sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Yhden päivän saikku

Totti oli torstaina leikkauksessa. Hammas poistettiin ja jäljelle jäi verta ja muita nesteitä valuva ammottava aukko. Iltalenkki tehtiin niin, että Totti oli flexissä ja Tito vapaana. Totti hoiperteli ja pissaili neljällä jalalla seisten. Ai niin, sehän tekee sitä muutenkin. Ei siis mitään erityistä siinä. Joskus ei jaksa vaivautua venyttelemään takakoipea.

Koitti perjantai. Makuuhuoneesta tultuani ymmärsin heti, että Totin saikku on nyt ohi. Sen silmät säihkyivät, sen korvat olivat niin pystyssä kuin propellit vain pystyyn saa ja ryhti oli topakka. Se pyysi Titoa leikkimään ja etsi jostain ison puruluun. Molemmat ilot jouduin kieltämään. Ei leikkiä eikä ainakaan sitä puruluuta.

Ulkona Totti oli valmis syöksymään kiinni jokaiseen keppiin. Kaikkiin maassa makaaviin pieniin ja isoihin, mutta myös ihan juurillaan seisoviin ja Totin suuhun mahtuviin puun alkuihin. Totti on siis erittäin lahjakas puiden...hmm...harventaja. Se tekee säntillistä työtä eikä luovuta helposti. Totti voi puolen tunnin ajan tehdä töitä saadakseen puun joko poikki tai juurineen irti.

Taas pilasin nämä ilot ja totesin, että ei niitä keppejä voi nyt kantaa, repiä ja silputa, koska hampaan poistamisesta oli alle vuorokausi. Samaa keskustelua on nyt sitten käyty eilen ja tänään sunnuntainakin. Ruoka on ollut turvotettua ja pehmeetä, mutta eilen meni kyllä nappuloita ihan kovanakin, kun temppuiltiin. Eihän se edes pureskele niitä nappuloita, joten ei kai ne nyt sen kummemmin vahingoita suuta...

Pojat ja eilen pesty ikkuna. Minkäs teet. Maailma on lasin toisella puolella.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Harhoja ja itkua

Totti on kotiutunut hammasleikkauksestaan. Ylhäältä on poistettu onnistuneesti M1 eli toisiksi viimeinen hammas. Aukko on aivan jäätävän kokoinen. Aivan kuin hammas olisi kauhaistu lapiolla pois. Eläinlääkäri sanoikin, että hän oli yllättynyt hampaan suuruudesta. Niin, sirolla 25-kiloisella Totilla ei ole mitään pikkulegoja. Iso koira vaatii ison purukaluston.

Kun puhuin eläinlääkärin kanssa puhelimessa kuulin "lankoja pitkin" ulvonnan, jonka nyt osaan tunnistaa Totin ulvomiseksi. Aikaisemmin Totti ulvoi puoli vuotta sitten ollessaan samassa paikassa hammasleikkauksessa. Kuulemma lääkkeet ovat niin tujut, että koira näkee pieniä vihreitä miehiä...

Kävelin Totin kanssa rauhassa kotiin. Se oli varsin erikoinen
kävely. Totti katsoi koko ajan ympärilleen kuin olisi ensimmäistä kertaa nähnyt bussin, toisen koiran, auton, puun, lyhtypylvään, kiven, talon ja kaiken. Se pysähteli ja kävei huojuvasti istumaan, kun täytyi ihmetellä kaikkea. Odottelin ja jatkettiin, kun Totti oli prosessoinut kokemansa.

Kotona alkoi valitus. Totti itki ja itki. Ei löytänyt sopivaa paikkaa ja itki lisää. Lopulta annoin lisää kipulääkettä, koska otus oli niin surkeana. Nyt Totti nukkuu. Toivotaan, että leikkauksesta toipuminen sujuu yhtä hyvin kuin viimeksi.



maanantai 20. maaliskuuta 2017

Lekuriin, mars

Tänään kävin Totin kanssa eläinlääkärissä. Eläinlääkäri tarkasti suun ja totesi, että poistettava on. Tämä olikin jo tiedossa, koska sitä legomurskaa on turha lähteä muulla tavoin operoimaan. Saatiin muutamaksi päiväksi kipulääkkeitä, koska samalle päivälle ei ollut leikkausaikaa. Torstaina sitten.

Toivotaan kovasti, ettei hammas ja ien ehdi tulehtua tai kerätä mitään epämääräistä tässä parin päivän aikana. Tottihan ei sitä varo. Repii edelleen raivoisasti puut juurineen ja menee kaikesta läpi kuin säikäytetty sarvikuono.

