Tänään on ollut rankka päivä. Olin poissa kotoa 12 tuntia, mikä on koirille aivan kamalan pitkä aika. Tarkoitus ei ollut, mutta joskus käy niin, että ystävän koira alkaa itkeä kesken työpäivän ja sen massu turpoaa jalkapallon kokoiseksi. Kun Stuutsi vielä kieltäytyy syömästä ja juomasta, ulvoo kivusta, jos massuun koskee, alkaa olla kiire. Kun seurasin parhaimman Birren oloa eläinlääkärissä, oli aivan selvää tehdä Jonnan työvuoro loppuun, jotta hän voi olla koiransa kanssa niin pitkään kuin tarve olisi.
Kun pääsin illalla kotiin, meinasin pillahtaa (vaihteeksi) itkuun nähdessäni omat koirani. Rakkaat karvakorvat, jotka olivat odottamassa. Totti oli tehnyt selvää yhdestä talouspaperirullasta, mutta se on erittäin ok, koska oli varmasti ollut tylsää. Niin pitkä päivä. Ulkona pojat saivat rallata ja pinkoa "KOVAA!" ympäri pihaa uudestaan ja uudestaan. Lenkin jälkeen oli kotona kaksi onnellista ja iloista koiraa. Parasta koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti