maanantai 10. lokakuuta 2016

Mitä jätän kertomatta?


  • Tito ja Totti saavat oikeastaan päivittäin vain kaksi lenkkiä. Lenkit voivat olla lyhyitä tai pitkiä. Voidaan käydä 10 minuuttia lähimmässä ryteikössä tai suunnata muutamaksi tunniksi kauemmaksi metsään ja pelloille. Joskus lenkit tehdään kytkettynä, mutta usein pojat ovat vapaana alusta loppuun. Toisinaan lenkkejä tehdään kolme tai neljäkin. Säännöllistä meillä ei ole mikään.
  • Annan aika huoletta koirien maistaa meidän ruokia. Taatelit, banaanit, kesäkurpitsat, vesimelonit, marjat - ihan mitä vain. Eivät ne kuole pariin palaan...
  • Tito ja Totti ovat kaiken yksinoloaikansa joko isossa kylpyhuoneessa tai parvekkeella. Syitä on kaksi:
    • Tito kaivaa lattiaa. Se on tehnyt sitä aina. Erityisesti syötyään tai lenkin jälkeen. Ensin hinkataan suupieliä seiniin ja lattiaan, sen jälkeen kaivetaan "ei mitään". Kylppärissä on kaakelilattia ja parvekkeella betonia. Ei ole toistaiseksi kaivanut itseään läpi näistä materiaaleista.
    • Kepon allergian vuoksi koirat eivät saa mennä esim. sohvalle. Siihen jää kaikki karva kiinni, mikä ei auta pölyn ja muun pitämistä kurissa. Muutaman yön olen nukkunut sohvalla, jos on ollut tarve (koiralla vatsa löysällä, Totin leikkaus, minulla herätys neljältä). Silloin koirat ovat saaneet nukkua missä haluavat. 
  • En ymmärrä koirien lihaksista mitään. En tunne, onko koira jostain jäykkä tai lihakset jumissa. Näen juuri ja juuri muutoksia askelissa, mutta silmäni tottuu niihin heti enkä enää hetken kuluttua näe, onko askel epäpuhdas vai ei. Onneksi on ammattilaisiakin...
  • Joskus uneksin, ettei minulla olisi koiria ollenkaan. Tietyllä tavalla odotan, että nuo kaksi ovat kuolleet, ja voidaan Kepon tai ystävien kanssa (tai minä yksin) reissata vaikka pari vuotta, jos siltä tuntuu.
  • Olen kokenut koirien kautta valtavan paljon upeita onnistumisia, vilpitöntä iloa ja onnea. Saan nauraa Totin ilmeille ja Titon kirsulle päivittäin.
  • Tito ja Totti eivät osaa "tervehtiä kauniisti neljä jalkaa maassa". En ole tätä niille opettanut enkä vieläkään jaksa asiaan panostaa. Aina voi tarpeen tullen pitää pannasta kiinni tai olla päästämättä koiria sellaisten ihmisten luo, jotka eivät niitä lähelleen halua...
  • Ruokaa meillä tarjoillaan 0-4 kertaa päivässä. Ruokaa voi tulla kupista, lattialta, lenkillä tai koulutustuokioiden kautta. Ruokien määrä vaihtelee parista desistä nappulaa jopa kiloon raakaa lihaa. Mikä punnitus?
  • Totti nuolee Titon "sitä" lenkin jälkeen. Se on ällöttävää ja Totti lopettaa, kun asiasta mainitsee.
  • Olen ylpeä, siis todella ylpeä, molemmista pojista. Näen molemmissa koirissa itseäni ja "kätteni jäljen".

8 kommenttia:

  1. Tää oli erittäin hyvä ja omaatuntoa puhdistava, kiitos! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, ole hyvä!
      Voin tehdä tästä sarjan. Materiaalia riittä kyllä. ;)

      Poista
  2. Tunnistan itseni. Yhtenä päivänä mennään maratooni ja toisena päivänä maataan sohvalla. Eilen syötiin puolikas possu ja tänään unohdettiin koko ruoka. Ei turhaa ressiä, niin pysyy mieli hyvänä :)

    VastaaPoista
  3. "Tito ja Totti eivät osaa "tervehtiä kauniisti neljä jalkaa maassa". En ole tätä niille opettanut enkä vieläkään jaksa asiaan panostaa. Aina voi tarpeen tullen pitää pannasta kiinni tai olla päästämättä koiria sellaisten ihmisten luo, jotka eivät niitä lähelleen halua..."

    Heh heh, pääsi ihan nauru tässä kohtaa. Menee meillä samaan sarjaan hihnassa kulkemisen kanssa. En ole katsonut tarpeelliseksi. Kyllähän ne paljon kaikkea vaativampaa osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIVAN!

      Jos joku katsoo paheksuvasti, mun täytyy vain sanoa: "Katsos, mitä kaikkea se osaa..." Ja sitten näyttää juttuja ja koettaa epätoivoisesti tehdä vaikutus. Ja sitten vaan muistaa seuraavalla kerralla olla päästämättä koiraa tämän kyseisen ihmisen luokse. ;)

      Poista
    2. Kuten voi esitellä minkälaisissa paikoissa voi pitää koiriaan vapaana ilman että ne häiritsevät muita :D Joka toinen ilta ollaan naapurin kanssa yhtäaikaa käyttämässä illan viimeisellä. Mä kuljetan 4 koiraa vapaana niistä ohi ja hän ihmettelee hihnan päässä reuhaavan lappalaiden kanssa kuinka onnistun siinä. Sehän nyt ei ole mikään temppu :) Mutta auta armias mikä hullunmylly meillä on kun joku vieras tulee sisään.

      Poista
    3. *naur* I know!

      Jonkun mielestä on hienoa, ettei mun koiria kiinnosta hittoakaan, treenaako joku vieressä aksakentällä. Ei mun koirat näe tai kuule niitä. Mulle se on jo semmonen "tietty". Ja sit ihmettelen, miten muiden koirat karkailee, sinkoilee haukkumaan ja räyhäämään muiden tekevien luokse.

      Mutta sitten se tervehtiminen... :D :D

      Poista