laittaminen kippoon
- Oikean takajalan nostaminen, kun seisoo
- Vasemman etutassun nostaminen, kun seisoo
- Tangon, kepin ja käden halaaminen
- Etutassuilla seisominen (= tällä hetkellä onnistuu pystysuoraa seinää vasten, jos seinä ei ole liukas)
- Kukkuu eli häpeäminen keittiöjakkaraa vasten ja sen jälkeen pään vieminen ylös-alas-ylös-alas siinä tahdissa, missä minä liikutan omaa päätäni
- Lelusta kiinni ottaminen ja siitä irroittaminen
- Lelun tuominen takaisin, kun olen heittänyt sen tai kun Tito on voittanut lelun itselleen
- Sivulle tuleminen molemmille puolille
- Peräpään käyttäminen / seuraaminen (= voin liikkua lähes mihin suuntaan vain ja Tito pysyy tiiviisti jalkani vieressä kummallakin puolellani)
- Tokon eteen tuleminen (=pitää vielä ohjata eteen, mutta osaa tiivistää hienosti ja pysyy edessä, vaikka käteni ovat sivuilla)
- Kaukokäskyistä istu-seiso-istu
- Ovesta kulkeminen luvan saatuaan
- Kutsusta luokse tuleminen
- Juosta merkille ja kiertää sen
- Vapaana ollessa kontaktin ottaminen ja luokse tuleminen, kun vastaan tulee esim. koiria tai ihmisiä
- Puiden kiertäminen käsiohjauksella
- Lattian raapiminen
- Peruuttaminen
- Kuonon työntäminen kahvikuppiin ja sen pitäminen siellä
- Laatikon sulkeminen
- Kosketuskepin pään koskeminen
- Luvan odottaminen ruoan kanssa
- Tippuneen ruoan jättäminen
- Hihnassa käveleminen ja sivulle palaaminen, jos pysähdyn
- Hihnan irroituksen jälkeen vapautuksen odottaminen
- Luvan odottaminen muiden koirien kanssa leikkimiseen
- Luvan odottaminen ihmisten tervehtimiseen
Tässä asioita, jotka tulivat nyt mieleeni. Osa osataan hyvin ja osassa on vielä paljon tekemistä. Tito ei esimerkiksi ole ihmisiä kohtaan välinpitämätön, jos se ei saa lupaa tervehtiä. Kyllä se yrittää tutuilta ihmisiltä saada huomiota, mutta luovuttaa nopeasti, kun ei sitä saa. Luvan kanssa Tito juoksee ja nuolee ihmisten naamat. Kukin voi itse miettiä, haluaako oikeasti tervehtiä hyppivää ja märkää kieltä.
Tito on ½ -vuotias!
Tito syntyi 2.6.2010 ja täytti siis 2.12.2010 puoli vuotta.
Paljon on ehtinyt puolessa vuodessa tapahtua. Olin Norjassa lumilautailemassa, kun pennut syntyivät. Olin suunniltani onnesta, kun kuulin, että kaikki oli mennyt hyvin ja uroksia oli kolme. Kasvattaja Piia piti minut ajan tasalla kertomalla, miten pentujen elo sujui.
Kun pennut olivat 4-viikkoisia, menin ensimmäisen kerran katsomaan niitä. Olin nähnyt jo aikaisemmin valokuvia, mutta nyt silmäni kostuivat, kun näin pieniä pötköjä lattialla. Menin lattialle istumaan ja pian pari pentua tuli uteliaana katsomaan, kuka olen. Pennut nukkuivat paljon ja mönkivät paikasta toiseen. Veimme pennut ensimmäistä kertaa ulos ja oli mielenkiintoista nähdä, miten ne suhtautuivat uusiin hajuihin, ääniin, nurmikkoon ja lämmittävään aurinkoon. Osa lähti tutkimaan pihaa, osa jäi sisarusten luo ja yksi vähän hätääntyi. Silloin en osannut vielä päättää, minkä niistä haluaisin.
Kävin katsomassa pentuja uudemman kerran, kun niillä oli ikää noin 6 viikkoa. Nyt pennut juoksivat, painivat ja tuhosivat jo huomattavasti enemmän. Yksi juuttui kaapin taakse, toinen juoksi päin seinää ja kolmas söi laatikoston vetimiä. Pohdin kovasti kahden uroksen välillä. Titoon päädyin pienien kokeilujen perusteella. Tito oli uusista äänistä ja pinnoista kiinnostunut, kun toinen meni hieman hämilleen. Halusin uteliaan ja toimeliaan pennun. Sen olen saanutkin.
Hain Titon 1.8.2010 äitini kanssa. Paperiasiat kuntoon ja pentupaketti kainaloon. Liikutuin suuresti, kun Piia tarkisti vielä, että Titolla on kaikki kunnossa. 2 korvaa, 4 jalkaa ja kyllä - se on poika. Pentu autoon ja kohti kotia. Äiti toimi kuskina, kun minä pidin huolen, että pentu pysyi jalkatilassa. Tuo olisi halunnut kiivetä maisemia katselemaan. Autossa liikutuin jälleen, kun katsoin pientä pötköä jaloissani. Siinä oli minun oma pieni pentu. Pentu, josta olin niin kauan haaveillut.
Paljon on ehtinyt puolessa vuodessa tapahtua. Olin Norjassa lumilautailemassa, kun pennut syntyivät. Olin suunniltani onnesta, kun kuulin, että kaikki oli mennyt hyvin ja uroksia oli kolme. Kasvattaja Piia piti minut ajan tasalla kertomalla, miten pentujen elo sujui.
Kun pennut olivat 4-viikkoisia, menin ensimmäisen kerran katsomaan niitä. Olin nähnyt jo aikaisemmin valokuvia, mutta nyt silmäni kostuivat, kun näin pieniä pötköjä lattialla. Menin lattialle istumaan ja pian pari pentua tuli uteliaana katsomaan, kuka olen. Pennut nukkuivat paljon ja mönkivät paikasta toiseen. Veimme pennut ensimmäistä kertaa ulos ja oli mielenkiintoista nähdä, miten ne suhtautuivat uusiin hajuihin, ääniin, nurmikkoon ja lämmittävään aurinkoon. Osa lähti tutkimaan pihaa, osa jäi sisarusten luo ja yksi vähän hätääntyi. Silloin en osannut vielä päättää, minkä niistä haluaisin.
Kävin katsomassa pentuja uudemman kerran, kun niillä oli ikää noin 6 viikkoa. Nyt pennut juoksivat, painivat ja tuhosivat jo huomattavasti enemmän. Yksi juuttui kaapin taakse, toinen juoksi päin seinää ja kolmas söi laatikoston vetimiä. Pohdin kovasti kahden uroksen välillä. Titoon päädyin pienien kokeilujen perusteella. Tito oli uusista äänistä ja pinnoista kiinnostunut, kun toinen meni hieman hämilleen. Halusin uteliaan ja toimeliaan pennun. Sen olen saanutkin.
Hain Titon 1.8.2010 äitini kanssa. Paperiasiat kuntoon ja pentupaketti kainaloon. Liikutuin suuresti, kun Piia tarkisti vielä, että Titolla on kaikki kunnossa. 2 korvaa, 4 jalkaa ja kyllä - se on poika. Pentu autoon ja kohti kotia. Äiti toimi kuskina, kun minä pidin huolen, että pentu pysyi jalkatilassa. Tuo olisi halunnut kiivetä maisemia katselemaan. Autossa liikutuin jälleen, kun katsoin pientä pötköä jaloissani. Siinä oli minun oma pieni pentu. Pentu, josta olin niin kauan haaveillut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)