torstai 22. syyskuuta 2011

Tito teki temput

Nyt olisi vuorossa 100. blogiteksti. Mistähän kertoisin?

Voisin kertoa siitä, miten Titon kanssa on ollut nautinto lenkkeillä. Hihna pysyy löysällä ja koira tuntuu olevan kuulolla. Ohituksissa olen käyttänyt nyt ruokaa, kun se on vihdoin alkanut maistua paremmin. Ohi mennään hyvin, mutta nyt Tito haluaa aina kurkata, mikä siitä ohi menikään. Eli mennään ohi ja 10 m ohituksen jälkeen pitää kääntyä katsomaan, josko ohitettava on vielä näköpiirissä. Näin ei käynyt, kun käytin lelupalkkaa. Ruoka on kuitenkin ollut kivempi, koska lenkkeily ei katkea eikä Titolle nouse kovaa draivia leikkimisestä.

Ehkä kerron siitä, miten sisälläni kiehuu, kun ihmiset päästävät pienet moppinsa pitkissä hihnoissa meidän jalkoihin. Omistajat luonnollisesti seisovat paikoillaan ja odottavat, mitä tapahtuu. Eilen maassa vaani staffi ja myöhemmin 2 ylämaanterrieriä sinkosi tien toiselta puolelta flexeissä parin metrin päähän meistä. Murinaa ja räksytystä. Viikko sitten odotin Titon kanssa bussia ja joku nainen päästi räsymattonsa haukkuen meidän luokse. Löin koiraa napakasti rintaan ja tiuskaisin naiselle, ettei päästä ilman lupaa. Nainen seisoi tyhmänä ja löin koiraa uudestaan rintaan. Ärtyneenä sanoin naiselle, että vie koiransa pois. Pysäkillä oli tietysti parikymmenä ihmistä ja sain tosiaan huomion itseeni. Hienoa.

Miten olisi turinaa viime sunnuntailta? Kävimme Kiikalassa Päivin luona kennelpäivillä. Päivi ei ole Titon kasvattaja, mutta Titon isän kasvattaja kylläkin. Päivi kysyin viikkoja takaperin, josko tahtoisin tulla temppuilemaan hänen kennelpäivilleen. No tottahan toki!

Kennelpäivät pidettiin sekä lauantaina että sunnuntaina. Töiden vuoksi pääsin kuitenkin vain sunnuntaina paikalle. Tutustuimme ensin hakuun ja Päivin kertomana se olikin mielenkiintoista. Hän vastaili kysymyksiin ja kertoi koko ajan, mitä tapahtui ja miksi. Hakuilun jälkeen söimme ulkona ja minä näytin temppuja. "Vähän" jännitti, mutta yritin ajatella, ettei tässä ollut kovinkaan vakavasta asiasta kyse. Titoliinin oli välillä vaikea keskittyä enkä ihmettele lainkaan, miksi. Hain sen autosta ja toin tekemään temppuja. Ympärillä oli autoissa koiria ja vieressä ihmisiä, jotka juttelivat. Paikkakin oli uusi eikä keneenkään saanut ensin tutustua.

Peruskiepsahdukset näytettiin pariin kertaan ja Tito sai myös pakittaen pyöriä minun ympäri. Yleisö tuntui tykkäävän, kun Tito pyöri hyrränä vinhaa vauhtia itsensä ympäri. En vieläkään tajua, miten sen pää ei mene siitä sekaisin.
Kurre-asento alkaa olla aika vahva ja Tito pysyy jo pitkään pystyssä.
Toki T osaa leikkiä hirnuvaa heppaakin ja nousta takajaloille.
Yksi uusista tempuista on lähinnä minulle haastava. Tito pysyy kyllä selkäni päällä, mutta minun osuuteni on hankalampi.

Tempuista esim. etutassun ottaminen suuhun on niin uusi, etten ole tehnyt sitä kuin kotona sisällä. Temppu on niin tuore, että olin oikeasti yllättynyt sen onnistuessa.
Kaiken kaikkiaan oli hauska näyttää temppuja. Oli myös mukavaa, kun muut kyselivät temppujen opettamisesta. Minähän jaksan näistä aina turista.
Temppuilujen jälkeen lähdettiin katsomaan lampaita. Kyllä hävetti, kun muut koirat osasivat katsoa lampaita rauhallisesti ja Tito halusi kovasti paimentamaan. Myöhemmin Tito sai pienen hetken paimentaakin. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta 2 lammasta sattui kävelemään meitä vastaan, kun tulimme vesihakureissun jälkeen pellolle. Tito oli muutenkin liinassa ja meille huikattiin, ettei lampaita saisi päästää siihen suuntaan, johon ne olivat menossa.

Tuumasta toimeen ja kohti lampaita. Tämä oli toinen kerta, kun Tito pääsi kokeilemaan paimennusta. Ensimmäinen kerta oli talvella sisätiloissa. Niin se vain on, että Tito tiesti heti, miten tulisi tehdä. Se hiipi kuin tiikeri ja oli valmis liikkumaan minne tahansa. Minä seurasin perässä ja katsoin, ettei Tito pääse kerimään lampaita eli liian lähelle. Olin todella iloinen, kun Tito tuli nopsasti oikean jalan viereeni kuultuaan käskyni "takaisin". Sen jälkeen käsimerkillä, että levon paikka. Poju meni maahan ja jäi katselemaan lampaita.

Joskus pentua etsiessäni kysyin Päiviltäkin, että haittaako, jos koira ei pääse lampaille. Paimennus ei niin kiinnostanut. Päivi sanoi, että kannattaa ainakin kokeilla ja yleensä laji vie mennessään. Hmm... Päivi näköjään tiesi, mistä puhui. Minä ja Tito halutaan lisää!
Tito alle 3kk.
Kaikki kuvat ovat Päivi Nietosvaaran ottamia - viimeisintä lukuun ottamatta.

torstai 8. syyskuuta 2011

Tito sai lussutuspalloja

Koulutusmaailma on menossa koko ajan pehmeämpään suuntaan - niin ovat palkkausvälineetkin. Moni on luopunut juuttipatukoista todettuaan koiran pitävän enemmän naruleluista. Hapsuja ja fleeceä on yhä useammassa palkaksi tarkoitetussa lelussa.

Moni koira syttyy viimeistään karvalelusta ja niissä onkin jo paljon valinnanvaraa. Lammasta, hirveä, nautaa, biisonia, kettua ja pupujussia löytyy monessa muodossa. Eläimien nahkoja on käytetty toki ennenkin, mutta nyt on huomattu, ettei karvoja kannata poistaa. Meiltä löytyy tällä hetkellä pari lampaankarvalelua eri kahvoilla. Näiden lisäksi aito lampaantalja odottaa työstämistä. Siitä olisi tarkoitus saada useampi lelu.

Naruleluja Titolla on ollut pikkuisesta lähtien. Ne joustavat sopivasti, niistä voi tehdä monenlaisia ja iloisen värisiä. Kyllähän meiltä erilaisia patukoita löytyy ja Tito taistelee niistä hyvin. Ne eivät kuitenkaan mene samalla tavalla taskuun kuin naru- ja karvalelut.

Koulutuskentillä moni on saattanut törmätä kirkkaisiin lussutuspalloihin. Ne ovat tällä hetkellä pop. Kyseessä on hyvin joustavat pallot, jotka kestävät hyvin. Mikäli kirkkaanvihreä pallo tuntuu liian pehmolta, voi Gappaylta ostaa katu-uskottavamman perinteisen lussutusnarupallon. Minulla on monta narupalloa, joten nyt halusin ostaa true-lussutuspallon, koska niin moni on niitä kehunut.

Tito sai pienemmän version. Ja Tito tykkää. Ajattelin ostaa toisen, jonka läpi punon fleecestä kahvan. Tokihan piti innostuksen myötä tilata myös Orbee Tuff -malli, jota näkyy enemmän agilitykentillä. Tito sai tietysti vaalean, joka hohtaa pimeässä. Hauska pallo!

Pohdintaa ohjatusta harjoittelemisesta

Nykyään jokainen käy ohjatuissa treeneissä - kilpailuihin tähtäävät ja kilpailevat ainakin. Toki on poikkeuksiakin. Esimerkiksi minä.

Haluaisinko ohjattuihin treeneihin? No tottahan toki!
Aionko mennä ohjattuihin treeneihin? Ilman muuta.
Milloin? En tiedä vielä.

Minulla ei ole ajokorttia eli luonnollisesti autokin puuttuu. Julkisilla pääsee tiettyyn pisteeseen saakka kätevästi. Sen pisteen jälkeen julkisilla liikkuminen on yhtä helvettiä. Kun tähän lisätään vielä matkustaessa kuolaava koira, jää treeneihin meneminen yllättävän helposti väliin.

Tito on minun pieni koekaniini. Sen avulla tutustun rotuun ja uusiin lajeihin. Kokeilen ehkä kilpailemistakin.
Olen varmasti tehnyt jo 836 eri virhettä Titon kanssa arkielämässä ja lajiharjoitteluissa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olen vähintään yhtä monta kertaa onnistunut.

Kun opetan itse itseäni, saan itse miettiä, mikä koiralleni sopii. Tämä tietysti edellyttää, että aktiivisesti etsin uutta tietoa, pidän mieleni avoimena ja sitä kautta kehitän itseäni. Pysyttelemällä turvallisella pohjalla ei pääse pitkälle. Uutta on kokeiltava. Minulla on suuremmat mahdollisuudet keksiä jotakin uutta ja toimivaa, jos askartelen itse. Toisaalta, miksi keksiä pyörä uudelleen ja uudelleen... Onhan suuri todennäiköisyys, että joku on jo keksinyt asian, josta itse hihkun innoissani.

Kyse on oivaltamisesta. Minusta on suurenmoista keksiä itse ja huomata omien menetelmieni toimivan. En halua kävellä valmiiksi tallattua tietä. Minä kiertelen ja kaartelen muodostaen oman polkuni. Kompastun juuriin ja kiviin - lennän pitkin pituuttani maanpinnalle. Nousen kuitenkin ylös ja pyrin jatkossa olemaan tarkkaavaisempi.

Ehkä tästä nousee esiin se, etten ainakaan vielä tähtää heti huipulle. Voi olla, että viidennen bordercollien kohdalla totean oppineeni edellisiltä koirilta jo niin paljon, että haluan seuraavaksi todella katsoa, kuinka pitkälle rahkeet riittävät. Silloin on aika tähystää huipulle. Kaiketi minulla on jo ajokortti ja autokin siinä vaiheessa.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Titon keppijumppa

Edistyminen uusien keppien myötä on ollut päätä huimaavaa.
Aiempien keppien kanssa "ongelma" oli, että ne joustivat, kun olivat maahan tökättävää mallia. Tito oppi siis rymistämään niistä täydellä vauhdilla läpi - ja kepithän lensivät joka ilmansuuntaan. Uusilla kepeillä Tito törmäili alussa muutaman kerran niin, että kolisi. Imu kepeille on kuitenkin jo niin hyvä, että kolistelu ei sitä haitannut. Tajusin kuitenkin, että kepit pitää kiertää, jos haluaa välttää törmäämisen.

Pari päivää sitten laitoin 4 keppiä vihdoin suoraan linjaan ja sen kummempia neuvottelematta lähetin Titon kepeille. Viuh ja Tito oli vikkelästi pujotellut itsensä kepeistä läpi. Etevä pieni otus!

Suljetut kulmat (toivottavasti se on niiden oikea nimi) sujuvat tällä hetkellä mistä vain. Tänään otettiin parin kohteen kiertoa ja niiden jälkeen kepeille suljetusta. Täysiä juoksee kepeille, kerää itsensä, pujottelee vinhaa vauhtia ja keppien jälkeen taas täysi vauhti päälle.

Lähettäminen onnistuu myös kaukaa. Voin jäädä itse seisomaan jonnekin ja lähettää Titon kepeille. Sillä on hyvin ajatuksena, että eteenpäin mennään ei meinata.

