Olen nähnyt tsiljoona agilityvideota, kahlannut kirjoja, lukenut lehtiä, rakentanut esteitä, treenannut jonkun verran, nähnyt kisoja ja puhunut harrastajien kanssa. Tästä puuttuu se "kisannut vuosia".
Jos tosiaan olisin kisannut vuosia, osa päässä pyörivistä kysymyksistä olisi ehkä jo saanut vastauksen. Tilanne on, mikä on - joten nyt kysyn teiltä viisaammilta ja kokeneemmilta asioita, joita olen pohtinut. Näitä on aika laidasta laitaan, joten koettakaa kestää!
- Minkä vuoksi startissa ei heitetä talutinta ja pantaa kunnolla kauemmaksi?
- Olen nähnyt koiria, jotka istuvat tai seisovat taluttimen päällä. Olen myös nähnyt lukuisia kertoja, että talutin jää alle metrin päähän koirasta melkein koiran kulkureitille. Vai onko kyse vain jännityksestä ja rataan keskittymisessä..?
- Pujottelun "korjaaminen" eli minkälainen ajatus on ohitettuun keppiväliin palaamisessa?
- Koira on pujotellut kymmenen keppiä ja meinaa jatkaa rataa, mutta se palautetaan kiertämään vielä yksi keppiväli. Onko kyse vain tuloksen saamisesta ja hylyn välttämisestä vai koetaanko siinä opetettavan koiralle jotain? Jos, niin mitä?
- Kontakteille palauttaminen
- Koira on juossut puomin ja missaa alastulokontaktin. Se viedään takaisin kontaktille. Mihin tämä perustuu? Ymmärrän, jos koko este otetaan uusiksi, mutta kontaktille peruuttamista en ole vielä käsittänyt.
- Ohitetun esteen suorittaminen
- Ohjaaja ohjaa vähän vikaan ja koira juoksee jostain esteestä ohi. Käännytään takaisin ja käydään suorittamassa kyseinen este. Päässäni oleva ongelma asian kanssa on se sotku, mikä korjaamisesta tulee. Lähes joka kerta tapahtuu jotain seuraavista:
- Koira suorittaa esteen väärästä suunnasta.
- Saadaan koira suorittamaan ohitettu este, mutta sen jälkeen ohjaajalla on kartta hukassa ja koetetaan kompuroida seuraavalle esteelle.
- Loppuradan ohjaus on "sinne päin", koska suunnitelmiin tuli pieni mutka.
- Agilitykisoissa ja -treeneissä oman koiran hallinta suhteessa muihin koiriin.
- Ymmärrän, että kaikki eivät ole palvelevia koiria tai lajiin täysiä syttyneitä. Sitä en ymmärrä, että kisoihin mennään sellaisen koiran kanssa, joka lähtee yhden esteen jälkeen lapasesta eikä ohjaaja saa sitä hallintaan. Koira juoksee seuraavan kisaajan luo häiritsemään, buffettiin tai minne vain.
- Miksi kisoissa ja treeneissä ei anneta tilaa ovista kulkiessa, parkkipaikoilla ja kaikkialla? Miksi koirien taluttimien päistä pidetään kiinni ja ihmetellään, kun koirat rähisevät siellä ja täällä?
- Miksi treeneissä ei avata suuta ja ihan pyydetä, että joku muu ei tekisi samaan aikaan, jos oma koira ei vielä kestä sellaista häiriötä? Miksi asettaa koira epäonnistumaan kerta toisensa jälkeen?
- Minkä vuoksi lajia harrastetaan sellaisten koirien kanssa, joiden rakenne (suoraan sanottuna) ei sovi lajiin?
- Mäyräkoirat, tanskandoggit, ranskikset ja mitä näitä nyt on. Minun puolestani voivat kiertää siivekkeitä ja kipittää madallettuja kontaktiesteitä, mutta en ymmärrä täyskorkeiden hyppyjen ja kontaktien (doggilla myös putkien) treenaamista näillä roduilla.
- Kaikkien rotujen kanssa on hyvä tehdä ja harrastaa jotain, mutta lajit, toistomäärät, vaikeustasot ja muut tulisi suhteuttaa jokaiseen koiraan. Ei vain rotuun, vaan myös yksilöihin.
- Miksi ohjaajat eivät juokse niin kovaa kuin pystyvät silloin kuin siihen olisi tarvetta?
- Ei kaikilla ole juoksukuntoa, jollain on polvi mäsä ja joku kantaa ylimääräistä 50 kiloa lantiolla. Hurjan usein näkee kuitenkin ohjaajia, jotka eivät juokse, vaikka olisi loppusuora tykitettävänä. Tai toinen kummallisuus on juoksemisen lopettaminen vähän ennen viimeistä estettä. Ei juosta loppuun, vaan himmaillaan vähän.
- Olen aina hurraamassa ja innoissani, kun näen, että joku todella JUOKSEE radalla ja antaa kaikkensa. Jos hän vielä juoksee loppuun asti eli niin pitkään, että koira on ylittänyt viimeisen esteen, olen jakamassa papukaijamerkkejä.
- Miksi koirilla, joiden omistajilla on jopa omat agilityhallit, ei ole kontaktit kunnossa?
- Maailmanmestaruustasolla on hämmästyttävän paljon koiria, jotka esim. hiipivät alastulot. Samaiset koirakot osaavat huikeita ohjauksia, tekevät muilta osin upeaa työtä. Mutta kontaktit valutaan hissukseen alas.
Nyt sinä, joka palautat koirasi kontaktille tai joka harrastat agilitya korkealla ja kovaa mäyräkoirasi kanssa, kerro minulla ajatuksiasi. Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla, mutta koska niin moni näitä asioita tekee, olisi mielenkiintoista tietää vähän enemmän. Ehkä koen ahaa-elämyksiä ja nauran kysymyksilleni! Ehkä näen tilanteet eri valossa jatkossa? Kuka tietää..?
En kisaa mäyräkoiralla enkä huipputasollakaan, mutta vastaanpa silti :D Suurin osa noista asioista johtunee yksinkertaisesti tietämättömyydestä. Ei kaikki ymmärrä, ettei koira älyä pointtia siinä, että palautetaan kontaktille. Moni oikeasti kuvittelee saavuttavansa tuolla teolla jotakin (= koira muka oppii, että pitää pysähtyä). Kisoissa liikkuu hirveä määrä tietämättömyyttä ja kun sitä vieä korostaa jännitys, niin soppa on valmis kaiken laiselle kummallisuudelle :D
VastaaPoista- tervesin liitelijä, joka joskus mietti ihan samoja kysymyksiä
Mä oon miettinyt, et kuinka paljon vaikuttaa myös se, että "koska muutkin". Kun näkee niin monen korjaavan vaikka niitä kontakteja, saattaa tulla olo, että "mun täytyy myös, koska muuten olen huono enkä pidä kiinni kriteereistäni jne." Tai näin voisin kuvitella.Ei tiedetä, miksi näin näin tehdään, mutta koska muutkin... Eli tietämättömyys. :D
PoistaKeppivälin korjaaminen ja kontaktille palauttaminen on molemmat asioita, joita kummastelen säännöllisesti ja joista kouluttaessa kyllä huomautan ryhmäläisille. Ei koira opi kontaktille palauttamisesta sitä, että sen tulisi kerrasta suorittaa este oikein. Sama kepeillä. Aina koko este uudelleen, on mun mielipide.
VastaaPoistaYeah - näin minäkin ajattelen tällä hetkellä. Se alastulokontaktin korjaaminen joko sinne peruuttamalla tai ensin ylös tepsuttelemalla ja siitä takaisin samaa reittiä alas ei yksinkertaisesti ole mikään osa esteen suoritusta...
PoistaJos koira ottaa ja lähtee kontakteilta monen monta kertaa, miksi ei vain palata ihan _alkeisiin_. Oteta vaikka kuukauden tai kahden back to basics. Puomi osiin, alastulo vaikka maahan asti - ihan mitä vain. Tänään viimeksi näin treeneissä koiran, joka teki arvioni mukaan n. 15 kertaa puomin. Joka kerta joko toisen kontaktin missaten tai molemmat. Sitä paahdettiin uudestaan ja uudestaan edes takaisin. Eikä koira missään vaiheessa näyttänyt siltä, että se ottaisi jotain oppeja vastaan. Se vain haukkui turhautuneena ja juoksi vähän, käveli osan, hyppi loput.
Mielestäni on aina hienoa, jos joku tajuaa (missä tahansa lajissa), että hei, nyt perusteissa on vähän heikko kohta - ja tekee asialle jotain. Ei mene kisoihin hakemaan lisää epäonnistumisia, treeneissä ilmoittaa kouluttajalle, että tässä otetaan nyt uutta juttua (vaikka piilon ilmaisussa) ja menee sen koiran tason mukaan eteenpäin. En koe sen olevan luovuttamista, huonoa, epäonnistumista tai edes taakse päin menemistä. Se, että palaa pohjiin, rakentaa niistä vahvemmat, siivittää hyvin mahdollisesti paljon nopeamman kehityskaaren jatkossa.
Tosi monesti näkee koiria, joille ei oikeasti kontaktin alastulon kriteeri ole selvä. Näin on omankin vanhemman bortsun kohdalla ja tästä voi syyttää pelkästään omaa puolivillaista alkuopetustani, joka tapahtui aikana jolloin en mitään lajista ymmärtänyt. Nemo hiipii puomin alastulolla eikä sille ole täysin selvää, mikä on vapautusvihje. Koira siis reagoi liikkeeseenkin. Kun sitten ottaa vertailukohteeksi nuoremman bortsun, jolle 2on2off opetettiin laatikolla kotona erittäin huolellisesti, on ero ihan huima. Jo opittua on hankalampi lähteä korjaamaan, mutta kyllä sekin onnistuu. Niinpä Nemo typeristä koulutusvirheistä kärsineenä on saanut opetella puomia ihan uudelleen eri metodeja kokeilemalla. Ja voi pojat kuinka sille ei sovikaan mitkään perinteiset menetelmät. :D Valoa tunnelin päässä on kuitenkin jo näkynyt!
PoistaNemon kanssa olen aikanaan harrastanut kontaktille palauttamista ja peruuttelua ja tämäkin oli selkeästi nähtävissä, kun jähmiminen oli pahimmillaan. Nuoremman eli Kirin kohdalla oon sitten panostanut kontakteihin ihan todenteolla enkä koskaan peruuttele sitä takaisin kontakteille. Sanoisin, että huolellisen alkuopetuksen ja johdonmukaisuuden ansiosta voin olla kontakteista tosi ylpeä - koira painaa täysiä päähän asti, pysähtyy napakasti ja tulee vasta oikealla vapautussanalla, vaikka yrittäisi naruttaa väärillä käskyillä. :)
Omista kokemuksista viisastuneena oon aika kova nillittämään kontakteille palautuksista ja muusta vastaavasta toiminnasta. Enkä koe sitä kovin pahana asiana, koska ryhmäläisten koirissa on ihan selkeästi alkanut näkyä kehitystä, kun kontaktille peruuttamiset on poistettu päiväjärjestyksestä kokonaan ja keskitytty palkkaamiseen ja suorituksen pilkkomiseen osiin tarvittaessa. Kun omassa koirassa on nähnyt pitkäjänteisen työn merkityksen kontaktien suorituksessa niin kovasti kyllä haluaisi muitakin motivoida oikeasti opettamaan kriteerin selväksi! Ei siellä treeneissä aina tarvitse luukuttaa 25 esteen ratoja vaan pitäisi keskittyä siihen esteosaamiseen säännöllisesti.
No niin, nyt ollaan asian ytimessä! Koska tämä on, mikä ihmetykseni pohjalla on kontaktien suhteen. Se, että opetuvaiheissa on hypitty eteenpäin, halutaan päästä tekemään rataa - ehkä kisoihinkin. Ja jos koira on vähän aikaa suurimmaksi osaksi pysähtynyt sinne kontaktille tai ainakin muutaman toiston jälkeen, ajatellaan kriteerin olevan selvä molemmille. Sitten lähdetään innoissaan tekemään ratoja ja kaikkia hienouksia, mitä näkyy YouTubessa tai kisoissa. Ja koko ajan pohjalla on epävarmat, keskeneräiset kontakti.
PoistaEn sano, että kontaktipohjia tulisi tehdä neljä vuotta *krhm*, mutta puoli vuotta tai vuosikin ilman kokonaiselle puomille astumista voisi tehdä hemmetin hyvää! Niin, että koirat on tehnyt satoja kertoja erilaisia osia puomin pohjista ennen kuin puomia ruvetaan nostamaan ja opitut asiat viedään lopullisen korkuiselle puomille.
Sulla on super hieno tilanne, että voit selkeästi nähdä kahden eri opetustavan tuloksen. Hienoa, että olet myös vienyt oppeja muille ja ollut esimerkkinä! :) Ja totta tosiaan, sulkeiset jokaisesta esteestä silloin tällöin voisi olla paikallaan kaikille. Ihan yksittäisiä esteitä tai parin-kolmen esteen yhdistelmiä, vaikka koira olisi minkä ikäinen.
Omassakin treeniseurassa on monesti mietitty sitä, miksi ratapohjat melkein poikkeuksetta ovat tosi pitkiä ja rataa mennään viikosta toiseen. Ei jakseta keskittyä niihin pieniin yksityiskohtiin, joilla kuitenkin on superiso merkitys. Tiedän paljon koiria, joita treeneissä seisotetaan kontakteilla ja kisoissa saavat jatkaa rataa, vaikka miten karkailisivat kontaktilta. Sitten treeneissä ollaan koiralle äkäisiä, kun se tuleekin kontakteilla läpi. Ei kovin johdonmukaista. :D Ja täysin itseaiheutettua - itsekin tämän mokan terrierin kanssa tehneenä. Kisaradoilla iskee ahneus eikä kriteeristä pidetä kiinni. Nyt kun Kirillä on mahtavat kontaktit, todella yritän skarpata itseäni siihen, että en ahnehtisi kisoissa ja pilaisi hyviä stoppeja nollan toivossa. Myöhemmin se sitten kostautuu.
PoistaJoskus halusin itsekin tehdä vain ja ainoastaan ratatreeniä ja kaikki muu tuntui jotenkin tylsältä. Nykyään haluan, että pohjat on todenteolla kunnossa. Silloin ei tarvitse stressata, osaako koira kepitellä vaikeassa kohdassa (kun sille ei ole opetettu itsenäistä suoritusta) tai miettiä, millaisen jarrun tekisi A:lle, että koira ottaisi kontaktin (Nemon juoksu-A on kesken ja ahne ohjaaja on silti kisannut parit kisat...).
Mä oon miettinyt, että pitäisi päästä juttelemaan jonkun kouluttajan kanssa siitä, että millä perustein he radan ovat tehneet. Mitataanko kouluttajan taso sillä, kuinka pitkä ja vaikea rata on? :D Onko kouluttaja huono, jos tekeekin treeneihin lyhyen radan, jossa keskitytään enemmän esteosaamiseen ja pienempiin juttuihin kuin pitkillä radoilla.
PoistaAhneus, oi voi tuo katala veijari, joka salaa möyryää esiin. Minulla ei ole kisakokemusta, mutta se ahneus on luikerrellut lukuisat kerrat treenikassissa mukaan kentälle. Tänä syksynä olen saanut sen pidettyä hämmästyttävän hyvin aisoissa, mutta voi hyvän tähden, kuinka monta kertaa se on ollut aikaisempina vuosina mukana.
"Vielä vähän ja kerta vielä ja kyllä tää seuraavalla menee ja otetaan tuo vielä ja kyllähän se jaksaa ja kun meni niin hyvin ja kerta kiellon päälle..." :D :D
:D Mun vastaukset on vain mun mielipiteitä ei mitään totuuksia.. Itse en heitä hihnaa minnekkään vaan pudotan koska hihnassa on usein auton avaimet kiinni niin en halua että ne hajoo!
VastaaPoistaKeppi virhe jos tulee korjaan koko kepit uudestaan koska se on musta selkeintä.. Mutta en paheksu jos joku korjaa vain ne mitkä jäi suorittamatta.
Kontakteja en uusi keiko saa jatkaa rataa eikä sen tarvitse pysähtyä muutenkaan kontaktille jos ei osu niin jatketaan ihan normaalisti.. Syitä en nyt jaksa tähän avata.. Keesi jos vain juoksee läpi tai hyppää yli niin poistumme radalta suorittamatta enää yhtään estettä.. Tosin joskus Keesi ehtii niitä suorittaa omiin lupineen. Ja kyllä vaikka olen päättänyt toimia näin joskus jatkan rataa vaikka en saisi.. Hyi mua.. Mun mielestä kontaktille palauttaminen on ihan perusteltua jos koira pysähtyy ja sitten varastaa siitä ennen vapautusta.. Vähän kun paikkamakuuusta nouseva koira viedään takaisin..
Tuohon esteiden korjaamiseen mulla ei oo mitään kaavaa.. Joskus korjaan aina en.. Keesin korjaan jos se jättää tulematta ohjaukseen..
Koirien hallinnasta sen verran että Keesi juoksi ekassa startissa suoraan lähdosta haistelemaan ja pissalle.. Mua jännitti ja olin varmaan outo ja se riitti keesille.. Tehtiin rata sen jälkeen ihan ok läpi. Kaikki aloittaa joskus ja koirat reagoi eritavalla kisatilanteissa.. Ei se koira välttämättä ole siellä treeneissä karkaillut..
Mä olen kisoissa yrittänyt nykyään olla välittämättä ja ihmettelemästä muiden tekemisiä niin paljon ja keskittyä omiini niin ärsyttää paljon vähemmän :D
Eipä täällä totuuksia tosiaan sanella. :D Lähinnä pohdintaa ja mietiskelyä, kokemuksien jakamista ja juuri niitä mielipiteitä. Mä toivon, et jokaisella on oman koiransa kanssa niin hyvä fiilis omasta tekemisestä, ettei pahoita mieltään ikuisuudeksi siitä, että minä olen kirjoittanut ihmetteleväni jotain asiaa. Tai että joku muu tekee eri tavalla.
PoistaTosin mä kyllä ihmettelen, miten oot saanut Teholle niin hienon puomin. Vähän pahoitin mielenikin (lue: olen super iloinen sun tekemästä työstä, mutta voitko opettaa myös mun koirille). Niin hienot ne on. <3
Mun mielestä on selkeämpi lähteä menemään radalta kuin palautella siihen alastulolle. Radalta poistuminen toki siinä tilanteessa, että voi laittaa päänsä pölkylle ja vaikka yhden jalkansa siitä, että on opettanut kontaktit koiralleen, harjoitellut erilaisia häiriöitä, tehnyt erilaisilla puomeilla jne.
Tuo on totta, että kaikki aloittaa joskus. Ja se ohjaajan jännitys tuo varmasti melkoisen suolan koko touhuun. Mä jaksan ihmetellä koiria, jotka näen parin vuoden ajan juoksemassa miten sattuu. Ja ohjaajasta näkee, ettei ole mikään yllätys, että koira lähtee. Ollaan jo totuttu siihen.
Jos menisin Totin kanssa kisoihin nyt, se lähtisi lähdöstä ennen kuin ehtisin askeletta ottaa. Se tekisi vaikka mitä radalla, mutta ei sitä _rataa_. Joten en mene sen kanssa kisoihin - ever. :D
Hyvä pointti toi tilanne, jossa koira pysähtyy, mutta jatkaa ilman lupaa. Mutta joku pieni ääni mun päässä sanoo, että onko se vapautus opetettu oikeasti esim. käskylle. Vai lähteekö koira sen vuoksi, että ohjaaja nytkähtää, nostaa kättään tai tekee jotain muuta. Eli kuinka paljon sille on opetettu niitä häiriöitä ja sillä tietyllä käskyllä vapautumista.
Mä katoin parin viikon sisään niin paljon agilitya, kun olin työntekijänä ja treenaamassa, että näitä tilanteita alkoi sadella kovan tahtiin mun silmille. Mulle on ollut aina aivan se ja sama, mitä muut tekee, kunhan niiden koirat ei tuu häiritsemään ja rähisemään meidän tekemisen tielle. Nyt ajattelin, että näistä olis hyvä kirjottaa, koska joku saattaa miettiä omaa toimintaansa kisoissa ja treeneissä. Miettiä, että onko perusteltua tehdä tiettyjä asioita vai voisiko olla muitakin vaihtoehtoja.
Kiitos, kun kommentoit ja jaoit sun kokemuksia! Sullakin kolme hyvin erilaista koiraa. :)
Keesi ei tee treeneissä kontaktivirheitä. Kisoissa tekee eli hankala niitä on siellä treeneissä treenata vaan sitten on vaan kisattava ja luotava ne periaatteet miten toimitaan jos virhe sattuu..
PoistaVoi olla ettei esim noita mainitsemiasi häiroitä ja muita ole kaikilla koirilla treenattu tarpeeksi mutta ei se mun mielestä silti muuta sitä että koira tuli läpi kontaktilla ja siitä on aina seurattava palaute tai mikä se seuraamus kenelläkin sitten on..Ja sitten jatkaa harjoittelu.. Ja varsinkin Tehon myötä olen tajunnut kuinka paljon se oppii myös erehdyksen kautta niin että saa itse yrittää ja oivaltaa..
Heh! Kun on kahden edellisen koiran kontaktit sössinyt niin kai sitä nyt kolmannelle voi opettaa jo vähän parempaa :D Vaikka kyllä Tehonkin kontaktit on vielä aika kesken mutta ainakin nyt täyttää vielä Hyvältä! Kiitos 😊
Mä oon niin kaamean huono sanomaan vielä. Niin ajatuksien pyörittelyn tasolla edelleen! Jos mä vaikka kirjoitan tästä ranteet auki sitten vuoden kuluttua, kun kiroan Titon ja Totin kontakteja. :D :D
PoistaMulle 2o2o on vähän kuin paikallaolo. Jos koira karkaa paikkiksesta, vien sen eleettömästi siihen takaisin. Jos jatkaisin rataa tai veisin sen puomin alkuun, se palkkautuisi siitä. Ja meillä kriteeri on selvä: matka ei jatku ennen lupaa. Pysähtyminen on toki opetettu jo ennen koko esteen näkemistä, en siis koe opettavani tällä mitään, vaan jätän koiran palkitsematta matkan jatkamisesta ominpäin. Huomaa kyllä eron, jos useamman kerran "karkaamisen" jälkeen jatkan vain rataa tai teen koko esteen alusta asti, karkailu lisääntyy. Vähän sama kepeillä, tosin ne kepitellään yleensä alusta asti uudelleen jos jäävät kesken, niistä koira ei palkkaudu yhtä paljon kuin kontakteista.
VastaaPoistaHarrastan agia myös kahden corgin kanssa, joka lienee toisten mielestä rakenteensa puolesta sopimaton agilityyn. Mutta kyseessä on kuitenkin alunperin käyttökoira, jonka tulee kestää liikkuminen, myös agility. Toinen tyypeistä on nyt 14-vuotias, höntsäilee enää satunnaisesti mutta vuotiaasta asti agiliidellyt ongelmitta, toinen kohta 5v eikä ole ongelmia ollut tämänkään kanssa. Tuo mun terverakenteinen bc taas on jatkuvasti jostain rikki, tulee jumia, vedetään niin kierroksilla ja vauhdilla että loukkaantumisriski on huomattavasti suurempi kuin corgeilla. Se siitä rakenteen tuomasta edusta sitten. Puolensa joka rodulla. Corgit tekee aivot päässä, eivätkä ole koskaan olleet edes kunnolla jumissa.
Mutta joo, jotkut jättirodut agilityssä on vähän niin ja näin. Corgeissa, mäyräkoirissa yms. ne övereimmäksi vedetyt "jalostuksen helmet" ei agiin sovi, mutta terverakenteisimmat kyllä, liikkuvia käyttökoiriahan ne alunperin on.
Morjesta, Anonyymi - ja kiitos kommentista pitkäselkäisen koiran kanssa lajia harrastavalta!
PoistaEnsinnäkin on tosi kiva kuulla, ettei corgiesi kanssa ole ollut lajista tulevia terveydellisiä ongelmia. Sulla on sportticorgeja! :)
Minun on hankala ajatella 2o2o-kontakteja paikallaolona. Ei ainakaan vielä taivu päässä, vaikka elementtejä olisikin. :D :D Loistavaa kuitenkin, että olet ottanut tuon ajatuksen, koska silloin on joku "punainen lanka", jonka mukaan treenata. Hankalampaa pitää kiinni omista jutuista, opettaa koiraa ja lopulta ihan vaatiakin siltä asioita, jos ei ole ajatusta, mihin niitä perustaa.
Vielä tuosta rotujutusta: Tosiaan, onhan niitä huonolla ja hyvällä rakenteella rakennettuja saman rodun edustajia. Lisäksi on vielä hyvällä rakenteella olevia koiria, joiden korkeus sattuu olemaan juuri ratkaisevasti maxin puolella, jolloin saattaa myös olla arvelluttavaa harrastaa lajia kovatahtisesti.
Itse en tällä hetkellä korjaa ohitettuja esteitä kisoissa, koska nyk. koira ei sitä (vielä!) kestä matalahkon kisavireen takia. Treeneissä pyrin korjaamaan. Ei missään nimessä ole tarkoitus että koira tajuaa että väärin meni (jos vika oli siis nimenomaan ohjausvirhe).
