sunnuntai 26. helmikuuta 2017

perjantai 24. helmikuuta 2017

Märkä turkki ja pakkanen

Tällä viikolla on tullut käytyä avannossa noin 30 kertaa. Joka aamu saunatta kerran ja iltaisin saunan kanssa useampi pulahdus. Koirat ovat välillä mukana ja kokeilevat vettä tassulla. Toistaiseksi ovat päätyneet vain tähän tassun kastamiseen, mikä on todella hyvä. Pakkaset eivät ole olleet kovin kylmiä, mutta ei se hyvää tee kastella turkkia ja olla ulkona. Sen vuoksi en ole myöskään ottanut koiria sisään päivällä vain hetkeksi. Joko koirat ovat olleet aamusta iltaan ulkona tai sitten välissä sisällä muutaman tunnin. Tämä siksi, että turkissa oleva lumi sulaa karvojen väliin ja lopulta mahdollisesti ihollekin, eikä silloin kannata missään nimessä pistää koiraa takaisin ulos. Turkki ei eristä märkänä nimeksikään ja silloin tulee vilu.

Tässä video aamuisesta avannosta!


tiistai 21. helmikuuta 2017

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Tehtiin lumikoira!

Niin se päivä valkeni ja hyvillä uutisilla. Naapurin talon mies omistaa tämän meidän vuokramöksän ja puhelimen avulla selvisi, että voidaan rauhassa pitää koirat vapaana. Saatiinpa mukavasti lupa laittaa Tito ja Totti vanhan hirvikoiran kaksion toiseen tarhaan, kun lähdetään lautailemaan. Loistava juttu, koska sisällä nuo eivät olisi voineet vapaana ollakaan. On meinaa taljoja, täytettyjä eläimiä ja vaikka mitä ihanaa herkkua hirsimökin seinillä. Tito tekisi parista taljasta selvää nopeasti. Olihan meillä jo suunnitelma laittaa nuo saunarakennukseen, koska siellä on tilaa hyvin eikä yhtään kuollutta eläintä esillä.

Tänään käytiin tekemässä pidempää taivalta jäällä. Ei mikään pieni lammikko tämä järvi, jonka rannassa ollaan. Jatkuu joka suuntaan niin pitkälle kuin silmä kantaa. Suunnitelmissa oli ottaa sparkki jo tänään käyttöön, mutta märkää ja tahmeaa lunta tulee taivaalta niin paljon, että eipä lähdetty noin raskaaseen keliin kokeilemaan. Ennusteiden mukaan pitäisi viiletä alkuviikosta, joten sitä odotellaan.

Avanto saatiin tehtyä! Tito ja Totti olivat jatkuvasti tunkemassa keppejä ja lelujaan sahausuraan eli niistä ei ollut apua. Hirveä urakka oli sahata, kun jäätä puoli metriä. Kepo sahasi isoimman osan, minä osan ja puhdistin avannon ylimääräisestä lumesta lopulta. Nyt on sauna lämpiämässä ja kohta päästään avantoon.

Koirat otin äsken sisälle sulamaan. Uni näyttäisi maistuvan eikä ihme, kun ovat päivän juosseet upottavassa hangessa. Ai niin, tehtiinhän me lumikoirakin tänään. Tito toimi loistavasti mallina. Niin kuin näin:






lauantai 18. helmikuuta 2017

Melkein Strömsössä – mutta ei kuitenkaan

Se olisi talviloman aika. Eilen olin jo vapaalla, mutta käytin päivän omaan treenaamiseen, uuden projektin alulle laittamiseen ja illan täysin ja kokonaan sijaistoiminnoille. Yhtäccii koko keittiö kaipasi pesua, samaten lattia moppausta, vaatekaapit oli aivan pakko KonMarittaa ja kylppärin lattia kuurata. Ei siinä mitään, mutta tänään oli lähtö Kuopion suuntaan, joten vähän kehno ajoitus mainituille toiminnoille.

Lopulta kaikki pakkaaminen jäi aamulle. Siinä sitten tavaraa kasseihin ja nopeaa ajatustyötä, että mitähän sitä mahtaisi tarvita, kun ottaa kaksi koiraa viikoksi möksälle ja menee itse lumilautailemaan. Vaikuttaisi siltä, että ihan hyvin saatiin pakattua Kepon kanssa, mutta jotain oleellista unohdettiin kyllä. Nimittäin koirien valot. Täällähän on aivan säkkipimeää eikä meillä ole kuin omia taskulamppuja ja otsalamppuja mukana. Kepo nyt askarteli gorillateipistä ja otsalampuista poikien pantoihin valot. Aikamoiset viritykset, mutta paljon parempi kuin ei tietoakaan koirien liikkeistä.

