Koitti perjantai. Makuuhuoneesta tultuani ymmärsin heti, että Totin saikku on nyt ohi. Sen silmät säihkyivät, sen korvat olivat niin pystyssä kuin propellit vain pystyyn saa ja ryhti oli topakka. Se pyysi Titoa leikkimään ja etsi jostain ison puruluun. Molemmat ilot jouduin kieltämään. Ei leikkiä eikä ainakaan sitä puruluuta.
Ulkona Totti oli valmis syöksymään kiinni jokaiseen keppiin. Kaikkiin maassa makaaviin pieniin ja isoihin, mutta myös ihan juurillaan seisoviin ja Totin suuhun mahtuviin puun alkuihin. Totti on siis erittäin lahjakas puiden...hmm...harventaja. Se tekee säntillistä työtä eikä luovuta helposti. Totti voi puolen tunnin ajan tehdä töitä saadakseen puun joko poikki tai juurineen irti.
Taas pilasin nämä ilot ja totesin, että ei niitä keppejä voi nyt kantaa, repiä ja silputa, koska hampaan poistamisesta oli alle vuorokausi. Samaa keskustelua on nyt sitten käyty eilen ja tänään sunnuntainakin. Ruoka on ollut turvotettua ja pehmeetä, mutta eilen meni kyllä nappuloita ihan kovanakin, kun temppuiltiin. Eihän se edes pureskele niitä nappuloita, joten ei kai ne nyt sen kummemmin vahingoita suuta...
![]() |
Pojat ja eilen pesty ikkuna. Minkäs teet. Maailma on lasin toisella puolella. |