... muttei onneksi edistä. Totti nimittäin. Ollaan jatkettu vähän aktiivisemmin seuruujuttujen kehittelyä. Eilen sain opetettua alkeita siihen, että vaikka se lelu heiluu vasemman korvan vieressä a) sitä ei oteta ilman lupaa b) sitä ei tarvitse tuijottaa hela tiden c) sen saa, kun siitä luopuu. Huom, opettelimme siis alkeita, joita tänään jatkettiin.
Tänään oli jo ihan eri meininkiä eiliseen verrattuna. Eilinen oli sellaista sekametelisoppaa, ja onnistuin taitavasti zippailemaan pariinkin kertaan juuuuuri väärällä hetkellä. Yeah! Hotti on oikein perinteinen horrorcollie ja jos yht'äkkiä tulee palkkasana ihan eri asiasta, SE on varmasti se, mitä kannattaa tarjota seuraavat 50 kertaa.
Tito kanssa ollaan jatkettu sen puskemisen poistamista ja nyt ollaan saatu hetkittäin pidempiäkin matkoja ilman tönimiskilpailua. Tilanne on tällä hetkellä se, että Tito aloittaa vielä aika herkästi niin kuin on 4 vuotta tehnyt eli kunnolla kiinni jalassani. Mutta muistaa koko ajan nopeammin korjata asentoaan vähän enemmän vasemmalle ja vähän enemmän ylös. Sen sijaan, että olisi vähän enemmän oikealle ja vähän enemmän oikealle.
Olen miettinyt, kannattaisiko noihin alkumetreihin jo keskittyä. Päädyin siihen, ettei ainakaan vielä, koska perusasennosta en ole sitä kuitenkaan nyt seuruuttanut. Ihan vain lennosta mukaan ja kehunut, kun on korjannut ja palkkaillut oikeammasta asennosta. Ihan mielenkiintoista vääntää pois jotain, mikä lujasti Titon selkärangassa. Mutta ressiä ei ole. Kumpikin seuruu on mielestäni hieno, joten ei tässä ihan heti hävitä mitään.
Videoita ei ole vieläkään, koska puhelin on menettänyt älykkäät ominaisuutensa. Sekä kamea että video tekee rumasti. Höh.
Ai niin, Totti treenasi tänään paikalla pysymistä. Täytyy kirjoittaa, jotta siitä on todistusaineistoa. On treenattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti