Acana Chicken and Burbank Potato

Tuote saatu

Sekä Tito että Totti syövät raakaruokaa ja nappulaa. Raakaruokaosuus sisältää monipuolisesti lihoja ja jonkun verran luita. Nappuloita pojat ovat saaneet ihan pennusta asti, koska nappulat toimivat niin hyvin nameina. Nappuloilla olen myös täydentänyt raakaruoan vitamiinipuutteita ja samalla niistä on saatu kuitua pitämään annetut luut liikkeellä suolistossa. Kuivaruoka on ollut kätevä myös vanhempieni luokse saareen mentäessä, koska pakasteita ei aina jaksa ottaa mukaan.

Sain Titolle ja Totille testiin Kanadassa valmistetun kanapohjaisen ruoan - Acana Chicken and Burbank Potato. Tätä meillä ei ole aikaisemmin ollutkaan, joten mielenkiinnolla otin pussin vastaan. Ruoan koostumus on seuraava:
Kuivattu kana, luuton kana, kokonainen peruna, kaurasuurimo, herne, kokonainen kananmuna, ruodoton kampela, sinimailanen, kananrasva, kaurahiutale, kananmaksa, kananmaksaöljy, silliöljy, hernekuitu, kokonainen omena, kokonainen päärynä, bataatti, kurpitsa, talvikurpitsa, palsternakka, porkkana, pinaatti, karpalo, mustikka, merilevä, sikurinjuuri, katajamarja, väinönputken juuri, kehäkukan kukka, fenkoli, piparmintun lehti, laventeli, rosmariini sekä laadukkaat vitamiinit ja kivennäis- ja hivenaineet.

Ruoka saa heti plussaa mm. luuttomasta kanasta, kokonaisista kananmunista ja ruodottomasta kampelasta. Perunaa ja kauraa on meidän tarkoituksiin sopivasti. Jos en anna nappuloita, kuppiin menee kuitenkin kasvissosetta. Kuitua nuo tarvitsevat, vaikka en syötäkään luita päivittäin tai suuria määriä. Olen huomannut, että ne nyhtävät ruohoa ulkona suuhunsa enemmän, jos en anna nappuloita tai kasvissosetta lihan kanssa. Eli tässä tapauksessa nappulan peruna ja kaura ovat tervetulleita.

Nappulakoko oli meille täydellinen. Täytyy sanoa, että olen kokeillut moooonia nappuloita, joiden pohjalta onkin helppo sanoa, minkälainen on hyvä nappula. Koska käytän nappuloita suureksi osaksi palkitsemiseen, ne eivät voi olla liian isoja tai pieniä. Yhdessä vaiheessa käytin jonkun aikaa pienille koirille tehtyjä ruokia, mutta niitä tuli annettua aina aivan liikaa kerralla, koska helmen kokoisia napsuja oli vaikea antaa pienissä määrin. Isoja napsuja koirat jäävät syömään tai sitten ne tukehtuvat niihin, kun samalla liikutaan ja touhutaan. Sopiva nappula on siis kooltaan tämä:

Nappuloissa oli aika mieto haju. Pussin avattuani koko asunto ei haissut koiranruoalta eikä käsiin tarttunut hajua juurikaan. Mietin jo, että maistuvatkohan nämä nyt sitten ollenkaan. Että ovatko jopa liian siistejä! Pintakaan ei ollut rasvainen ja tahmainen. Näitä laitoinkin hyvillä mielin taskuun ilman namipussiviritelmiä. Sellaisiakin on nimittäin ollut, että rasva ja tahma ovat pitkin taskua ja käsiä.

Helppo avata ja sulkea

Siistejä nappuloita!

Minulle merkitsee myös se, mistä raaka-aineet tulevat ja mikä osuus niistä käytetään itse ruokaan. Jos sanotaan, että ruoassa on kalaa, toivon siinä olevan muutakin kuin pää ja evät... Acanalla raaka-aineiden käyttäminen kokonaan onkin ihan oma juttunsa, josta valmistaja on syystäkin ylpeä.

Pussiin päätyneistä raaka-aineista iso osa on tullut vielä paikallisilta tiloilta, mikä on myös mahdollistanut niiden käytön tuoreena. Sanoisin, että ruoka on ns. muodollisesta pätevä. Ei muuta kuin ruoka testiin!

Ensimmäisenä nappula päätyi aktivointitarkoituksiin. Pari erilaista palloa ja niiden jälkeen ripottelin napsut pitkin mattoa. Titolla pallo lensi heti pitkin seiniä ja nappuloita oli joka puolella. Totti puolestaan aloitti laiskasti makoilemalla, mutta joutui sitten nousemaan ylös, kun pallo karkasi. Sen jälkeen sekin alkoi murjoa palloa pitkin lattiaa saaden napsut ulos parempiin suihin.

Toimii!

Toki täytyi kokeilla, miten ruoka maistuu ihan sellaisenaan kupista. Tämä olikin kenties ensimmäinen kerta, kun meillä on laitettu kuppiin ainoastaan nappulaa. Nappulan laittaminen aktivointileluihin tai käyttö koulutuksessa tulee niin itsestään. Näköjään maistui hyvin näinkin!

Tito sai nappulan lihan kanssa ja kyseisellä aterialla oli siis luutonta kalkkunaa ja nappulaa. Yhdistelmä näyttäisi olevan Titolle mieluinen.

Sitten meidän nappuloista nameiksi -vinkki!

Lenkeillä nappulat menevät ihan kuivina, samoin aktivointileluista ja lattialta/matolta syödessä. Naksutellessa tykkään kuitenkin käyttää joskus pehmeämpiä nameja, jotta niitä voi antaa nopealla tahdilla lisää eikä koira jää niitä kuitenkaan pureskelemaan.

Joten teen nappuloista puolikosteita nameja seuraavasti. Levitän isolle reunalliselle alustalle nappuloita niin, että ne eivät mene päällekäin. Lisään vettä, mutta vain sen verran, että nappulat eivät lähde kellumaan. Muuten tulee mössöä... Odotan yön yli ja tadaa aamulla voin kerätä namit käyttöön. Namit pysyvät hyvin kasassa, jos vesimäärä on oikea, mutta ovat sopivan pehmeitä ainakin meidän käyttöön.

Tein naksutteluvideon Totin noutokapuloinneista, mutta video meni jotenkin nurin enkä osannut kääntää sitä enää oikein päin. Tässä kuitenkin kuvasarja, miten namit "tehdään".

Yhteenveto: Tykättiin! Olin aivan hämmästynyt, miten Titokin imuroi nappulat matolta ja siinä vaiheessa nappula on ns. myyty meille. Tätä ruokaa tullaan käyttämään ehdottomasti jatkossakin.

Hyväksytty