VastaaPoistaEi nimittäin se mitä koira tuosta oppisi, vaan se mitä ohjaaja oppii. Täydellistä rataa en ole ikinä juossut minkään koiran kanssa. Harvemmin sellaisia edes näkee. Aina jossain kohtaa ollaan vähän myöhässä tai väärässä kohtaa, tai koira hyppää liian pitkälle käännöksessä, kääntyy poispäin kun piti kääntyä ohjaajaan päin, bongaa väärän esteen ja kutsutaan siltä viime hetkellä jne. Kaikki virheet eivät ole virhepisteiden arvoisia, nollaa tehdään silti. Pitää vähän improvisoida, säätää ja saada se rata pelastettua nollana läpi. B-suunnitelma kehiin. Sitten C ja D.
Sama noitten kieltojen kanssa. Siinä vaan treenataan tuota selviämistä, että miten saadaan koira takaisin oikealle radalle ja saadaan sit edes sellainen "hyvä vitonen". Ei ole helppoa ei (niin kuin olet huomannut niin usein persiilleen menee loppurata jossain kohtaa kun meni pasmat sekaisin). Sen takia niitä B-suunnitelmia sais harjoitellakin. Ja ehdottomasti treeneissäkin eikä vain kisoissa. Treeneissä varsinkin näkee kuinka ihmiset luovuttaa heti ekasta virheestä, palkkaa (toivottavasti, ei aina...) ja koittaa uudestaan. Sais sitä selviämistä harjoitella enemmänkin.
Lotta, kiitos tuon näkökulman tuomisesta keskusteluun. Hyvä pointti noiden suunnitelmasta poikkeavien tilanteiden treenaaminen. Se, miten homma vedettäisiin tyylillä, vaikka jotain yllätystä tulisikin. Ettei olisi vain se plan A.
PoistaVoisi olla hyvä miettiä etukäteen muutama muukin tilanne ja jonkinlainen toimintasuunnitelma, jos koira vaikka kaataa esteen, hyppää puomilla jo puolesta välistä eli suoralta alas jne. Radallahan voi tapahtua ihan mitä vain. Tai miettiä esim. aloittelevan koiran kanssa, miten toimia, jos se koira nyt karkaa radalta tai juoksee tuomarin tai ratahenkilökunnan luokse. Haenko, kutsunko, lähdenkö pois vai mitä teen?
Hyvä myös tuo, että koiran ei ole tarkoitus tajuta ohjaajan tekemiä virheitä omiksi virheikseen. En koe hävinneeni, vaikka olen omien vikaan menneiden ohjauksien saattelemana kehunut ja palkinnutkin koiran treeneissä. Sitten vain itselle homma uusiksi päähän ja mietintään, mikä meni väärin. Turha sitä samaa erhettä on montaa kertaa toistaa, joten jotain on hyvä muuttaa.
Kommentistasi otan oaan työkalupakkiini tuon vahvistuksen, että what to do, kun ei edetäkään radalla suunnitelman mukaan. Tätä olen nyt syksyn ajan miettinytkin, mutta meillä on niin monet tilanteet vielä käymättä läpi, että eiköhän sormi mene vielä suuhun, kun koira löytyy kuperkeikan jälkeen jaloistani. :D
Mä taidan olla se "kisannut vuosia" tyyppi ja ihan pakko kommentoida vaikka en palauta koiraa kontaktille enkä harrasta lajia mäyräkoiran kanssa. Mun mielipiteen on vaan mun mielipiteitä eikä siis totuuksia ja paljon tulikin tekstiä :-)
VastaaPoista* Kyllähän toiset heittää taluttimen kauemmaksi eli uskoisin että kysessä on ohjaajan jännitys.
* Pujottelun korjaamisessa riippuu siitä missä kohdassa virhe tapahtuu, miksi virhe tapahtuu ja kuinka hyvin koira osaa pujotella. Jos virhe tapahtuu lopussa niin silloin voi korjata lopun ja tehdä vielä koko esteen uudelleen jotta saa onnistuneen suorituksen. Keskivaiheilla olevaa virhettä ei siitä keskeltä kannata uusia vaan mielummin tekee koko esteen uudelleen. Jos koira ei ole kovin kokenut on tärkeämpää hyväksyä joku kriteereistä esim se että koira meni oikein sisään kuin se että jatkuvasti uusitaan jolloin vauhti hidastuu. Täytyy siis pelata koiran mukaan.
* Kontakteille palauttamista en myöskään ymmärrä. Este on kokonaisuus jonka suorittamisessa tehdään sarja erilaisia temppuja.
* Jos koira ohittaa esteen siksi että ohjaaja ohjaa sen väärin niin ei se koira siitä mitään opi jos kyseinen este korjataan. Parempi uusia kyseinen kohta niin että ohjaa sen oikein.
* Agilityä voi alkaa harrastaa vaikka koira ei olisikaan niin hyvin hallinnassa tai osaisi käyttäytyä. Onneksi monessa seurassa on alkeiskurssille pääsyn ehtona käyttäytymistesti.
* Minkä vuoksi lajia harrastetaan sellaisten koirien kanssa, joiden rakenne (suoraan sanottuna) ei sovi lajiin? -> hyvä kysymys, tätä ihmettelen itsekin aina välillä joidenkin koirien kohdalla
* Miksi ohjaajat eivät juokse niin kovaa kuin pystyvät silloin kuin siihen olisi tarvetta? -> agility ei ole pelkkää juoksemista. Jos ei pysty juoksemaan voi opettaa koiran irtoamaan itsenäisesti. Näin huonommin liikkuvatkin voivat harrastaa ja saavat edes vähän liikuntaa.
* Miksi koirilla, joiden omistajilla on jopa omat agilityhallit, ei ole kontaktit kunnossa? -> Kaikkien kohdalla se että omistaa hallin ei tarkoita että on mestari lajissa. Toki heitäkin on.
Mielipiteitä tässä haetaankin. Totuuksia en ole vielä nähnyt omasta tai lukijoiden toimesta. No worries, ei täällä ammuta ketään! :)
PoistaTaluttimia lentää onneksi kauaksikin! Mä näin vain sieluni silmin jo koirat, jotka istuivat (ihan oikeasti) taluttimen päällä ja lähtevät hihna jaloissaan radalle. :D
Hyviä pointteja pujotteluun. Mulla siis se ongelma, että koiran kanssa jäädään johonkin väliin, josta "otetaan loppuun asti" on esimerkiksi se, että ne kepit eivät ala mistään muualta kuin alusta. Pelkään siis, että jos korjaisin koiraa jatkamaan keppejä jostain välistä, alkaisi aloituskohdan kriteeri hämärtyä.
"Este on kokonaisuus jonka suorittamisessa tehdään sarja erilaisia temppuja."
Kyllä, kiitos ja piste.
Ohjaajan erheiden vuoksi ohitettujen esteiden suhteen myös aamen. Vaikka agilityssa pyöritystäkin vaativia kohtia, ei se homman seisauttaminen ja ohitetulle esteelle palaaminen vain auta. Toinen on U-putken väärään päähän sujahtava koira. Miksi se käännetään 180 astetta, kun se tulee putkesta ulos? Miksi ei joko jatketa rataa niin kuin se olisi ollut oikea pää tai juosta alkuun ja homma paremmalla ohjauksella uusiksi? Toki on sitten koiria (Totti), jotka voivat juosta sinne väärään päähän ihan millä tahansa ohjauksella, koska siinä on putki... :D :D :D
Onneksi on tosiaan niitä taso- ja käyttäytymistestejä. Mekin käytiin sellaisessa nyt keväällä. Näkivät, että ei nämä ainakaan karkaa minnekään, osaan palkata ja meillä on hauskaa. Siitä viis, miten ne radat menivät. Niitä ehtii aina treenata. Mutta se, että koiraan on jonkinlainen yhteys ja edes vaaleanpunaisilla laseissa olisi nähtävissä pientä yhteistyön siementä. Niillä pääsee jo pitkälle!
On totta, ettei laji ole ohjaajan puolesta juoksulaji alusta loppuun tai välttämättä ollenkaan. Onhan niitä ohjaajia, jotka liikkuvat hyvinkin vähän, mutta koirat tykittävät menemään upeasti. Osaavat irrota, osaavat suorittaa kaikki esteet, osaavat monenlaisia käskyjä jne. Hienoa katsottavaa!
Ja juu, eihän se auton omistaminkaan tarkoita, että sitä osaisi ajaa. :D
Kontaktikorjaaminen kuuluu ehkä mun suosikki-aiheisiin, niin treeneissä kuin kisoissa. Siis etenkin kouluttajan roolissa, niistä jaksan aina huomauttaa koulutettaville. Minusta korjaustapa on koirakohtaista ja voi myös riippua opetusmenetelmästä. Jos pysäytyskontaktia tekevä koira tulee kontaktista läpi luvatta, niin mun ihannekorjaus saattaisi olla vaiheissa:
VastaaPoista1. läpijuoksusta koiralle palaute "oho, miten nyt noin kävi"
2. takaisin kontaktille - "siinä on kontakti"
3. este alusta ja (toivottavasti) pysähdys loppuun - pelkkä kehu tai sellainen "hyvä, siinä on kontakti"
4. este vielä uudelleen kuten 3. vaiheessa, mutta nyt oikeasta suorituksesta hyvä palkka (mikä se sitten millekin koiralle on).
(Jollain koiralla voisin jättää vaihe 2 tekemättä ja siirtyä suoraan 3. vaiheeseen.)
Valitettavasti näin ei saa tehdä kisoissa ;) joten jos olisi pakko korjata, niin tekisin luultavimmin koko esteen tai jättäisin "korjauksen" 1. vaiheeseen ja keskeyttäisin radan siihen. Itse teen kuitenkin pysäytyskontakteja hieman veitsenterällä - haluan nopeat pysäytykset ja vapautan nopeasti. Tässä tietenkin kasvaa riski, että koira tulee läpi omin luvin. Devinin kanssa kuitenkin pelaan tätä peliä, ja joo, on se varmaan jossain kisoissa jatkanut osittain luvatta kontaktilta, mutta tässä vaiheessa en koe tarvetta puuttua, vaan pyrin treenaamaan säännöt selvemmiksi ilman, että joudun seisottamaan kontaktilla tai lähteä kisoissa korjaamaan.
Jostain syystä vaikuttaa siltä, ettei kontakteja jakseta treenata tai ylläpitää sen jälkeen, kun ne on "opetettu". Poikkeus on kyllä usein juoksaria tekevät. Niitä jaksetaan treenata paljon ja juoksaria tekevät koirat ovat usein hurjan taitavia hommissaan. Hiipiviltä ja loikkaavilta koirilta puuttuu varmasti usein se ylläpitotreeni, tai että niitä haastettaisiin kontakteilla. Mitenköhän moni tekee pysäytyskontakti-koirille niin, että treeneissä seisotetaan lähes aina koira kontaktilla tovi jos toinenkin, mutta kisoissa vedetään läpi? Eli koiralla on aina iso ero treeni- ja kisakontakteilla.
Kepeistä - jos koira satunnaisesti jättää kisoissa viimeisen välin pujottelematta, niin riippuen kisasta, niin saattaisin korjata vaan sen viimeisen välin. Tällöin minulla on luultavasti jonkinlainen "tulospakko", enkä ole opettamassa koiralle oikeaa tapaa suorittaa kepit (en siis usko, että koirani ymmärtää, miksi ohjaan sen pujottelemaan viimeisen välin). On kuitenkin nopeampaa korjata vaan vika väli, kun lähteä tekemään kepit uudelleen. Jos koiralla vuorostaan olisi tapana jättää vika väli pujottelematta nimenomaan kisoissa, niin silloin lähtisin tekemään kepit alusta. Ja jos koira lopettaa pujottelin keskellä pujottelua, niin silloin otamme aina kepit kokonaan uudestaan.
Tyydyn ehkä tähän hätään kommentoimalla vaan näihin kysymyksiin :D
Jälleen good point, että opetusmenetelmäkin vaikuttaa kontaktien korjaamiseen. Juoksareita tekevää ei kannata palautella yhtään minnekään. Noin niin kuin kärjistettynä. :D
Poista"Jostain syystä vaikuttaa siltä, ettei kontakteja jakseta treenata tai ylläpitää sen jälkeen, kun ne on "opetettu". Poikkeus on kyllä usein juoksaria tekevät. Niitä jaksetaan treenata paljon ja juoksaria tekevät koirat ovat usein hurjan taitavia hommissaan. Hiipiviltä ja loikkaavilta koirilta puuttuu varmasti usein se ylläpitotreeni, tai että niitä haastettaisiin kontakteilla. Mitenköhän moni tekee pysäytyskontakti-koirille niin, että treeneissä seisotetaan lähes aina koira kontaktilla tovi jos toinenkin, mutta kisoissa vedetään läpi? Eli koiralla on aina iso ero treeni- ja kisakontakteilla."
KYLLÄ! Tuntuu, että koirien, joille on joskus kauan sitten opetettu kontaktit, odotetaan aina sen jälkeen tietävän, mikä se kriteeri on. Mikä ei omaan päähäni istu, ei sitten millään. Mielestäni kaikkeen tarvitaan ylläpitotreeniä ja koiran osaamisen haastamista suunnitellusti. Toiset asiat tarvitsevat sitä enemmän ja useammin, kun taas joku liike/temppu/juttu tarvitsee muutaman vahvistuksen vain harvakseltaan.
Kiitos paljon kommenteista, Anna! :)
Löytyi muuten blogi, jossa oli käsitelty virheitä ja niiden huomioimista:
VastaaPoistahttp://rapisee.blogspot.fi/2016/04/miten-toimia-jos-koira-tekee-virheen.html
Kontaktille palauttamisesta pitkän linjan kisaajan mietteitä: Mää oon tosi liberaali mitä tulee puomin kontaktin suorittamiseen, mikä varmaan onkin johtanut siihen että otan sieltä virheitä aina välillä ;) mutta mä olen henk. koht. valinnut linjan, että oleellisinta on että koira tulee esteen täysillä ja itsevarmasti, ja jos missaa kontaktin stopin niin sitten missaa. En palauttele kisoissa tai ota koko estettä uusiksi, koska musta tuntuu että mun omat koirat ei opi siitä mitään. Silloin pitää vaan katsoa peiliin ja treenata stoppi taas vahvemmaksi treeneissä ennenkuin sitä voi vaatia kisatilanteessa. Olen vielä sotkenut pakkaa opettamalla nuoremmalle koiralle myös juoksupuomin, joten välillä se sotkee ne erillisistä käskyistä huolimatta -> taas viesti minulle siitä että pitää palata treenissä taaksepäin. Mutta tavoite on aina täytetty, koskaan sitä ei ole hiiviskelty ;)
VastaaPoistaKhyyyyllä!
Poista"En palauttele kisoissa tai ota koko estettä uusiksi, koska musta tuntuu että mun omat koirat ei opi siitä mitään. Silloin pitää vaan katsoa peiliin ja treenata stoppi taas vahvemmaksi treeneissä ennenkuin sitä voi vaatia kisatilanteessa. " Tää on kuin mun päästä. :)