Shape it up!

Kävin poikien kanssa ulkona nauttimassa pienestä pakkasesta ja kuivasta maasta. (Ihanaa, kun ei tarvitse pestä koiria heti lenkin jälkeen...) Jonkin verran bambeiltiin jäisissä kohdissa, mutta selvittiin pystyssä.

Otin molempien kanssa "sheippiseuruut" eli samaa, mitä monella lenkillä. Muutama toisto jotain seuraamiseen liittyvää aluetta. Vaihtelen pyörityksiä, siirtymiä, nopeuksia, perusasentoja, ryhtiä, etäisyyttä, häiriöitä jne. Joskus ei tarvitse kuin pari juttua ja sitten jatketaan lenkkiä. Joskus otan muutaman pidemmän asian - vaikkapa pitkiä perusasennossa olemisia tai pitkän pitkää suoraa. Ja kolmas vaihtoehto on monen monituista pientä juttua eli palkkaan tiuhaan lyhyistä onnistumisista.

Tänään koetin saada Totin ryhtiä siihen, mitä se on ollut ja etäisyyttä vähän pienemmäksi. Ensimmäisessä edistyttiin ja pääsin palkkailemaan. Etäisyys... No voihan nenä. Ainakin tokossa tykättäisiin, kun koira on 15-20 cm päässä jalastani. Poikkeaisi niistä muista - niin kuin Titosta vaikka.

Titolla on aina ollut tiivis seuruu. Olenhan sen sille niin opettanutkin. Jonkun aikaa, oikeastaan todella pitkään eli aina, olen todennut sen olevan enemmänkin kuin tiivistä. Ajoittain saan vähän puskea Titoa vasemmalla jalallani eikä se nyt ole kivaa kenellekään. Eikä edes näytä kivalta. Jooooten... Otettiin yli neljä vuotta kestänyt puskeva seuraaminen työmaaksi. Ihan vain, koska toisinkin voisi olla. Ja sitä on nyt alettu työstää. Muutaman kerran ollaan tätä tehty ajatuksella ja se tajuaa! Wait... Whaaat?!

Noh, joko tuo sumuttaa ihan kultamitalin arvoisesti tai sitten se tosiaan tajuaa jotain. En tarkoita, että tämä olisi nyt taputeltu ja valmis. Ehei... Työmaata on edelleen valtavasti. Mutta on se jo nyt ajoittain hurjasti parempi. Innokkuus ei ole kadonnut mihinkään ja asenne on yhtä kultaa kuin on aina ollutkin. Mutta paikka, tai ehkä oikeammin asento, on muuttumassa.

Pari vanhaa kuvaa tähän ja joku päivä voisi yrittää videota. Jos onnistuisi olemaan valoisaan aikaan kotonakin!

Video keväältä 2014