Lekuriin, mars

Tänään kävin Totin kanssa eläinlääkärissä. Eläinlääkäri tarkasti suun ja totesi, että poistettava on. Tämä olikin jo tiedossa, koska sitä legomurskaa on turha lähteä muulla tavoin operoimaan. Saatiin muutamaksi päiväksi kipulääkkeitä, koska samalle päivälle ei ollut leikkausaikaa. Torstaina sitten.

Toivotaan kovasti, ettei hammas ja ien ehdi tulehtua tai kerätä mitään epämääräistä tässä parin päivän aikana. Tottihan ei sitä varo. Repii edelleen raivoisasti puut juurineen ja menee kaikesta läpi kuin säikäytetty sarvikuono.

Eläinlääkärin lähellä on pk-kenttä, jossa käytiin pyörähtämässä. Totti sinkoili kahden erilaisen putken läpi aina, kun silmä vältti. Korotetut tikkaat olivat vaikeampi homma, koska Totilla on valikoiva ketteryys. Se osaa olla notkea ja ketterä, mutta vain silloin, jos ei ole mahdollisuutta "vauhti korvaa virheet"-tyyliseen ajatteluun. Joten Totti meni tikkaat parilla loikalla. Ei edes yrittänyt sovittaa tassujaan tikkaille. Otettiin tikkaat ehkä seitsemän kertaa ja viimeisillä toistoilla se vähän rauhoittui. Siihen auttoi varmasti sekin, että pari kertaa Totti putosi rähmälleen tikkaiden päälle...

Lisäksi tehtiin pk-keinua eli sitä, jossa ei ole varsinaista kunnon akselia, vaan tynnyri keskellä. Totti sitä rämisytteli ja paukutteli minkä kerkesi.

Lopuksi mentiin vielä katsomaan metristä hyppyä. Tottihan ei ole koskaan tavannut tällaista kiinteää lautaestettä, jossa ei ole mitään pudotettavaa ja josta ei näe läpi. Se on kuitenkin Totti, joten let's try. Kolme kertaa meni ohi ja neljännellä hyppäsi. Ja seuraavat kuusi myös. Lähti voimalla, ponnisti minun puusilmälläni katsoen hyvin, lensi kaarella, koskematta. On se hieno. Hullu. Mutta hieno.