perjantai 27. helmikuuta 2015

Edistyy

... muttei onneksi edistä. Totti nimittäin. Ollaan jatkettu vähän aktiivisemmin seuruujuttujen kehittelyä. Eilen sain opetettua alkeita siihen, että vaikka se lelu heiluu vasemman korvan vieressä a) sitä ei oteta ilman lupaa b) sitä ei tarvitse tuijottaa hela tiden c) sen saa, kun siitä luopuu. Huom, opettelimme siis alkeita, joita tänään jatkettiin.

Tänään oli jo ihan eri meininkiä eiliseen verrattuna. Eilinen oli sellaista sekametelisoppaa, ja onnistuin taitavasti zippailemaan pariinkin kertaan juuuuuri väärällä hetkellä. Yeah! Hotti on oikein perinteinen horrorcollie ja jos yht'äkkiä tulee palkkasana ihan eri asiasta, SE on varmasti se, mitä kannattaa tarjota seuraavat 50 kertaa.

Tito kanssa ollaan jatkettu sen puskemisen poistamista ja nyt ollaan saatu hetkittäin pidempiäkin matkoja ilman tönimiskilpailua. Tilanne on tällä hetkellä se, että Tito aloittaa vielä aika herkästi niin kuin on 4 vuotta tehnyt eli kunnolla kiinni jalassani. Mutta muistaa koko ajan nopeammin korjata asentoaan vähän enemmän vasemmalle ja vähän enemmän ylös. Sen sijaan, että olisi vähän enemmän oikealle ja vähän enemmän oikealle.

Olen miettinyt, kannattaisiko noihin alkumetreihin jo keskittyä. Päädyin siihen, ettei ainakaan vielä, koska perusasennosta en ole sitä kuitenkaan nyt seuruuttanut. Ihan vain lennosta mukaan ja kehunut, kun on korjannut ja palkkaillut oikeammasta asennosta. Ihan mielenkiintoista vääntää pois jotain, mikä lujasti Titon selkärangassa. Mutta ressiä ei ole. Kumpikin seuruu on mielestäni hieno, joten ei tässä ihan heti hävitä mitään.

Videoita ei ole vieläkään, koska puhelin on menettänyt älykkäät ominaisuutensa. Sekä kamea että video tekee rumasti. Höh.

Ai niin, Totti treenasi tänään paikalla pysymistä. Täytyy kirjoittaa, jotta siitä on todistusaineistoa. On treenattu!

torstai 26. helmikuuta 2015

torstai 19. helmikuuta 2015

Lovin' it!

Suomen talvi on harmaa, pimeä ja nykyään myös ärsyttävästi nollan tuntumassa. Ei ole lämminlämmin, mutta ei tosiaan pakkastakaan, jotta maa kuivuisi. Noup, vähän molempia sekaisin.

Ja tosiaan - pimeä. Joten kun tuo aurinko muutaman päivän ajan on muistuttanut olevansa olemassa vielä, on olo ollut kuin uudella ihmisellä. Jaksaa herätä aikaisemmin, koirien kanssa ulkoilu on paljon hauskempaa ja koirat ovat iloisempia. Ovat ne! Katsokaa nyt:

maanantai 16. helmikuuta 2015

Astetta isompi luu purtavaksi

Yhteistyössä Aristo Oy

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Shape it up!

Kävin poikien kanssa ulkona nauttimassa pienestä pakkasesta ja kuivasta maasta. (Ihanaa, kun ei tarvitse pestä koiria heti lenkin jälkeen...) Jonkin verran bambeiltiin jäisissä kohdissa, mutta selvittiin pystyssä.

Otin molempien kanssa "sheippiseuruut" eli samaa, mitä monella lenkillä. Muutama toisto jotain seuraamiseen liittyvää aluetta. Vaihtelen pyörityksiä, siirtymiä, nopeuksia, perusasentoja, ryhtiä, etäisyyttä, häiriöitä jne. Joskus ei tarvitse kuin pari juttua ja sitten jatketaan lenkkiä. Joskus otan muutaman pidemmän asian - vaikkapa pitkiä perusasennossa olemisia tai pitkän pitkää suoraa. Ja kolmas vaihtoehto on monen monituista pientä juttua eli palkkaan tiuhaan lyhyistä onnistumisista.

Tänään koetin saada Totin ryhtiä siihen, mitä se on ollut ja etäisyyttä vähän pienemmäksi. Ensimmäisessä edistyttiin ja pääsin palkkailemaan. Etäisyys... No voihan nenä. Ainakin tokossa tykättäisiin, kun koira on 15-20 cm päässä jalastani. Poikkeaisi niistä muista - niin kuin Titosta vaikka.

Titolla on aina ollut tiivis seuruu. Olenhan sen sille niin opettanutkin. Jonkun aikaa, oikeastaan todella pitkään eli aina, olen todennut sen olevan enemmänkin kuin tiivistä. Ajoittain saan vähän puskea Titoa vasemmalla jalallani eikä se nyt ole kivaa kenellekään. Eikä edes näytä kivalta. Jooooten... Otettiin yli neljä vuotta kestänyt puskeva seuraaminen työmaaksi. Ihan vain, koska toisinkin voisi olla. Ja sitä on nyt alettu työstää. Muutaman kerran ollaan tätä tehty ajatuksella ja se tajuaa! Wait... Whaaat?!

Noh, joko tuo sumuttaa ihan kultamitalin arvoisesti tai sitten se tosiaan tajuaa jotain. En tarkoita, että tämä olisi nyt taputeltu ja valmis. Ehei... Työmaata on edelleen valtavasti. Mutta on se jo nyt ajoittain hurjasti parempi. Innokkuus ei ole kadonnut mihinkään ja asenne on yhtä kultaa kuin on aina ollutkin. Mutta paikka, tai ehkä oikeammin asento, on muuttumassa.

Pari vanhaa kuvaa tähän ja joku päivä voisi yrittää videota. Jos onnistuisi olemaan valoisaan aikaan kotonakin!


















Video keväältä 2014

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Minä itse

Tiidou kävi vähän aksaamassa.


Ja vielä naurettavalla "sätkimisohjauksella" höystettynä.