Kyllä Tito osaa

Päivät Titon kanssa ovat pieniä seikkailuja nyt, kun ilmat lämpenevät ja ärsykkeiden määrä tuntuu lisääntyvän eksponentiaalisesti. Viime aikoina on ollut paljon onnistumisia ja olen saanut useaan kertaan todeta, että tuohan osaa jotain. Tietysti Ninjan paluuseen on varauduttu, mutta sitä ennen nautin kuitenkin sellaisista päivistä kuin tänään. Päivät, jolloin Tito toimii kuin ajatus.

Aamulenkki meni oikein mukavasti. Muutaman puun sai kiertää, pujotella jaloissani pakittaen ja juosta kinosten päälle. On muuten yksi Titon lempileikkejä, että osoitan lumikasaa ja se saa juosta sen huipulle. Jos se ei ole kyllin korkealla, näytän kädellä, että pidemmälle. Silloin Tito nousee korkeammalle. Nykyään Tito osaa jo juosta hienosti heti huipulle. Toki poikkeuksia on, mutta eipä tuo haittaa. Sitten kiivetään korkeammalle. Useamman kasan kanssa tätä on vielä hauskempi leikkiä. Tito odottaa, että näytän kädellä, minkä kasan päälle pitää kiivetä. Sitten seuraava kasa ja seuraava kasa...

Töiden jälkeen lenkille ja lenkki oli mitä mainioin. Heti ulos päästyämme huomasin, että Titolla oli hyvä asenne. Se oli tarkkaavainen ja yhteistyöhaluinen. Rattaathan ovat Titon suuri rakkaus. Yleensä Tito menee sekaisin, vaikka rattaat olisivat kaukanakin. Nyt tien toisella puolella meni rattaat. Tito näki rattaat ja otti heti kontaktia. Siinä se tepsutteli vieressä eikä välittänyt rattaista enempää.

Omaa laiskuuttani on Hienosti hihnassa -projekti ollut aika huonolla mallilla. Tänä vuonna on sentään joka päivä harjoiteltu - viime vuoden puolella hyvin harvoin. Tänään meni hyvin. Harvassa olivat kerrat, jolloin Tito yritti edistää.

Sitten tultiinkin jo vilkkaammalle tielle. Juoksijaa, sauvojaa, polkijaa ja kävelijää. Tulinpa iloiseksi, kun Tito otti kaikista kontaktia ja ohi mentiin niin hienosti, että ohituksien jälkeiset vetoleikit olivat ansaittuja. Parin ihmisen kohdalla jatkoin vain leikkimistä ja Tito keskittyi vain ja ainoastaan leikkimiseen.

Leikittiin myös pimeän alikulkusillan alla syvässä vesilammikossa. Tito sai myös hakea lelua lammikosta kaukopalkkana. Vesi roiskui ja hauskaa oli.

Näin hienosti käveli hihnassa ja hyvillä mielillä päästin vapaaksi juoksemaan. Löydettiin metsästä pressu ja siitäpäs saatiin hauska leikki. Tito tajusi heti, että lelu lentää, kun ensin juoksee pressun päälle seisomaan. Pressu oli iso, kahiseva ja liukas. Eipä hätkähtänyt, vaikka kannoin pressua korkealla. Annoinpa vielä käskyn repiä pressua, ja Titohan hyppäsi kohti pressua suu auki. Pari kertaa kiinni ja irroitus.

Lähdettiin tietä pitkin kotia kohti. Tito juoksenteli edellä ja pysähtyi yht'äkkiä. Juoksi luokse ja sai vetoleikit palkaksi. Oli huomannut miehen ja koiran, jotka olivat tulossa meidän tielle. Käytin treenimahdollisuutena ja risteyksessä mentiin ohi vapaana seuraten oikealla puolella. Täydellisen suorituksen jälkeen saalisleikki kahdella kepillä (Sanni, ei ollut muita sillä hetkellä käsillä!). Heitinpä riskillä toisen kohti miestä ja koiraa. Tito juoksi täydellä vauhdilla kepin luo, nappasi suuhun ja sinkosi takaisin luokse. Kotiin mentiin hyvillä mielin.