You can't help getting older, but you don't have to get old.

Takana rankahko työviikko ja tänään oli veto pois. Koska tämä päivä oli erityinen, en voinut jäädä koko päiväksi latailemaan akkuja. Tänään oli nimittäin Titon syntymäpäivä. Kolme vuotta sitten olin Norjassa lumilautailemassa ja sain tiedon, että pentuja on syntynyt. Ja joku pennuista olisi ehkä minun. Kesän aikana, parin vierailun perusteella tiesin, että pojista tummin olisi minun.

Tänään tuo Mustapekka täytti kolme vuotta. Menimme päivällä keskustaan, koska kaverit olivat kärränneet purjeveneensä Kamppiin. Kävin katsomassa touhua ja juttelemassa kavereiden kanssa. Tito käyttäytyi hyvin ja hyppäsi purkkariinkin yllättämään kaverini. Näytettiin vähän temppuja ja viihdytettiin ihmisiä. Hyvin teki, mutta etutassuille nouseminen poijua vasten tökki. Pari metriä korkea poiju oli vaikea, koska se lähti koko ajan liikkumaan. Otin sitten vielä seinää vasten, mikä toimi hyvin.

Kuuma oli ja se taisi vaikuttaa metrolaiturilla tehtyyn seuruuseenkin. Muuten oli hienoa, mutta takapää oli minun makuuni aivan liian laiska. Otetaanpa tehotreeniin - oli kuuma tai ei, se takakontti saa luvan liikkua. Viime viikolla tehdyt metrolaituriseuruut olivat upeaa työskentelyä Titolta. Tänään tuo oli selvästi läkähdyksissä, mutta en minä mitään nuoralla tanssimista vaatinut. Ihan vain takakontin liikkumista.

Keskustan jälkeen kävin uittamassa Titon kotirannassa ja käytiin ottamassa pari kuvaakin. Tito sai kiivetä puuhunkin, kun sopivan näköinen varsi löytyi.

Illaksi Tito jäi syömään uudesta Starmarkin Fire Plugista ja minä lähdin hyvällä kaveriporukalla piknikille. Myöhemmin naksuttelin Titon kanssa vähän uutta ja vanhaa. Samalla totesin, että tykkään tästä koirasta valtavasti.