torstai 31. toukokuuta 2012

Kun ne piuhat vihdoin yhdistyvät!

Aikanaan yksi valintaperusteeni ottaa bc oli, että koiran pitäisi rakenteeltaan olemaan kykeneväinen seisomaan etutassuilla. Mielestäni täysin pätevä syy hankkia jokin tietty rotu. Tito alkoi harjoitella tätä temppua 10-viikkoisena...

Temppua on harjoiteltu toisinaan joka päivä useampaan otteeseen ja välillä harjoittelusta on pidetty monien kuukausien taukoja. Viikko sitten ajattelin, että nyt se temppu opetellaan. Yhdistelin monia ajatuksia, kun Tito ei kehittynyt "niin kuin muiden videoissa". Meille iso käännekohta tapahtui eilen. Tito yrittää aina ensin kurottaa vasenta takajalkaansa mahdollisimman ylös. Tätä jalan nostamista ilmaan on vahvisteltu, mutta eihän se kertonut Titolle, mitä tulisi tehdä.

Tähän mennessä Titon tukena on ollut seiniä, kiviä, puita, tuoleja, lasiseiniä, aitoja, jumppapalloja jne. Päätin kuitenkin kokeilla, miten käy, jos opetan Titon nousemaan kättäni vasten. Ensin kesti hetken, että Tito tajusi tehdä temppua sivuttain minuun katsottuna. Aikaisemmin olen aina ollut Titon edessä. Jalkojen nostaminen kädelleni ei ollut vaikeaa. Tästä aloin vipata Titoa ylös niin, että sain naksuteltua siitä, että takajalat ovat ilmassa. Tokihan minä tein varsinaisesta ponnistuksesta ison osan, mutta eipä tällä ollut väliä. Nämä olivat meidän palapelinpaloja tätä temppua varten.

Tito tosiaan nosti aina sen vasemman takajalan ensin. Oikeaa jalkaa se alkoi nostaa vasta, kun vasen oli tuettu käteeni. Mietin eilen illalla, miten pääsemme tästä oikeaan suuntaan. Ja jostain se ajatus tuli. Lähdin kääntämään Titon ajattelua toiseen suuntaan. Nyt palkkaa tippui vaan oikean takajalan nostamisesta ensin. Tito yritti tyrkyttää vasenta, mutta se ei nyt käynyt. Sen tyrkyttämisestä oli kuitenkin hyötyä. Heti, kun Tito nosti oikean takajalan kädelleni, se nosti vasemman myös. Sen nostelua oli vahvisteltu niin paljon, että tämä tapahtui automaattisesti.

Tämän sekavan sepustuksen myötä olimme äsken tilanteessa, jossa Tito nosti useamman kerran peräkkäisillä toistoilla molemmat takajalat ylös. Titokin näytti taas siltä, että se haluaisi sanoa: Olisit heti sanonut!



 

maanantai 28. toukokuuta 2012

Pihahengaajat

Minulla on ollut, ei ole enää, huono tapa tehdä moni lenkki meidän takapihalla. Kuulostaa ehkä järkyttävältä. Syy löytyy kuitenkin tästä:
Nuo korkeat kuuset ovat erinomaisia puiden kiertämiselle. Nurmikolla voi tehdä tokot, temput ja kiekkoilut. Vauhdikkaan treenin jälkeen voi huikata "Veteen!" ja Tito saa juostaa veteen huilimaan. Pujottelukepit saa tuohon helposti. Ovi auki ja kepit ulos.

Taitaa olla kuitenkin yli kuukausi siitä, kun päätin, että nyt loppuu tämmöinen. Tokihan minä heitin ravilenkit ja monet muut lenkit muualla, mutta jottei kiusaus kävisi liian suureksi, päätin sijoittaa kaikki lenkit muualle. Sain kävellä pihan läpi, mutta en jäädä sinne "lenkkeilemään" eli puuhastelemaan. Mutta katsokaa nyt tuota pihaa! Kuinka monella on näin kiva takapiha?

