Toisissa treeneissä Janni oli tehnyt radan, jossa alussa pääsi astetta kovempaa. Ensimmäisen putken jälkeen aiita takaakierrolla ja sen jälkeen jotain niin ihmeellistä, ettei pää meinannut pysyä mukana. Tokihan Tito meni oikein sitten, kun itse tajusin, mihin suuntaan piti pyöriä ja missä koira on missäkin vaiheessa. Tuntui niin hassulta, kun Tito löytyi alussa pyörähdyksen jälkeen vasemmalta puoleltani, kun odotin sen tulevan oikealta. Missä kädet, missä jalat?
Takaakierto onnistui omasta mielestäni hyvin ja ihmeellinen balettipiruettitanssi myös - koirakin löytyi oikealta puolelta! Piruetin jälkeen oli yhdeltä aidalta vippaus (joku semmonen, kun koira viskataan pois). Tämä oli meidän takapihaharjoittelusta tuttu juttu ja onnistui hienosti. Tuntuu kivalta treenailla nyt oikeilla esteillä, kun ei tarvitse kuitenkaan aloittaa ihan nollasta.
Agin jälkeen näytin Titon seuraamista. Kyllähän se seurasi. Näistä treeneistä virisi pieni (mutta vain pieni) tokointo ja useamman kerran viikossa ollaankin tehty kaikkea pientä. Minä tunnetusti harrastan tätä askartelua koirien kanssa.
Lopussa taisin kipata nurisijan BOT päällä kyljelleen. Jännä, miten hiljaa koira osaa piipittää. Niin kauan siinä sitten köllitään, että se pienikin kitinä loppuu.
Kolmansissa treeneissä halusin tehdä ralliradan. Kolme aitaa, mutkaputki, kolme aitaa ja taas mutkaputki. Näin saatiin hieno ellipsi ja siinä sai mennä kovaa. Tämän jälkeen tehtiin omatekoinen hyppytekniikkasarja Titolle. Titohan ei ole rimoja kauheasti nähnyt ja olen nähnyt kuvista, että niitä käytetään kisoissa. Pitäisi mennä yli - ei ali eikä läpi. vaihdeltiin rimakorkeuksia ja aitojen etäisyyksiä. Yksikään rima ei tippunut, mutta en yhtään yllättynyt, että Tito hyppää kuin bc. Ponnistaa kaukaa, matalana ja rimaa hipoen.
Minusta ei kuitenkaan ole hyppytekniikan hiomiseen. Jos tuo olisi rymistellyt päättömästi rimoista läpi, harkitsisin kursseille lähtöä. Voihan se olla tulevaisuudessa edessä. Juuh, kannattaisi tehdä nyt, ettei opi väärää tekniikkaa. Meidän kannattaisi myös pitää niitä lepopäiviä useammin kuin kerran kuussa. Olisi myös hyvä liittää liikkeisiin käskyjä. Ennen kaikkea - pitäisi opettaa rauhoittuminen kunnolla.
Muutin vähän romuralliradan aitojen paikkoja ja treenasin vielä takaaleikkaamista. Titon kanssa on niin kiva tehdä, kun se viidessä minuutissa voi kehittyä paljon ja oppia mitä vain. Ohjaaja tarvitsee samaan paljon pidemmän ajan.
Syy: Ohjaaja miettii liikaa. Koira elää hetkessä ja tekee parhaansa.
Näissä treeneissä tein lopussa myös seuruuta ja pari vauhtinoutoa.
Neljännet treenit menivät ohi suun, koska olin aikaisemmin päivällä kokeillut lentämistä huonolla tuloksella. Olisi ollut kiva osallistua, koska paikalla oli vain pari kaveria eli olisi ehtinyt treenata hurrjan paljon.
Viidennet treenit käytiin viime lauantaina ja Tito aloitti putkilla ja aidoilla. Vähän tutkailtiin, kuinka paljon sitä pitää saattaa esteille (ei paljon), miten poju kääntyy, kun on niitä rimoja ja missä vaiheessa minä liikun ja käskytän. Ihan perusjuttujahan sieltä ilmeni: kolisee eikä käänny heti, jos saatan liikaa ja olen myöhässä. Tuntuu vähän hölmöltä kirjoittaa, että minun pitää luottaa Titoon enemmän ja ohjata selkeämmin. Kuka ei olisi kirjoittanut niin blogiinsa?
Tehtiin jokunen hyppysarja muodon vuoksi, mutta tekniikan analysoimisen sijaan jäimme keskustelemaan itse hyppytekniikan treenaamisesta.
Lopuksi kokeiltiin Jannin taiteilemaa rataa. Vaikka Tito teki omasta mielestäni oikein kivasti takaaleikkauskohdan, sain jäätävän tuomion. Tito kiva, Nova ei-kiva. Käteni huiskautus toimii, koska Tito on sen oppinut. Jannilla oli kuitenkin tähän vaihtoehto, jossa piti käyttää kahta kättä ja kääntyillä kamalan monta kertaa - vaikka sen koiran voi myös vain huiskaista sinne esteelle. Sunnuntaina treenattiin sitten useampi sessio tätä kaksin käsin kääntämistä. Lauantaina nähdään, onko oppi menny perille.
Viidensissä treeneissä en tehnyt ollenkaan tokoa, koska olin tehnyt jo useamman setin päivällä.
Päälimmäisenä ajatuksena näistä treeneistä on ollut: Lisää!
Onneksi on talvi, etten käy joka päivä treenaamassa lähikentällä. Titon kanssa on kiva treenata ja treenikaverit ovat osaavia. Kun porukassa on useampi harrastaja, koulutustyylejä on vähintään yhtä monta. Näin ollen treeneistä saa paljon irti. Jonkun kanssa voi aina pohtia ja analysoida, miten ja miksi. Koska omassa päässä menee lujaa koko ajan, voin pohtia tietysti itsekin, miten ja miksi. On kuitenkin mielekkäämpää jakaa ja vastaanottaa kuin pyöritellä oravanpyörää omassa päässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti