tiistai 31. elokuuta 2010

Paimenkoira

28.8.2010 lähdettiin aamupäivällä kohti Kiikalaa. Kiikalassa asuvat Titon isä Piski ja isoäiti Rita. Kasvattajalla Päivillä on myös kolme muuta bordercollieta: Matti, Ville ja Iita. Päivillä on miehensä Tapion kanssa reippaan kokoinen lammastila ja nyt oli tarkoitus käydä näyttämässä Titoa ja katsomassa lampaita.

Kuskina oli kaverini Rosa ja takapenkillä hänen bordercolliensa Etta. Ajomatka meni hyvin, jos aivan lopussa tapahtunutta Titon oksentelua ei lasketa. Tähän mennessä ei ole oksentelua ollut ja toivon, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Heti Kiikalaan päästyämme lähdimme lampaiden luokse. Karitsat piti punnita ja pääsimme heti näkemään, miten Piski ja Rita tekivät töitä. Herätti suurta ihailua, miten Piski pysyi maassa makaamassa, vaikka lampaat tulivat sitä "kiusaamaan". Itse ainakin kokisin tilanteen painostavaksi. Lampaita niskassa ja liikkua ei saa ennen kuin lupa annetaan.

Tito huomasi ensimmäisenä lampaiden jätökset ja vasta sen jälkeen lampaat. Kun maha oli täynnä, Tito meni rohkeana poikana kohti lampaita. Ensin lampaat vähän siirtyivät. Luulivat ehkä, että pieni musta olio on oikea paimenkoira. Kun lampaat tajusivat, että perässä oli pehmolelu, ne päättivät vähän kokeilla, mistä puusta tämä otus on veistetty. Titoa piti mennä auttamaan, kun lampaat alkoivat tulla kohti. Enhän halunnut, että pennun rohkeus ja itseluottamus huuhdotaan hetkessä pois. Tito innostui taas, kun lampaat vähän siirtyivät ja lähti niiden perään. Tito lähti muutaman kerran pellolle lampaiden sekaan, mutta tuli takaisin, kun huomasi, etten ollutkaan enää ihan lähellä. Omasta mielestäni onnistunut ensitapaaminen lampaiden kanssa.

Tito sai juosta koko päivän pitkin peltoja ja tutustua uusiin koiriin. Muut koirat eivät tosin pienestä pennusta välittäneet. Etta sanoi muutaman kerran tiukasti, että nyt riittää ja tämä oli hyvä. Pennun on hyvä oppia, ettei voi miten tahansa härnätä.

Päiville piti tietenkin näyttää pari temppuakin. Vähän jännitti, miten Tito toimii uudessa paikassa uusien ihmisten ollessa läsnä. Ilokseni sain huomata, että pentu teki kerrassaan hienosti olosuhteisiin nähden. Hyvä, Tito!

Koirakavereita

12x12 ohjelmassa yksi kohta on:
"Pennun tulisi 12:sta ensimmäisen viikon aikana saada leikkiä ainakin 12 erilaisen (koko, näkö, ikä) koiran kanssa."

Tito on leikkinyt tähän mennessä seuraavien koirien kanssa:
- sekarotuinen (welsh corgi p, collie pk, suomenpystykorva, lapinporokoira)
- 6x bordercollie
- 2x kultainennoutaja
- 2x amerikancockerspanieli
- australianpaimenkoira
- bichon frise
- kääpiövillakoira
- glen of imaalinterrieri
- saksanseisoja
- irlanninterrieri
- belgianpaimenkoira tervueren
- entlebuchinpaimenkoira
- suursnautseri (leikki loppui lyhyeen, koska ss oli liian innokas)

Näiden lisäksi ovat tietenkin pentusisarukset, oma emo sekä kasvattajan muut koirat (villakoirat ja belgianpaimenkoira malinois).

Tavoitteeseen on siis päästy hyvin ja reippaasti ylitettykin.
Kuva: Sanna Himmanen

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Taitava Tito

Olen opettanut Titolle erilaisia temppuja viikkojen varrella. Haaste on ollut oman ahneuden hillitseminen. Haluaisin vain opettaa koko ajan lisää, mutta yritän takoa päähäni, ettei pienen pennun keskittymiskyky ole vielä kovin hyvä. Alussa opetustuokiot päätyivät liian usein Titon turhautumiseen. Suorastaan hävetti, että annoin näin tapahtua. Tämän välttämiseksi olen pyrkinyt ottamaan vain 15-20 namia ja niiden loputtua olen lopettanut tai leikkinyt. Nopeastihan voin ottaa uuden tuokion, mutta taukoja on muistettava pitää. Nyt Tito on lopetettaessa täynnä energiaa ja kokeilemisenhalua. Pentu haluaa lisää ja oppii selvästi nopeammin kuin alussa. Toki Tito ymmärtää koko ajan paremmin voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa ja kokeileekin enemmän.

Käskyjä ei ole vielä kuin muutamassa asiassa. En näe syytä kiirehtiä käskyjen kanssa, kun opeteltavat asiat eivät ole vielä valmiita. Miksi nimeäisin keskeneräisiä liikkeitä?

Tähän mennessä joitakin harjoiteltuja asioita:
- "Tug" ja "Out" leikkiessä
Leikkiminen toimii koko ajan paremmin. Nyt Tito uskaltaa jo ottaa leluista kunnolla kiinni ja ilokseni olen huomannut, että uudestakin lelusta otetaan heti kiinni. Ei tarvita mitään "tutustumisvaihetta". Lelu kuin lelu! Parhaiksi leluiksi ovat osoittautuneet kelluvat Aquatoy-merkkiset pehmeät vaahtomuovia sisältävät lelut. Kovia leluja olen käyttänyt välillä, mutta aika vähän. Junior-motivointipatukatkin ovat vielä vähän liian kovia leikittämiseen, mutta erinomaisia saalisleikkiin (kahden patukan saalistuleikki).
- "Ole hyvä!"
Tito osaa jo hienosti odottaa lupaa esim. hyökätä puuhapaketin kimppuun. Nyt osaa ottaa kontaktin ja pitää sitä vähän aikaa. Vaihtelen kontaktiaikaa ja ennakoidessaan nappaan paketin pois lattialta. Ja aloitetaan alusta. Tässä minä olen toistaiseksi nopeampi.
- Perusasento
Perusasentoa on harjoiteltu vasta etutassut purkin päällä. Tito osaa hyvin kiertää purkkia ja käyttää takajalkojaan. Nyt pitäisi alkaa madaltaa purkkia, jotta päästään lattiatasolle.
- Katsekontakti
Katsekontaktia vahvistan oikeastaan päivittäin. Erityisesti ulkona on naksutin koko ajan valmiina. Tito on alkanut tarjota hienosti kontaktia yllättävissäkin tilanteissa. Olemme esimerkiksi istuneet tien vieressä, kun tietä pitkin on tullut koira, pyörä tms. Olen ensin naksutellut rauhallisesta käyttäytymisestä. Tämän jälkeen Tito on itse tarjonnut katsekontaktia, jonka olen vahvistanut. Nyt Tito saattaa 10 kertaa katsoa koiraa ja sen jälkeen minua.
- Etutassuilla seisominen
Tässä ollaan edistytty hyvin. Nyt Tito osaa hakeutua 2on2off-asentoon laatikon tai rappusten varaan. Laatikolla tahtoo vielä mennä laatikon kautta eli hyppää ensin laatikon päälle ja laskee siitä etutassut maahan. Portailla tekee oikeaoppisemmin eli siirtää peruuttamalla takatassut ensimmäiselle askelmalle. Tätä olen aloittanut tehostamaan rappusia peruuttamalla. Rappusten peruuttaminen on tehokasta peräpäänkäyttöharjoittelua. Nyt lähinnä odottelen, että Titon fysiikkaa ja tasapaino kehittyy. Sitten aletaan soveltaa seinälle. Kiirettä ei ole.
- Luoksetulo
Luoksetulossa haluan, että Tito tulee kovaa ja heti. Tämän vuoksi olen kutsunut vain, kun Tito on jo juoksemassa kovaa luokseni. Alussa palkitsin paljon nameilla, mutta vauhdin lisäämiseksi olen alkanut palkita myös lelulla. Nyt vauhtia on tullut lisää viimeisten päivien aikana ja Tito pinkoo tuhatta ja sataa. Välillä olen kutsunut Titoa nimellä ja välillä käskyllä "Täällä". En halua yhteiskäskyä "Titotäällä". "Täällä"-käskyssä Titon ei tarvitse tulla mihinkään asentoon tai muuta, joten opetan mahdollisesti TOKO:n luoksetulon erikseen lyhyemmällä käskyllä.
Olen myös kieltänyt muita ihmisiä kutsumasta pentua. Titon ei todellakaan tarvitse laahustaa muiden ihmisten luo, kun he ovat sitä ensin 10 kertaa kutsuneet eri käskyillä. Ihmisille tuntuu myös olevan itsestäänselvyys, miten koiria kutsutaan. Mikä "Tseh Tseh" tai "Tuletänne"? Nyt suurin osa on onneksi ymmärtänyt, että tätä koiraa ei kutsuta ja sen nimeä ei sanota. Osalle olen sanonut, että jos haluavat siitä niin kovasti puhua, puhuvat Mustista. Olen myös ulkona toisinaan palkinnut, kun Tito ei ole "totellut" ulkopuolisten ihmisten kutsuja.
- Tassut kippoon
Tämän Tito osaa hienosti. Nyt tassut menevät jo ruokakippoon. Voi olla, että vielä pienennän kippoa, mutta tämäkin on jo hyvä saavutus. Tämä temppu vaatii koiralta kovaa keskittymistä ja tietoisuutta omista jaloistaan.
- Sivujaloilla seisominen
Tätä ei ollut tarkoitus lähteä vielä opettamaan. Temppu lähti siitä, kun ajattelin kokeilla etutassuilla seisomisen soveltamista seinää vasten. (Minä taas malttamattomana...) Harjoittelin ensin perinteisesti laatikon kanssa ja poistin seuraavaksi laatikon. Katsoin, mitä tapahtuu ja Tito heitti vasemman etu- ja takatassun seinälle. Vahvistin, koska näytti niin hauskalta. Tito lähti tarjoamaan tätä heti lisää ja sitähän sitten vahvistettiin. Seisotaan etutassuilla sitten myöhemmin. Kun ajattelen nyt, tiedän, ettei Tito ollut vielä edes siinä vaiheessa, että laatikkoa olisi voinut poistaa. Seinälle siirryn vasta, kun laatikko- ja kirjapinoa on nostettu enemmän. Sivujaloilla seisominen onnistuu tällä hetkellä paremmin vasemmat jalat seinällä. Toinen puoli on heikompi, mutta yritystä on. Voi olla, että joudun kuitenkin opettamaan tämän tempun kirjapinojen avulla, koska nyt Tito nojaa seinään liikaa.
- Stacking Bowls eli Kippojen kasaaminen
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen temppu, jossa Titon tuli hallitusti käyttää kuonoaan ja hampaitaan. Leikkiessä lelun vetäminen ja siitä irrottaminen ovat "luonnollisempia" toimintoja eivätkä vaadi samanlaista keskittymistä. Tämän aloitin toissapäivänä kahdella täysin erikokoisella pyöreällä pakastepurkilla. Erikokoisuus helpottaa mielestäni alussa, koska pieni purkki menee helposti ison sisään. Samankokoisten purkkien kasaaminen vaatii jo enemmän. Vahvistin ensin kiinnostusta ja kuonokosketusta pieneen purkkiin. Isoa purkkia ei ollut tarjolla. Vähitellen siirryin hammastuntumaan ja siitä edelleen nostamiseen ja liikutteluun. Nyt lisäsin ison purkin lattialle. Vahvistin kaikkea pienen purkin siirtymistä kohti isompaa. Seuraavaksi vahvistin vain niitä kertoja, jolloin pieni purkki osui isoon. Kun purkit menivät sattumalta sisäkkäin, annoin J.Potin ja lopetin siihen. Nyt vahvistan enää onnistuneita siirtoja, kasvatan purkkien välimatkaa ja sijaintia. Kohta vaikeutan muuttamalla purkkien kokoa.
- Tassukosketus
Tassukosketuksen harjoittelu on jäänyt pariin kertaan, koska hävitin kannen, jonka päälle Titon piti tassulla läppäistä. Nyt kun tekosyy on kerrottu, on otettava itseä niskasta kiinni ja jatkaa harjoittelua. Aloitin piilottamalla namin kannen alle. Tito kiinnostui ja yritti kuonolla ja hampailla saada namin. Vasta kokeiltuaan tassulla, naksautin. Parin kerran jälkeen ei namia tarvinnut laittaa kannen alle ja pystyin jo siirtämään kantta lattialla. Tähän jäimme ja tästä jatkamme.


