12 x 12 - Mitä pennun olisi hyvä kokea?

Kun pentu tulee taloon, uusi omistaja haluaa yleensä varmistua siitä, että tekee kaiken oikein. Kun kyse on tulevasta harrastuskoirasta, koetaan jo painetta pennun ensimmäisistä kuukausista - puolesta vuodesta. Pentu kasvaa ja kehittyy niin nopeasti, että se aika on käytettävä hyödyksi. Samalla, kun itse ajattelee, ettei pentu ole vielä tavannut kukkoja, ystävä muistuttaa, että pennun pitää myös antaa vain olla ja prosessoida kokemuksiaan.

Vinkki: Kuunnelkaa sitä ystävää.

Mikäli on aivan hukassa pennun kanssa eikä oikein löydä tapaa varmistaa tärkeiden asioiden kokemista, avuksi on tehty pentuohjelma "12 x 12". Kyseessä on ohjelmarunko, joka antaa vinkkejä ja ehkä muistuttaakin asioista, jotka muuten saattaisivat unohtua. Ohjelma antaa 12 x 12 esimerkkiä, mitä pennun olisi hyvä kokea ensimmäisten 12:sta viikon aikana. Jokainen kohta alkaa "vähintään"-sanalla eli näihin ei kannata jämähtää. Ohjelma on vain tukena ja antamassa suuntaa. Tässä ohjelma, johon olen tehnyt lisäyksiä.

• Vähintään 12 erilaista pohjaa
• liukas lattia, matto, ruoho, märkä ruoho, lumi, asvaltti, vesi, kylmä lattia, korkealla oleva pinta(pöytä), kalteva pinta, liikkuva pinta, sora, kallio, pitkä heinikko, styrox, pyyhe, sammalmättäät...

• Leikkiminen vähintään 12 eri lelulla
• pehmolelu, iso, pieni, kova, metallinen, avaimet, puinen, vinkuva, kilisevä, rapiseva, pyörivä, muovinen, painava, kevyt, pahvi...  
• Oleminen (ja mielellään rauhoittuminen) vähintään 12 eri ympäristössä
• kotona, pihalla, ulkona, kalliolla, merenrannalla, jalkapallokentällä, kosken luona, työmään luona, juna-asemalla, metroasemalla, vieraassa talossa, autossa, autotallissa, pimeässä, kellarissa, häkissä, hississä, kaupassa, metsässä, lähellä moottoritietä, eläinlääkärissä (vain tutustumassa ja syömässä)...

•  Vähintään 12 erilaisen ihmisen kohtaaminen
• vauvat, lapset, aikuiset (erityisesti miehet), pyörätuolissa olevat, vaikeasti liikkuvat, sadevaatteisiin pukeutuneita, hiihtäjät, rullaluistelijat, rullalautailevat, kulkuneuvoista ulos astuvat, juoksijat, vanhat, hattupäiset, aurinkolasilliset, sateenvarjoa kantavat, alkoholilta haiseva, tupakalta haiseva...
• Näitä ihmisiä olisi hyvä päästä haistelemaan.

• Altistuminen vähintään 12 erilaiselle ja epätavalliselle äänelle
• taputtaminen, ovikello, sireeni, laulaminen, pesukone, fööni, bussi, metro, juna, pölynimuri, moottoripyörä, ukonilma, ilotulitus, laukaus, porakone, kotieläimet (lehmä, hevonen, lammas...), ruohonleikkuri, kerrostaloasunnossa äänet rappukäytävästä, pyörän kello, kova pauke, peltien tippuminen lattialle... 
• Uusien äänien kanssa tärkeää äänien lisääminen vähitellen, runsas palkitseminen, äänen yhdistäminen esim. ruokaan tai leikkimiseen.

• Vähintään 12 liikkuvaa kohdetta
• polkupyörä, lattialuuttu, autot, bussi, hiihtäjä, lenkkeilijä, juoksevat ja liikkuvat eläimet, lapset, rullaluistelija, jalkapallopeli...
• Katsoa saa, muttei jahdata.

• Vähintään 12 erilaista "haastetta"
• kiipeäminen pahvilaatikon yli/sisään/ulos/läpi, putkesta läpimeno, rappusten kiipeäminen, erilaisten esineiden ylittäminen, piiloleikki, nenän käyttäminen, avatun sateenvarjon lähestyminen, tippuneiden tavaroiden(uunipelti/takki...) lähestyminen, tasapainoittelu liikkuvilla pinnoilla, aktivointileluihin tutustuminen...

• Eri ihmisten käsiteltävänä oleminen vähintään 12 kertaa viikossa
• maasta nostaminen, sylissä pitäminen, silmien tarkastaminen, hampaiden tarkastaminen, lämmön mittaaminen, polvella pitäminen, korvien koskettelu, tassuihin koskeminen, kynsien leikkaaminen, pöydälle rauhoittuminen, turkin harjaaminen, pannan laittaminen ja pois ottaminen...
• eri ihmiset tekevät näitä "toimenpiteitä" pennulle

• Syöminen 12 eri astiasta ja eri tavoin
• metallikulhosta, muovikupista, paperilautaselta, nurmikolta, kalliolta, lattialta, kädestä, liikkuvasta kädestä, kongista, aktivointilelusta, asvaltilta...

•  Syöminen 12 eri paikassa
• eri huoneissa, kylpyhuoneessa, sateella ulkona, ukonilmalla ulkona, autossa, häkissä, kentällä, mökissä, sateenvarjon alla, teltassa, eläinlääkärissä, vieraassa talossa, kauppakeskuksessa, metrossa...
• Leikkiminen vähintään 12 erilaisen pennun kanssa
• musta, ruttuinen, röhisevä, valkoinen, luppakorvainen, pystykorvainen, tan-merkkinen, pitkäkarvainen, pörröinen, nopea...
• pentujen olisi hyvä olla samaa kokoluokkaa
• myös aikuiset rauhalliset koirat käyvät

• Yksinoleminen (5-45 min) vähintään 12 kertaa viikossa
• yksinoloa niin, ettei paikalla ole muita perheenjäseniä tai muita koiria

• Hihnassa kulkeminen vähintään 12 kertaa viikossa ja vähintään 12 eri paikassa
• ulkona, sisällä, rappukäytävässä, kauppakeskuksessa, juna-asemalla, leikkipuistojen lähellä, koirapuistojen lähellä, meren lähellä, metsässä, pellolla...

Toivottavasti joku saa listasta vinkkejä pennun totuttamiseen ihmeelliseen maailmaan. Muistakaa antaa pennun ihmetellä. Jos se lyö joskus hihnalenkillä peppunsa maahan, se haluaa ehkä jäädä katsomaan puunoksalla istuvaa lintua. Ihmetelkää sitä yhdessä. Pysähtykää metsään haistelemaan ja nauttimaan ulkoilmasta. Istu kivellä ja katso, mitä kaikkea pentusi löytääkään. Sataako ulkona? Lähde pennun kanssa ulos nauttimaan sateesta. Kumisaappaat jalkaan ja hyppikää yhdessä lätäköissä. Miksi kiertää, kun läpi meneminen on hauskempaa!

Kevät on pentuaikaa ja minä toivotan kaikille uusille pennunomistajille ihania, mielenkiintoisia ja ikimuistoisia hetkiä. Nauttikaa pennuistanne!

A wise teacher makes learning a joy

Whenever you are asked if you can do a job, tell 'em, 'Certainly I can!'

Then get busy and find out how to do it. 

Minä en tyydy helposti asioihin. En harrasta "sinne päin"-ajattelua enkä ajattele, että jokin asia on good enough. Ettäkö olisin ahkera, säntillinen ja esimerkillinen? Enpä taida. Olen ahkera asioissa, joista olen kiinnostunut. Olen säntillinen, kun lopputulos on minulle tärkeä. Olen esimerkillinen, kun saan toteuttaa itseäni. Muuten...