Vaikka avoimia kulmia on treenattu paljon, tajusin tänään harjoitusmäärän olevan kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin suljettujen. Otetaanpa ne avoimet tehotreeniin. Tänään meni jo muutama todella nätisti.

Itse toivoisin saavani Titolle tekniikaksi etutassujen vasen vasemmalle ja oikea oikealle. Onhan se etutassuilla puolelta toisellekin nopea, mutta minä en siitä niin välitä. Tito on parina päivänä itse alkanut hakea hyvää nopeaa tekniikkaa ja sehän sopii.

Tänään harjoiteltiin myös uusia häiriöliikkumisia. Minä siis vaihdoin puolta ja juoksin hissukseen eri suuntiin. Kun otan uutta häiriötä, avaan keppejä, jotta Titon osuus helpottuu.


Jo ennen Titon tuloa päätin, että opetan sille pujottelun tällä 2x2 -tekniikalla. Täytyy sanoa, että opetan tulevaisuudessa kaikki koirat tällä tavalla. Huipputekniikka!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Pikapäivitys

Tässäpä huonosti jäsennelty päivitys meidän tekemisistä.

Tito syö edelleen paremmin kuin aiemmin. On jopa hetkiä, jolloin se meinaa syödä sormetkin. Tämä ei kuitenkaan ole jokapäiväistä. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa.

Kuonokosketus on otettu pitkästä aikaa ohjelmaan. Sitä on tehty varmaankin vuosi sitten, kun Tito oli Pikku-Tito. Nyt T osaa jo nakuttaa pientä 5cm x 5cm matonpalasta kirsullaan. Pari kertaa on otettu niin, että takajalat ovat sängynaluslaatikon päällä ja etutassut maassa. Matonpala etutassujen välissä.

Uudet pujottelukepit tulivat.  Koska meillä ei ole vielä omia kuvia, tässä kuva valmistajalta. Tilasin kuvassa juuri kuvassa näkyvän setin ja samalla värillä eli punaisena. Kepit ovat hienot ja niiden kanssa harjoitteleminen huomattavasti sujuvampaa kuin meidän aikaisemmilla, jotka iskettiin maahan.Titon voi lähettää jo pitkältä ja se tekee hienoa itsenäistä työtä. Hyvin se on oppinut, että ajatus on eteenpäin. Nyt uusien keppien myötä alan lisätä omasta liikkumisestani aiheutuvia häiriöitä. Tähän mennessä olen keskittynyt Titon itsenäiseen suorittamiseen oikein - en siihen, teenkö kärrynpyörän vai kuperkeikan vieressä.

Hienosti hihnassa etenee suurimmaksi osaksi hyvin. Ajoittain T:llä on ajatukset jossain muualla, mutta muutamalla pikaisella suunnanvaihdoksella saa ihmeitä aikaan.

Luoksetuloja vaikeutan edelleen. Mitä ihanamman hajun Tito on löytänyt, sitä innokkaammin olen kutsumassa. Tänään olin todella tyytyväinen, kun Tito juoksi leikkikaverin (nuori nahka) kanssa kovaa poispäin. Kutsuin, Tito kääntyi heti ja juoksi kovaa luokse. Hyvin keskittyi muutenkin leikkimiseen, vaikka vieressä pörräsi toinen koira. Palautti myös pallot ja lelut heti minulle, vaikka nahka pyysi vieressä leikkimään.

Kaukoja on tehty viimeksi tänään. Pari viimeistä kertaa olen häivyttänyt kuonokosketuskättä M-S -vaihdossa. Tänään teki 4 kertaa peräkkäin täydellisen hissinousun pelkällä käskyllä. Nousi liikauttamatta yhtäkään tassua eikä mielestäni nojannut liikaa eteen. I-M-I on todella hyvä. Maahan lätsähdetään ja istumaan hypähdetään keveästi.

Käytiin Kivikossa seuraamassa agilitykisoja ja sen jälkeen otettiin muutama kiekkokuva. Muuten kiekkoilu on ollut täysin tauolla. Tässä Mari Lustigin ottamia kuvia.









Vilvoittelun jälkeen