Video: Päivi Nietosvaara

"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa..."

Tänään Titolle on kertynyt ikää 12 viikkoa. Minulla poika on ollut vasta 3,5 viikkoa, mutta tuntuu jo oudolta kuvitella elämää ilman naskalihampaita ja haukkumista aktivointilelulle.

Tito on ehtinyt nähdä ja kokea paljon.
Autolla, bussilla, ratikalla, metrolla ja veneellä on ehditty ajella. Vene on ollut ainoa, joka ei ole synnyttänyt kuolaamista. Muissakin menee jo paremmin. Välillä Tito menee bussissakin makaamaan lattialle tai penkille, jos olen sen "kaikkien järjestyssääntöjen mukaisesti" antanut istua penkillä. Toki olen aina pitänyt pennusta kiinni, ettei tuo ole kurveissa lentänyt päin seiniä. Nyt syksyä kohden alkavat onneksi ilmatkin viilentyä eikä matkustelu ole niin ikävää. Näin ainakin toivotaan. Veneessä ollaan oltu neljä kertaa. Ensimmäinen kerta meni ihmetellessä, mutta sen jälkeen Tito on pysynyt rauhallisesti sylissä.

Hissi on ollut kamala. Vaikka mainittavia huonoja kokemuksia ei pitäisi olla, on liikkuva laatikko hirvittävä. Yllättävän monta kertaa piti vikistä ja täristä hississä ennen kuin Tito tajusi, ettei maailmanloppua tulekaan. Hissillä ollaan menty aina, kun ollaan lähdetty lenkille. Ehkä Tito fiksuna poikana tajuaa, että hissillä mennään aina mukavaan paikkaan.

Pyykkituvassa ollaan käyty pari kertaa. Tito on saanut haistella ja tutkia itsekseen. Välillä olen naksutellut, kun on selvästi rohkaissut itsensä ja mennyt mankelin, pyykkikorien tai pyykkikoneiden luokse. Koneiden äänet olivat ensin vähän pelottavia. Istuin seinän vieressä mitään sanomatta ja pentuhan tuli viereeni katselemaan uteliaana, mitä meteliä pitävät kojeet oikein ovat. Tämä istuminen ja ihmetteleminen on todettu toimivaksi.

Pyöräkellari on ollut jännä paikka. Missään vaiheessa ei ole pelottanut, mutta pyörät ja äänien kaikuminen ovat olleet uusia asioita. Nyt tuo juoksee pyörien alta ja haluaisi nuolla ketjuja. M-mmm... Yhdessä pyörävarastossa on neljät rappuset ja lastenrattaita varten tehty ramppi. Ramppia on ollut hauska juosta ylös ja alas. Juoksukontakteja? Portailla ollaan harjoiteltu etutassuilla seisomista ja peruuttelua. Takajalat ovat tosiaan löytyneet!

Roskakatoksesta on haettu pahvia ja Tito on ollut mukana. Eipä mennyt kauan aikaa, kun sain jo kunnolla paukuttaa roskisten kansia. Ei ole haitannut, kun on kerta pahviakin tarjolla. Paras löyty on ollut IKEA:n pahvilaatikko. Pitkä ja kapea, josta sai tehtyä hienon tunnelin. Sitä juostiinkin sitten lelujen kanssa läpi. Luutkin maistuivat ilmeisesti paremmilta pahvin alla syötyinä.


Tito on rodulleen uskollisena ääniherkkä koira. Pienikin risahdus ja heti jäädään kummastelemaan. Olen yrittänyt järjestää "tarpeettomia" ääniä, jotta äänistä tulisi vielä joskus taustamelua. Keittiössä on tiputeltu aterimia ja kattiloita. Tehosekoitinta ja vedenkeitintä olen käyttänyt päivittäin. Imuri ei pelota enää ollenkaan. Tito on saanut ensimmäisillä kerroilla puuhapaketteja samaan aikaan, kun imuri on ollut päällä. Olen myös jättänyt imurin hurisemaan itsekseen eteiseen. Hiljaiseen imuriin tutustuttiin naksutellen. Aluksi letku oli pelottava, mutta eipä ole enää.

Talon lähellä on alikulkutunneli, jossa on kätevästi lautarakennelma toisella reunalla. Siinä ollaan istuskeltu usein ja syöty nameja, kun pyöriä tai lenkkeilijöitä on mennyt ohi. Hämärässä tunnelissa kaikki äänet ovat erilaisia ja ihmisetkin näyttävät oudoilta. Isoin työ on ollut saada ihmiset ymmärtämään, ettei pentua voi tulla rapsuttelemaan. Yhden miehen kädestä jouduin ottamaan kiinni, kun oli tunkemassa kohti koiraa. Ymmärsi heti, kun sanoin, että Titosta on tulossa huumekoira. Täytyy tosiaan sanoa ihmisille, että tässä ollaan kouluttamassa virkakoiraa. Ei tarvitse selitellä!

tiistai 24. elokuuta 2010

Pentutapaamisia

Tito on päässyt leikkimään nyt neljä kertaa pentutapaamisissa. Pentuja on ollut mukana vaihtelevasti, mutta yhdestäkin pennusta on leikkikaveriksi.




7.8.2010 Tito, Malla, Rölli, Sisu ja Siilike
10.8.2010 Tito, Sanni, Peppi, Sisu
14.8.2010 Tito, Peppi ja Siilike
22.8.2010 Tito ja Peppi

Paikkana on ollut joka kerta Kivikon nurmialueet. Bussilla pääsee kävelymatkan päähän ja paikka on mitä parhain. Aukeaa nurmikkoa ja lammikko, jossa pennut ovat vilvoitelleet. Tito on innostunut uimaan ja märkä rantalevä tuntuu maistuvan.

