perjantai 27. toukokuuta 2011

Tätä on odotettu!

Jei, ensimmäinen kurssi Titon kanssa edessä. Kyseessä on myös ensimmäinen kurssi minulle. En ole osallistunut koiran kanssa koskaan ohjatulle kurssille. Lajikokeilut ovat asia erikseen.
Viikonlopun frisbeekurssille osallistuu myös Titon puolisisko, Sumu. Sumun omistaja kertoi odottavansa "erityisesti" Titon tapaamista. Hyvä tavaton! Tämän hulivilin?

Kurssin alussa kaikki saavat kertoa tai näyttää omia taitojaan kiekkoilun parissa. Kertoisinko vai näyttäisinkö? Pupu hyppäsi pöksyihin ja nyt jännittää. Täytynee yrittää muistaa, että Tito on kohta vasta vuoden eikä sen tulekaan osata vielä mitään mielettömiä kiekkotemppuja.

Laitanko Titon liinaan? Se vaikeuttaa tekemistä oleellisesti tässä lajissa. Olen kerran lentänyt reippahasti selälleni, kun liina jäi jalkani ympärille, ja Tito juoksi kiekon perään. Liina kuitenkin varmistaisi, ettei Tito kävisi tervehtimässä muita. Viime aikoina se on kyllä tehnyt hyvinkin intensiivisesti töitä kanssani ihmisten ja koirien ollessa lähettyvillä. Eilen viimeksi harjoiteltiin keppejä ja ohi käveli koirakko. Tito katsoi heitä hetken, mutta keskittyi sen jälkeen keppien tuijottamiseen ja pannasta irrottaessani ampaisi kepeille.

Eilen piti pakata kurssia varten. Eihän siitä mitään tullut. Aina, kun pitäisi tehdä jotakin tähdellistä, päädyn temppuilemaan Titon kanssa.


Vaikka Tito näyttää siltä, että hieno hattu ei ole mieleinen, täytyy kertoa, että oli tosiaan hankalaa saada Tito pitämään tötteröä päässä. Miksi? Koska Tito halusi tunkea päänsä tötterön sisään joka kerta! Tito sai siis palkan aina, kun oli välittämättä tötteröstä.


Viime viikolla Tito painoi 20,7 kg tällä viikolla 21,1 kg. Eivät nuo tarkkoja ole, mutta suuntaa antavia.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Vihdoinkin agilitya!

Vuokrasin avaimen agilitykentälle toukokuun alussa. Nyt on takana 3 kertaa kentällä ja hauskaa on ollut. Varmasti olisi syytä mennä ihan ohjattuunkin ryhmään, mutta pitäisi löytyä kurssi, jossa käytettäisiin edes jonkin verran koulutustapoja, joista itse pidän.

Ensimmäisellä kerralla otin putkea, keppejä, siivekkeiden kiertoa ja vielä putkea. Otin aina yhtä asiaa kerrallaan ja sen jälkeen Tito sai odottaa hetken kentän laidalla. Tauko siis eri esteiden välillä.
Putken lyttäsin kasaan ja otin Titon kentälle. Menin seisomaan putken luokse ja odotin. Tito juoksi putkesta läpi ja sai vetoleikin palkaksi. Näitä tein muutaman ja kasvatin vähän omaa etäisyyttä. Sinne se otus aina juoksi. Putkea sai nopeasti pidentää ja vauhti vain kasvoi. Alkutalvesta Tito pääsi tutustumaan kolme kertaa putkeen hallissa, joten putki ei ollut nyt täysin vieras.

Keppejä harjoiteltiin jo syksyllä. Olen opettanut keppejä 2x2 -menetelmällä. Syksyllä en voinut kuitenkaan jatkaa keppien opettamista, koska Tito oli vielä niin nuori. Silloin opeteltiin keppien lähestymistä eri suunnista ja juostiin vain keppiparien läpi. Mutkalle ei vielä tarvinnut vääntyä. Nytkin olen edennyt hissukseen. Mikäs kiire tässä on täyteen keppiriviin. Tärkeämpää minulle on, että tuo osaa hakea ja edetä itsenäisesti.

Siivekkeiden kierto on tuttu juttu. Onhan puita tullut kierrettyä niin paljon kuin vain on jaksettu. Ei meillä mitkään hienot ohjauskuviot ole hallussa, mutta sanoisin, että ihan hyvät perusteet.

Putkea vielä lopuksi ja nyt mentiin jo pitkällä putkella. Vähän kokeiltiin U-mutkaa ja hienoa oli huomata, että ainakaan tällä hetkellä Tito ei häiriinny minun liikkumisestani lainkaan. Voin juosta ristiin rastiin ja Tito juoksee tasan sinne putkeen.

Kentän vieressä on meri ja kuumina päivinä on ollut helpottavaa, kun Tito on päässyt ennen ja jälkeen liitelyn uimaan.

Kahtena muuna kertana on jatkettu putken harjoittelua. Etäisyyksiä, lähestymiskulmia, mutkia ja muuta.
Kepit mennään täysillä, mutta edelleenkään ei tarvitse vääntyillä muualla kuin sisäänmenossa. Tito on koko ajan mennyt kepit kovaa, mutta löytyihän sieltä lisää vauhtia, kun keppien jälkeen lisättiin putki.
Pöytää harjoiteltiin kotona sängynaluslaatikolla ennen kentälle menemistä. Tito osaa juosta laatikon päälle ja tipahtaa heti makaamaan ilman erityistä käskyä. Kokeiltiin kentällä minien pöydällä ja näytti lupaavalta. Hauskaa oli, kun heittäessäni lelun maahan palkaksi, Tito hyppäsi lelun kanssa pöydälle takaisin ja halusi vetoleikit pöydän päällä. That's my boy!

Kuonokosketusta on harjoiteltu kotona, mutta se ei ole vielä siinä vaiheessa, että lähtisin siirtämään rappusille tai esteille. Kaikki aikanaan. Keinulla tehdään seuraavalla kerralla BANG-leikkejä. Toki niitä on tehty syksylläkin, mutta nyt kokeillaan ihan oikealla keinulla.

Vuosi on kohta täynnä!

Viimeisestä tekstistä onkin jo pari viikkoa aikaa. Tuntuu, ettei täällä ole tapahtunut mitään uutta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa tämän harhaluuloksi.

Tito täytti 11 kuukautta ja viime viikolla massaa löytyi huikeat 21 kiloa. Seuraavaksi otan nartun, joka painaa sen 14 kiloa, koska tämän jättiläisen pitäminen jalkojen päällä on työlästä. Mielestäni ihan oikea peruste koiran valitsemiselle.

Koiran ikä on mielestäni huvittava asia. Kun koira on alle vuoden ikäinen, sen ikä kerrotaan kuukausina ja jopa viikkoinen. Kun vuosi tulee täyteen, koira on yksinkertaisesti vuoden. Kun ikää on kertynyt 1,5 vuotta, lähennellään jo kahta vuotta. Viikot ovat unohtuneet jo historiaan, toiset jaksavat vielä laskea kuukausia, mutta nekin pyöristyvät nopeasti ja jäävät pois. Kuinkahan kauan jaksan punnita tuota Ronttia. Siirrynkö vuoden jälkeen kuukausipunnituksiin? Eihän muutoksia tapahdu enää samaan tahtiin kuin pari kuukautta sitten.

Näin vaaka näytti viime viikkoina.
46 vkoa - 19,9 kg
47 vkoa - 20,5 kg
48 vkoa - 21,0 kg


Tito on siis syntynyt 2.6.2010.
Tito virallisesti