Eläinlääkärin lähellä on pk-kenttä, jossa käytiin pyörähtämässä. Totti sinkoili kahden erilaisen putken läpi aina, kun silmä vältti. Korotetut tikkaat olivat vaikeampi homma, koska Totilla on valikoiva ketteryys. Se osaa olla notkea ja ketterä, mutta vain silloin, jos ei ole mahdollisuutta "vauhti korvaa virheet"-tyyliseen ajatteluun. Joten Totti meni tikkaat parilla loikalla. Ei edes yrittänyt sovittaa tassujaan tikkaille. Otettiin tikkaat ehkä seitsemän kertaa ja viimeisillä toistoilla se vähän rauhoittui. Siihen auttoi varmasti sekin, että pari kertaa Totti putosi rähmälleen tikkaiden päälle...

Lisäksi tehtiin pk-keinua eli sitä, jossa ei ole varsinaista kunnon akselia, vaan tynnyri keskellä. Totti sitä rämisytteli ja paukutteli minkä kerkesi.

Lopuksi mentiin vielä katsomaan metristä hyppyä. Tottihan ei ole koskaan tavannut tällaista kiinteää lautaestettä, jossa ei ole mitään pudotettavaa ja josta ei näe läpi. Se on kuitenkin Totti, joten let's try. Kolme kertaa meni ohi ja neljännellä hyppäsi. Ja seuraavat kuusi myös. Lähti voimalla, ponnisti minun puusilmälläni katsoen hyvin, lensi kaarella, koskematta. On se hieno. Hullu. Mutta hieno.




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Etsivä löytää ja kymmenen kirosanaa

Parin päivän ajan olen miettinyt Totin ollessa lähelläni, että mikähän on, kun on niin outo haju. Ei mikään kagan haju, mutta epämiellyttävä kuitenkin. Eilen se ajatus sitten tuli, että hetkinen, mikähän on Totin hammaskaluston laita.

Otsalamppu päähän, koira selälleen ja kita auki. Katsoin alahampaat, kaikki kunnossa. Ylähampaat, kaikki kunnossa. Olisiko jonnekin väliin jäänyt pala keppiä tai jotain? Niin on joskus käynyt. Ei näkynyt ylimääräistä tavaraa hampaiden väleissä. Kunnes... Hetkinen, miten näyttääkin ylärivistön poskessa vähän kummalliselta..? Ja tadaa, siellähän se hajun syy möllöttikin. Haljennut iso poskihammas. Sörkin sitä sormilla ja huomasin kahden hammasosan heiluvan ikenissä kiinni. Toinen törröttää kohti poskea ja toinen pysyy omalla paikallaan. Tosin saan sen siirrettyä sivuun sormella. Eli lihariekaleilla roikkuvat molemmat mukana. Tähän kymmenen kirosanaa. Huokaisin syvään ja silitin Tottia. Samalla olin harmissani, mutta en yhtään yllättynyt. Sehän on Totti. Tietysti sillä on legot palasina. Ja samalta puolelta, josta on puoli vuotta aikaisemmin poistettu jo hampaita.

Syy hampaan halkeamiseen ja pirstoutumiseen on ehkä tiedossa. Annoin muutama päivä sitten koirille isot lihapalat, joista toisessa oli luuta mukana. Ihan raakaa ja possua. Nuo ovat turvallisesti syöneet luunsa aina. Jättäneet liian kovat tai terävät osat lattialle eivätkä yritä niitä väkisin syödä. Noh, ahneella on kagganen loppu ja Totti veti nyt vähän lyhyemmän korren.

Eipä mitään, puoleen vuoteen mahtuu hyvin kaksi nukutusta ja yksi rauhoitus. Katsotaan, josko jo pian saisi hampaan poistettua.

Tähän vielä toiset kymmenen kirosanaa.

Kuvassa näkyy tuo siru, joka sojottaa kohti poskea.
Isompi irtopala on "paikallaan" eikä siis erotu näkyvästi.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Jos minulle tulisi pentu nyt...


Jossittelua sanotaan usein kovin pahaksi. Että on samaa luokkaa kuin esimerkiksi sitkuttelu ja mutkuttelu. Mutta voisiko nämä niin kovin pahoina pidetyt sanaparit kääntää ihan nurin ja positiivisiksi?



Koska ainahan sitä miettii, mitä tekisi seuraavan pennen kanssa toisin. Koska seuraavasta tulee niiiin paljon parempi kuin edellisistä. Kaikki tehdyt virheet korjataan jo kättelyssä, valitaan pentulaatikosta potentiaalisin naskalieläin ja harrastuskoiran kanssa keskitytään tekemään pohjat – taas aivan eri tavoin kuin edellisen tai edellisten kanssa. Jos on hankkimassa ensimmäistä koiraansa, niin siinä niitä vuodenvaihteen tyylisiä lupauksia on jo saavillinen. Koira ei vedä koskaan hihnassa, ei koskaan hypi ketään päin ja ainakaan se ei ole remmirähjä.



