tiistai 29. maaliskuuta 2011

Pää piilossa eli turvassa

Tito on viime aikoina tehnyt samaa asiaa, mihin kiinnitin huomiota, kun se oli vasta 4-viikkoinen. Jos jossain on kolo, pää pitää tunkea sinne ja on aika vedellä hirsiä.
Seinän vieressä on usein kasseja (treenikassi, pyykkikassi, paperikassi jne.), ja Tito löytää tiensä seinän ja kassin väliin. Pää pitää tunkea myös lattialla olevan peiton alle.Tällä hetkellä koirasta näkyy vain takajalat ja häntä. Kaikki muu löytyy sängyn alta. Unisena Tito aloittaa sängyn vierestä ja hivuttautuu vähitellen pidemmälle. Jossain vaiheessa se sitten herää ja kuuluu vain muks, kun pää kolahtaa sänkyyn. Ja rytinällä sieltä kaivaudutaan pois.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Koiruuksia

Olin Marin ja Sirun sekä Tanjan ja tyttötrion kanssa Iso-Valkeella 20.3.

Aloitettiin Marin kanssa aamu pienellä treenituokiolla. Marilla omat treenit vähän matkan päässä ja minä keskityin Titoon toisaalla. Paikka oli oikeastaan leveäksi aurattu tie. Koirat siis näkivät toisensa hyvin. Tein Titon kanssa frisbeejuttuja (niihin jää koukkuun...), paikkamakuuta, perusasentoja, eteentuloja ja pieniä askelsiirtymiä. Kun Tito tietää tehtävänsä, se keskittyy hyvin. Kerran tai kaksi vilkaisi alussa Sirua, mutta muuten teki hyvää työtä.
Kuva: Mari Lustig
Kuva: Mari Lustig

















Vaikeaksi menee, jos Titolla ei ole kunnon tehtävää. Treenien päätteeksi kävelin Titon kanssa Marin luo. Tito oli hihnassa ja palkkasin sitä narupallolla sivuun, kun käveli vieressä ja otti kontaktia. Alussa meni mukavasti, mutta liian vaikeaksi meni, kun tultiin noin 5 m:n päähän Marista ja Sirusta. Palkkasin Titon, se haki palkan, mutta palautuksen kohdalla oikein näki, miten pieni pää tajusi mahdollisuuden Sirun luo menemiseen. Tsing! Ja Tito pyrähti Sirun luo. Marilla kamera kädessä ja soppa oli valmis. Tito takaisin ja uusiksi. Uusiksi Tito sen tekikin. Lähti toisenkin kerran. Juuh, koirahäiriöitä tarvitaan ja tämmöisten päähänpistojen syntyminen/toteutuminen tulee minimoida.

Mutta aina ei todellakaan ole näin. Edellisenä päivän harjoiteltiin paikkamakuuta rannassa.

Vieressä menee vilkas kävelytie ja koiria tuntuu kulkevan enemmän kuin ihmisiä. Paljon saatiin hyviä suorituksia, vaikka koirat menivät ohi.

Tiedänpähän, mihin keskittyä. Täytynee laittaa tuolle pitkä liina, jottei pääse toteuttamaan omia aatoksiaan.

Iso-Valkeella paistoi aurinko. Koirat ulos autoista ja jäälle. Tito oli alussa ruosteessa johtuen ilmeisesti kammottavasta automatkasta. Vähitellen se huomasi olevansa neljän neidin kanssa ja juokseminen alkoi maistua.
Kuva: Tanja Vahtera
Vetreä nuorukainen yritti jälleen parhaansa olla mieliksi, mutta lopputulos oli yleensä tämä.
Kuva: Tanja Vahtera
Kuva: Tanja Vahtera

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Pohdintaa punnituksista

Titon viimeisimmät punnitukset:

40 vkoa - 20,1 kg
41 vkoa - 20,2 kg 


Tässä olen Titon kylkiä katsellut ja todennut, että ihan rahtusen voisi napata pois. Eihän tuo mikään pötkylä ole, ei missään nimessä. Kyllä noilla kyljillä pyykkiä pesisi. Tänään töissä kävi Titon velipuoli Kvarkin yhdistelmästä Win-Piski. Kyseinen uros, nimi taisi olla Toby, oli vuoden ikäinen ja hyvä vertailukohde. Sosiaalista huliviliä käsitellessä totesin, että voisihan se Tito olla ehkä kilon kuivempi. Temppujenkin kehittyessä yhä vauhdikkaammiksi on tärkeää, että otus pysyy hoikkana ja notkeana.

Tällä hetkellä Tito syö aamuisin yhden lihaisan luun, joka on yleensä lammasta. Sen lisäksi päivän aikana tulee napsuja, heppaa ja keuhkoja lenkeiltä. Heppaa tulee myös uusia asioita treenatessa. Itsetehdyt heppanamit säilyvät hyvin, maistuvat Titolle hyvin ja tuoksuvat huomattavasti paremmilta kuin mahasta tehdyt. Napsuja annan, koska niitä on niin helppo ottaa taskuihin mukaan.

Nyt pitäisi vaihtaa ehkä napsuja, koska Titon suupielet ovat aika törkeän näköiset. Ei se punaisuus varsinaisesti haittaa, mutta olisihan tuo "siistimmän" näköinen, jos valkoinen olisi tosiaan valkoista. Tälläkin hetkellä purkissa on kolmea eri napsua - pitänee siis kiltisti ottaa yhtä kerrallaan, syöttää pidempi tovi ja seurata, josko muutoksia tulisi.

