perjantai 29. huhtikuuta 2011

Mitä opin tänään?

Vietettiinpä sitten pääsiäinen vanhempieni luona saaressa. Neljä päivää aurinkoa, hyvää ruokaa ja kevättöitä. Itse innostuin metsän raivaamisesta. Saha pysyi kädessä kahden päivän ajan. Suuren männyt pääsivät oikeuksiinsa, kun pienemmät puut kaadettiin pois. Tito auttoi parhaansa mukaan. Mitä isompi karahka metsästä löytyi, sitä iloisempi koira. Tito juoksee helposti metsässä kolme metriä pitkien ja useamman kilon painoisten karahkojen kanssa. Jos pökkelö jää johonkin kiinni, sille täytyy haukkua, koska haukkuminen saa puut liikkeelle.

Tito nukkui kanssani samassa huoneessa. Hihnassa ja hihna kiinni sängyssä. Pakko, koska muuten aamulla voi herätä hienoisen remontin keskelle. Luulin, että sain kaiken raivattua Titon ulottuvilta. Yhtenä aamuna heräsin siihen, että Tito vetää tiivisteitä hirsien välistä. Toisena aamuna pikkuveljen pehmolelu sai tuuletusaukon paitaansa. Kolmantena aamuna räsymaton reuna muutti muotoaan. Neljäntenä aamuna Tito nukkui.

Tito pian 11 kk ja Rami 15 vuotta.
Pääsiäisenä Tito ehti hypätä kaksi kertaa ikkunasta ulos. Molempina kertoina hypyn sai aikaiseksi Rami, joka haukkui ikkunan alla. Ikkuna on reippaasti yli kahden metrin korkeudessa. Yleensä Tito ei reagoi haukkumiseen, mutta nyt oli liikaa vaadittu, että pitäisi sisällä pysyä. Toisella kerralla hypyn seurauksena yksi ruutukin meni kokonaan palasiksi. Onneksi Tito ei sentään hypännyt ruudusta läpi. Taisi ohi mennessään tönäistä avoinaista ikkunaa, joka sitten pamahti päin karmeja. Lopulta Tito oli sisälläkin hihnassa. Kyllä siitä saa olla ylpeä!

Äidilläni on jokin käsittämätön ongelma sen kanssa, että kutsun Titoa toisinaan sanalla "Pentu". Äiti ihan hiukkasen inhimillistää koiraa ja pohtii, miten Tito ikinä oppii nimeään. Koska sehän on äärimmäisen tärkeää, että koira tietää, mikä sen nimi on. Jos huikkaisin "Tänne", äiti ei ihmettelisi. Näytin sitten pääsiäisenä sekä isälle että äidille, miten käy, kun kutsun Titoa nimellä. Pitkä välimatka ja kutsuna "Tito". Tito juoksee niin lujaa kuin ikinä pääsee. Se ei välitä, vaikka Rami pyörii vieressä. Se ei välitä, vaikka lintuja nousee puskista. Se ei välitä mistään. Se juoksee kuin pieni musta salama ja kohteena olen minä. Palkkana on aina vetoleikki.
Nyt äitikin sitten kaiketi ymmärsi, miksi en kutsu tuota koiraa aina nimellä. Siinähän lentää tavarat eikä aina ole muutenkaan tarvetta tuollaiselle nopeudelle.

Pääsiäisenä Tito pääsi tekemään niin paljon, että suunnittelin viikon treenitaukoa. Tauko ei kestänyt päivääkään. Totesin, että tarvitsen toisen koiran, jotta voisin vuorotella ja koirat saisivat välipäiviä enemmän. Tekeminen on vain niin kivaa. Tänään olen kovasti yrittänyt ja ulkona olemme lähinnä olleet. Istuttu joen rannalla ja puistossa. Tito syönyt keppejä ja katsellut ohi kulkevia koiria ja ihmisiä. Kovasti tekisi mieli naksutella, mutta ei tänään. Huomenna olisi luvassa treenit työporukalla. Täytynee ennalta päättää, että keskitytään vain muutamaan asiaan. Minähän haluaisin treenata kaikkea...
Kuva: Mari Lustig
Mitähän me olemme viime viikkoina opetelleet?
Vanhoja vahvistettu ja muutamaan uuteen asiaan tutustuttu. Eteen tullessaan Tito ei enää törmää. Koskee, muttei paina. On rauhallinen ja tulee monesta suunnasta suoraan. Meidän bravuuri on selän takaa eteen tuleminen. P-makuuta ollaan treenattu viime aikoina enemmän. Eilen viimeksi (treenitauko?) puistossa. Tein erilaisilla häiriöillä:
- kävelin n. 40 metriä pois
- juoksin ohi ja juoksin kohti
- kiersin ison puiston
- liikuin Titon takana
- heittelin lelua ympäriinsä
- juoksin kauempana
- menin puiden taakse piiloon
- liikuin Titon sivuilla
- vaihtelin kestoja

Tito pysyy skarppina eikä ole koskaan mennyt lonkalle (vielä). Toki ollaan makuun lisäksi harjoiteltu paikalla istumista ja seisomistakin. Tosin vähemmän.

Kun osoitan ulko-ovea, Tito tietää mennä ovelle ja mennä makaamaan. Siinä odottaa niin pitkään, että lähdetään ulos. Kätevää, kun koira ei pyöri jaloissa. Tosin ikinä meillä ei olla ulos lähdetty, jos Tito on yhtään näyttänyt kiihtyneisyyden merkkejä. Pikkuisenakin Titon piti aina ensin rauhoittua ja sitten vasta lähdettiin ulos.


Foot stall on ollut työn alla viikon verran. Kyseessä temppu, jossa ohjaaja makaa selällään jalat kohti taivasta ja koira hyppää jalkojen päälle. Tito vaikuttaa lupaavalta. Tämän tempun olen opettanut monessa osassa. Tällä hetkellä osia on ollut jo lähes kymmenen - niissäkin monta versiota. Olen yhdessä osassa esim. vaihtanut omaa paikkaani ja asentoani monta kertaa, vaikka Titon on oikeastaan tarvinnut tehdä koko ajan sama asia.

Kuonokosketusta alustaan on treenattu jonkin verran. Siinähän se kirsu pysyy liimattuna, kunnes toisin sanotaan.

Toki piti opettaa sen kuonon koskeminen myös etutassulla. Onnistuu maassa maaten ja seisoessa.

Aloitettiin myös pullon pitämisen harjoitteleminen. Tito osaa entuudestaan halata vaikka sateenvarjoa, joten alku on ollut helppoa. Lähinnä haastetta tuo istuminen etutassut ilmassa. Sitä ei olla kovinkaan paljon harjoiteltu, joten tasapaino on vielä hakusessa.

Etutassuilla seistään luvattoman usein. Kokeilin kirkasta lasiseinää vasten pari päivää sitten. Eipä tuo epäröinyt hetkeäkään. Sukkelasti nousee oikeastaan kaikkea vasten. Pitänee jossain vaiheessa aloittaa tukien häivyttäminen.

Kuvat: Mari Lustig
Tito osaa pyörähtää molemmilta puolilta peruuttaen jalkojen välistä. Hyppää ojennetun jalan tai käden yli ja ottaa samalla kiekosta kopin. Toki se osaa hypätä myös syliin niin, että samalla ottaa kopin. Onnistuu Titolta kiitettävän hyvin jo jonglööraaminenkin kiekoilla. Siinä Tito on edessäni lähellä ja heitän kiekkoja toisensa perään. Tito ottaa kaikista kopin ja ottaa perään aina uuden.

Tito osasi jo pienenä laittaa neljä tassua ruokakuppiinsa. Käänsin viikko sitten kupin toisin päin ja tuli lisähaastetta. Nyt onnistuu pohjankin päällä seisominen. Tämä on ollut yksi foot stall -tempun osatekijä.

Näin meillä tällä hetkellä. Pääsiäinen taisi kuluttaa ja vaaka näytti Titolle keskiviikkona 19,9 kg. Lisäsin vähän ruokaa, kun vappukin tulee olemaan täynnä ryminää ja rytinää.

Tito on ihana, kamala ja kamalan ihana.












torstai 21. huhtikuuta 2011

Kiekkoilua

Titolla massaa 20,6 kg.

Nyt on kurssimaksukin maksettu eli toukokuun lopussa kuonot asetetaan kohti Turkua ja kiekkoilua. Dog Frisbee ei ole Suomessa vielä kovinkaan tunnettua, mutta muutamia kursseja on järjestetty. Maailmalla järjestetään erilaisia kilpailun. Kilpailuissa on mm. erilaisia matkasarjoja, joissa koiran pitää saada tietyn pietuinen heitto kiinni. Näyttävimpiä ovat vapaaohjelmat, joissa tehdään enemmän temppuja ja vähemmän pitkiä heittoja. Pitkillä heitoilla pelataan lähinnä aikaa, jotta ohjaaja saa kerättyä kiekkoja maasta.

Uudet kiekot saapuivat viime viikolla ja olen niihin hyvin tyytyväinen. Tilasin 5 kappaletta Hero Xtra -kiekkoja. Tähän mennessä ehdottomasti parhaimmat, mitä minulla on ollut. Viime päivinä olen harjoitellut Titon kanssa paljon ja Titon silmissä syttyykin joka kerta liekki, kun otan kiekot esille. Toiset innostuvat patukasta, toiset pallosta - meillä ykkönen on lentävä kiekko. Tekisi hurjasti mieli harjoitella näyttäviä temppuja, mutta nuoren koiran kanssa on maltettava pysyä lähempänä maata. Ja onhan tässä itselläkin harjoiteltavaa. Olisi kiva, jos kiekko menisi sinne, minne haluan.

Ulkona on vielä kalpean näköistä, joten kuvat ovat sen mukaisia. Koska kuvaaja on sama kuin heittäjä, rajauksiin tms. ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota.



lauantai 16. huhtikuuta 2011

Tito, Tito, Tito...

Viimeisessä tekstissäni kehuin Titoa ja iloitsin hyvistä päivistä, joita oli takana. Eipä olisi kannattanut. Heti muutti Teinininja-apina takaisin. Kolme päivää revin hiuksiani päästä ja häpesin illalla nukkumaan mennessäni, miten inhottavasti olin Titoa päivällä kohdellut. Monen mielestä ehkä ihan perustouhua, mutta ei meille. Minä en nyppäile ärtymystäni hihnalla, enhän? Pari kertaa laitoin Titon kiinni penkkiin tai puuhun ja menin vähän kauemmaksi nollaamaan.

Miksi sitten menetin malttini? Kun sanon tämän ääneen tai kirjoitan tähän, hävettää vielä enemmän. Menetin malttini, koska Tito lähti pari kertaa lintujen perään. Lintuja pyrähtelee hallitsemattomasti ihan vierestä ja viuh, koira nauttii sydämensä kyllyydestä. Mitä enemmän se juoksee, sitä enemmän lintuja lehahtaa ilmaan. Mieletöntä! Heti, kun lintujen pyrähtely rauhoittuu, Tito juoksee luokseni. Ei se siis minnekään jää tai lähde juoksemaan päättömänä edelleen. En myöskään kutsunut sitä, joten en voi sanoa, että se ei olisi totellut kutsua.

Toinen syy hermojeni pettämiseen löytyy hihnalenkeiltä. Titoa ei ole kiinnostanut hihnan toinen pää lainkaan. Titohan ei vetämällä vedä. Se ei ole niska pitkänä hönkivä puskutraktori. Se haluaisi kuitenkin kävellä 1-1,5 metriä edelläni. Se nyt ei vaan käy. Ja syy on tosiaan tässä päässä. Kukas on taas vältellyt hihnalenkkejä? Noh, edelleen päivittäin ja monta viikkoa joka lenkillä on hihnassa kuljettu, mutta on se hieman eri asia kuin kunnon hihnalenkkien tekeminen. Meillä mennään usein 10-15 min hihnassa ja reipas tunti vapaana.

Kuva: Mari Lustig
Ja kolmas asia liittyy Titon retkeilyyn. Olemme Marin kanssa pari kertaa käyneet yhdessä treenaamassa. Viimeksi isolla jalkapallokentällä. Koirat autoon ilman mitään tervehtimisiä ja siitä suoraan kentälle. Eivät siis päässet haistelemaan missään vaiheessa. Menin toiseen päähän kenttää ja Mari toiseen. Tito ei tiennyt, miten päin olisi pitänyt olla. Ensin teki muutaman asian hyvin, mutta frisbeen palautus tapahtui jalkoihini tiputtamalla ja matkan jatkamisella Marin ja Sirun luokse. Mari yritti häätää Titoa pois, mutta Tito on nopea. Juoksin hakemaan Titon ja laitoin kiinni. Seuraavat jutut menivät ihan hyvin nekin, eikä Tito enää lähtenyt.

Susan Garrett on viisaana todennut, että koira käyttäytyy niin hyvin kuin sille on opetettu. Hmm...

Edessä siis pieni Ruff Love ja kaivoin vihdoin liinan esiin. 10 metriä liinaa löytyy, mutta olen sen käyttöä vältellyt. Se tuntuu niin vaivalloiselta ja jää kaikkialle kiinni. Näin ainakin muistelin... Tänään mentiin sitten pellolle ja Tito liinassa. Miten helppoa! Itsellä varmempi olo ja Tito juoksi kaikista pyrähtelevistä linnuista, pellon laidalla näkyvistä koirista ja ihmisistä heti luokseni. Mitä ihmettä olen ajatellut..? Eihän se liina jäänyt minnekään kiinni. Liina tulee käyttöön jatkossa myös, kun treenataan niin, että kentällä on muitain koirakoita.

Täytyypä vielä sanoa, että eilen ja tänään Tito on parantanut huomattavasti hihnassa kävelemistä. Sain itse nollattua oman turhautumiseni ja keskityin jälleen niihin hyviin asioihin, mitä tuo otus tekee. Ja sehän tekee.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kuulumisia

Tito 45-viikkoinen ja 20,3 kg näytti vaaka. Vähän aikaa sitten tuntui, että tuo meinaa kuihtua, mutta lisäsin lihojen määrää ja saipa Tito pitkästä aikaa taas lammasta.

Titolla on tassu tulehtunut. Oikea takatassu on anturoiden välissä punertava ja yksi antura märkii pieneltä alueelta. Ei riitä siis pyyhekuivaus. Joka lenkin jälkeen vuorossa on suihkutus ja välillä pesen tassut shampoolla. Sen jälkeen pyyhekuivaus, jolla saadaan enimmät vedet pois. Sitten hiustenkuivain eli fööni seinään ja tassut kunnolla kuiviksi. Sinkkivoidetta märkivään anturaan ja anturoiden väleihin Bacibactia. Muutaman päivän jälkeen näyttää hyvältä.

Öisin olen laittanut sukan Titolle jalkaan, vaikka se ei tassua tunnu nuolevan. Täytyy sanoa, että olin hämmästynyt, kun sukka oli ensimmäisen yön jälkeen edelleen tassussa. Odotin, että Tito olisi repinyt sukan irti tassusta ja silpunnut sen tunnistamattoman pieniksi riekaleiksi.

Viime aikoina Titon kanssa on ollut oikeastaan ihan mukavaa. Onnistumisia on tullut paljon - epäonnistumisia (lue: huonoja ajoituksia) toki myös. Monta päivää meni niin, että lähes kaikki tuntui sujuvan. Tänään Tito yritti vähän temppuilla, mutta jäähy puuhun sidottuna näytti toimivan. Iltasella otettiin kaukojen m-s-m-s -toistoja. Hienoinen tauko ollut noutokikkailuista, joten otettiin pari kertaa nostoja, pitoja ja loppuasentoa. Ensimmäinen loppuasentoon tuleminen oli Titolta vähän varovainen. Oli kuitenkin suora ja kapula pysyi hyvin suussa. Toinen oli jo parempi ja kolmannen jälkeen teki mieli tarjota Titolle kakku.

Opetin pari päivää sitten Titolle uuden tempun - tassun laittamisen kuonon päälle. Vilunkipelillä lähdettiin liikkeelle eli puhalsin hiljaa kohti Titon kuonoa. Heti, kun Tito reagoi siihen, naks. Tästä jatkettiin ja muutaman toiston jälkeen toinen tassu nousi ilmaan joka kerta, kun puhalsin. Vähitellen vaadin enemmän ja pian Tito tajusikin, että tassulla pitää koskea kuonoon. Seuraavalla kerralla vahvistin pari tassunnostoa, sen jälkeen kuonon koskemista tassulla ja sen jälkeen lopetin puhaltamisen. Odotin ja naks heti, kun tassu liikahti. Muutama toisto ja Smarty Pants hoksasi, että nyt tehdään tosiaan samaa kuin edellisellä kerralla, mutta ilman puhallusta. Pian tassu osuikin joka kerta kuonoon, kun edellinen nami oli syöty. Nyt olen vahvistanut kuonon koskemista paljon ja nostanut kriteeriä. Ehkäpä pian saadaan pidempi kosketus kuonoon. On tosin hauskan näköistä sekin, kun Tito huiskii kuonoaan tassulla ja meinaa samalla kaatua kumooon.

Eilen aloitin myös orava-tempun opettamisen. Toisella opetus kerralla alkoi vanha ystävämme tasapainokin löytyä.

Etutassuilla seistään melkein joka päivä pari kertaa. On seisty taloja, puita, lumipenkkoja, aitoja, tuoleja, liikennemerkkejä ja muita kohteita vasten. Täytynee ottaa kuva joku päivä. Pääsiäisenä yritän saada temppukuvia aikaiseksi. Itse on hieman hankala kuvata, mutta ehkä siskosta olisi kuvaajaksi.

Suunnitteilla on myös kuvata tämän vuoden aikana frisbee-video, vaikka tässä ollaankin vielä aivan alkutekijöissä. Tällä viikolla käyn noutamassa uudet oikeat koirille tarkoitetut frisbeet postista. Toukokuussa osallistun Titon kanssa Dog Frisbee -tapahtumaan.

Toko on menettänyt aika lailla hohtonsa. Kyllä liikkeitä opetellaan pienissä erissä oikeastaan joka päivä, mutta kiekkoilu on enempi meidän juttu. Ehkä tokoilu alkaa jossain vaiheessa taas viedä mennessään. Sitä odotellessa.

Laitetaanpa vielä muutama kuva.








maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kyllä Tito osaa

Päivät Titon kanssa ovat pieniä seikkailuja nyt, kun ilmat lämpenevät ja ärsykkeiden määrä tuntuu lisääntyvän eksponentiaalisesti. Viime aikoina on ollut paljon onnistumisia ja olen saanut useaan kertaan todeta, että tuohan osaa jotain. Tietysti Ninjan paluuseen on varauduttu, mutta sitä ennen nautin kuitenkin sellaisista päivistä kuin tänään. Päivät, jolloin Tito toimii kuin ajatus.