Toinen aavistuksen huti mennyt asia oli mökin arvioiminen varaustilanteessa. Mökkihän on iso, hieno, parilla saunalla ja höyrysuihkukaapilla. Eivät kuitenkaan kiukaat lämmitä mieltä, kun samassa pihapiirissä on naapurin koira-aitaus. K O I R A -aitaus. Siis ovesta kymmenen metrin päässä on ulkokoira. K O I R A. Meillä ei ollut tietoakaan, että tällä kyseisellä niemellä majailee naapureitakin. Tiedetäänpähän, mitä kysytään seuraavalla kerralla etukäteen, kun mökkiä varataan...

Koira-asia ei ole pahin mahdollinen, koska kyseessä on äänensä käheäksi haukkunut vanha hirvikoira. Tito ja Totti ovat käyneet sitä jo moikkaamassa. Kaikki kolme koiraa heiluttavat hyväntahtoisesti häntiä ja pojat tulevat kutsuttaessa heti pois. Ovat olleet pihalla nyt illan vapaana ja isoksi osaksi rymyävät tuossa mökin edessä hangessa. Muutamat kerrat ovat käyneet morjestamassa hirvikoiraa, mutta onneksi kaikille kolmella on niin hyvä zen, ettei näillä näkymin tarvitse ainakaan vielä stressata ja laittaa koiria kiinni. Katsotaan, kun huomenna uusi päivä valkenee, että miten toimitaan. Naapurissa ei ole näkynyt ihmisiä, joiden kanssa voisi käydä vielä juttelemassa, että onko ihan ok, jos nämä citykoirat juoksevat täällä kuin villissä lännessä.

Huomenna ei mennä vielä rinteeseen, mutta tarkoitus on tehdä avanto ja viettää iso osa päivästä jäällä. Sparkki ja vetovarusteet ovat tietysti mukana, jotta päästään ajohommiin. Helsingissä ei ole niitä päästy tekemään ollenkaan tänä talvena.

Katsotaan, minkälainen viikko meille on tulossa!


A post shared by Tito & Totti (@totti_tito_) on

perjantai 10. helmikuuta 2017

Huoltoasioita - Hieroja tuli kotiin ja Totin kokonaan oma BOT-verkkoloimi

* Saatu yhteistyönä

Vaikka Tito on mieleltään pieni jukuripäinen penne, se täyttää tänä kesänä seitsemän kokonaista vuotta. Niin kauan on jo kulunut yhden unelmani toteutumisesta. Koirista parhaimman kanssa olen kokenut, nähnyt  – harrastuksia, uusia ihmisiä ja monenlaisia tunteita.

Tito on parhaassa iässä, sehän on ollut aina! Jotta ikinuori voisi jatkaa menoaan edelleen ja riemastuttaa niin minua kuin muitakin vielä pitkään, ajattelin hieman enemmän panostaa sen huoltoihin. Ja koska sisarkateudelta haluan välttyä, saa Totti samanmoista huomiota.

Tällä hetkellä temppuilun lisäksi tehdään lähinnä agilitya kerran-kaksi viikossa. Alkulämmittelyihin olen panostanut enemmän kuin aikaisemmin. Kävelyä, ravuutusta, sprinttejä, jalkojen välissä pujottelua, kieppejä ja suuntien vaihtelua. Hallissa olen kylmällä pitänyt Titolla Back on Trackin toppaloimea tauoilla. Kyllä siitä tulee hyvä tunne, kun hakee koiran kentälle, ottaa siltä loimen pois päältä ja huomaa loimen sekä koiran olevan lämmin. Treenien lopuksi olen vielä käynyt lenkittämässä Titoa. Joskus ollaan hypätty suoraan autoon ja käyty heti kotona kävelemässä vielä palautteleva iltalenkki.

Treenien jälkeen Tito on saanut nukkua yön verkkoloimi päällään. Titolla on ollut nuttu niskassa myös sellaisten päivien jälkeen, kun on käyty tavallista pidemmillä lenkeillä tai muuten oltu paljon ulkona.

Maanantaina meillä kävi kotona koirahieroja käsittelemässä molemmat koirat. Aloitettiin Titosta, koska osasin odottaa siihen menevän enemmän aikaa. Puolitoista tuntia vierähtikin nopeasti Titon hemmotteluhoidoissa. Takaosa Titolla on kipsissä. Niiden työstämiseen käytettiin tovi jos toinenkin. Kerroin, että Tito on aina pitänyt takajalat tiukasti kasassa. Se ei anna venyttää niitä yhtä helposti ja nautinnollisesti kuin Totti. Tämän vuoksi olenkin alkanut vuoden alusta lähes päivittäin tehdä Titolle venytyksiä takajaloille. Koko ajan antaa tehdä paremmin. Totti on saanut saman verran venyttelyjä ja nauttii niistä aivan selvästi.

Titon lavoissa oli myös tekemistä ja niitä hieroja, Saara, käsittelikin pitkään saaden selkäesti parempaa liikkuvuutta aikaiseksi. Selkää myös rullailtiin ja Saara näytti, miten voin tehdä saman itsekin. Tämä tekniikka oli onneksi sellainen, että minäkin opin sen kerralla. Kun Tito oli valmis, se sai verkkoloimen päälleen. Loimi päällä koirat nukkuvat sikeämmin ja rentoutuvat nopeammin.

Seuraavaksi oli Totin vuoro. Totti ei tehnyt käsittelystä helppoa. Sen oli vaikea seistä paikallaan alkajaisiksi. Ei se suinkaan yrittänyt pois lähteä. Mutta se halusi vain valahtaa perunasäkin tavoin Saaran syliin kerta toisensa jälkeen. Saatiin säkki ylös ja taas se valahti Saaran syliin. Ja aina tutulla "mä rakastan sua"-ilmeellään. Niin, olihan nyt sentään ensimmäinen kerta, kun Saara ja Totti tapasivat...

Totin selkä kaipasi eniten työstöä, muuten nuorukainen ei se kummemmin kiristellyt mistään. Antoi venyttää hyvin ja lapojen alla oli tilaa. Tunnin Saara kuitenkin hieroi poikaa ja Tottihan nautti.

Hieronnan lopuksi Totti sai yllätyksen! Meillähän on ollut tilanne, että taloudesta löytyy kaksi BOT-toppaloimea eli oikeammin "koiranloimea" ja yksi verkkoloimi, joka on ollut Titon. Tässä on ollut pieni ongelma, koska toppaloimet ovat liian lämpöisiä sisäkäyttöön. Ne ovat erinomaisia autossa, hallilla ja silloin, kun koirat ovat ulkona kylmässä säässä koko päivän tai parvekkeella nukkumassa, kun on viileää. Sisällä ne ovat liian lämpöisiä ja olen tuskastellut tämän kanssa tovin.

Hieronnan päätteeksi otin kuitenkin esiin ruskean paketin ja sieltä kaivettiin esiin Totin ihan oma verkkoloimi(*)! Ei muuta kuin nuttu niskaan ja unille. Kyllä oli mukavaa nähdä molempien menevän nukkumaan ilman, että toinen jää läähättämään, koska takki on liian kuuma.

Muutaman vinkin jaan tässä samalla, koska moni varmasti harkitsee BOT-loimen hankkimista tai on sellaisesta kiinnostunut.
  • Meillä koiranloimet ja verkkoloimet ovat eri kokoisia. Molemmilla paksumpi loimi on koossa 55 cm ja verkkoloimi koossa 59 cm.
    • Tämä sen vuoksi, että isommassa verkkoloimessa tulee huomattavasti enemmän kangasta takareisien päälle.
    • Paksumpaa loimea tulee käytettyä enemmän silloin, kun koirat myös liikkuvat. 55-senttinen on siis koirien oikea koko (selän pituus) eikä tällöin häiritse koirien liikkeitä tai jää helposti oksiin tai muuhun kiinni. 59-senttisessä toppaloimessa kaula-aukko jäisi aivan liian suureksi ja etuosakin tippuisi etujalkojen eteen häiritsemään.
    • Meillä siis:
      • 55 koiranloimi
      • 59 verkkoloimi
  • Loimissa on takajaloille lenksut, jotta nutut eivät kellahtaisi kumoon koirien liikkuessa. Monelta jää huomaamatta, että jalkalenkit ovat säädettäviä. Meillä lenkit on säädetty niin, että ne eivät ole kireät, mutta vetävät kuitenkin loimen vasten takareisiä. Näin kankaan ja jalkojen väliin ei pääse tuuli ja kylmä ilma.
Vähän niin kuin vetovaljaiden kanssa, monia takkejakin olen näille koirille kokeillut. Tähän mennessä lukuisien sovittelujen kautta olen jäänyt vakituiseksi BOT-käyttäjäksi. Loimet on helppo heittää koneeseen, ne pitävät muotonsa vuodesta toiseen ja palvelevat meidän käyttötarkoituksia erinomaisesti.



Totin kokonaan oma nuttu.




Ylpeä uuden loimen omistaja!
Nuttu pysyy hyvin mukana!

torstai 2. helmikuuta 2017

Ei se olekaan iätön

Olen aina uskonut, että minua ja Titoa yhdistää tapa vanheta. Eli se, että emme vanhene. Tito on vielä eiliseen iltaan asti ollut pennun tasolla ja minä sain treenikaverilta juuri viestin: "Sä oo niin ihana, koska sä oot vitun hullu!" Ei siis edistystä omallakaan kohdalla.

Mutta miksi Tito oli eiliseen iltaan saakka pennun tasolla? Koska yön aikana oli tapahtunut vanheneminen. Katsokaa itse! (Kepo tuli illalla viimeisenä sänkyyn. Saattaa liittyä asiaan.)