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kalliokiipeilyä

Vietin Titon kanssa muutaman ihanan kesäpäivän saaressa. Luvassa oli muun muassa kiipeilyä.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Haista kukkanen!

Jälki ei ole meidän laji. En tiedä siitä mitään. Mitä tekisin koiralla, joka osaa jäljestää? Miten sen edes opettaisin, kun ei tuo edes syö..? En jaksa ajatella. Ei ole meidän laji.



Juu-u... Näin olen ajatellut siitä lähtien, kun Tito tuli ja ehkä jo vähän sitä ennenkin. Noh, minä asenneongelmainen päädyin kuitenkin tekemään pari viikkoa sitten Titolle sen ensimmäiset jäljet. Miksikö? Koska tuo pieni hirviö on kasvattanut minulle viime aikoina niin paljon harmaita hiuksia, että halusin kokeilla jotain lajia, missä ei ole vaaraa tai riskiä "epäonnistua". Tietojeni pohjalta oli nimittäin yksinkertaisesti todennäköistä, että metsään menee.

Tito on tehnyt nyt 6 jälkeä. Olen kysynyt muutaman ihmisen mielipiteitä alkuopetuksesta ja saanut kaikilta eriäviä tietoja. Olen joskus lueskellut pk-lehtiä ja minulla oli jonkinlaisia muistikuvia lajista. Mieleen tuli sanoja kuten jana, filmipurkki, jälkikeppi, ilmaisu, jäljen nostaminen, peltojälki, metsäjälki, verijälki, kantanami, makkararuutu jne. Tiesinkö näiden merkityksen? En tietenkään, mutta ei se haitannut.

Koira pari päivää nälässä ja lyhyt jälki. Ensimmäinen jälki oli yllättävän hyvä. Tito jopa söi niitä nameja! Lopussa sai vielä parempaa herkkua. Toinen jälki päättyi siihen, että etsin puunoksaa, johon voisin ripustaa karvakorvani. Ihan avoimin mielin liikkeellä? Ehkä minulla ei ollut paras mielentila.

Kolmas jälkiyritelmä uudessa paikassa ja uudet aseet. Tajusin jo tässä vaiheessa, että loppupalkan ei kannata olla ruokaa. Ei ainakaan Titolle. Minulla on 3 Jokke-merkkistä minipatukkaa, jotka saa varsin kätevästi piilotettua silmäkoiralta. Kolmannelle jäljelle laitoin uskollisesti nameja askeleille, jotta tietäisin itse, missä se jälki menee... Tito söi sieltä täältä muutaman, eksyi puolisen metriä sivuun, mutta palasi heti takaisin jäljelle. Lopussa kiinnostui piilotetusta minipatukasta ja saatuaan sen esiin annoin merkin, että hyvin tehty ja siitähän se riemu repesi! Tito nappasi patukan ja paiskautui sen kanssa minua vasten. Mehän leikittiin.

Neljäs jälki oli samassa puistossa kuin edellinen. Tito odotti rauhallisesti puiston laidalla. Minä tepsuttelin jäljenpätkän ja viljelin niitä nameja, vaikka tiesin olevani kohta keräämässä niitä takaisin. Minipatukka jäljen loppuun piiloon ja hakemaan koiruutta. Kerroin Titolle "tuttuun" tapaan, että mennään tekemään jälki. Tito iski kuonon maahan ja lähti kohti jälkeä. Nappasi heti jäljen ja alkoi edetä kuin tietäen, mistä on kyse. Nameja jäi iso osa, mutta koira eteni hyvin. Häntä alkoi viuhtoa lopussa hurjasti, kun Tito tajusi, että siellä on taas patukka piilossa.

Viides jälki oli ihan uudessa paikassa. Nyt nurmi oli vähän pidempää, mutta sehän ei haitannut. Tito jätti lähes kaikki namit ystävällisesti syömättä ja eteni kuin pieni veturi. Se tiesi, mitä lopussa on.

Kuudes jälki tehtiin eilen. Jälki oli pisin tähän mennessä, paikka uusi ja lopussa pieni kaarros vasemmalle. Tito iski nokkansa heti maahan, kun kuuli, että mennään tekemään jälki. Tultiin jäljelle janatyyppisesti(?), mikä ei tuottanut lainkaan ongelmia. Tito kääntyi heti jäljen kohdalla oikeaan suuntaan ja lähti määrätietoisesti jälkeä pitkin. Seurasi kaarrosta jäljen mukaisesti ja viuhtoi hurjasti hännällään, kun tuli minipatukan luo. Kaivoi kuonollaan esiin ja tuli riemuissaan tarjoamaan patukkaa yhteistä leikkiä varten.

Minulla ei ole tässä opetuksessa kovinkaan paljon ajatusta, mutta hyvä niin. Jos ajattelen liikaa, päädyn tilanteeseen, etten tee mitään. Nyt en ajattele ja meillä on kivaa!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Hyvää mieltä

Sain haasteen sekä Tialta että Marilta. Kiitos haasteesta! Olenkin nähnyt haasteen jo monessa blogissa. Juttuja on ollut kiva lukea ja niistä on tullut itsellekin hyvä mieli.

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Tässä tulevat ensimmäiset 10 asiaa, jotka tuovat minulle hyvää mieltä.

  1. Luonto, luonto ja luonto. Rakastan merta, metsiä (erityisesti kuivaa kangasta), tuulta, vuoria, kallioita ja kaikkia suuria luonnonmuodostelmia.
  2. Pienien eläimien tassut. Koiranpentujen tassut ovat ehkä suurin heikkouteni. Kissanpennut tulevat hyvin toisena.
  3. Vapaana liikkuvien eläimien seuraaminen. Lentävät linnut, nuijapäät lammikossa, koiralauma pellolla, laukkaava hevonen ja niin edelleen. Kun eläin liikkuu vapaasti, sen liikkuminen näyttää vaivattomalta ja iloiselta.
  4. Sääilmiöiden kokeminen ja luonnon kanssa "taisteleminen". Myrskyssä rantakallioilla seisominen, hurjasta aallokosta selviytyminen veneellä, lumimyrskyssä samoileminen, hyytävässä pakkasessa nalkkiin joutuminen, tuuliajolle joutuminen, karille ajaminen, eläimen pyydystäminen tai tappaminen, vuorelle kiipeäminen ja muut kokemukset. Edellä mainitun kaltaiset tilanteet ovat samalla hämmentäviä ja kiehtovia - jännitystä, pelkoa, päättäväisyyttä ja kuitenkin myös hyvää oloa.
  5. Lehden lukeminen lattialla niin, että Tito "osallistuu". Titolla on tapana tulla Hesarin toiselle puolelle tuijottamaan. Tassu tai kaksikin pitää siirtää lehden päälle. Siitä siirrän tassut pois, kun pitää vaihtaa aukeamaa. Ne tassut ilmestyvät nopeasti takaisin uuden aukeaman päälle. Toisinaan Tito laskee päänsä lehden reunalle ja alkaa hamuta hampaillaan paperia.
  6. Kun koira toimii kuin ajatus tai yllättää myönteisellä tavalla. Koira voi olla oma koira, hoitokoira tai vieras koira. Koira voi tehdä niin kuin sille on opetettu tai toimii oma-aloitteisesti tilanteeseen nähden myönteisellä tavalla.
  7. Kaikenlainen oppiminen ja oivaltaminen. Kantapään kuluttaminen ei tunnu hyvältä sillä hetkellä, kun oppi menee päähän, mutta myöhemmin sekin tuntuu voitolta.
  8. Harrastukset ja fyysinen tekeminen. Pidän itseni koettelemisesta ja omien rajojen rikkomisesta.
  9. Pyöräileminen kovaa. Pyöräileminen niin kovaa, että tuuli vain suhisee korvissa ja kaikki muut pyöräilijät jäävät taakse. Samaten ventovieraan kanssa ryhtyminen pyöräkisailuun ja kisan voittaminen.
  10. Autoteillä käveleminen pikkutunneilla. Hiljaiset kadut ja omat ajatukset.
Pitkällä matikalla haastan yhden ihmisen, Sannin.