Joten ajattelin laittaa muutaman vinkin jakoon! Eivät mitään "keksin hehkulampun"-niksitasoa, mutta meidän elämää helpottavia asioita siitä huolimatta.
- Hiekkaiset lelut
- Koirien treenikassin pohjalla on helpost hiekkaa tai muuta epämääräistä roskaa, koska rouheet, kivituhkat, turpeet ja muut treenikenttien pohjamateriaalit tarttuvat napakasti kuolaisiin palloihin ja vetoleluihin. Olen ratkaissut tämän käyttämällä treenikassissa erikseen vielä jumppapussia. Kyseinen ohut pussukka pitää hyvin hiekat sisällään!
- Minipyyhe
- Olen todennut pienen pyyhkeen käteväksi koirien treenikassissa. Sillä saa treenien jälkeen pyyhittyä koirien suupielet, autoon mennessä tarvittaessa tassut, rapaiset lelut ja omat likaiset kädet.
- Vesileikkejä
- Meillä erityisesti Totti juo vettä niin, että sitä on lopulta noin kahden metrin säteellä kupista. Se vain lussuttaa vettä kupissa ja lähtee sen jälkeen kupilta niin, että vettä valuu vuolaasti lattialle. Juomakuppi onkin kylpyhuoneessa, jossa veden leviäminen ei haittaa. Kylppärin ovi on tietysti aina auki, jotta koirat pääsevät vettä juomaan.
- Vesikupilla leikkiminen ja liian pieni kuppi
- Totti leikki pentuna vedellä koko ajan. Se puhalteli veteen kuplia ja yritti sen jälkeen pyydystää syntyneet kuplat sekä kuonolla että tassuilla. Vesi loiskui ja kuppi kaatuili. Joten otin ison perintönä saadun rautakattilan käyttöön. Sitä kuppia nuori pentukaan ei saanut kumoon. Kattila tai muu iso astia toimii myös ehtymättömänä lähteenä. Lisään vettä aina kerralla viitisen litraa ja muutaman päivän välein tyhjennän kattilan kokonaan, koska pohjalle on kerääntynyt toisinaan vähän hiekkaa tai roskia, jotka ovat kuonon mukana tulleet lenkeiltä.
- Taluttimet ja pannat
- Nykyään meillä on kaksi talutinta ja ehkä-mahdollisesti toiset varaversiot jossain. Voi niitä aikoja, kun taluttimia oli eri väreissä, pituuksissa ja materiaaleissa. Ja molemmille koirille oli vielä omat. Noh, ei ole enää. Kaksi viiden euron talutinta heppaliikkeestä toimii loistavasti! Tarpeeksi pitkät, kevyet, kuivuvat nopeasti, toimivat lukot, kestävät palkkauskäytön vetoleluina, mahtuvat hyvin taskuun. Pannoissa on sama tilanne. Tämä tarvikkeiden minimalistisuus helpottaa arkea yhtä paljon kuin oman vaatekaapin siivoaminen ja sieltä turhan poistaminen. Aikaa ei kulu oikean taluttimen löytämisen tai pannan valitsemiseen.
- Meillä on valopannat erikseen, koska valot ovat isot eikä niitä tarvitse aina lenkeillä. Ne on kuitenkin hyvin kiinnitetty, jotta eivät putoaisi koirien rymytessä pitkin metsiä. Pimeällä koirilla on siis kaksi pantaa käytössä. Toinen vain valoa varten ja toiseen kytketään talutin.
- Ruoka
- Nykyään ostan hyvän tarjouksen nähtyäni satakin kiloa kuivaruokaa kerralla. Haluan syöttää viljatonta ja hyvin lihaa sisältävää kuivaruokaa, joten sellaisen osuessa kohdalle, käytetään tilaisuus hyväksi. Säkit vien kellariin ja otan yksi kerrallaan käyttöön. Säkistä kaadan meidän keittiössä kahteen laatikkoon koko sisällön. Näin laatikot pysyvät kohtuullisen painoisina ja niitä on helppo siirtää. Samalla pääsen heti tyhjästä säkistä eroon. En tykkää kaivella kuppi kourassa säkin pohjalta nappuloita.
- Lihat ostan marketeista ihmisten puolelta. Kun löydän ale-lappuisia lihoja, ostan niitä niin paljon kuin pakastimeen mahtuu ja saan koirille parin päivän sisällä syötettyä.
- Koirien karvat
- Koirista varisee karvaa aika hyvin. Meillä lähes kaikki lattialta löytyvät karva tulee Titosta. Totilla on erilainen karva ja se varisee vähemmän. Meillä imuroidaan päivittäin, mutta siitä huolimatta karvakerääntymiä löytyy nurkista. Joten meillä on sijoitettu olohuoneen verhon taakse leveä lattialasta. Sellainen, jolla yleensä vedetään kylpyhuoneen lattia kuivaksi suihkussa käymisen jälkeen. Sillä saa hyvin karvat nopsasti kasaan, jos ei jaksa imurilla kolistella.
- Koirien harjaaminen tai kampaaminen
- Aina ulkona! Sisällä ihan turha pöllyttää, kun Kepokin on allerginen koirille. Joten harja ja kampa löytyvät helposti eteisen laatikosta. Siitä ne tuleekin napattua usein mukaan. Jos pitäisi jostain kauempaa kaivella, ei välttämättä tulisi mieleen ottaa mukaan.
- Luut
- Joskus ostin ulkomaisia puruluita ja erilaisia puristeita koirille. Vähitellen alkoi valjeta, mitä ne sisältävät ja miten ne on valmistettu. Sen jälkeen ei enää halpa hinta riittänyt perusteeksi ostaa kyseisiä tuotteita. Joten me ostamme, joskus saamme, kotimaisia RAUH-puruluita. Ovat maksaneet itsensä korkojen kera takaisin, vaikka en niin alkuun ajatellut. Hyöty on tullut puruluiden kestosta. Tito ja Totti mussuttavat samoja luita vuoden päivät. Leikkivät niillä, pureskelevat usein ja välillä sipaisen vielä maapähkinävoita johonkin puruluun väliin. Siitäkös juhla syntyy!
- Vinkki siis on panostaa puruluiden laatuun ja samalla niiden kestoon.
- Kuitulisä lihojen kanssa
- On ihan jees, jos haluaa koiralleen soseuttaa vihanneksia. Antaa mennä! Mutta meillä tulee käytettyä koneita muutenkin paljon omien smoothieiden, päivittäisten jäätelöiden, mehujen ja muiden kanssa eli mielellään jätän pois yhden soseutuksen. Toisinaan lihojen joukkoon tulee laitettua kuitenkin kuitua. Pysyy massa liikkeellä ja koirien suolisto kiittää. Kuiduksi turvotan joko pellavarouhetta tai kaurahiutaleita. Hyvin toimii eikä tarvitse kuin heittää lusikallinen rouhetta tai hiutaleita kuumaan veteen ennen lihojan lisäämistä.
- Namit
- Meillä on joitain spesiaalinameja olemassa. Hyvin, hyvin harvoin käytössä tosin. Nameina toimii aivan hienosti tavalliset nappulat. Tärkeämpää on, milloin ja miten palkitsee. Ei niinkään se, millä palkitsee. Jopa Titon saa parhaimmillaan syömään sormetkin. Titon, joka eläisi mielellään vain auringonvalolla.
- Tuleehan sitä joskus hemmoteltua koiria ja lisättyä taskuun nappuloiden joukkoon jotain extraa. Pysyy homma koiralle mielenkiintoisena, kun kerran sadasta saa jonkun yllätyksen suuhunsa.
- Ulos on nähtävä
- Sekä Tito että Totti haluaa nähdä ulos – keinolla millä hyvänsä. Joten meillä on sijoitettu matala laatikosto olohuoneen ikkunan eteen. Se on koirien valtakuntaa. Joskus katsotaan yhdessä ihmisiä ja autoja, mutta päivittäin pojat istuvat ikkunan edessä itsekseen katselemassa maailman menoa. Samasta syystä meidän parvekekin on sisustamaton. Onpahan koirilla tilaa, kun pääsevät hyvinä päivinä parvekkeelle nauttimaan olostaan.
- Lisät
- Tito ja Totti saavat jonkin verran lisiä. On vitamiineja, hivenaineita, öljyjä ja muuta, joita antamalla voi kokea olevansa vähintään toisen asteen koiranomistaja. Tabletit ja kapselit löytyvät dosetista, jauhepurkeissa on annosmitta kylkeen kiinnitettynä ja öljy on hanapakkaus jääkaapissa. Lisien antaminen on näin yhtä nopeaa kuin nappuloiden kippaaminen kuppiin.
- Tarvikkeiden karsiminen
- Kaikkea sitä ihminen osaakin kerätä laatikoihin ja nurkkiin! Edellä jo kirjoitin, että taluttimet ja pannat on konmaritettu. Sama on tehty myös muille tarvikkeille. Valjaita, treenivälineitä, leluja, Kickbike, pujottelukepit ja mitä noita nyt on ollut. Kiva omistaa, koska on niin kiva omistaa. Mutta käyttöasteen huomioiminen tekee luopumisesta helpompaa. Tällä hetkellä lähteviä varusteita löytyy vielä vähän. Syksyllä saatuja toimivia Hurtta-tuotteita, TOKO-tarvikkeita ja mahdollisesti vetourheilurompetta. Kuinka monta vetovyötä tarvitsee ihminen, joka asuu lumettomassa Helsingissä eikä voi selkänsä tai poviensa vuoksi juosta muuta kuin sprinttejä? Vastaus on kaksi. Ja vielä kaksi erittäin hyvää ja laadukasta. Eipä ole laduille päästy (tosin en omista suksiakaan) ja muutenkin vetohommat tehdään mieluummin pyörällä tai Kicksparkilla.
- Yksi tarvike, josta en osaa luopua, on Totin pentupanta. Sininen panta, joka oli hirviöpennulla, kun kävin pesuetta kasvattajalla katsomassa. Olin jo ajatellut, että toinen pentu minulle tulisi. Mutta sinipantainen kiinnitti huomioni kerta toisensa jälkeen. Ja myöhemmin kasvattaja puki varovaisesti ajatukseni sanoiksi. Että hänen mielestään minulle sopisi rapatassuisen tumman pennun sijaan sinipantainen pikkuinen hirviö.
- Koiraportti
- Meillä on koiraportti kylpyhuoneen oviaukossa. 110-senttinen portti ei toki Titoa pitele, mutta pysyy siellä ainakin toinen, kun ihmisväki on poissa. Muuten ei olisi niin väliä, mutta allergisen Kepon vuoksi ei voi pitää kahta koiraa pöllyttämässä ja karvottamassa asuntoa täyteen päivisin. Samalla ilmanpuhdistimet saavat tehdä työnsä rauhassa. Toki koirat ovat vapaana meidän ollessa kotona.
- Koiraporteissa on usein mekanismi, jonka vuoksi portti menee ikään kuin itsestään kiinni. Ei lukkoon asti, mutta portti "valuu" kiinni, jos sen jättää auki. Meillä tälle toiminnolle ei ole käyttöä. Portti yleensä auki ja kiinni vain, kun emme ole Kepon kanssa kotona. Joten tämä on ratkaisu kiinnittämällä sekä portin viereiseen seinään että porttiin magneetti. Kun portin avaa, se napsahtaa kiinni seinään. Tadaa, yhtä nerokas keksintö kuin sukkaklipsit pyykinpesussa!
- Käskyt
- Tämä on minun ehkä heikoin kohta koiranomistajana. Käskyjen opettaminen koirille. Ei vaan tapahdu. Kun homma toimii aiiiivan hyvin ilmankin. Vähän sormella osoittamista, jotain mutisemista ja ilahtunut huudahdus. Siinä meidän käskyt.
- Kaikkea ei voi kuitenkaan ajatuksen voimalla koirille viestittää, joten olen antanut vähän periksi. Joitain käskyjä nuo toki osaavat. Tito enemmän, Totti huomattavasti vähemmän.
- "Pojat" tarkoittaa, että molempien pitää tulla luokse. Oma nimi tarkoittaa, että vain kutsutun koiran pitää tulla. "Lie Down" on tällä hetkellä opetusprosessin alla. Tito osaa mennä maahan niin kaukana kuin ääneni kantaa. Mutta Totti ei vielä osaa. Joten tällä hetkellä opetellaan käskyä, jolla molemmat osaavat tulevaisuudessa mennä maahan, vaikka olisivatkin kaukana minusta. Tärkeä osata, koska haluan pitää koiria niin paljon vapaana. Joskus on tilanteita, että koiraa ei kannata kutsua, vaan se pitäisi saada sen sijaan pysäytettyä. Seisomisen sijaan haluan koirat maahan, jotta muut ihmiset näkevät niiden olevan hallinnassa.
- Vinkkinä on siis opettaa ne käskyt, jotka tekevät ainakin omasta arjesta toimivaa. Muutenkin näkisin niin, että koirille tulisi opettaa sellaisia asioita, joita itse haluaa. Ei niitä koiria muille ihmisille kouluteta. Tito ei osaa tervehtiä ihmisiä hillitysti. En ole sitä opettanut. Jos on lapsia, voin hyvin pitää pannasta kiinni ja antaa lapsien silitellä Titoa. Totti tervehtii hillitymmin, koska se ei niin mielellään edes haluaisi tervehtiä. Paitsi nykyään... Totti on tuosta noin vain alkanut tilaisuuden tullen leikkiä muiden koirien kanssa ja heittäytyy ihmisten syliin, jos vain mahdollisuus tulee. Ehkä tämä on seurausta siitä, että Totti on saanut neljä vuotta edetä omaan tahtiinsa eikä sitä ole maaniteltu, lahjottu tai pakotettu. Koska Tito on yleensä mukana, ihmiset ovat saaneet silitellä sitä ja samalla Totti on voinut ihan rauhassa haistella ilmaa ja tehdä omia havaintojaan tilanteesta.
Näillä eväillä tällä erää! Kommentteihin voi jakaa omia hyväksi havaitsemiaan niksejä.