Aamulenkki meni oikein mukavasti. Muutaman puun sai kiertää, pujotella jaloissani pakittaen ja juosta kinosten päälle. On muuten yksi Titon lempileikkejä, että osoitan lumikasaa ja se saa juosta sen huipulle. Jos se ei ole kyllin korkealla, näytän kädellä, että pidemmälle. Silloin Tito nousee korkeammalle. Nykyään Tito osaa jo juosta hienosti heti huipulle. Toki poikkeuksia on, mutta eipä tuo haittaa. Sitten kiivetään korkeammalle. Useamman kasan kanssa tätä on vielä hauskempi leikkiä. Tito odottaa, että näytän kädellä, minkä kasan päälle pitää kiivetä. Sitten seuraava kasa ja seuraava kasa...

Töiden jälkeen lenkille ja lenkki oli mitä mainioin. Heti ulos päästyämme huomasin, että Titolla oli hyvä asenne. Se oli tarkkaavainen ja yhteistyöhaluinen. Rattaathan ovat Titon suuri rakkaus. Yleensä Tito menee sekaisin, vaikka rattaat olisivat kaukanakin. Nyt tien toisella puolella meni rattaat. Tito näki rattaat ja otti heti kontaktia. Siinä se tepsutteli vieressä eikä välittänyt rattaista enempää.

Omaa laiskuuttani on Hienosti hihnassa -projekti ollut aika huonolla mallilla. Tänä vuonna on sentään joka päivä harjoiteltu - viime vuoden puolella hyvin harvoin. Tänään meni hyvin. Harvassa olivat kerrat, jolloin Tito yritti edistää.

Sitten tultiinkin jo vilkkaammalle tielle. Juoksijaa, sauvojaa, polkijaa ja kävelijää. Tulinpa iloiseksi, kun Tito otti kaikista kontaktia ja ohi mentiin niin hienosti, että ohituksien jälkeiset vetoleikit olivat ansaittuja. Parin ihmisen kohdalla jatkoin vain leikkimistä ja Tito keskittyi vain ja ainoastaan leikkimiseen.

Leikittiin myös pimeän alikulkusillan alla syvässä vesilammikossa. Tito sai myös hakea lelua lammikosta kaukopalkkana. Vesi roiskui ja hauskaa oli.

Näin hienosti käveli hihnassa ja hyvillä mielillä päästin vapaaksi juoksemaan. Löydettiin metsästä pressu ja siitäpäs saatiin hauska leikki. Tito tajusi heti, että lelu lentää, kun ensin juoksee pressun päälle seisomaan. Pressu oli iso, kahiseva ja liukas. Eipä hätkähtänyt, vaikka kannoin pressua korkealla. Annoinpa vielä käskyn repiä pressua, ja Titohan hyppäsi kohti pressua suu auki. Pari kertaa kiinni ja irroitus.

Lähdettiin tietä pitkin kotia kohti. Tito juoksenteli edellä ja pysähtyi yht'äkkiä. Juoksi luokse ja sai vetoleikit palkaksi. Oli huomannut miehen ja koiran, jotka olivat tulossa meidän tielle. Käytin treenimahdollisuutena ja risteyksessä mentiin ohi vapaana seuraten oikealla puolella. Täydellisen suorituksen jälkeen saalisleikki kahdella kepillä (Sanni, ei ollut muita sillä hetkellä käsillä!). Heitinpä riskillä toisen kohti miestä ja koiraa. Tito juoksi täydellä vauhdilla kepin luo, nappasi suuhun ja sinkosi takaisin luokse. Kotiin mentiin hyvillä mielin.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Aprillipila

Aprillipäivä meni jo, mutta haluan kuitenkin kertoa vitsin. Vitsi sai ainakin minut nauramaan eilen makeasti.

"Tito täytti eilen 10 kk ja saa virallisesti osallistua tokokokeisiin!"

Taitava Apina on hieman keventänyt ja vaaka näyttää nyt 20,1 kg.
Taitavasti tehnyt anatomiatyynystä tasalaatuista silppua.