Lihoja Tito saa lähes päivittäin. Toisinaan napsuja ei tule päivällä ollenkaan ja silloin lihan osuus kasvaa. En ole enää millintarkka Titon ruoan suhteen, koska aamulla on mahdotonta tietää, kuinka paljon ruokaa menee missäkin vaiheessa.

Välillä ihmettelen, miten tuo voisi kupista edes saada ruokaa. Eihän päivän jälkeen jää enää syötävää! Lihamössötkin menevät paikkamakuuta tai vaikkapa kaukoja harjoitellessa.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Piristystä

Jos kaipaan piristystä harmaisiin päiviin, ratkaisu on Anne Talasmäen videoissa.
Nämä ovat suosikkejani:


 

Kohta häkki heilahtaa

Ai ei murrosikää?! Perun kaikki puheeni. Täällä nimittäin asustelee kulkusensa löytänyt apina, joka omistaa yhä useamman puun metsässä ja lyhtypylvään tien vieressä. Hermoja koetellaan nyt lähes päivittäin. Koiran ripustaminen puuhun tai laittaminen kellariin ei tunnu yhtään hullummalta ajatukselta. Kellarissa on vapaana verkkokomeroita - eiköhän sieltä löydy Titollekin sopiva...

Nöyränä joudun myöntämään, että olen muutaman (alle 10) kerran pöllyttänyt Titoa. Jokaisen pöllytyksen jälkeen olen tarjonnut Titolle mahdollisuuden tehdä oikein ja palkinnut tai vapauttanut juoksemaan/leikkimään. Täytynee osallistua meditointikurssille. Ei tuo pöllyttäminen tunnu hyvältä. Ja jos joku vinoilee, että ei sen ole tarkoitus mukavalta tuntuakaan, tervetuloa pöllytettäväksi.

Ei Tito kuitenkaan täysi hirviö ole - ainakaan vielä. On päiviä, jolloin se edelleen toimii kuin ajatus. Eilen Tito juoksi edellä ja yht'äkkiä näkyy juoksija. Tito ei edes miettinyt vaan lähti heti pinkomaan luokseni. Ihmisistä päästy koko ajan paremmin ohi. Otin itseäni niskasta kiinni remmikävelyjen suhteen, ja nyt sekin alkaa sujua. Sisällä harjoitellaan tokoa ja temppuja. Tänään kokeilin ensimmäistä kertaan eteen tulemista selän takaa ulkona. Käännyn siis selkä Titoa kohti ja Titon pitää tulla eteen. Ja sehän osasi heti. Muutenkin suurin osa on suoria. Vinoista uusi yritys.

Olen mennyt aivan sekaisin tokon säännöistä ja siitä, minkälainen edessä istuminen tulisi olla. Toisaalla puhutaan, että koskea ei pitäisi, toisaalla arvostetaan tiivistä  ja joku tykkää niin väljästä, että siihen mahtuisin ihminen väliin. Ota siitä nyt sitten selvää. Tunnetuksi tullut opuskin neuvoo hyvin tiiviiseen suoritukseen. Säännöissä sanotaan, että törmätä ei saa. Ohjaajan horjumista tai vaikkapa kaatumista ei siis katsota hyvällä. Meillä on nyt sitten tiivis (koira kiinni) ilman törmäystä. Edessä Tito istuu rauhallisena. Olen nähnyt pumppaavia koiria ja luojan kiitos, meillä ei ole sitä ongelmaa. En tiedä, tulenko Titon kanssa tokossa kilpailemaan. Ärsyttää kuitenkin, jos tulee opetettua ihan väärin ja haluan joskus kehänauhojen sisäpuolelle. Ehkä meidän suoritus voisi olla kisojen kevennys...

perjantai 4. maaliskuuta 2011

9 kk

Penikka (20,3 kg) täytti eilen 9 kk  ja sen kunniaksi on kinttukin noussut kahteen kertaan komiasti. Huvittuneena seurasin, miten Tito ensin haisteli puuta ja alkoi kohottaa jalkaansa. Sen jälkeen jalka laskeutui takaisin maahan. Tito katsoi puuta ja sen jälkeen minua.
"Mitä ihmettä mun pitää tässä tehdä?!"
Fiksuna koirana Tito tajusi, että puun viereen pitää mennä kyljittäin. Ei riitä, että kuono on puussa kiinni. Ja näin sai Tito talletettua osuutensa nelijalkaisten tietopankkiin.

Eilen harjoiteltiin iltasella mm. kapulalla erilaisia juttuja. Kapulan pitämistä pieniä hetkiä, pitämistä luovutusasennossa, kapulan vetämistä polvieni välistä jne. Otin muutaman eteen tulemisen ilman kapulaa ja päätin riskillä kokeilla, mitä tapahtuu, kun yhdistellään palasia. Koira istumaan, kapula sille suuhun, itse pari askelta pakitusta ja seisomaan neutraalisti kädet sivuilla. Mitäs veikkaatte, mitä tapahtui?

Tidii! Titohan siitä tuli kapulan kanssa eteen istumaan. Kaksi toistoa lisää ja jokaisella kerralla palkka  heti, kun tuli. Kapula lensi lattialle, kun Tito sai ruhtinaalliset leikit. On se etevä.