sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Tito - Probably the Best Dog in the World

Aamulla jännitti aivan pirusti. Olin päättänyt ottaa Titon pitkästä aikaa töihin. Aiemmin se on hypännyt tiskipöydälle, nyysinyt pari energiajuomatölkkiä, toimittanut yhden tuolin roskiin, lorotellut aikansa kuluksi lattioille jne. Jos tekemistä ei ole löytynyt, haukkuminen on ollut oikein hyvä varasuunnitelma.

Kävelin töihin ja matkaan kului 45 minuuttia. Tito sai juosta suurimman osan matkasta vapaana. Pidin silmät auki myös selässä, jotta ehdin kutsua otuksen pois lenkkeilijöiden jaloista ja pyörien pinnojen väleistä. Tien vieressä oli setiä valmistautumassa kalasteluun. Näin, miten T-Boy heilutti häntää ja housujaan sedille. Huikkasin vain, että jatketaan matkaa, ja Titohan unohti papat sillä sekunnilla. Metsän kautta oikaistiin ja Tito sai juoksennella samalla, kun itse keräsin aamupalaa marjapensaista. Metsä loppui tien reunaan ja Titohan painoi sinne polkua pitkin, minkä kintuistaan pääsi. Alamäestä sai hyvin lisävauhtia. "Odotahan siinä" ja Tito seisahti niille sijoilleen odottamaan tien laitaan. Kehut ja koira hihnaan. Käveltiin lenkkipolkuja ja ohitettiin pari kiljuvaa moppea. Pieni valkoinen pölyhuisku teki vaikuttavan suorituksen sinkoilemalla tien puolelta toiselle. Se rytmitti säntäilyään taidokkaasti omalla haukkumisella. Osaisikohan Tito, jos oikein kannustaisin?

Se moppi muuten ohitettiin ihan suosiolla viereisen nurmikkokaistaleen kautta. Kontaktista palkka ja leikkiä ohituksen ajan.

Töissä laitoin Titon kassan taakse pikkukeittiöön. Tein tilasta pelkistetyn eli kaikki tavarat pois lattialta ja tasoilta. Annoin lattialle possun kylkiluun - sellaisen Tito saa aina, kun lähden töihin. Pari puruluuta vesikuppiin pehmenemään. Miksi? Hei, koirathan rakastavat rosvopaistia eli maassa mädäntyneitä luita ja lihoja. Puruluista tulee ihanan limaisia vedessä lillumisen jälkeen.

Olin alkuun kassalla, jotta pystyin palkitsemaan Titoa ja seuraamaan sen tekemisiä. Vähän aikaa se kuljeskeli ympäriinsä ja kävi sitten luun kimppuun. Poistuin hetkeksi ja Tito haukahti. Tunsin, kuinka stressi sisälläni kasvoi. "Eih, älä aloita..." Eipä tuo aloittanutkaan. Se oli päivän ensimmäinen ja viimeinen haukahdus.

Olin yllättynyt, miten hyvin Tito söi nameja. Kävin antamassa sille namin kuonon eteen lattialle, kun se oli rauhallinen tai asiakkaiden koirat haukkuivat. Hyvin nopeasti Tito alkoi nuutua lattialla. Silmät lupsahtelivat ja pää alkoi painaa. Olin niin iloinen, että teki mieli mennä sitä hirmuisesti kehumaan, mutta pysyin rauhallisena, etten kiihdyttäisi sitä.

Töiden jälkeen Tito pääsi kaveeraamaan kahden neidon kanssa isossa sisätilassa. Sirulta Tito on saanut aiemmin jo käsilaukkua, mutta Donna oli täysin uusi tuttavuus. Työkaverini oli koiriensa kanssa istumassa ja minä siirryin Titon kanssa viereen. Koirat saivat haistella ilmaa ja katsella toisiaan, mutta leikkimään eivät heti päässeet. Tito yritti välillä hypnotisoida minut kontaktilla, mutta en päästänyt leikkimään. Vasta tovin kuluttua annettiin koirille luvat tutustua toisiinsa. Tito yritti pysytellä housuissaan, kun viehkeät neidot ottivat selvää, mikä ilmestys tämä mustavalkoinen on. Siru oli yllättävän suopea ja kutsui Titoa leikkimään. Donna ei kuitenkaan pitänyt siitä, että Tito meni lähelle työkaveriani. Päällehän se tuli käsilaukkuineen. Mentiin sitten takaisin lattialle istumaan ja annettiin koirien oleskella. Olin todella tyytyväinen, kun Tito tuli viereeni itse makaamaan. Juttelun ja makoilun jälkeen kokeiltiin uudestaan tutustumista ja nyt oli Donnakin jo sitä mieltä, että kyllähän Titossa karismaa on. Seura alkoi siis kelvata.

Käveltiin sitten töistä kotiin. Matkalla tavattiin juoksentelevia naperoita, poliisiauto keskellä puistoa, Vantaanjoessa laulava uimari, uusia piikkiannoksiaan sulattelevia narkkareita, koiria, koripallonpelaajia, kiljuvia uimareita, Flexejä ja punttijuntteja. Tito oli nyt lähes koko matkan hihnassa, koska ihmisiä alkoi olla huomattavasti enemmän kuin aamulla. Vetämättä kuljettiin reipas tunti. Hyvä, poika.

Päivän arvosana: 10/10

torstai 28. heinäkuuta 2011

Huh, mikä heinäkuu!

Kohta on heinäkuu pulkassa ja kuluneeseen kuuhun on mahtunut monenlaista.

Ampiainen pisti Titoa kuonoon kesken marjaretken. Ampiainen oli sotkeutunut Titon housuihin ja Tito yritti ottaa sen pois. Kuonoon tuli.
Näin, että jokin oli vinossa, joten kutsuin luokse. Onneksi Tito on tottunut, että kaikissa ikävissä tapauksissa (risut ja roskat housuissa, tikku hampaiden välissä yms.) kannattaa tulla luokseni, koska voin auttaa. Irroitin ärhäkän ampparin ja koppasin 21-kiloisen syliini. Päätin kantaa otuksen, koska se valahti veltoksi muutenkin. Kotiin oli matkaa ja Tito tuntui todella painavalta metsän kallioita ja kiviä kiipeillessä.

Yhdessä kohdassa oli pakko huilia ja laskin Titon kyljelleen maahan. Pelästyin, koska Tito ei hievahtanutkaan maassa. Siinä se makasi, ja huomasin, että nyt kuono alkoi turvota nopeasti. Kotona laskin Titon lattialle kyljelleen ja soitin eläinlääkäriin. Missään ei vastattu. En saanut edes Viikkiä kiinni. Onneksi on työkavereita, jotka tietävät. Sain neuvoksi kyytablettien antamisen ja hengityksen seuraamisen, koska kyseessä oli kuono ja ensimmäinen kerta, kun Titoa amppari pisti. Tuntui kamalalta jättää Tito yksin, kun lähdin apteekkiin.

Apteekki oli vielä 20 minuuttia auki eli Titolle viilennystakki päälle, kenkien vaihto pyöräilykenkiin ja menoksi. Onneksi ei tarvinnut jonottaa ja pääsin heti takaisin. Tulin kotiin ja onnekseni näin, että kuonon turvotus oli jo laskemassa. Annoin kuitenkin tabletit varmuuden vuoksi.

Täytyy sanoa, että pelästyin todella paljon, vaikka kyseessä ei ollutkaan kyy tai auton alle jääminen.
Turvotus jo laskenut, mutta vielä ei jaksa.

Agilitaamassa on käyty muutamana iltana. Pitäisi katsoa joku hyppytekniikkakurssi syksylle tai talvelle. Titolla ei ole mitenkään erinomainen tekniikka, joten hyppiminen on jäänyt vähemmälle. Lähinnä on räiskitty keinua alas, juostu tukka putkella putkien läpi, lennetty pöydän päälle loikoilemaan ja edistytty etenemään pois päin ohjaajasta. Keppejä keplotellaan kotinurkilla ja niitähän nuijitaan menemään kuin viimeistä päivää.

Tito kävi näyttämässä kuonoaan kesäjuhlassa, jossa oli paikalla paljon ihmisiä, lapsia ja koiria. Tito käyttäytyi esimerkillisesti ja näytti vähän temppujakin. Eipä tuo huomannut ihmismassaa ympärillä, kun kerroin, että olisi muutaman tempun paikka. Hyvin se jo leikkii oudoissakin tilanteissa. Narupallo on pop.

Vanhempieni naapurilla on venäjäntoysekoitus, joka räksyttää pienien koirien tapaan. Kesäjuhlien jälkeen naapuri halusi tutustussaa omaa koiraansa Titoon. Täytyy sanoa, että olin äärettömän ylpeä Titosta, joka pysyi vieressäni ja piti kontaktia, kun toinen oli puolen metrin päässä kiljumassa. Naapuri halusi kokeilla leikkimistä, mutta eihän siitä mitään tullut. Tito juoksi onnellisena kovaa, ja mönkijäinen haukkui stressaantuneena. Kutsuin siis Titon pois ja annettiin asian olla. Ei lapsia voi pakottaa leikkimään keskenään - eihän?

Illalla söimme perhetuttujemme luona. Toysekoitus oli paikalla vapaana. Se kävi välillä räkyttämässä Titolle, mutta eipä tuo siitä välittänyt. Rami olisi jo pistänyt suihinsa, kun ei jaksaisi kuunnella pienestä eläimestä lähtevää metakkaa.

Loppuilta ja yö menivät saaren "paikallisessa". Itse pysyttelin vesilinjalla - kuten aina. Oli huikean hauskaa seurustella vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua uusiinkin kasvoihin. Missä Tito oli tämän ajan? Siellä terassilla mukana tietysti. Kovaäänisen rupattelun ja juomalaulujen uneen tuudittamana Tito veti sikeitä kaikkien jaloissa. Onhan sitä rauhoittumista yritetty harjoitella, mutta nyt Tito kyllä yllätti. Viime aikoina tuo on muutenkin osannut rauhoittua eri tilanteissa paremmin. Aikaisemmin se ei ole viihtynyt, jos olen jättänyt sen yksin vanhempieni luokse sisälle. Nyt se veti ensimmäisen kerran pari tuntia sikeitä yksin olohuoneessa. Onko meillä siis toivoa?!

Lupasinpa sitten tehdä Titon kanssa pienen kiekkoesityksen yhteen urheilutapahtumaan. Täytyy kehitellä vielä pari uutta liikettä ja pistää ohjelma kasaan. Muutaman liikkeen olen jo yhdistänyt ja hyvinhän tuo tuntuu toimivan. Heittokäsi vielä kuntoon ja se on siinä.

Isän synttäreitä vietettiin pari päivää sitten. Päivällä Tito oli penkissä kiinni, kun kannoin halkoja liiteristä nuotiolle. Yht'äkkiä kuulen vain tömähdyksen ja penkki on nurin. Haukahdus talon toisella puolella ja Tito on jo takaisin. Se ehti olla poissa ehkä 5 sekuntia. Ilmeisesti kissa kävi kurkkaamassa, josko juhlat olisivat jo alkaneet. Lettukestit illalla isän juhlistamiseksi. Herkullisia täytteitä ja mukavia ihmisiä. Tito makoili penkkini vieressä ja oli oikein mallikelpoinen.

Yöllä täytyi lähteä kotiin, koska seuraavana päivänä oli töitä heti aamusta. Lähdettiinpä rantaa päin ja päästin Titon vapaaksi. Sehän on aina vapaana. Tito juoksi tuttuun tapaansa noin 30:nen metrin päähän ja siinä samassa sen kuonon edestä juoksee meidän kissa esiin. Viuh ja sinne meni. Minä kirosin ja kirosin mielessäni. Vaikka Titon luoksetulo on tykki ja olen testannut sitä monin keinoin, en uskaltanut kissan perästä yrittää. Kissa kiipesi viereiseen puuhun ja Tito jäi kiertämään puun ympärille kehää. Ei se kissaa haukkunut - juoksi vain puun ympärillä. Menin lähemmäksi ja Tito tuli luokseni. Siitä sitten veneelle ja päässäni kihisi.

Kissoja ollaan useamman kerran jo katseltu ikkunan läpi ja kauempaa. Niin kauan, kun kissa ei juokse, meillä ei ole ongelmaa. Olen kävellyt Titon kanssa useamman kerran naapureiden kissojen vierestä ulkona. Vanhempieni *rpot kissat nyt sattuvat pinkomaan heti vieraan koiran nähdessään. Mahtavaa!

Onneksi eilen ja tänään on ollut taas ilo elellä tuon kanssa. Eilinen meni täysin lepopäivänä. Veinpä töiden jälkeenkin vain hihnalenkille, jottei tuo pääsisi juoksemaan. Tänään tehtiin töiden jälkeen pienet keppitreenit ja käytiin katsomassa ponia. Muuten Juniori on saanut lepäillä. Titolla on takana 5 päivää kaikkea uutta ja erikoista, joten lepopäivät tulivat tarpeen.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Naks Naks - Mark the Action

Muutama päivä sitten päätin "pitkästä" aikaa ottaa naksuttimen esille. Ulkona lenkillä, kiekkoillessa ja agilityssa huomaan käyttäväni aina "JES" -sanaa merkkaamaan oikeaa toimintoa. Toki naksutin on viikoittain käytössä, mutta siitä on tovi, kun olen aloittanut jonkin asian tyhjältä pöydältä. Nyt on harjoiteltu kuplien puhaltamista vesiastiaan ja kielen näyttämistä.

Kuplien kanssa Tito on jo tajunnut, että vettä on turha juoda. Hyvin nopeasti se alkoi pitää kuonoa vedenpinnassa ja viimeksi saatiin jo useampi pieni puhallus kirsusta veteen.

Kielen näyttäminen on ehdottomasti yksi vaikeimpia asioita, mitä olen tuolle opettanut. Tuntuu, että olen koko ajan liian hidas. Parissa päivässä on kuitenkin tapahtunut paljon. Tällä hetkellä kieli käy koko ajan, ja kohta voin poimia lipaisujen seasta ne, joissa kieli osoittaa enemmän eteen. Tarkoitus ei siis ole, että Tito lipoisi huuliaan. Haluan, että se työntää kielen suoraan ulos suusta.

Lyhyen tekstin lopuksi kuva uusista taluttimista, jotka tein Titolle. Ovat ihania käsissä ja todella käteviä.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Viilaten ja höyläten

Kaukoja on tullut treenattua viime päivinä. En tiedä, miten kaukoja tulisi opettaa. Toki tiedän useamman tekniikan, mutta kuinka usein olen nähnyt oikeasti hyvät kaukokäskyt.. Harvoin - eli toimivatko ne? En ole keksinyt mitään uutta, lyömätöntä ja takuuvarmaa tapaa opettaa kaukoja. Minä olen vain opettanut ja tällä hetkellä pidän näkemästäni. Olen ajatellut opettaa Titolle tekniikat ja tehdä miljoona toistoa ennen etäisyyden lisäämistä. Niin varmasti moni muukin on ajatellut. Minä olen kuitenkin päättänyt oikeasti ne miljoona toistoa tehdä. Vaikka kaukokäskyt ovat mielestäni koiraurheilun kamalimpia viilauksen kohteita, ihailen kuitenkin hienoja suorituksia, joissa koira tekee vaihdot tarkasti ja varmasti.

Kaukojen tekniikka on kuuma puheenaihe ja tulee varmasti aina olemaan. Ainakin niin pitkään, kuin on vaihtoehtoja. Vienon huhun olen kuullut, että näihin olisi tulossa tarkennusta, mikä selkeyttää varmasti uusien tulokkaiden tietä, mutta kasvattaa harmaita hiuksia sekatekniikkaan pinttyneille. Itse pidän kiinni niistä takatassuista. Tito ei sitä tiedä, mutta ei sen tarvitsekaan. Tärkeintä, että sillä on hauskaa. Voin kertoa, että meidän kaukoharjoitteluissa on hauskaa.

Minähän meinasin jo 10-viikkoisen pennun kanssa heittää tokon likaviemäriin kaukojen vuoksi. "Hirveätä hinkkaamista ja tylsää molemmille. Kamala laji." Koska olin vama, että kaukojen treenaaminen on vain tylsää, päätin, että siitä on tehtävä erityisen hauskaa. Muuten en pääsisi eroon ajatuksesta, kuinka typerästä touhusta oikeasti on kyse.

Miten me sitten treenataan? En todella tiedä. Jokin hieno suunnitelma valmiina ennen treenejä? Ei, ei meillä.

Hyvä on, ennen harjoittelua päätin sentään, minkälaiset kaukovaihdot haluan.
- Takatassut paikoillaan kaikissa vaihdoissa.
- M-S-M Hissinä tietysti ja niin, että ne kaikki neljä tassua pysyvät oikeasti paikoillaan. Ei niin, että yksi tassu vähän harhailee.
- M-I-M Haluan, että Tito hypähtää ylös kokonaan. Sen pitää siis kerätä etutassut kokonaan alleen. Ei puoleenväliin. Etutassujen pitää olla täysin suorat istuessa. Maahan mentäessä haluan, että Tito tipahtaa maahan. Ei siis isojen koirien tavalla, jossa maahan "kävellään" muutamalla askeleella. Etutassut alta pois ja pläts.
- I-S-I Seisomaan hyppäämällä eteenpäin. Istumaan pakittaen.

Kahta ensimmäistä eli helpointa, on treenattu huomattavati enemmän kuin viimeisintä vaihtoa. Ensimmäisissä tekniikka alkaa olla oikein sujuvaa ja nopeaa. Jotta viimeisin vaihto olisi järkevää ja hauskaa harjoitella, minun täytyy ensin hieman miettiä, miten sen opetan. Näitä kaikkia tehdään niin kauan läheltä, että Titon lihaksissa ei ole muita vaihtoehtoja kuin oikein suorittaminen.

Palkkana on muuten ollut melkein aina nahkainen luu, joita Titolla on lattialla. Se innostuu joskus heittelemään ja juoksemaan jonkun perässä ja silloin se luu on paras palkka, mitä meiltä löytyy.

Namit? Yök.
Narupallo? Niitä saa lenkilläkin.
Patukka? Miks aina pitää tehdä hommia hampaat irvessä..?
Narulelut? Miks aina narulelujaaa?
Puristeluu? Joo!

Tässä yksi video, missä kaukoja tehdään aika pitkälle minua miellyttävään tapaan. Vähän siellä tassut liikkuvat, mutta muuten aika kiva.

Seuraavassa videossa Squid tekee istu-seiso -vaihdon haluamallani tavalla. Vaihto tapahtuu kohdassa 1:30.


 

TT eli Täydellinen Tito

Pari tekstiä aiemmin pelkäsin, että Juniori keksii jotakin pääni menoksi, kun sitä käyn kehumaan. Karvakorva tuntuu olevan yleensä askeleen (tai muutaman) minua edellä. Itse yritän lähinnä pysyä perässä ja keksiessäni, mitä lankoja pitäisi vetää, ihmiset luulevat, että minä olen kouluttanut koiraani. Kukaan ei tunnu huomaavan vieressä olevaa mustavalkoista, joka pyörittelee silmiään ja miettii: Ai, tuo on kouluttanut minua? Minäkö olen jotakin vihdoin oppinut? Hei, minä olen tässä yrittänyt parhaani hihnan toista päätä kouluttaa, ja vihdoin hän on oppinut jotakin.

Tämän hätäisen tekstin aihe on kuitenkin TT eli Täydellinen Tito. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet pilvilinnoissa kulkiessa. Tito on toiminut kuin ajatus. Ohitukset sujuvat koko ajan paremmin. Tänäänkin mentiin upealla kontaktilla vierestä pomppineen terrierin ohi. Etäisyyttä oli reipas metri ja Tito pysyi koko ajan vieressäni kontaktissa. Ihmiset kääntyivät katsomaan, kun hihkuin ilosta ja leikin autotien vieressä Titon kanssa. Siinähän ihmettelevät.

Busseissa meni tänään yllättävän hyvin. Aikaisemmin tutuiksi tulleet kuolaputoukset suupielistä olivat tyrehtyneet pieniksi pisaroiksi. Laskipa Tito päänkin bussin lattialle ja huokaisi syvään. Hyvä tietää, että tämä on mahdollista. Toivoa ei ole menetetty.

