Tulin kaksi tuntia sitten kotiin, ja Tito on nukkunut siitä lähtien. Koska se on väsynyt. Onhan se ollut tänään kisoissa. MIKÄ OLI?!
Ei sentään missään isoissa karkeloissa oltu. Käytiin super(mölli)kisoissa eli radalla oli vain putkia ja hyppyjä. Olisin halunnut mennä mölleihinkin, koska niiden rata oli pidempi ja mielenkiintoisempi. Mutta siellä oli sellainen typerä este - puomi. Puomille ei ole vielä kuitenkaan asiaa, koska aloimme työstää sitä korjaussarjan kanssa eilen.
Joten mentiin supereita. Lähtöjä sai ottaa kaksi ja niin tehtiin. Huomioita meidän tekemisestä:
* Lähdöt menivät nappiin. Otin vauhtilähdöt molempiin lähtöihin eli jätin Titon istumaan, juoksin radalla ja huikkasin Titon mukaan. Tykkään näistä eniten ja teen, jos siihen on sopiva mahdollisuus. Minun on helpompi tehdä koiran kanssa yhteistyötä, kun olen liikkeessä alusta alkaen sen sijaan, että menen seisomaan ja odottamaan koiran tulemista.
* Ensimmäinen lähtö: Yhdellä putkella jäin laskemaan lampaita, kun Tito sujahti putkeen, vaikka olin suunnitellut meneväni ottamaan sitä aivan eri paikkaan vastaan. Tuli vähän kiirus ja yhdestä hypystä juostiin upeasti ohi. Jos joku ei tietäisi rataa, se näyttäisi suunnitellulta, koska jatkoin täysiä ohituksesta huolimatta. Ohjasin ohi, mitä sitä korjailemaan..? Olin erittäin tyytyväinen siihen, etten antanut ohituksen haitata lainkaan. En miettinyt hetkeäkään jatkamisesta poikkeavia vaihtoehtoja. Halusin pitää fiiliksen, että rata jatkuu. Muilta osin rata meni sujuvasti. Varmistelin kaksi putkeen viemistä ja sain sitten senkin edestä juosta muut osuudet. HYL ja kaunis sellainen.
* Toinen lähtö: Muutin ohjauksia osittain, koska kyseessä oli sen verran iisi rata, että näin sen turvallisena paikkana kokeilla vähän eri ohjauksia. Ohjasin enemmän takaa puolessa välissä ja se toimi huikean hienosti. Joku myöhemmin sanoikin, että kyseinen kohta meni todella hyvin. Leikkaaminen Titon takana oli luontevaa ja se kääntyi hyvin pois päin rataa lukien. Tito irtosi nyt niin paljon ensimmäistä lähtöä paremmin, että oli hyväkin muuttaa suunnitelmia. Sitten tein sokkarin, mutta onnistuin samalla ottamaan sivuttaisen askelen, jonka Tito luki aika napakasti. Se näki liikkeeni suunnassa putken, jota kohti suuntasi. Kutsuin haltuun nopeasti ja sehän tuli. (Mietin samaa tilannetta Totin kanssa ja morjes, ei ikinä tulisi!) Jatkettiin loppuun juuri niin kuin olin ajatellut. Radalta nolla ja kakkoseksi.
* Olo on kuin voittajalla. Tein kaksi selkeää virhettä, jotka tunnistin. Ratojen jälkeen ei ollut ihmettelyä: "En tajua, mitä siellä kävi. Miten se menikin sinne?" Muilta osin radat menivät niin kuin suunnittelin, osittain jopa paremmin.
Hyvä fiilis - palataan kahden vuoden kuluttua taas radoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti