tiistai 28. helmikuuta 2012

Take it Easy

Aloitin Titon rauhoittumissheippaamisasian viime kesänä. Jaksoin sitä ehkä viikon ja sitten se jäi. Nyt olen kuukauden tehnyt yllättävänkin kurinalaisesti harjoittelemista ja viime lauantaina jopa agilityhallilla. Jännä juttu, miten ihminen tekeekin käytännössä eri tavoin kuin on suunnitellut. Hyvät ajatukset voivat myös hävitä ihan oven avaamalla. Huish ja hyvät ajatukset ovat poissa!

Nyt, kun olen malttanut vahvistaa rauhoittumista yhä enemmän, olen saanut todeta, että tämä on oikeasti hyvä tapa. Tiesinhän minä sen teoriassa ja kesällä viikon aikanakin tapahtui edistystä, mutta niin vain kävi, että huish.

Minulla ei ole tietoa, onko tällä asialla jokin hieno nimi, mutta tässä kuitenkin lyhykäisyydessään, mistä on kyse.
Koiran rauhoittuminen palkitaan tekemisellä. Tavoiteena on koira, joka yhdistää odottelun rauhoittumiseen ja aktivoituu vihjeestä tekemiseen. Se myös oppii, että sitä ei tarvita, jos sille ei anneta vihjettä tekemiseen.
Koska kyseessä on sheippaaminen, aloitetaan treenaaminen pienistäkin rauhoittumisen eleistä. Näitä voivat olla esimerkiksi pään kääntäminen pois omistajasta, agilityradasta tai muusta, mistä koira on kiinnostunut. Toisin sanoen koira luopuu kiinnostavista ja kiihdyttävistä asioista, päästäkseen taas tekemään. Edellytys on tietysti se, että koiran mielestä yhdessä tekeminen on mielekästä. Muuten tekeminen ei toimi palkintona.

Moni mieltää sheippaamisen lähinnä naksutteluun ja temppuihin, mutta rauhoittumista sheipatessa ei naksutella. Sen sijaan käytetään vihjettä, joka kertoo koiralle, että nyt tehdään ja nyt sitä tarvitaan. Naksuttelun "haittapuolena" on koiran aktivoituminen. Jos koira tajuaa, että sillä on mahdollisuus tienata nameja tai lelu, se yrittää miettiä, mitä sen saamiseksi tulisi tehdä. Nameja voi kuitenkin käyttää, mutta niitä ennen ei naksutella. Sen sijaan nami vain asetetaan koiran kirsun eteen maahan, kun se on rauhallinen. Näin vahvistetaan rauhallista mielentilaa, muttei aktivoida koiraa naksuttimen äänellä. Namien ei kannata myöskään olla suurinta herkkua, koska se aktivoi koiraa myös.

Itse aloitin tämän sisällä niin, että naksuttelin hetken, jonka jälkeen menin istumaan tuolille, sängylle tms. katsoen samalla "tyhjyyteen". Sivusilmällä tarkkailin Titoa, mutta en niin, että se huomasi. Kun Tito lakkasi katsomasta minua, käveli pois päin tai meni maahan makaamaan, sanoin vihjesanan, että treenataan ja jatkoin koulutusta. Jälleen treenattiin hetki eli 5-10 namia tai muutama toisto lelupalkalla. Tämän jälkeen jäätyminen ja odottelua, että Tito näyttää pieniä rauhoittumisen merkkejä. Vähitellen vaadin selvempää rauhoittumista ja pidempiä aikoja.

Ulkona olen tehnyt niin, että pysähdyn jottenkin istumaan ja matka jatkuu, kun Tito makaa vieressä pää tassujen päällä tai maassa. Oleellista on myös koiran ilme. Ei riitä, että koira makaa maassa odottaen tekemisen jatkumista. Ilmeen pitää olla "laiska" ja "löysä".

Ilmeisesti kotiläksyt oli tehty hyvin, kun lauantaina kokeilin, miten tämä toimii hallissa. Alkutreenien jälkeen siis istumaan sivuun ja koiran kiinni seinään. Odotin vähän aikaa ja Tito heitti lonkalle. Tästä kerroin, että treenit jatkuvat eli käytiin tekemässä 5 toistoa siivekkeiden kanssa ja takaisin sivuun istumaan. Näitä tehtiin muutamia kertoja ja Tito alkoi heti toistojen jälkeen heittää mukavan asennon tuolini viereen, pää lattialle ja silmät lurpalleen. Siihen nähden, että rauhoittuminen on meidän kaiketi suurin kompastukivi, olin todella tyytyväinen. Tito pysyi hyvin myös kyljellään samalla, kun muut treenasivat ja mekastivat hallissa.

Koska ensimmäinen rauhoittumissheippailukokeilu meni hallissa näin hyvin, jatkan samaa tänä lauantaina. Suurin haaste on toistojen pitäminen muutamassa ja oman maltin kasvattaminen. Rauhoittumista siis molemmille.

13 kommenttia:

  1. Tämä on niitä juttuja, jotka vaativat ohjaajaltakin tosiaankin sitä oikeaa mielentilaa ja Kärsivällisyyttä... Eikä tosiaankaan ole mitä parhain hetki aloittaa ja tai edes jatkaa rauhoittumisen harjoittelemista vaativissa tilanteissa, kuten siellä treeneissä... Meillä koko homma meni aina itkuparkuraivareihin, kun koira ei tosiaankaan rauhoitu ollenkaan ja paukuttaa menemään, kiihtyen aina entistä helpommin pienistä "vihjeistä" (kaverikoiran palkkaus, kaverikoiran innokkuus tekemiseen, kaveriohjaajan juoksuaskeleet).

    Me siis ollaan tehty niin, että vastaavasti kun koira on kiihtynyt (jostain muusta mielenkiintoisesta, kuten treenikavereista) ja kun se ottaa kontaktin minuun, niin tehdään hommia ja palkataan lelulla. Varmasti toimii, jos ajoitus osuu oikein nappiin (ja palkka on tarpeeksi hyvä), mutta toisaalta voi vain kiihdyttää koiraa entisestään. Meillä mentiin tässä niin metsään kuin olla ja voi...

    Tosin, nyt kun me ollaan periaatteessa jonkunmoisella treenitauolla, niin ehkä mekin voisimme aloittaa rauhoittumisharjoitukset täällä kotona. Ihan kaikessa Rauhassa, ilman kiirettä. Oletko liittänyt vielä mitään rauhoittumiskäskyä mukaan, vai annatko vain odottaa ja sitten vihjaat palkkiosta (eli treenaamisesta)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkää pinnaa tämä tosiaan vaatii. Tekisi usein mieli vain "vetää koiraa turpaan", jotta piippailu loppuisi tai nykästä hihnasta huomion saamiseksi. Pyrin kuitenkin välttämään näitä, koska silloin minä teen asialle jotain. Mieluummin näen, että koira itse tajuaa, mikä palkitsee.

      Kotona tätä on harjoiteltu tosiaan jonkin aikaa ja hallilla halusin kokeilla, missä mennään. En suosittele aloittamaan vilkkaassa treenipaikassa näitä harjoituksia, mutta tyhjässä hallissa aivan yhtä hyvin kuin kotonakin.

      Tuosta aktiivisuudesta palkitsemisesta. Tuttu juttu. Näin tein yli puoli vuotta Titon kanssa. En nyt ihan haukuntaan asti lähtenyt tekemään, mutta palkitsin siitä, että Tito halusi tehdä kanssani tai osoitti muuten mielenkiintoa minua kohtaan. Luin erinäisistä lähteistä, että tämä on hyvä ja kannattava tapa. Ehkä, mutta meillä tuloksena piippaileva ja turhautunut koira. Se oli koko ajan tarjoutumassa hommiin ja minä olin tästä innoissani eli treenit jatkuivat. Kantapään kautta...

      Vielä ei ole rauhoittumiskäskyä, mutta kotona "lepo"-sana saa Titon ilmeen valahtamaan laiskaksi.

      Jos tilanne on vaativa eli esim. juuri halli, jossa muut treenaavat samaan aikaan, sanon Titolle rauhallisesti "hyvvää..", kun se käy maaten. Tästä Tito tietää, että suunta on oikea. Treenaamaan pääsee kuitenkin vasta, kun mielentila on oikea ja pää siellä maassa/tassujen päällä.

      Poista
  2. "Hyvät ajatukset voivat myös hävitä ihan oven avaamalla." Mahtava lause! :D Miten musta tuntuu että mun ajatukset harrastaa tätä erityisen paljon.

    Täytyy sanoa, että vau. Olette sähikäisen kanssa tosissaan harjoitelleet tätäkin asiaa. Tässä on kyllä hyötyä, ettei Tito niin kovin innostu nameista. Luulen, että Varjolle pitäisi syöttää pikkukiviä, ennen kuin se ymmärtäisi, etteivät ne maistukaan niin hyviltä, että tarvitsisi pompata pystyyn.

    Tai sitten sillä ei vielä ole tarpeeksi rauhallista mielentilaa. Tajusin just, että tämä namien laitto kuonon eteen onnistuu metroasemilla. Kiva, koirani osaa relata Rautatientorilla, muttei kotona kesken treenin, tai ainakin se vie paljon kauemmin. No, onpahan harjoiteltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ideoita on paljon, mutta joskus huomaa tekevänsä aivan muuta. Ihan harmittomia: "Nyt me sheippaillaan kumartamista. Ai, se kuopi lattiaa... Toiki on kiva!"

      Tito tykkää nameista kerran kuussa. Parempi, kun ei laita sitä namia, koska muuten se pomppaa ylös: "Hyi, mitä sä mun naamaan tunget!?"
      Pari päivää ilman ruokaa ja maistuu vähän paremmin.

      Jos nopeasti mietin, ruokaongelmaan on tullut kokeiltua pariakymmentä eri kikkaa. Pari päivää sitten tapahtui ihme, Tito kuolasi (siis KUOLASI), kun pilkoin lattialla sen nameja. Olisi pitänyt ottaa kuva, jota voi sitten katsella, kun ärsyttää tuon syömättömyys.

      Keskustassa Tito heittää myös nopsasti penkin alle köllimään. Tiedä häntä, hassu otus.

      Poista
  3. Koin mielettömän valaistumisen! Kiitos Nova! Oon ollu vähän käryllä, mutta nyt tiiän mitä lähden seuraavaksi kokeileen ja pohjustaan. :) Arvostan kyllä kovasti teidän tekemistä ja sun ajatuksia! Ja mahtavampaa, että jaat ne myös muille.

    Mua kans kysytyttää, että käytätkö Titolle nameja sen rauhoittumisen merkkaamiseen vai onko se itse palkka tekemisen uudelleen alkaminen? Eli Tito rauhoittuu annat merkin ja hommat jatkuu?
    Pitää alkaa tässä keräämään itselle kärsivällisyyttä tämän homman rakentamiseen. :D Mietin kans, että mitähän oon tehny ehkä oikein, kun koira retkottaa reporankana metrossa, busseissa, junassa, Itiksessä sun muissa vastaavissa paikoissa.. Ehkä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Immi,
      kiva kuulla, että jutuistani on jotain hyötyä. Onhan siitä apua, jos joskus ajattelee ääneen ja saa ihan tekstiksi asti. :)

      Kuten tuosta ylemmästä voit lukea, nameilla Titon palkkaaminen yhtä tyhjän kanssa. Viime lauantaina Tito söi ihan hyvin, joten pystyin pidempää rauhoittumista palkkaamaan silloin, kun tuo sitä vähiten odotti.
      "Eli Tito rauhoittuu annat merkin ja hommat jatkuu? "
      Näin se on suurimmaksi osaksi.

      Poista
  4. Hei, kiva blogi löytyi, lueskelin samointein viime vuoden puolelle. Jotkut blogit ovat niin puuduttavia mutta sinulta jutut tulevat värikkäästi. Vaikkei meillä ihan sama tyyli ole opettaa asioita, sain jo jotain vinkkejä omiin hommiin. Ei viitsi vaan nyt keskellä yötä alkaa kokeilemaan, vaikka koirahan olisi kyllä valmis. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Aina on kiva saada hyvää palautetta. Kiitos siitä!
      Erilaiset koulutustyylit ovat mielestäni rikkaus. Tämän vuoksi minäkin pyrin pitämään mieleni auki ja imemään tietoa näkemällä, lukemalla, kuulemalla ja keskustelemalla. Erityisen hauskaa siis kuulla, jos olet löytänyt jotain teille sopivaa blogistani, vaikka koulutustyylimme eivät ehkä käy yksiin. :)

      Poista
    2. Varsinkin näin kokemattomana on mukava lukea asioiden pohdintaa ja sitä miksi koira tekee tai on tekemättä jotain. Siitä oppii paljon ja voi olla hyödyksi myöhemmin. Koulutus tyylissä suurin ero tulee etten harrasta juurikaan sheippaamista, olen sitä yrittänyt mutten mieltänyt omakseni. Jollakin lailla kuitenkin käytän pennun oma-aloitteisuutta hyväksi kuitenkin. Tämä rauhoittuminen on meilläkin ollut issuena jo kauemman aikaa. Onneksi olen sitä työstänyt jo pennusta asti, nykyään enää harvemmin kiihtyy esim toisten koirien tekemisen katselusta. Nami ongelma meillä on häiriössä tai kiihdyttävissä tilanteissa. Kotona on kyllä ahne mutta jo lenkillä se jättää namit ottamatta. Saattaa ottaa suuhun mutta sylkee pois. Kaikenlaista ongelmaa näiden kanssa tulee ja omia aivojaan joutuu käyttämään niitä ratkoessaan. Mutta rotu valintaa en ole katunut, on tuo niin mahtava kaveri. :)

      Poista
    3. Varsinkin näin kokemattomana on mukava lukea asioiden pohdintaa ja sitä miksi koira tekee tai on tekemättä jotain. Siitä oppii paljon ja voi olla hyödyksi myöhemmin. Koulutus tyylissä suurin ero tulee etten harrasta juurikaan sheippaamista, olen sitä yrittänyt mutten mieltänyt omakseni. Jollakin lailla kuitenkin käytän pennun oma-aloitteisuutta hyväksi kuitenkin. Tämä rauhoittuminen on meilläkin ollut issuena jo kauemman aikaa. Onneksi olen sitä työstänyt jo pennusta asti, nykyään enää harvemmin kiihtyy esim toisten koirien tekemisen katselusta. Nami ongelma meillä on häiriössä tai kiihdyttävissä tilanteissa. Kotona on kyllä ahne mutta jo lenkillä se jättää namit ottamatta. Saattaa ottaa suuhun mutta sylkee pois. Kaikenlaista ongelmaa näiden kanssa tulee ja omia aivojaan joutuu käyttämään niitä ratkoessaan. Mutta rotu valintaa en ole katunut, on tuo niin mahtava kaveri. :)

      Poista
  5. Loistava teksti! Saako tätä linkittää? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina kiva kuulla, että joku on teksteistä pitänyt!
      Toki saat linkittää. Tietotekniikka on niin kätevää. :)

      Poista
  6. Sun tekstejä on aina kiva lukea, ja niistä ooppii aina uutta!

    Ite rupesin käyttämään tätä koulutusta, kun rupesi pinna palaa siihen, että esim. agilityssa valo kiljui hulluna kun meidän piti vain katsoa toisten tekemistä.Se myös nosti vireen niin korkeelle pelkästä kentälle menemisestä, että treenaaminen oli tosi hankalaa kun toinen kävi niin kuumana.

    Miten olet muuten opettanut titolle tuon vihjesanan treenaamiseen? Itse en ole saanut vihjeeseen ("tokoa") sitä kunnollista tunnetilaa, ja esim. tänään Valo teki treeneissä tokoa tooooosi laiskasti.

    Tuonne : http://www.koirat.com/keskustelu/harrastukset/pklajt_9855?sivu=30
    oli tarkotus linkittää tämä sun teksti. Siellä on myös pidempi viesti tästä meidän vire-ongelmasta.

    VastaaPoista