Jos jokin asia on minulle tärkeä, näen sen eteen vaivaa. Jos olen jotakin päättänyt, pidän pääni siihen asti, että törmään parempaan ajatukseen. Punnitsen ja mietin siis , olisiko jokin toinen tapa tehdä tai ajatella parempi. En halua jämähtää omiin ajatuksiini - se olisi tylsää.

Tämä elämäntapa pitää pääni virkeänä (ja stressitason korkeana). Rakastan oppimista! Minulle on aivan sama, opinko fysiikkaa, kirjanpitoa, puiden hoitoleikkauksia, psykologiaa vaiko suklaan käsittelyä. Kaikki kelpaa - kunhan ei tarvitse opiskella sairaalassa tai kahlata liikaa historiaa läpi. Olin koulussa hyvä oppilas, joku saattaisi sanoa jopa hikariksi, mutta en itse välitä sellaisesta leimasta.

Olin koulussa hyvä oppilas, koska minua kiinnosti opiskelu. Koskaan ei tiennyt, mitä tulevilla tunneilla saisi oppia - paitsi, jos sattui opiskelemaan asiat etukäteen... Opettajat, jotka oikeasti osasivat vastata kysymyksiini, ansaitsivat nopeasti kunnioitukseni. Opettajien kanssa keskusteleminen oli mielenkiintoista ja tulin aina iloiseksi, kun koin isoja tai pieniä älynväläyksiä. Kokeet jännittivät, mutta pidin niistä. Tiivistelmät eivät olleet minua varten. Minä kirjoitin, jäsenneltynä toki, kaiken kysytystä asiasta. Kun faktojen jälkeen siirryttiin analysoimaan, pääsin oikein kunnolla vauhtiin. Matematiikka ja fysiikka olivat teknisiä ja pidin niiden mekaanisuudesta. Laskujen kaavamaisuus oli mielestäni kaunista.

Tämä alustus suhtautumisestani uusiin asioihin ja oppimiseen johtaa seuraavaan. Olen pitkään miettinyt, mistä hakisin oppeja muun muassa agilityyn. Agilityvalmennusta on tarjolla joka puolella ja kaiken tasoisilta. Minä en ole kuitenkaan helppo oppilas tarpeettoman suuren analysointitarpeeni vuoksi, joten minun on hieman punnittava vaihtoehtoja. Minä en kauan kuuntele kouluttajia, jotka käyttävät samoja kikkoja jokaiseen koirakkoon. Minä en halua myöskään kuulla kommentteja: "Toi oli ihan kiva." Minä en halua suoriutua "ihan kivasti". Haluan myös noudattaa tiettyjä koulutusmenetelmiä. Onkin haastavaa löytää koulutuksia, joissa omat ajatukset ovat sallittuja ja tervetulleita. Joko ymmärrätte ongelmani?

Kävin eilen katsomassa yhdet agitreenit, koska niitä kovasti minulle suositeltiin. Kun valmentajan kanssa on vaihtanut muutaman sanan jo aikaisemmin eri ympäristössä, tuntui heti mukavalta käydä nuuhkimassa treenin tunnelmia. Sen kummemmin treenejä kuvailematta tuntuu, että ehkä siellä voisi käydä useamminkin nuuhkimassa.

Kiitospäivä

Tulipa tässä mieleen, että kiitollisuudesta ei ole kauheasti iloa, jos sitä ei pue sanoiksi. Kiitän seuraavaksi joitain henkilöitä, jotka ovat osaltaan saaneet minut keskustelemaan, tekemään tai pohtimaan. He ovat myös mahdollisesti kuunnelleet tarpeen tullen tai auttaneet, kun peukaloni on löytynyt keskeltä kämmentäni.

Sanni, kiitos, että jaksat aina keskustella (pulista) ja pohtia, kun revin hiuksia päästäni. Samasta koulusta veistetty, samat jutut ja yhtä likaisina tullaan lenkeiltä. Olet yksi esimerkillisimpiä koiranomistajia, joita tiedän. Ihanaa nähdä, miten paljon koirasi sinulle merkitsee ja kuinka paljon näet vaivaa sen eteen.

Piia ja Päivi, kiitos upeasta koirasta! Kun aikoinaan olin katsomassa Ritaa ja näin samalla Piskin, ajattelin, että onneksi ovat sukua toisilleen. Rita on hieno koira, mutta Piski...
Kiitos, Piia, että sain tuntea oloni luonasi tervetulleeksi. Kiitos, että jaoit tarinoita koiristasi ja sain valita sekä nimetä pentuni.
Kiitos, Päivi, kun olet jakanut neuvojasi, tutustuttanut upeisiin koiriisi ja moniin koiraharrastajiin. Kiitos myös siitä, että olen saanut osallistua paimennuskilpailuihin. Muistan hyvin "päiväni paimenkoirana".

Mari, kiitos, että saan avautua asiasta kuin asiasta sinulle. Kiitos, että sanot joskus vastaan ja toisinaan taot vähän järkeä päähäni. Kiitos, että jaksat kyyditä Titoa ja minua - meitä autottomia pummeja.

Milla, kiitos, kun aikoinaan otit 4-viikkoisen Musta-Pekan syliisi ja sanoit, että siinä on minun tuleva pentuni. Silloin en sitä vielä uskonut - nyt uskon.

Rosa, kiitos, kun sain ottaa Ettaa hoitoon ja tutustua paremmin tähän mahtavaan rotuun. Kiitos myös siitä, että tutustutit minut Päiviin. Meidän sopimus toimi hyvin. Minä hankin sinulle sponsorin ja sinä autat minua samaan pennun.

Äiti ja isä, kiitos kärsivällisyydestänne. Käsittämätöntä, miten jaksatte yrittää ymmärtää minulle tärkeitä asioita.

Janni ja Marjo, kiitos teille kokemustenne ja ajatuksienne jakamisesta. Minä en mitään pureksimatta niele, mutta jopa teiltä olen voinut oppia jotakin. *vink vink*


Kiitos Sinulle, että olet löytänyt tiesi blogiini. Toivottavasti minulla on sinulle jotakin annettavaa ja blogistani on iloa.

Kiitos Teille, jotka olette jättäneet kommentteja ja näin jalostaneet tekstejäni rikkaammiksi. Kiitos myös teille, jotka olette antaneet palautetta blogistani suoraan blogiini tai muuta kautta.

Kiitos.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Kokkisota-teksti sai aikaan keskustelua. Hyvä niin!
Mukava huomata, että koirien ruokinnasta ja allergioista keskustellaan varsin hyvässä hengessä.
Muutama muukin innostui kirjoittamaan omista näkemyksistään koskien koirien ruokintaa. Koska itse luen mielenkiinnolla muidenkin ajatuksia, lisään niitä tähän:

Janni kertoo, miten ruokkii ja huoltaa kvartettinsa

Lotta ja hänen koiriensa ruokintahistoriaa

Sabina pohtii ruokintaan ja koiraharrastajiin liittyvää fanatismia saaden aikaan mielenkiintoisen keskustelun

Joonan kakkakikkareraportti

Suositten kaikkia näitä blogeja muutenkin!

Pakko ravata - Check!

Pari kuukautta tehokasta opettelua ja ratakiskon vääntelyä. Tuloksena: Tito osaa ravata!
Nyt voidaan juosta pitkiä aikoja pelkällä ravilla ilman, että nostaa laukalle. Jos nostaa laukalle, on helppo palauttaa takaisin raviin. Nyt on alku- ja loppulämmittelyt helpompi tehdä, kun tämän opettelu on edennyt.

Nyt ollaan keskitytty askeleen pidentämiseen lihasten lämmettyä ja katseen suuntaamiseen eteen. Nokka osoittaa oikeaan suuntaan, jos näköpiirissä ei ole muita. Kun lisätään ihmisiä, Titon katse suuntautuu minuun. Tämäkin on alkanut vähentyä - hyvä niin. Tito alkaa ymmärtää, että ravatessa keskitytään siihen ravaamiseen.

Mitä tehdään? Ei mitään.

Kun vuosi vaihtuu, ihmiset alkavat kuntoilla. Liitytään hyvinvointikeskuksiin ja ostetaan hikipyyhe sekä juomapullo sävy sävyyn. Minä satuin telomaan itseni lautailurinteessä ja eipä tässä urheilla vieläkään. Käveleminen sujuu ilman minkäänlaisia särkyjä ja juokseminenkin aika hyvin. Äkkinäisiä liikkeitä vaativat asiat eivät kuitenkaan suju ilman hampaiden kiristelyä. Ja auta armias, jos tulee tehtyä jotain, missä rear end osuu johonkin. Pelkästään housujen laittaminen jalkaan tuntuu epämukavalta. En ole käynyt kiipeilemässä enkä itsepuolustuksessa piitkään aikaan. En pidä tästä.

Onneksi kohta pääsee pyöräilemään ilman liukastumisvaaraa ja saa taas tehtyä jotakin. Titon kanssa ravaaminen on toki jotain, mutta minä haluan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun lähden juoksemaan yksin, teen lenkistä mahdollisimman monipuolisen. Spurtteja, loikkia, hyppyjä, tasajalkaa, jännehyppyjä, yhdellä jalalla, sivuttain, ristiin, taakse päin, pujotellen jne. Jos löytyy portaat, voi tehdä vaikka mitä. Jos juokseminen ottaa päähän, voi tehdä lihaskuntoa kesken lenkin.

Tito on ollut hyvin pienellä tekemisellä sekin. Viimeisimmät viikot ovat menneet äitini juhlia järjestäessä ja Titon kanssa on vain lenkkeilty. Juhlat ovat nyt takana ja ehdin ajatella muutakin. Kun aurinko paistaa ja alkaa näkyä kuivaa maata, tekee mieli treenaamaan. "Täytyisi" teettää uusi treeniliivikin, kun omista toinen on vähän pieni ja toinen aivan liian suuri.

Mää tahtosin videokameran - vinkkejä?

Aurinko paistaa ja olen huomannut tarvitsevani videokameran. Hintaa saisi olla 300€, mutta jokunen kymppi päälle ei maailmaa kaada. Olisi hyvä, jos kamera pysyisi Titon vauhdissa mukana eikä kuva olisi kauhean rakeista. Mielellään helpot siirto-ominaisuudet koneelle. Olisiko teillä lukijoilla vinkkejä? Huomasin olevani ostamassa yhtä, koska se oli sininen...

Sabina sanoi sen hyvin

Sabina kirjoitti hyviä ajatuksia siitä, miten "tavallisten sessejen" omistajat mahdollisesti näkevät meidät, jotka koulutamme koiriamme lähes joka hetki. Käykääpä lukemassa!

Kokkisota

Koiralliset ihmiset kinastelevat mielellään muutamasta asiasta enemmän kuin mistään muusta.

Koulutusmenetelmiä löytyy niin paljon kuin koirankouluttajiakin. Suuri osa uskoo omaan tapaansa ja menetelmäänsä sokeasti ja on valmis puolustamaan sitä sinnikkäästi. Suomalaisilla on sisua - sisua ja sinnikkyyttä jääräpäisesti väittää vastaan näkemättä tai edes yrittämättä ymmärtää muiden ajatuksia ja näkemyksiä.

Jotta jokaisella olisi varmasti tilaisuus esittää omia oikeita näkemyksiä, aletaan puhua koiran ruokkimisesta. Näin saadaan keskusteluun myös heidät, joille koiran kouluttaminen ei ole niin merkitsevä seikka. Koirien ruokinta on monelle lähes uskonto. Samalla, kun itse käytetään einesateria mikrossa, kokataan koiralle puurot, raastetaan vihannekset, ostetaan järkyttävän kallista kuivaruokaa ja mietitään, saako koira kaiken, kun se syö viikossa vain 10 eri eläinproteiinia.

