lauantai 30. lokakuuta 2010

Pieni riiviö

Tito osaa olla pieni riiviö. Se ei ole enää pariin viikkoon ollut töissä mukana.
Syy: Suurin osa työajastani meni Titon perään katsoessa. Se onnistui tuhoamaan mm. tuolin, maton, juomakupin... Tito yritti myös itsemurhaa repimällä seinää pitkin meneviä johtoja. Minähän en ole kieltänyt Titoa mistään enkä pitänyt siitä, että muut sitä yrittivät kieltää. Myönnettäköön, että en myöskään pitänyt siitä, että asiakkaat halusivat tervehtiä "niin suloista ja ihanaa pentua".

Tito on siis nyt ollut työpäivät yksin kotona. Joka päivä aamulla tehdään pari lenkkiä ja tehdään temppuja. Hain pujottelukepit vanhempieni luota ja niitä ollaan harjoiteltu myös aamuisin. Tito on saanut lähtiessäni puuhapaketteja, jotta tekemistä olisi edes vähäksi aikaa. Piimätölkkeihin jäistä jauhelihaa ja kongiin kalkkunaa. Jäisen kongin kanssa vierähtää tovi.

Pojulla on kuitenkin energiaa ja jotain muutakin se ilmeisesti haluaisi tehdä. Eihän kukaan halua aitauksessa olla useampaa tuntia. Näin ollen Tito on yrittänyt kaikin tavoin päästä aitauksesta pois - hyvällä menestyksellä. Olen kotiin tullessani löytänyt silputtuja huonekasveja, tuhottuja kirjoja, revittyjä pehmoleluja, tavaroita vääriltä paikoilta jne. Riehuessa Titolle on myös tullut hätä ja pissat ovat löytyneet sängystä ja huonekasvien multakasoista. Lopputuloksena on ollut mutaa ja tassunjälkiä ympäri kotia. Miten muta on päätynyt myös metrin korkeudelle seinälle?

Ratkaisu tähän on ollut katto aitaukseen. Onneksi ostin aikoinaan kaksi isoa aitausta. Seinäosia on siis yhteensä 16 kappaletta ja niistä sain tehtyä myös katon. Toistaiseksi Tito on pysynyt aitauksessa.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Paimenkoirakaveri

Vihdoin löytyi Titolle paimenkoirakaveri - belgianpaimenkoira groenendael, Varjo. Varjo on saman ikäinen kuin Tito. Olemme käyneet nyt koluamassa Viikkiä ja Kivikon metsiä. Varjon omistaja pitää metsässä rämpimisestä säällä kuin säällä. On todella hauskaa löytää joku, josta saa metsään seuraa. Moni ei lähde sateella samoilemaan umpimetsään koko päiväksi. Varjo on aikamoinen tänttäränttä ja välillä liiankin kova otteissaan. Pentuja joudutaan välillä rauhoittelemaan, jottei painiminen mene liian rähinäksi. Rauhoittumisen jälkeen leikkiminen ja juokseminen taas maistuvat.

Titon hampaat

Titon hampaita tarkistan monta kertaa päivässä. Olen siis tullut jo vainoharhaiseksi ja aina vaan toivon, että suussa olisi tapahtunut muutos. Titon yläleuka on selkeästi alempaa pidempi ja alakulmahampaiden on vaikeampi kasvaa oikeille paikoilleen. Hampaita on jumpattu ja pallolla palkattu. Titolla on yksi kumipallo, jolla se saa tehdä, mitä haluaa. Lähinnä se sitä kantelee paikasta toiseen, tiputtaa ja juoksee perään. Tennispallolla haluan kuitenkin, että pelisäännöt ovat selvät. Tennispalloja ei siis voi olla koko ajan tarjolla, jotta niiden arvo säilyy.

Kun pysyvät alakulmurit alkoivat pilkottaa, kävin ostamassa pihdit ja vedin maitokulmurit pois. Vedin myös yhden hampaan poskesta pois, koska se heilui jo paljon. Nyt alakulmahampailla pitäisi olla tilaa ja toivon, että ne sieltä osuvat oikeille paikoille. Jatkan pallottelua ja jumppaamista.

Vaaka rikki?

Punnitsin Titon tänään ja hämmästyin, kun vaaka näytti Titolle painoksi 12,8 kg. Viime viikolla painoa oli kuitenkin 13,5 kg. Mistäköhän on kyse? Vaikea uskoa, että tuo olisi tiputtanut painoa. Ehkä jossain vaiheessa on tullut mittausvirhe.

Siirsin Titon raa'alle ja näillä näkymin tuntuu toimivan. Tito hyödyntää ravintonsa nyt ilmeisesti paremmin eli jatkuva sontiminen on loppunut. Katsotaan, jos suupieletkin valkenisivat. Acana-merkkinen penturuoka nimittäin värjäsi Titon suupielet punaisiksi.

Palkkaan tällä hetkellä ruoalla, pallolla ja vetoleikeillä. Nappuloilla en enää palkkaa ja tilalla ovat broilerin sydämet ja kivipiira, naudan maha ja Natural Menu. Titolle maistuu.

perjantai 15. lokakuuta 2010

17 vkoa - 10,7 kg
18 vkoa - 11,9 kg
19 vkoa - 12,2 kg
20 vkoa - 13,5 kg

lauantai 9. lokakuuta 2010

Töissä mukana

Tito on ollut lähes joka päivä töissä mukanani. Näin Titon ei ole tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin. Lyhyinä työpäivinä Tito on kuitenkin jäänyt kotiin, jottei yksinolo unohdu. Kun Tito on töissä mukana, opetellaan lähinnä arkipäiväisiä asioita. Kuljetaan hihnassa, mennään bussilla, ohitetaan koiria, yritetään käyttäytyä jne. Yleensä olen mennyt töihin bussilla ja kävellyt kotiin. Ilman koiraa kävelen kotiin 20:ssä minuutissa, mutta Titon kanssa hurahtaa helposti 1,5 tuntia.

Emme siis tosiaan kulje suorinta tietä. Ensin käydään bussissa vierailemassa monta kertaa. Kätevää, kun työpaikan vieressä on päätepysäkki, jossa bussi seisoo. Tämän jälkeen kävellään hiekkateitä pitkin ja ohitellaan ihmisiä ja koiria. Sitten onkin aika jäädä pellolle juoksemaan ja harjoittelemaan luoksetuloa. Pellon jälkeen kävellään metsään ja kiivetään jyrkkää rinnettä ylös. Metsässä tasapainotellaan kivien päällä ja hypitään puunrunkojen yli. Metsän jälkeen mennään työmaan kautta. Hypitään salaojaputkien yli ja tutustutaan uusiin pintoihin. Lenkin kohokohta on tietysti hiekkakasoissa juokseminen. Ylös ja alas niin monta kertaa, että koira näyttää kävelevältä hiekkakasalta. Työmaan jälkeen juostaan vielä yhden mäen päälle ja sieltä pitkässä heinikossa alas. Vartti hihnassa ja ollaan kotona. Näiden päivien jälkeen ei Titolla riitä energia uusien asioiden opetteluun. Uni maistuu heti, kun kotiin on päästy. Eipä tuo mekasta yölläkään.

Tito kasvaa ja kehittyy

Viimeisimmät päivitykset Titon painoon:

17 vkoa - 10,7 kg
18 vkoa - 11,9 kg

Poju nosti painoa viimeisen viikon aikana reippaasti. Koko ajan seuraan, että Tito pysyy hyvässä kunnossa. Lihakset kasvavat koko ajan enemmän ja näillä näkymin luvassa on hyvä agilitykoira. Jaloissa on voimaa ja Tito ottaa hyvin vastaan ohjauksia. Se tarkkailee minua hyvin, mutta edelleen vaihdan ulkona paljon suuntaani, jotta Tito ei seilaa omia teitään.

Tito on vielä "pieni", vaikka kovaa vauhtia kasvaakin. Hampaat ovat vaihtumassa ja kaikkea voisi tuhota. Ulkona Tito haluaa kantaa keppejä ja jäisi mielellään niitä jyrsimään. Puun pureminen olisi ilmeisesti muutenkin kivaa. Yksi tuoli on kotona siinä kunnossa, että siitä saa nyt tikkuja. Tuoli on ruma muutenkin eli ei haittaa. Ostan uuden pöydän ja tuolit, kun Titon pentumesoaminen vähenee. Katsotaan, kuinka monesta vuodesta puhutaan...

Nyt näyttää siltä, että Titolle on tulossa yläpurenta. Tito on nyt 4,5kk, joten suu kehittyy vielä paljon. Ero ala- ja yläleuan välillä on kuitenkin iso. Harmi, jos alaleuka jää tuollaiseksi tyngäksi. Katsotaan, miten kasvaa ja kehittyy!

Korvien kehittyminen on suurta viihdettä. Ensin Titon korvat oliva sivuilla. Sen jälkeen toinen korva kääntyi eteen ja lopulta myös toinen. Yht'äkkiä toinen tipahti takaisin sivulle ja viikkoa myöhemmin myös toinen. Ei ole myöskään lainkaan kummallista, jos korvat ovat kokonaan pystyssä.



Pari uutta pähkinää

Nyt, kun loma on loppunut ja uudet työt alkoivat, on uusien asioiden opettelu jäänyt vähemmälle. Jotain on kuitenkin tehty.

Opetin Titoa kiertämään kartion myötäpäivään. Nyt kartio voi olla jo neljän metrin päässä ja Tito kiertää sen juosten. Pieni haaste oli saada Tito tekemään jotain niin, ettei se koko ajan näe minua. Alussa Tito yritti peruuttaa kartiolle, mutta tajusi pian, että minä en katoa minnekään, vaikka se välillä katsookin pois päin. Tätä sovelletaan sitten joskus agilityn siivekkeiden kiertämiseen...

Tänään opetin kaksi uutta asiaa. Toisessa Titon pitää laittaa molemmat etutassut käsivarrelleni. Alussa Tito turhautui, mutta yritti sitten kuitenkin lisää ja onnistui hienosti. Lopulta sain pidettyä kättäni jo niin ylhäällä, että Titon piti hypätä kättäni vasten.

Toinen temppu oli jalkojen välissä pujotteleminen minun kävellessäni. Aloitin sheippaamalla ja namipalkalla, mutta siirryin muutaman toiston jälkeen lelupalkkaan. Lopulta pääsin tekemään viisi askelta ja Tito meni joka kerta jalkojen välistä ilman mitään apuja.

Pari päivää sitten opetin Titoa aiheuttamaan meteliä. Miksi koiran pitää aiheuttaa meteliä? Idea on, että Tito ei pelkää itse aiheutettuja ääniä. Näin ei agilityn keinukaan tule maahan osuessaan säikäyttämään. Siitähän tulee joskus aikamoinen pamaus. Tätä harjoiteltiin uunipellin ja metalliastioiden avulla. Sheippasin Titon kaatamaan erilaisia pinoja nurin ja meteliähän tuli, kun pinot kaatuilivat pellin päälle. Tito sai käyttää kuonoa ja tassuja.

Agilityn pussia ajatellen olen totuttanut Titon siihen, että peittojen ja pyyhkeiden alla on kivaa. Alussa oltiin peiton alla molemmat ja nykyään voin heittää peiton Titon päälle. Tito tykkää muutenkin tunkea kuononsa esim. johonkin koloon tai peiton alle. Näin se teki jo ollessaan 4-viikkoinen. Välillä menen Titon aitaukseen lattialle makaamaan. Opetin Titolle, että tehdessäni toisella kädelläni "sillan", sen pitää tulla siihen alle makaamaan. Nykyään Tito ottaa usein luun mukaan ja tulee sen kanssa käteni alle makaamaan.