Tito teki temput

Nyt olisi vuorossa 100. blogiteksti. Mistähän kertoisin?

Voisin kertoa siitä, miten Titon kanssa on ollut nautinto lenkkeillä. Hihna pysyy löysällä ja koira tuntuu olevan kuulolla. Ohituksissa olen käyttänyt nyt ruokaa, kun se on vihdoin alkanut maistua paremmin. Ohi mennään hyvin, mutta nyt Tito haluaa aina kurkata, mikä siitä ohi menikään. Eli mennään ohi ja 10 m ohituksen jälkeen pitää kääntyä katsomaan, josko ohitettava on vielä näköpiirissä. Näin ei käynyt, kun käytin lelupalkkaa. Ruoka on kuitenkin ollut kivempi, koska lenkkeily ei katkea eikä Titolle nouse kovaa draivia leikkimisestä.

Ehkä kerron siitä, miten sisälläni kiehuu, kun ihmiset päästävät pienet moppinsa pitkissä hihnoissa meidän jalkoihin. Omistajat luonnollisesti seisovat paikoillaan ja odottavat, mitä tapahtuu. Eilen maassa vaani staffi ja myöhemmin 2 ylämaanterrieriä sinkosi tien toiselta puolelta flexeissä parin metrin päähän meistä. Murinaa ja räksytystä. Viikko sitten odotin Titon kanssa bussia ja joku nainen päästi räsymattonsa haukkuen meidän luokse. Löin koiraa napakasti rintaan ja tiuskaisin naiselle, ettei päästä ilman lupaa. Nainen seisoi tyhmänä ja löin koiraa uudestaan rintaan. Ärtyneenä sanoin naiselle, että vie koiransa pois. Pysäkillä oli tietysti parikymmenä ihmistä ja sain tosiaan huomion itseeni. Hienoa.

Miten olisi turinaa viime sunnuntailta? Kävimme Kiikalassa Päivin luona kennelpäivillä. Päivi ei ole Titon kasvattaja, mutta Titon isän kasvattaja kylläkin. Päivi kysyin viikkoja takaperin, josko tahtoisin tulla temppuilemaan hänen kennelpäivilleen. No tottahan toki!

Kennelpäivät pidettiin sekä lauantaina että sunnuntaina. Töiden vuoksi pääsin kuitenkin vain sunnuntaina paikalle. Tutustuimme ensin hakuun ja Päivin kertomana se olikin mielenkiintoista. Hän vastaili kysymyksiin ja kertoi koko ajan, mitä tapahtui ja miksi. Hakuilun jälkeen söimme ulkona ja minä näytin temppuja. "Vähän" jännitti, mutta yritin ajatella, ettei tässä ollut kovinkaan vakavasta asiasta kyse. Titoliinin oli välillä vaikea keskittyä enkä ihmettele lainkaan, miksi. Hain sen autosta ja toin tekemään temppuja. Ympärillä oli autoissa koiria ja vieressä ihmisiä, jotka juttelivat. Paikkakin oli uusi eikä keneenkään saanut ensin tutustua.

Peruskiepsahdukset näytettiin pariin kertaan ja Tito sai myös pakittaen pyöriä minun ympäri. Yleisö tuntui tykkäävän, kun Tito pyöri hyrränä vinhaa vauhtia itsensä ympäri. En vieläkään tajua, miten sen pää ei mene siitä sekaisin.

Kurre-asento alkaa olla aika vahva ja Tito pysyy jo pitkään pystyssä.

Toki T osaa leikkiä hirnuvaa heppaakin ja nousta takajaloille.

Yksi uusista tempuista on lähinnä minulle haastava. Tito pysyy kyllä selkäni päällä, mutta minun osuuteni on hankalampi.

Tempuista esim. etutassun ottaminen suuhun on niin uusi, etten ole tehnyt sitä kuin kotona sisällä. Temppu on niin tuore, että olin oikeasti yllättynyt sen onnistuessa.

Kaiken kaikkiaan oli hauska näyttää temppuja. Oli myös mukavaa, kun muut kyselivät temppujen opettamisesta. Minähän jaksan näistä aina turista.

Temppuilujen jälkeen lähdettiin katsomaan lampaita. Kyllä hävetti, kun muut koirat osasivat katsoa lampaita rauhallisesti ja Tito halusi kovasti paimentamaan. Myöhemmin Tito sai pienen hetken paimentaakin. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta 2 lammasta sattui kävelemään meitä vastaan, kun tulimme vesihakureissun jälkeen pellolle. Tito oli muutenkin liinassa ja meille huikattiin, ettei lampaita saisi päästää siihen suuntaan, johon ne olivat menossa.

Tuumasta toimeen ja kohti lampaita. Tämä oli toinen kerta, kun Tito pääsi kokeilemaan paimennusta. Ensimmäinen kerta oli talvella sisätiloissa. Niin se vain on, että Tito tiesti heti, miten tulisi tehdä. Se hiipi kuin tiikeri ja oli valmis liikkumaan minne tahansa. Minä seurasin perässä ja katsoin, ettei Tito pääse kerimään lampaita eli liian lähelle. Olin todella iloinen, kun Tito tuli nopsasti oikean jalan viereeni kuultuaan käskyni "takaisin". Sen jälkeen käsimerkillä, että levon paikka. Poju meni maahan ja jäi katselemaan lampaita.

Joskus pentua etsiessäni kysyin Päiviltäkin, että haittaako, jos koira ei pääse lampaille. Paimennus ei niin kiinnostanut. Päivi sanoi, että kannattaa ainakin kokeilla ja yleensä laji vie mennessään. Hmm... Päivi näköjään tiesi, mistä puhui. Minä ja Tito halutaan lisää!

Tito alle 3kk.

Kaikki kuvat ovat Päivi Nietosvaaran ottamia - viimeisintä lukuun ottamatta.