Mielestäni on hienoa, että ihmiset ovat heränneet miettimään koiriensa ruokintaa. Harrastuskoirien ruokintaa on varmasti mietitty vuosia astetta tarkemmin. Tänä päivänä kuitenkin myös kotikoirien ruokinta on tarkempaa. Osaksi tähän vaikuttaa varmasti yleistyneet ruoka-aineallergiat ja herkkyydet. Koirien ruokintatavoista kirjoitetaan alan lehdissä ja keskustellaan sosiaalisessa mediassa. Usein vastakkain asetetaan kuivaruoka ja raakaruoka. Minäpä kerron teille oman mielipiteeni koirien ruokinnasta.


Minä ajattelen koirien ruokkimisesta näin:
Koiraa pitää ruokkia niin, että se voi hyvin.
Koiran ruokkimisen ei pidä olla avaruustiedettä. Ruokkiminen pitää suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja talouteen. Kalleinta ei tarvitse ostaa, mutta jos haluaa selvitä mahdollisimman edullisesti, ei kannatta ottaa koiraakaan.
Koira on lihansyöjä, mutta se ei ole susi. Koira pystyy hyödyntämään aavistuksen joitakin vihanneksia, mutta se ei ole jänis eikä hevonen.

Tito syö lihaa, lihaa ja jonkin verran luita. Tämän lisäksi se saa tiettyjä ravintolisiä, joiden annostelut muuttuvat tekemisen ja vuodenaikojen mukaan. Tito ei syö kasviksia, koska se ei halua niitä syödä. Joskus se saa porkkanan, joka löytyy hetken kuluttua silputtuna lattialta. Kokonainen raaka porkkana on Titolle ravitemuksellisesti yhtä arvokas kuin pala pahvia.

Lihoina annan nautaa, sikaa, kanaa, kalkkunaa, hevosta, riistaa (hirvi, poro, peura) ja joskus pieniä määriä kalaa. Tito ei oikein välitä kalasta muussa kuin Murren Multi-Mixissä. Sekin syödään parin päivän paaston jälkeen, koska pötköhän sisältää kasviksia. Kalasta en ole tehnyt ongelmaa, koska kalaöljyä voi ostaa pulloissa.

Kivijalka Titon ruokinnassa on liha. Lihaan lisään sisäelimiä eri eläimiltä joskus kolme kertaa viikossa, toisinaan vain kerran viikossa, jos sitäkään. Hyvän ulkoisen olemuksen ylläpitämiseksi ja fyysisen jaksamisen takaamiseksi lisään Titolle rasvoja ja öljyjä. Talvisin enemmän.

Riistaa olisi hienoa syöttää ympäri vuoden, mutta sen kysyntä ja tarjonta eivät oikein kohtaa. Pakkasessa on onneksi nytkin useampi paketti hirveä, peuraa ja poroa, joten niillä voi taas kihnutella kevääseen. Riistaa syötän pari kertaa viikossa - heppaa harvemmin.

Luita annan päivittäin - mutta en 70% ruokinnasta! Hyvä tavaton sentään...
Luita en ole kauheasti vaihdellut. Tito tykkää possusta ja lampaasta eli niillä mennään.

Öljyjen (tällä hetkellä Nutrolin Senior) lisäksi Tito saa biotiini-sinkki -valmistetta. Heitän ruokaan myös vitamiinilisän, mutta vain puolet annostelusuosituksesta. Syöhän se muutakin.

Vaikka Tito syökin raakaa ruokaa suurimmaksi osaksi, se saa myös napsuja. Muutamana päivänä viikossa menee kourallinen tai kaksi lenkillä, jos en ole jaksanut sulattaa lihoja mukaan. Nappuloita voi myös laittaa hieman huolettomammin taskuun... Nappuloita löytyy kotoa noin 10 erilaista. On Acanaa, Biomilliä, Sam's Fieldiä, Brit Carea, Happy Dogia jne. Näytepussi sieltä ja messutarjous tuolta.

Tito tuntuu voivan hyvin, se jaksaa paljon ja näyttääkin vielä hyvältä. Jatkamme siis näin.