Mutta voisiko jossittelun ja sitkuttelun ajatella niin, että "jos minulle tulisi nyt uusi pentu" ja jatkaisi sitä asialla, jonka aikoo tehdä samoin kuin edellisenkin kanssa? Että hellou, tämän minä olen osannut opettaa! Tässä minä olen koirien kanssa hyvä!

Koirat ovat tietysti erilaisia eikä sama tekniikka ja ajatus toimi kaikkiin samalla tavalla. Muutenhan olisi aivan järjettömän tylsää tehdä, toimia ja harrastella koirien kanssa... Seuraavaksi siis minun kootut "näissä olen onnistunut".



Jos minulle tulisi pentu nyt...
  • Antaisin pennun kertoa minulle omista vahvuuksistaan. Niin kuin Totti sai tehdä. En lähtisi heti ohjaamaan niin tiukasti k a i k k e a, vaan antaisin pennun myös olla. Tutkisin pentua ja se saisi tutkia minua. Olisin tukena, kun pentu sitä tarvitsisi ja antaisin sen olla rohkea, kun se sitä olisi. Ja kertoisin sille, miten kovin rohkea se onkaan. Silloinkin, jos se meinaisi vähän epäröidä.
  • Tekisin pennun kanssa paljon pohjia, mutta yleisellä tasolla. En keskittyisi ajatukseen jostain lajista, vaan ajattelisin monipuolisuutta. Opettaisin käyttämään nenää, tassuja (kaikkia neljää!) ja kroppaa. Olisi peruuttamista, namien etsimistä, epätasaisia alustoja, kuonolla ja tassuilla koskettamista. Ja pienestä pitäen opettaisin pentua tarjoamaan toimintoja. Se oppisi nopeasti, että voi omalla käytöksellään saada kehuja, leikkejä, herkkuja ja ohjaajan juoksemaan.
  • Kertoisin, että sivulla on hyvä olla. Molemmat pojat osaavat tämän. Se on hyvä paikka. Paras paikka. Kun saa olla jalan vieressä. Siihen kannattaa tulla. Siinä kannattaa olla ja siihen kannattaa hakeutua.
  • Olisin kiinnostunut siitä, mitä koira syö. Haluan koiran syövän raakaa lihaa, mutta myös lihaisia nappuloita. Satunnaisesti tarjoaisin myös syötäviä luita. Tarjolla olisi myös kotimaisia puruluita. Ulkomailta tulleisiin puristetekeleisiin minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta.
  • Antaisin pennun olla paljon vapaana. Melkein aina. Olisin pennulle ulkona kiinnostava, mutta antaisin sen tutkia myös itsekseen maailmaa. Se saisi kaivaa, juosta, kaatua, kompuroida, hyppiä, kiivetä, juosta lisää ja haistella.
  • Ruokkisin pentua kaikkialla. Se söisi ulkona, sisällä, parvekkeella, kylässä muiden luona, treenikenttien laidalla, koirapuistojen vieressä, autotien vieressä, autossa, bussissa, metroasemalla. Pentu saisi syödä maasta ja kädestä. Sen ei tarvitsisi tehdä ruokansa eteen mitään sen kummempaa. Se saisi vain syödä. Koska joskus on hyvä vain olla ja syödä.
  • Leikkisin pennun kanssa vähintään niin monessa paikassa kuin se syö ruokansa. En riehuttaisi kuin mielipuoli, mutta vahvistaisin tiettyjä asioita: hyvää puremista, lelun vetämistä, lelun vaihtamista toiseen, puremista myös kosketettuna ja häirittynä, erilaisia häiriöitä, sylissä olemista lelun kanssa, lelun takaisin tuomista ja monenlaisilla leluilla leikkimistä.
  • Opettaisin pennun olemaan yksin. Ihan yksin ilman toista tai toisia koiria.
  • Tekisin muutaman asian selväksi heti-välittömästi:
    • toisilta ei varasteta ruokaa
    • pupuja, lintuja tai muita eläimiä ei jahdata
    • muiden koirien selkään ei nousta
    • muita koiria ei myllytetä
    • minä olen paras tyyppi maailmassa

Nämä tulevat mieleeni nyt. Viikon kuluttua lisäisin listaan varmasti jotain mieleen tulevaa. Kaikki kohdat eivät missään nimessä päde molempiin koiriin. Totti oppi kerrasta, ettei eläimiä jahdata. Titolla meni noin viisi vuotta asian oppimiseen. Totin pentuaikana keskityin paljon sen mukaepävarmuuteen, mutta pohjia olisin voinut tehdä paljon enemmän. Titon kanssa tein pohjia kaikkeen, mutta unohdin myös vain olla sen kanssa.

Mitä sinun listallasi voisi olla? Missä sinä olet onnistunut? Mitä olet osannut opettaa koirallesi tai koirillesi hyvin? I wanna know!