Tito on tullut kaikkien kanssa hienosti toimeen. Välillä kuuluu pientä rähinää painin seasta, mutta kuka nyt painisikaan suu supussa. Tito "vaanii" välillä muita pentuja ja tekee lopulta korkean loikan toisia päin tai juoksee ohi yrittäen saada, jonkun ajamaan takaa. Tällä hetkellä Tito on kuitenkin nopein pentu pitkillä koivillaan ja muut jäävät jälkeen.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naksutellen alusta asti

Ramin kanssa olen naksutellut niin monta vuotta, että minun on jo vaikea kouluttaa ilman naksutinta. Se on muodostunut minulle luonnolliseksi ja helpoksi tavaksi kouluttaa, joten Titon ehdollistin heti ensimmäisenä ja toisena päivänä naksuttimeen. Toisena päivänä leikittiinkin sitten jo laatikkoleikkiä ja parin päivän kuluttua olin sheipannut Titon laatikkoon ja etutassut ämpärin päälle.

Mielestäni kaikkien pitäisi aloittaa naksuttelu laatikon tai jonkin muun esineen kanssa, jotta koira tosiaan ymmärtää voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa. Vahvistamistiheydestä ei tule kovin suurta, jos alan odottaa esimerkiksi jotakin istumista muistuttavaa. Laatikosta koira on yleensä automaattisesti kiinnostunut ja siitä onkin helppo alkaa sheippailla haluttua toimintoa kohti.

Ulkona naksuttelin kaikki ohikulkijat mukaviksi. Koirat, pyörät, rattaat ja muut "kummalliset" asiat olivat jackpotin arvoisia. Aina, kun jostain kuului koirien haukkumista, naksautin rauhallisesta käytöksestä. En halua, että koirien haukkumisesta tulee suuri häiriö, joka vie keskittymiskyvyn. Meidän talossa haukkuvia koiria nimittäin riittää. Sisällä Tito keskittyykin jo hienosti, vaikka ulkoa kantautuu koirien haukkumista.

Hienosti hihnassa

Alusta asti olen panostanut hihnassa kävelemiseen. Haluan, ettei Tito koe hihnaa rajoittavana tekijänä. Sen vuoksi olemme harjoitelleet paljon vapaana vieressä kulkemista. En ole tarkoituksella houkutellut Titoa kulkemaan vieressä. Olen kuitenkin vahvistanut aina, kun se on viereeni eksynyt. Puolella ei ole ollut väliä - tärkeintä on ollut, että Tito on ollut vieressä. Kontaktista tietysti lisäplussat. Välillä olen palkinnut hienon pitkän vieressä kävelemisen taskusta vedetyllä lelulla leikkien. Namit ja lelut ovat kuitenkin piilossa muun ajan. En halua koiraa, joka tuijottaa kättäni, lelua tai muuta, jonka joutuisin myöhemmin häivyttämään. Namin seuraaminen ei ole mielestäni minun seuraamista... Vieressä käveleminen onkin muuttunut hauskaksi leikiksi. Välillä teen nopeita suunnanvaihdoksia ja pääsen palkkaamaan uudestaan, kun Tito tulee viereen. Joskus Titon huomio on täysin muualla ja silloin olen myös vaihtanut suuntaa. Eiköhän tuo opi, että parempi tarkkailla minua kuin muuta maailmaa. Lenkillä en tietenkään vaadi katsekontaktia. Tokon seuraamisen opetan erikseen.

Joka päivä harjoitellaan vieressä kävelemistä vapaana ja hihnassa. Hihnan "lisääminen" ei ole ollut iso asia. Jos Tito on todella innoissaan (esim. uimisen jälkeen tai ihmisten ollessa lähellä), olen odottanut rauhallisesti siihen asti, että veto loppuu. Titon lopettaessa olen naksauttanut ja palkannut. Nyt Tito tajuaa koko ajan nopeammin, että kireällä hihnalla ei päästä minnekään ja pitää tulla takaisin päin. Alussa olen vaatinut vain hihnan löystymisen.

Ulkona olen antanut vapaana haistella maailmaa, mutta hihnassa ollaan enimmäkseen kävelty. Jokaisen mielenkiintoisen puskan kohdalle ei olla pysähdytty. Olen myös vahvistanut aina kohteista luopumisesta. Esim. Tito on vetänyt tien sivuun kohti ihanaa oluttölkkiä. Olen pysähtynyt hihnan kiristyessä ja odottanut, että veto loppuu. Tämän luopumishetken olen naksauttanut ja palkinnut. Jos kohde on ollut jokin vaaraton (pensas, vesilammikko), olen palkan jälkeen antanut luvan mennä haistelemaan. Tavoite on, että Tito ymmärtäisi luopumisen olevan mahdollisuus päästä tekemään, mitä haluaa.

Tito kasvaa


Titon paino on noussut tasaisesti
9 vkoa - 5,5 kg
10 vkoa - 6,1 kg
11 vkoa - 6,6 kg
12 vkoa - 7,7 kg
13 vkoa - 7,9 kg (Lisätään vähän ruokaa, jottei ihan rimpula ole.)

Ruoan määrää olen nostanut, mutta koko ajan tuntuu, että pitäisi antaa enemmän.

Tito saa juosta paljon vapaana. Välillä remutaan metsässä kallioilla ja pehmeillä sammalmättäillä. Hypellään puunrunkojen yli ja kiivetään rinteitä ylös ja alas. Toisinaan juostaan kovaa pitkin niittyjä. Uiminen on myös maistunut ja Tito onkin käynyt uimassa jo 5 kertaa.

Ruoan Tito sai ensimmäisinä päivinä pari kertaa kupista, mutta melkein heti siirryin "käsiruokintaan". Päivän annos on pöydällä kupissa ja siitä nappaan aina taskuun mukaan, ettei namit lopu kesken. Päivän mittaan opetellaan temppuja ja tutustutaan uusiin asioihin. Naks-nami ja pian on päivän ruoat syöty.

Pienen määrän Tito saa myös aktivointileluista (pallo, pyramidi, munakenno ja pullot). Toivon, että tuo alkaa vähitellen tajuta, etteivät namit tule leluista ulos haukkumalla...

Kun olen totuttanut Titoa uusiin ruokiin, olen laittanut kuppiin vähän omaa ruokaa ja kaveriksi mm:
- viiliä, piimää, raejuustoa
- kanaa, jauhelihaa
- keitettyjä vihanneksia

Raakana Tito tykkää rouskutella porkkanoita. Kuumina päivinä olen laittanut porkkanoita pakkaseen ja antanut ne sitten jäisinä järsittäväksi. Marjat syödään puskista (mustaviinimarjat, vadelmat ja mustikat) ja vanhempieni luona Tito innostui kesäkurpitsasta.

Toistaiseksi uudet ruoat eivät ole saaneet vatsaa sekaisin.

tiistai 10. elokuuta 2010

Ihmisiä ja pahvilaatikoita


Tito on viikossa ehtinyt näyttää itsestään pari hauskaa piirrettä. Toinen on rakkaus ihmisiin ja toinen viehtymys pahviin.

Tito haluaisi tervehtiä kaikki ihmisiä. Kaukana olevat ihmiset eivät herätä suurta mielenkiintoa, mutta lähellä olevat saavat hännän vipattamaan eikä poika meinaa pysyä aloillaan. Iltaisin ollessamme pihalla on huvittavaa, miten Titon häntä alkaa vispata, kun jostain parvekkeelta kuuluu naurua tai puhetta. Ihmisen nauru saa hännän muutenkin elämään. Titon ei tarvitse nähdä ihmistä - pelkkä ääni riittää.

Kotona käytävällä Tito juoksi kerran käytävällä olleen toisen ihmisen jalkoihin tervehtimään. Huikkasin tytölle, ettei välitä koirasta ja seisoo vain. Titon pettymys oli suuri. Pettymys muuttui kuitenkin iloksi, kun lähdin juoksemaan toiseen suuntaan. Tito ryntäsi perään ja minun kohdalla alkoi leikki ihanalla fleece-lelulla. Kiitin tyttöä ja kerroin hänelle, miksi toivoin hänen näin toimivan. Karkaavaa koiraa ei palkita.

Jo ensimmäisenä päivänä Tito osoitti rakastavansa pahvia ja pahvilaatikoita. Pahvia voi repiä ja pureskella. Laatikoita voi heitellä ja niiden alle voi mennä piiloon. Omat lelut voi viedä laatikoihin ja pahvin päällä on lokoisaa nukkua. Titon häkissä ei siis olekaan peittoja - siellä on erilaisia pahveja.

maanantai 9. elokuuta 2010

Leikin säännöt


Jotta lelulla palkkaamisessa ja yleensäkin leikkimisessä olisi jotain järkeä, on opeteltava, miten leikitään. Tähtään siihen, että Tito repii lelua käskystä ja lopettaa myös käskystä. Leluun tarttumista ei ole tarvinnut kovinkaan paljon harjoitella, mutta vielä en olekaan vaikeuttanut siihen, että houkuttelen lelulla, mutta en anna käskyä repiä.

Lelusta irroittaminen käskystä on minulle tärkeää. Näin voin itse määrätä, miten ja milloin harjoitellaan. Heti alusta asti olen ensin houkutellut Titon repimään lelua ja sen jälkeen leikkinyt vetoleikkejä. Omalla ääntelylläni kiihdytän Titoa repimään lisää. Seuraavaksi päätän lopettaa eli pysäytän lelun. Tämän jälkeen odotan siihen asti, että Tito itse päästää irti. Ensin irroitukseen meni monen monta minuuttia. Pysyin passiivisena ja lelu paikoillaan. Kun Tito irroitti, annoin heti toisella kädellä namit suuhun. Tämän jälkeen annoin luvan uuteen leikkiin ja sama jatkui. En halua, että Tito jo alussa alkaa ajatella menettävänsä lelun päästäessään irti.

Vaihtokauppoja tehdään myös kengistä, muovipusseista, tupakantumpeista ja muusta mukavasta roskasta. Jos ulkona on sopiva paikka, juoksen kovaa pois ja Tito tulee perään. Palkkaan lelulla tai nameilla, kun tulee luokse. Yleensä roska jää jonnekin matkanvarrelle ja unohtuu. Pari kertaa on roska ollut suussa, kun on tullut luokseni, mutta kärsivällisellä odottelulla on saatu roskat pois suusta.

Nyt viikon jälkeen Tito päästää melkein joka kerta heti lelun pysähdyttyä irti. Muutaman kerran on täytynyt odottaa pidempään, mutta se ei ole haitannut. Viikon jälkeen olen tyytyväinen tulokseen. Tito myös leikkii koko ajan paremmin.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Helteiden helpotuksia


Aurinko ja helteet ovat olleet pennun kannalta ikäviä. Titon oloa helpottaakseni olen antanut sille jääpaloja pakkasesta. Pentu tykkää leikkiä niillä ja rouskuttelee onnessaan. Olen myös kastellut pyyhkeen kylmällä vedellä. Tito nukkuu pyyhe päällään ja menee sen päälle välillä nukkumaankin. Tito on käynyt kaksi kertaa uimassa ja tykkää vedestä ilmeisesti paljon. Kaikkina kertoina, kun olemme veden äärellä olleet, olen antanut Titon itse uteliaisuuttaan mennä veteen. Ensimmäisellä kerralla Tito vain haisteli, joi ja kahlasi. Toisella kerralla menin itse veteen kävelemään ja Tito seurasi perässä. Välillä tultiin vedestä pois ja leikittiin. Sitten juostiin takaisin veteen ja Tito löysi itsensä pian uimasta. Pentutreffeillä Tito kävi tekemässä "pitkän" uintilenkin ja tykkäsi muutenkin viilentyä vedessä.

Mistä Tito tykkää?

Tito ei ensimmäisen viikon aikana arvostanut nameja tai ruokaa kovinkaan paljon. En mielelläni syötä koirilleni nakkeja, juustoa tai leikkeleitä, koska niissä on paljon suolaa ja lisäaineita. Nakkien sisältämät mausteet eivät kuulu koirieni ruokavalioon. Yritän siis aina etsiä mahdollisimman lihapitoisia nameja. Ramilla on toiminut kaikki kuivamuonasta kanaan. Hyvin on otettu kurkku ja hedelmätkin vastaan. Tito kyllä selvästi tykkäsi kanasta, muttei "tehnyt mitä vain sitä saadakseen". Sama tuomio oli naudan mahalaukulle. Oma kuivamuona ei sekään ollut tie Titon sydämeen.

Tämä piirre tekikin koulutuksesta, etenkin naksuttelusta, haastavaa. Sisällä toimi jotenkin ja ulkona en parin kokeilun jälkeen viitsinyt naksutinta edes käyttää. En halunnut tuon taikavekottimen tehoa laimentaa. Ulkona naksuttelin kyllä puistossa istuessa ohikulkevat ihmiset, pyörät, rattaat ja koirat mukaviksi. Kun Tito malttoi katsella hanhiparvea rauhallisesti, palkkasin siitäkin.

Lelut kiinnostavat ja liike yleensäkin. Tito tuntuu olevan vahva "silmäkoira". Tämä on tullut esille ainakin saalisleikissä, jossa käytetään kahta samanlaista lelua/patukkaa/palloa. Tito tekee juurikin sen, että yhden perään juostuaan tulee kohti esine suussaan ja alkaa vaania seuraavaa. Vauhtia tulee vasta, kun vanha on tiputettu suusta ja uusi lähtee liikkeelle.
Mielenkiintoista nähdä, minkälainen on lampaiden kanssa. Taitaa silmillään laittaa lampaatkin tanssimaan ripaskaa.

Viikon kuluessa alkoivat namitkin kelvata. Tämä oli suuri helpotus ja hienoa oli myös se, että oma kuivamuona toimii hienosti nameina. Nyt laitan aamulla päivän ruoka-annoksen kippoon ja siitä otan päivän mittaan taskuun nameja. Näin ei tarvitse ahtaa pentua täyteen muita nameja. Kanaa ja nautaa käytän toki myös.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Sisäsiistiksi ilman sanomalehtiä

Ennen Titon kotiutumista olin jo päättänyt, että tämä pentu opetetaan sisäsiistiksi ilman papereita. Niin on Ramikin (sekarotuinen 14,5-vuotias) aikoinaan oppinut. Metodini on yksinkertainen; Pentu usein ulos ja kehut ulos tehdyistä tarpeista. Sisälle mahdollisesti tehtyihin ei kiinnitetä huomiota, vaikka pennun näkisikin silmien edessä lirauttavan. Tehokas puhdistaminen vain, jottei hajut jäisi houttelemaan uusintaan.

Ramin pentuajoista on niin kauan aikaa, että tunsin itseni ensimmäisinä päivinä tyhmäksi kuin pahvi. Vaikka olinkin kuullut, että aikaa on minuutti siitä, kun pentu on herännyt, leikkinyt, juonut/syönyt yms., ajattelin aikaa jollain tavalla edes pariksi minuutiksi. Tito ehti kahteen kertaan lirauttaa eteiseen, kun itse laitoin kenkiä tai takkia päälle. Ensimmäinen päivä herätti ja nyt ei aikailla. Pentu pidetään sylissä, kun kenkiä laitetaan. Syliin tuo ei pissaa, koska asento on hankala. Lasken pennun pihalle kohtaan, johon se saa tehdä tarpeensa. Olen pyrkinyt pitämään paikan aina samana. Oikeastaan paikkoja on väkisinkin kaksi, koska kuljen kahdesta eri ovesta ulos. Molemmat kuitenkin toimivat eikä pentu ole osoittanut olevansa riippuvainen paikasta. Tekee tarpeensa muuallekin ja ulos tehdyistä saa aina kehut. Ulos vien parin tunnin välein ja yöllä soi herätyskello pariin kertaan.

Tänään Tito teki tarpeensa täysin vieraalle pellolle ja sehän on hyvä uutinen. Pienistä asioista tulee joskus todella iloiseksi!

tiistai 3. elokuuta 2010

Titon kotimatka ja kotiutuminen


Hain Titon Mikkelistä kasvattajalta sunnuntai-iltana 1.8.2010. Kasvattaja oli tuonut Titon pihalle touhuamaan ennen automatkaa. Tito oli viimeinen pentu, joka haettiin, mutta seuraa sillä on riittänyt kasvattajan villakoirista, belgianpaimenkoirasta sekä siskosta Happysta. Kasvattaja jätti siis yhden nartun pentueesta itselleen.

Kävimme paperiasiat sekä pennun ruokinnan, rokotukset, madotukset yms. läpi. Kannoin Titon autoon ja laskin etupenkin jalkatilaan. 5 viikkoa aiemmin kasvattajalle tuomani pyyhe (pennut haistaneet hajuani pitkään) lattialle ja lelu. Lähdimme kohti kotia Helsinkiin. Kasvattaja oli harjoitellut pentujen kanssa autoilua jo viisi kertaa, joten autoilu ei ollut täysin uusi asia. Tito kuolasi kuitenkin ensimmäiset 10 minuuttia reippaasti. En välittänyt tästä vaan annoin pojan itse ymmärtää, että tässä ei ole mitään hätää. Tito alkoikin nopeasti nukkua ja rauhoittui täysin. Hereillä ollessaan yritti välillä syliin, mutta työnsin sen rauhallisesti takaisin. Silityksiä sai ollessaan lattialla levollisena. Äitini toimi kuskina, jotta pystyin varmistamaan pennun turvallisen matkan. Siitähän ei tulisi mitään, jos pentu kiipeäisi ajajan syliin.

Pyyntöni huomioiden kasvattaja ei ollut antanut Titolle iltapäivällä ruokaa. Halusin minimoida oksennuksen mahdollisuuden. Pysähdyimme 2 kertaa matkan varrella. Tito kulki hienosti hihnassa vierelläni. Ensimmäisen huoltoaseman pihalla Tito pissasi heti nurmikolle päästyään. Tito säikähti vähän huoltoasemalta lähtevää moottoripyörää, mutta annoin pojan itse selvittää, oliko kyse suurestakin uhasta. Jatkoin siis itse kävelyä ja Tito lähti perään. Huoltoaseman takana oli metikkö ja ylitin kuivuneen ojan. Ajattelin, että Tito varmaankin menee ojan kautta, mutta se päättikin ylittää lautaa pitkin. Tuleva agility-koira?
Toisella huoltoasemalla ei moottoripyörä enää ollutkaan niin pelottava.

Kotiin tultiin vähän yli kymmenen illalla. Annoin pojan kuljeskella itse asuntoa ympäri. Avasin parvekkeen oven ja Tito kävi monta kertaa sielläkin tutustumassa. Pari lelua ja puruluuta laitoin lattialle ja häkkiin. Pyyhkeen laitoin myös häkkiin. Tito kierteli ja meni häkkiin järsimään puruluuta. Ilmeisesti koti kelpaa...