sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Korvien takaa - GoPro koiran matkassa


Materiaalia uudesta kamerajärjestelystä on paljon. Iso osa täysin kelvottomia ja ns. roskiskamaa. Mutta on seassa mielenkiintoisiakin otoksia. Videoita ei ole muokattu enkä aio ladata koneelle 17 minuutin pätkiä Totin päätöntä juoksemista metsässä. Katsotaan, josko niistä saisi jonkin hyvän videon pätkiä yhdistelemällä.
Huomioita koiran selässä olevasta GoProsta:
  • Ainakin GoPron omat koiravaljaat löystyvät heti, joten niihin pitää laittaa solmut aina kiristämisen jälkeen.
  • Kameraa kannattaa kallistella ja kokeilla eri kulmia, koska joissain näkyy vain päälaki ja taivasta, toisissa vain niskaa ja sitten välistä niitä, missä sekä päätä että edessä avautuvia näkymiä. Kokeilemalla selviää.
  • Rintakuvauksella ei tee yhtään mitään ainakaan tämän kokoisten koirien kanssa. 
  • Kuva on tasaisinta (yllätys), kun koira kävelee, ui tai ravaa. Laukasta tulee hirveää materiaalia.
  • Jos on märkää, kotelon suoja pitää puhdistaa ... jatkuvasti, koko ajan ja joka välissä.
  • Uimisesta tulee mielenkiintoista - suosittelen!
  • Kun aurinko paistaa, kuva on paikoin yllättävänkin hyvää. Pilvisellä tai hämärällä, eihän tuosta saa selvää.
  • Koiran menoa on jännä katsoa, koska siitä saa uutta materiaalia. Kameralta näkee, kuinka usein koirat mm. kääntyvät tarkistamaan huoltojoukkojen sijainnin.
  • Totin menoa on stressaavaa katsoa, koska se on aivan kaheli. Päämäärätöntä säntäilyä ja joka välissä uimista tai kahlaamista - myös jouluna.
Tässä joitain kuvia Totin korvien takaa.












torstai 24. joulukuuta 2015

Kun temppu vaatii vielä "pientä" hiomista

Työkaveri näytti somessa kiertävän videon kahdesta karvakorvasta, jotka valmistautuvat kuvan ottamiseen. Toinen kaappaa toisen kainaloonsa ja painaa vielä posken toisen poskeen kiinni. Työkaveri sanoi, että Titon ja Totin pitää osata myös samainen temppu.

Joten eilen aloin illalla opettaa tätä temppua. Ihan kokeilemaan vain ja tänään otettiin uusinta illalla. Saimme monta hyvää onnistumista, mutta täytyy sanoa, että nämä vähemmän onnistuneet ovat paljon viihdyttävämpiä!




tiistai 22. joulukuuta 2015

It's the most Wonderful time of the Year (video)

Joskus sitä vain tietää. Ei tarvitse miettiä, arpoa ja pääkoppaansa rasittaa. Idea tulee ja heti niin vahvana, ettei tarvitse miettiä sen enempää. Nimittäin idea joululahjasta! Tito ja Totti saivat pari päivää sitten Kepolta ja minulta joululahjan.

Pojat saivan ihan luvan kanssa pistää tuhannen palasiksi kokonaisen kirjan!







sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Elefanttimarssi edistyy


Koska temppujen opettaminen on parasta, tätä temppua on jatkettu meikäläisen mittapuulla ahkerasti. Yleensä tylsistyn hyvin nopeasti ihan minkä tahansa asian opettamiseen ja siirryn jo seuraavaan. Lopputuloshan on miljoona keskeneräistä temppua. Koiran kannalta mahdollisesti hieman sekavaa. Mutta aina ne tuntuvat nopeasti ymmärtävän, mitä milläkin kerralla haluan tapahtuvan. Fiksuja poikia.

