Take it Easy

Aloitin Titon rauhoittumissheippaamisasian viime kesänä. Jaksoin sitä ehkä viikon ja sitten se jäi. Nyt olen kuukauden tehnyt yllättävänkin kurinalaisesti harjoittelemista ja viime lauantaina jopa agilityhallilla. Jännä juttu, miten ihminen tekeekin käytännössä eri tavoin kuin on suunnitellut. Hyvät ajatukset voivat myös hävitä ihan oven avaamalla. Huish ja hyvät ajatukset ovat poissa!

Nyt, kun olen malttanut vahvistaa rauhoittumista yhä enemmän, olen saanut todeta, että tämä on oikeasti hyvä tapa. Tiesinhän minä sen teoriassa ja kesällä viikon aikanakin tapahtui edistystä, mutta niin vain kävi, että huish.

Minulla ei ole tietoa, onko tällä asialla jokin hieno nimi, mutta tässä kuitenkin lyhykäisyydessään, mistä on kyse.
Koiran rauhoittuminen palkitaan tekemisellä. Tavoiteena on koira, joka yhdistää odottelun rauhoittumiseen ja aktivoituu vihjeestä tekemiseen. Se myös oppii, että sitä ei tarvita, jos sille ei anneta vihjettä tekemiseen.
Koska kyseessä on sheippaaminen, aloitetaan treenaaminen pienistäkin rauhoittumisen eleistä. Näitä voivat olla esimerkiksi pään kääntäminen pois omistajasta, agilityradasta tai muusta, mistä koira on kiinnostunut. Toisin sanoen koira luopuu kiinnostavista ja kiihdyttävistä asioista, päästäkseen taas tekemään. Edellytys on tietysti se, että koiran mielestä yhdessä tekeminen on mielekästä. Muuten tekeminen ei toimi palkintona.

Moni mieltää sheippaamisen lähinnä naksutteluun ja temppuihin, mutta rauhoittumista sheipatessa ei naksutella. Sen sijaan käytetään vihjettä, joka kertoo koiralle, että nyt tehdään ja nyt sitä tarvitaan. Naksuttelun "haittapuolena" on koiran aktivoituminen. Jos koira tajuaa, että sillä on mahdollisuus tienata nameja tai lelu, se yrittää miettiä, mitä sen saamiseksi tulisi tehdä. Nameja voi kuitenkin käyttää, mutta niitä ennen ei naksutella. Sen sijaan nami vain asetetaan koiran kirsun eteen maahan, kun se on rauhallinen. Näin vahvistetaan rauhallista mielentilaa, muttei aktivoida koiraa naksuttimen äänellä. Namien ei kannata myöskään olla suurinta herkkua, koska se aktivoi koiraa myös.

Itse aloitin tämän sisällä niin, että naksuttelin hetken, jonka jälkeen menin istumaan tuolille, sängylle tms. katsoen samalla "tyhjyyteen". Sivusilmällä tarkkailin Titoa, mutta en niin, että se huomasi. Kun Tito lakkasi katsomasta minua, käveli pois päin tai meni maahan makaamaan, sanoin vihjesanan, että treenataan ja jatkoin koulutusta. Jälleen treenattiin hetki eli 5-10 namia tai muutama toisto lelupalkalla. Tämän jälkeen jäätyminen ja odottelua, että Tito näyttää pieniä rauhoittumisen merkkejä. Vähitellen vaadin selvempää rauhoittumista ja pidempiä aikoja.

Ulkona olen tehnyt niin, että pysähdyn jottenkin istumaan ja matka jatkuu, kun Tito makaa vieressä pää tassujen päällä tai maassa. Oleellista on myös koiran ilme. Ei riitä, että koira makaa maassa odottaen tekemisen jatkumista. Ilmeen pitää olla "laiska" ja "löysä".

Ilmeisesti kotiläksyt oli tehty hyvin, kun lauantaina kokeilin, miten tämä toimii hallissa. Alkutreenien jälkeen siis istumaan sivuun ja koiran kiinni seinään. Odotin vähän aikaa ja Tito heitti lonkalle. Tästä kerroin, että treenit jatkuvat eli käytiin tekemässä 5 toistoa siivekkeiden kanssa ja takaisin sivuun istumaan. Näitä tehtiin muutamia kertoja ja Tito alkoi heti toistojen jälkeen heittää mukavan asennon tuolini viereen, pää lattialle ja silmät lurpalleen. Siihen nähden, että rauhoittuminen on meidän kaiketi suurin kompastukivi, olin todella tyytyväinen. Tito pysyi hyvin myös kyljellään samalla, kun muut treenasivat ja mekastivat hallissa.

Koska ensimmäinen rauhoittumissheippailukokeilu meni hallissa näin hyvin, jatkan samaa tänä lauantaina. Suurin haaste on toistojen pitäminen muutamassa ja oman maltin kasvattaminen. Rauhoittumista siis molemmille.