Tito on ollut lähes joka päivä töissä mukanani. Näin Titon ei ole tarvinnut olla pitkiä päiviä yksin. Lyhyinä työpäivinä Tito on kuitenkin jäänyt kotiin, jottei yksinolo unohdu. Kun Tito on töissä mukana, opetellaan lähinnä arkipäiväisiä asioita. Kuljetaan hihnassa, mennään bussilla, ohitetaan koiria, yritetään käyttäytyä jne. Yleensä olen mennyt töihin bussilla ja kävellyt kotiin. Ilman koiraa kävelen kotiin 20:ssä minuutissa, mutta Titon kanssa hurahtaa helposti 1,5 tuntia.
Emme siis tosiaan kulje suorinta tietä. Ensin käydään bussissa vierailemassa monta kertaa. Kätevää, kun työpaikan vieressä on päätepysäkki, jossa bussi seisoo. Tämän jälkeen kävellään hiekkateitä pitkin ja ohitellaan ihmisiä ja koiria. Sitten onkin aika jäädä pellolle juoksemaan ja harjoittelemaan luoksetuloa. Pellon jälkeen kävellään metsään ja kiivetään jyrkkää rinnettä ylös. Metsässä tasapainotellaan kivien päällä ja hypitään puunrunkojen yli. Metsän jälkeen mennään työmaan kautta. Hypitään salaojaputkien yli ja tutustutaan uusiin pintoihin. Lenkin kohokohta on tietysti hiekkakasoissa juokseminen. Ylös ja alas niin monta kertaa, että koira näyttää kävelevältä hiekkakasalta. Työmaan jälkeen juostaan vielä yhden mäen päälle ja sieltä pitkässä heinikossa alas. Vartti hihnassa ja ollaan kotona. Näiden päivien jälkeen ei Titolla riitä energia uusien asioiden opetteluun. Uni maistuu heti, kun kotiin on päästy. Eipä tuo mekasta yölläkään.
voi titon koiranelämää! kuulostaa aikamoiselta seikkailulta tuo kotiin meno. oot kyllä hyvä, kun annat ajastas noin paljon titolle :)
VastaaPoista