Elefanttimarssia on niin kiva harjoitella, että sitä on tullut tehtyäkin. Kyseisessä tempussa minä kävelen ensimmäisenä. Minuun nojaa Totti etutassuillaan ja lopuksi Tito nojaa vielä Tottiin etutassuillaan. Pojat kävelevät siis takatassuillaan.

Elefanttimarssi on edennyt ja tällä hetkellä haasteina ovat:
* Totti, joka haluaisi ennemmin kiivetä minua pitkin ylös kuin nojata ja kävellä perässäni.
* Tito, joka useat kerrat nousee ensin minua vasten ja siirtyy siitä vasta Totin selkään.


Ensimmäistä osaa olen treenannut Totin kanssa erikseen. Mutta se jää aina "roikkumaan" käsiini. Täytynee ottaa talvella Totinkin kanssa paljon sparkin työntöharjoituksia, jotta takajalat alkavat toimia. Osaa se skeitin päällä mennä ja takajaloilla potkia. Mutta etutassujen noustessa ylös, se alkaa roikkua kuin leijonakuningas kallion reunalla.

Toinen osuus on oikeastaan jo aika hyvällä mallilla. Tito osaa peruuttaa takajaloilla seisten, joten sen saa aina käskyllä siirtymään edestäni Totin taakse. Ihan hauskaa toki sekin, mutta ottaisin ehkä ennemmin suoraan Totin selkään nojaamisen.

Tito on toisinaan myös liian innokas ja murjoo Tottia etutassuillaan. Joskus Totti näyttää kuristuvan Titon käsittelyssä ja Titon silmät loistavat innosta. On siinäkin meillä veljekset.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Odotettu paketti

Könysin 26-kiloisen ison pahvilaatikon kanssa tänään bussissa ja muussa liikenteessä. Olo oli kotona huojentunut. Mutta koska on edullisempaa ostaa kaksi isoa säkkiä kerralla, näin tehdään jatkossakin. Pojat olivat varsin tyytyväisiä pakettiin. Vaihtelu virkistää ja nyt tilasin pari säkkiä Acanan Wildprairieta. Ei mikään suuren suuri muutos kuitenkaan, onhan tässä syöty jo puoli vuotta kanapohjaista potturuokaa raa'an lihan ohella. Nyt nousi nappulan lihapitoisuus vähän ja loputkin viljat jäivät pois.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Aina vituttaa joku!

* Onko Titon pakko kaivaa lattiaa ollessaan innoissaan - onko?
* Miksi ulkona ei ole pakkasta ja hiekkaa kulkeutuu sisään?
* Minkä takia koirille ostettu lohi haisee niin pahalta?
* Onko takapihalla oltava joka ilta pupuja?
* Miksi Totti syö aina Titon ruoat?
* Miksi Totti menee yön aikana kylppäriin ja luulee sen jälkeen, ettei sieltä saa enää tulla ilman lupaa pois?
* Miksi postissa odottaa 26 kiloa ruokaa? Miksi se ei ole jo kotona? Oi, miksi?
* Miksi Totin mielestä paras asento kynsien leikkaamiselle on selällään mahdollisimman pienessä rullassa? Eikö voi pötköttää suorana?
* Miksi porkkanat pitää syödä aina jonkin lattialla olevan asian päällä? Miksi pitää silputa koko porkkana jonkin laukun, tyynyn tai muun päälle?
* Miksi kaikista pipoistani puuttuu TUPSU?!
* Miksi pojat eivät voi imuroida päivän aikana?
* Miksi ulkona on mukalunta? Miksi ei voi olla pakkasta ja oikeasti lunta?
* Miksi Titolla ja Totilla on niin tuhottoman paljon turhia tarvikkeita?
* Miksi Tito ja Totti varastavat porkkanoita?
* Miksi Totin pitää aina tunkea väliin, jos rapsutan Titoa? Ärsyttävää, kun se pitää aina työntää pois, jotta Tito saa oman tärkeän hetkensä.
* Miksi Tito oksensi eilen palan luuta ja Totti söi sen heti perään?
* Miksi Kaikki taluttimet ovat aina ja koko ajan pitkin kämppää? 
* Miksi Tito ei syö luita yhtä järkevästi kuin Totti?
* Miksi Totti haluaa vain maata pihalla tunti toisensa perään?
* Miksi Totti ei hahmota rappukäytävän ovia ja omaa jarrutusmatkaansa - eli törmää käytäviä juostessaan lasioviin aina ja uudestaan?
* Miksi sängystä tippunut tyyny on paras makuupaikka, mutta jos erehdyn ihan tekemään pedin pojille, siihen ei astuta jalallakaan?
* Miksi porkkanat ja ruusukaalit syödään kokonaan, mutta parsakaalit vain silputaan?
* Miksi, oi miksi?!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuvasatoa harmaasta arjesta

Totti harjoittelee pätevänä.
Totti tarkistaa kuvaajalta, onko asento hyvä.
Totti löysi kynän ja toi näytille.
Busted.
Totti tahtoo uimaan. Aina.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Lihomista (ja vaarallisia tilanteita)

Nimittäin Hottentotin vyötärön seudulla.

Toisen lihomista ei vain huomaa. En tosin yleensä muiden laihtumistakaan pane merkille ellei viime näkemästä ole pitkää aikaa. Jos minä päräytän viiden kilon pelastusrenkaan ympärilleni, tiedän sen heti. Olo on tuhti, väsähtänyt ja äklö.

Mutta Totista en ole huomannut lihomista. Sehän on tuossa joka päivä. Ei grammojen ja kilogrammojen hiljaista kerääntymistä vain huomaa. Kunnes pari päivää sitten rapsuttelin ensin Totin kylkiä ja sen jälkeen Titon kylkiä. Kädet jäivät paikoilleen. Hetkinen?! Takaisin Totin kylkiin ja vertaus Titon kylkiin. Totti tuntui käsissä näyttelyissä pärjäävältä labradorinnoutajalta!! Tasapaksu pötkylä.
 

Ei sitä suurta eroa kuvissa oikein näy. Hieman on havaittavissa eroa kuitenkin. Pitäisi koirat kastella märiksi ja kuvata, jotta näkisi vielä paremmin. Mutta trust me, tuo oikealla tönöttävä otus on mukavan pehmoinen silitettäessä.

Mietin kuumeisesti, miten tämä on mahdollista. Pojat ovat aikuisiällä syöneet lähes poikkeuksetta koko ajan saman verran. Lihat puoliksi, nappuloita kupilliset, lisät ja muut yksi yhteen. Lenkeilläkin annan nameja arvioni mukaan suuuht tasan. Joten mitä ihmettä?

Oi voi, kuinka yksinkertainen vastaus tähän onkaan. Lähtiessäni töihin, heitän pojille kaksi kupillista nappuloita lattialle. Niillä menee hyvä tovi, kun imuroivat lattian tyhjäksi ja saavat vähän tekemistä. Ennen ovat aina molemmat osallistuneet syömiseen, mutta eilen epäilykseni heräsivät. Menin ovesta ulos ja jätin oven raolleen. Tito siirtyi kynnykselle makoilemaan ja Totti puhdisti lattiaa minkä kerkesi. Jumapliude! Rontti on syönyt kahden koiran edestä jo vaikka ties kuinka kauan! Jatkossa erilaiset rutiinit, jotta saadaan ruokaa tasaisesti molemmille.

Ja sitten päivän iloisempiin uutisiin!


Ostin pojille kameravaljaat. Olen kovasti halunnut saada liikkuvaa kuvaa poikien vinkkelistä ja nyt se vihdoin onnistuu. Erityisesti yhtä tiettyä kokeilua varten on nämä hankittu. Sen toteutumisesta ei ole vielä mitään varmuutta, mutta toivotaan parasta. Aina me toivomme parasta.

Eilenkin toivoin iltalenkillä. Laitoin kolmen vartin kävelyn jälkeen pojat kiertämään pihaa ympäri. Tito kiertää aika kuuliaisesti tietyt lyhtypylväät ja puut. Totti juoksee sisäkaarta ja menee aina valmiiksi ottamaan Titoa vastaan. Pentuna Totti juoksi Titon kylkeen kiinni, mutta sehän ei ollutkaan "ok". Joten se karsittiin pois kertarykäyksellä. Nykyään Totti vain odottaa, että Tito tulee ohi ja lähtee juoksemaan sen viereen.

Tuli sitten kuningasidea. Tiedättekö, kun oikein välähtää? Eilen oli sellainen hetki. Laitoin pojat lukolla kiinni pannoista toisiinsa. Ovat sellaiset puolikiristävät, joissa isot O-lenkit. Pannat ovat pojilla aina päällä. Olen tottunut siihen, koska Ramillakin (koirani numero 1) oli aina panta kaulassa. Se otettiin pois vain harjatessa. Sama käytäntö meillä on nytkin.

Mutta tosiaan, koirat pannoista kiinni toisiinsa. Ihan pistoolilukolla, koska se oli nopea toteutus. Pannoissa on tosiaan tuo osa, joka kiristyy eli pojilla oli etäisyyttä toisiinsa ehkä 30 cm. Ovat tottuneet juoksemaan vierekkäin, koska vetohommissakin on seisinki pitämässä kuonot samaan suuntaan.

Virittelin koirat ja kysyin, ovatko ne valmiina. Molemmilla kuonot kohti pihan reunaa ja menoksi. Sinne sinkosivat ja olivat kyllä makean näköisiä. Täysiä juoksivat pitkin isoa pihaa. Ja sain äänellä pysähtymään lopulta ihan viereeni. Hyvä, pojat! Otettiin uusiksi. Lähtö samasta kohdasta.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Päästin koirat matkaan ja sitten kävi kuin hidastetussa filmissä. Näin koirien edessä olevan lyhtypylvään ja miten koirat lähestyivät sitä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Tito yritti kuuliaisesti kiertää pylvään samalla, kun kapinallinen Totti totesi sen olevan turhaa. Niin juoksivat pojat täysiä päin pylvästä.

Kuului POKS ja koirat irtosivat toisistaan. Jäivät molemmat hölmistyneinä seisomaan niille sijoilleen ja odotin jo vähintäänkin toisen kaatuvan henkihieverissä maahan. Mitä vielä, lukko oli poksahtanut palasiksi ja pojat olivat täysin kunnossa. Että sellainen iltaleikki meillä. Älkää kokeilko tätä kotona...

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kepo was Here

Kuvat kertovat enemmän kuin osaisin selittää.





lauantai 21. marraskuuta 2015

Titon oma paikka


Titolla ja Totilla on omia paikkoja pitkin asuntoa. Sellaisia, että ovat aina millilleen niissä paikoissa. Molemmat tykkäävät eteisen kulmasta. Tito löytyy toisinaan pöydän alta. Totin ykkönen on vessanpöntön ja seinän pienessä välissä kylpyhuoneessa. Titon nykyinen selkeä suosikki on mennä vähän verhon alle. Se on siellä usein. Nostaa verhon päälleen ja menee makaamaan niin, että verho jää joko selän tai naaman päälle. Näin.



lauantai 14. marraskuuta 2015

Procrastinating - koska TEMPPUJA!

Pitäisi tehdä jotain aivan muuta. Mutta mikäpä voittaisi temput ja etenkin ne järjettömät temput?
Muutaman päivän olen poikien kanssa työstänyt uutta temppua. Ei se ole vielä valmis. Eikä siitä tule koskaan valmista, koska ärsykekontrolli ja minun kykenemättömyys siihen.


Olen opettanut viime aikoina mm. elefanttimarssia ja se on nyt jo aika hyvällä mallilla. Eli Totti nousee minua vasten ja Tito nousee Totin selkää vasten. Ja sitten kävellään. Toistaiseksi peruutan vielä, jotta voin katsoa koiria ja palkita oikeista asioista. Välillä Titolla lipeää etutassut, mutta osaa koko ajan paremmin korjata ilman sanomisia, koska ymmärtää yhä enemmän, mitä siltä haluan. Totti keskittyy minun mukana tulemiseen. Ihan alkuaikoina jo aikoja sitten, Totille oli hurjan vaikeaa antaa Titon nousta esim. selkää vasten tassuilla tai antaa Titon laittaa pää omansa päälle. Nyt tuntuu kestävän jo "mitä vain". Katsotaan, kuinka pitkälle junnun sietokykyä voi venyttää!

Toinen sietokykyä koetteleva temppu on ollut kolmen viime päivän temppu, joka on vielä...hmm...epätarkka itsellekin. Loistava opetuslähtökohta, etten itsekään tiedä, mitä haluan. Mutta jotain ollaan tässä harjoiteltu ja lopputuloksena ovat nämä:

Se oppii!
Yritystä on.
Gettin' there...
On jotenkin vaikea selittää, mitä tässä yritän hakea takaa. Idea päässäni on ehkä noiden kuonojen painaminen toisiaan vasten. Miksikö? Noh...siis...for no reason.

Samalla erityisesti Totti oppi päättömän jutun eli tuon pään pitämisen aivan kohti kattoa. Se olisi ymmärrettävää, jos ylhäällä olisi esim. jotain, mitä katsoa tai mihin kohdistaa kuono. Mutta se tuijottaa aivan idioottina ei-mitään.

Sama on kuvissa, joissa molemmat pojat katsovat ei-minnekään. Itsehän istun lattialla koirien tasolla, joten minua eivät voi katsoa. Alussa päät lähtivät herkästi laskemaan, mutta nyt kestävät hieman häiriöitä. Kummasti Totti kestää paremmin. Osaa pitää päähään hievahtamatta kohti kattoa, vaikka Tito riehuu lelujen kanssa vieressä. Titolla on kova tarve "vähän vilkuilla".

Mutta miksi olen niin innoissani tästä?
Koska ei suinkaan ole pala kakkua saada näitä kahta kuonot vastakkain olemaan paikoillaan. Olen jo reilun vuoden päivät totuttanut poikia erilaisiin sietokykyjä koetteleviin juttuihin. Ensin lelujen, ruoan, makuupaikkojen ja muiden arkisten asioiden kanssa. Totti oli herkkä hurisemaan, jos Tito tuli lähelle eli sitä työstettiin.

Myöhemmin aloin totuttaa poikia siihen, että saavat kävellä toistensa yli ja mönkiä alta. Ja sitten opetin pojat makoilemaan toistensa päällä. Laittamaan tassut ja kuonon toinen niskan päälle. Ja nyt ollaan nämä muutamat illat harjoiteltu toisen kuonon koskettamista. Kun Tito ja Totti alkoivat saada hieman haisua ajatuksistani, ne katsoivat vain jonnekin yläviistoon ja välttelivät kaikin tavoin toisen katsomista tai koskemista. Hyh, miten ällöttävää.

Tänään eli juuri äsken tuli jo selkeästi se iso harppaus ja Tito alkoi tökkiä Totin kuonoa. Ja Totti näytti siltä, että hokisi itselleen: "Pysy vain paikoillasi ja tämä kaikki loppuu."

Saa nähdä, kuinka käy ja mihin tämä jalostuu. Uudenlainen temppu sekä minulle että pojille.

Koirista parhaimmat!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Juoksulenkkejä ja vähemmän kauniita liha-aterioita

Tässä on ollut parikin vapaapäivää nyt perätysten ja olen kirjoitustöiden lomassa ehtinyt ulkoilemaan koirien kanssa enemmän. Kolmena päivänä olemme käyneet juoksemassa ja kyllä onkin ollut kivaa. Sunnuntaina polvien sivut alkoivat kuitenkin kipuilla jo vartin jälkeen, mikä otti päähän aika tavalla. Samanlaista kipua tuli Midnight Runin kymmenen kilometrin juoksulla vasta loppupäässä.

Eilen juokseminen oli tuskaa jo melkein heti ensimmäisillä askelilla. Harmittelin tätä ja tänään vaihdoin juoksutekniikan takaisin kesäiseen päkijäjuoksemiseen. Tadaa, johan alkoivat kivut helpottaa! Päkijöillä juokseminen eli ns. paljasjalkajuoksu on jonkin verran raskaampaa. Vai johtuuko se vain eri lihaksien käyttämisestä?

Tänään tuli siis parempi fiilis ja näillä jatketaan. Lenkin jälkeen koirat saivat liha-ateriat, jotka sisälsivät heppaa ja lisiä. Tässä raaka totuus koirien ruokkimisen kauneudesta.


Yhteistyössä: Taikamuona

Otetaan liha pakkasesta ja hakataan siitä sopiva pala,
jos ei sulateta koko määrää kerralla.

Hyvältä näyttää!

Lihamurikka kulhoon ja sulamaan.

Sekoitetaan lisät ja lisätään vesi, jos tarve turvottaa.

Sotketaan lisistä ällöttävä mössö.

Otetaan sulanut liha...

...ja sekoitetaan siihen lisät.
Sekoitetaan ja ihaillaan lopputulosta.
Tänään syötiin Taikamuonan HepoKarskia ja ai että, kyllä kelpasi poikien. Ei jänteitä ja rustoja. Ei epämääräiseksi jauhettua mössöä. Ihan kunnon lihanpaloja koko paketti täynnä. Kupit kolisivat ja näytti hyvin maistuvan. Pojat tykkäävät aina, jos kupissa on paloja pelkän mössän sijaan. Saavat käyttää hampaitaankin eikä tarvitse vain nuolla kuppia.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Video Totin ensimmäisistä kiipeily-yrityksistä

Löysin puhelimesta videon, jonka kuvasin tovi sitten. Siinä näkyy yksi Totin ensimmäisistä yrityksistä kiivetä puuhun. Takana on toki puunrungot, kivet ja roska-astiat, mutta puihin kiipeäminen on vähän vaikeampaa - kuten videosta huomaa. Se, että tassujen alle löytää jotain tukevaa, ei onnistu ihan hetkessä. Nykyään tuo puu on jo tuttu, ja molemmat pojat hyppäävät sinne ketterästi ilman räpiköimistä.

Voi, miten pidänkään tuosta Totin yritteliäisyydestä!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pojat saivat pikkujoululahjan!

Eilen vietettiin töissä pikkujouluja. Oli kiva ilta ja ihania työkavereita. Hyvää ruokaa ja paljon huutonaurua.

Kaikki olivat ostaneet/tehneet yhdelle työkaverille noin viiden euron arvoisen pikkujoululahjan ja syöminkien jälkeen jaettiin paketit yksi kerrallaan.

Sain hauskaksi yllätykseksi ison purkillisen lihaliuskoja ja kuulin herttaisen tarinan, miten työkaveri oli ollut hieman hukassa eläintarvikeliikkeessä ja kysellyt kovasti myyjiltä, pitääkö jotain erityistä huomioida herkkuja ostaessa.

Minä lohduttelin, että Tito ja Totti voivat oikein mainiosti syödä lihaliuskat. Mutta ensin pakolliset kiitoskuvat, jotka lähetin lahjan antajalle. Raati on valinnut suosikkinsa.

Titon kooma.


"En taho enää pitää tätä..."