Agility on superhauskaa. Tänään otettiin aitasarjoja kahdella eri korkeudella ja putkea eri kulmista. Aitasarjojen jälkeen vein Titon kentän ulkopuolelle huilimaan siksi aikaa, kun hain ja asetin putken haluamallani tavalla. Unohdin hihnan keskelle kenttää, joten sanoin Titolle "Lepo". Poju otti mukavan lonkka-asennon ja pysyi siinä koko sen ajan, kun askartelin kentällä. Treenien jälkeen jäin kentän ulkopuolelle Titon kanssa. Istuin maassa ja Tito tiesi ottaa paikkansa jalkojeni välissä. Siinä oltiin ja katseltiin punertavaa taivasta. Kun Tito oli rauhoittunut, lähdettiin kotiin päin. Hyvä treeni - parempi mieli.

Kotimatkalla pysähdyttiin lähikauppaan hakemaan Matkahuollon toimittama paketti. Tito kiinni kaupan sivuseinälle vähän syrjään. Kuppi vettä ja poistuminen paikalta. Takaisin heti ja namit naamaan. Toistin poistumista noin 20 kertaa. Vaihtelin aikaa joka kerta, ja Tito pysyi koko ajan rauhallisena. Ainakaan tuo ei vaikuttanut stressaantuneelta, kun namitkin kelpasivat. Joka kerta tullessani takaisin katselin muualle, menin kyykkyyn, annoin namit ja poistuin uudestaan. Näin pyrin pitämään lähdöt ja tulemiset rauhallisina ja ilman suurempia hössötyksiä.

Sitten koitti totuudenhetki ja lähdin kauppaan. Rauhallinen poistuminen, mutta kulman takana enemmän kaasua. Tuttu proteiinipatukka kouraan ja kassalle. Kassaneidillä kesti ikuisuus löytää paketti - siltä se ainakin tuntui. Paketti kouraan ja puumerkki kuittiin. Ulos ja seisahdus. Kuuluiko ulvontaa, haukkumista, ulinaa, yninää, piippausta tai muuta, mitä Tito voisi saada aikaiseksi. Ei, ei kuulunut. Tullessani kulman takaa näin Titon haistelemassa seinää. En mennyt Titon luokse vaan jäin noin 10 m:n päähän syömään ostamaani patukkaa. Odotin niin kauan, että Tito kävi makaamaan. Lähdin kohti Titoa, mutta se nousi. Käännyin takaisin ja jäin taas odottamaan. Kestihän se, että pienessä päässä alkoi raksuttaa. Ensimmäinen kerta, että näin tehtiin tai edes oltiin tämän kaupan luona. Vihdoin Tito kävi makaamaan, ja menin sen luokse. Ymmärsi hyvin, että nouseminen ilman lupaa on nou nou. "Noni" ja kotia kohti.

Nyt maistuu uni molemmille ja Tito on kauniit unet ansainnutkin.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Ajatuksia matkan varrelta

Tässäpä joitakin ajatuksiani ja oivalluksiani kuluneelta vuodelta. Osa on todettu toimiviksi heti ja osa sieltä kantapään kautta.

- Pidä nameja ja leluja aina mukana lenkillä.
- Pidä nameja ja mielellään myös leluja molemmilla puolilla vaatteita. Näin palkinto on aina heti saatavilla eikä tarvitse miettiä, minne laitoit lelun viimeksi tai miltä puolelta palkkaat.
- Suunnittele luoksetulon opetus ja opeta se huolella vaiheittain. (Ei toko.)
- Käytä eri tilanteissa eri luoksetuloja. Palkitse "Nyt, Tänne ja Heti" -luoksetulo aina parhaimmalla mahdollisella palkinnolla.
- Vaadi seuraavia asioita heti, kun pentu on kotiutunut:
  • Rauhoittuminen ennen ulos menemistä.
  • Katsekontakti ennen vapaaksi päästämistä.
  • Vetämättä kävelemistä hihnassa.
-  Suunnittele ennalta, miten toimit erilaisissa tilanteissa. Vastaavasti suunnittele, miten toivot koiran käyttäytyvän eri tilanteissa.
  • Toisen koiran juostessa luokse.
  • Lapsien pörrätessä ympärillä.
  • Koiran säikähtäessä tai pelätessä jotakin.
  • Koiran jättäessä käskyn noudattamatta. Mieti myös, miksi käsky jäi noudattamatta.
  • Koiran karatessa ihmisen, koiran, hajun yms. perään.
  • Toisen koiran tullessa vastaan.
  • Koiran haukkuessa jollekin.
Täydennän listaa vähitellen. Tässä kuitenkin alkua.

Hienosti hihnassa - valoa tunnelin päässä?

En tiedä, uskallanko kirjoittaa aiheesta. Olen varma, että Tito sikailee heti seuraavat päivät oikein urakalla. Otetaanko riski? No, otetaan.

Ihmisten kohdalla Tito osaa jo lähes aina hillitä itsensä. Satunnaisesti tulee vastaan ihmisiä, jotka saavat Titon housuvillat heilumaan. Niidenkin kohdalla Tito yleensä päättää kaikesta huolimatta ottaa kontaktia.

Uskoin vielä tähän aamuun asti, että lastenrattaiden kanssa ei tarvitse enää päätä vaivata. Kattia kanssa. Aamulenkillä tuli kulman takaa lastenrattaat, ja Tito oli onnensa kukkuloilla. Käännyin heti takaisin, kun huomasin, että Tito oli liian innokas. Käännyin takaisin, ja Tito otti heti kontaktia. Rattaat oli jo nähty eli niistä ei enää innostuttu. Ensin intoa täynnä ja heti perään kuin rattaita ei edes olisi. Täytynee mennä lastentarhan viereen harjoittelemaan.

Sitten ne nelijalkaiset eli koirat. Nyt on viikko menty hihna löysällä ja kontaktissa muista ohi. Eilen mentiin ohi kahdesta naisesta, jotka olivat pysähtyneet koiriensa kanssa tien viereen. Kolme räkyttävää mäyräkoiraa ja kumeasti haukkuva kultainennoutaja. Parin metrin päästä mentiin ohi - no problem.

Koirista ei mennä vielä kuitenkaan ohi kertaheitolla. Minulla on liivin molemmissa taskuissa narupallo. Kun Tito ottaa ensimmäisen kerran kontaktia, pallo lentää selän taakse. Tämän jälkeen mennään ohi ja ohituksen jälkeen vetoleikki tai pitkä heitto pallolla, jos paikka vain sallii. Jos vieressä on tilaa ja ohitettava koira on hankala (haukkuu, ärisee, tempoilee, tulee lähemmäksi flexissään, hyppii), saatan heittää juuri ohituksen hetkellä Titolle pallon sivuun. Tämä on osoittautunut meille toimivaksi tavaksi. Eilen monen haukkuvan koiran kohdalla, Tito otti vielä hanakammin kontaktia, koska haukkuvien koirien kohdalla on aina suuri todennäköisyys palkkaan.

Tärkeimmäksi asiaksi olen todennut sen, että keskityn vain Titoon. En vilkuile ohitettavaa tai kiroa suhisevia flexejä. Jos toinen koira on sietämätön, voin aina hypätä ojaan Titon kanssa. Kunhan homma on hallinnassa!
Toki tässä on iso riski, että päästäessäni Titon juoksemaan pallon perään se päättääkin juosta esim. ohitettavien koirien luokse. Sitä murehditaan sitten.

Pitkään aikaan ei ole enää ollut sitä, että Tito jää katselemaan ohitettuja koiria ja sitä saisi vetää mukana.

Vieressä käveleminen sujuu jo varsin mukavasti. Jos Tito menee liian eteen, pysähdyn ja Tito pakittaa itse takaisin paikalleen. Jos Tito jää pysähdyksen jälkeen tyhjä katse silmillään tuijottamaan jotakin, käännyn kokonaan takaisin päin ja matka jatkuu kontaktista. Näin käy yleensä, jos Tito on todella väsynyt.

Olen halunnut palkita Titoa hienosti kävelemisestä, mutta se on ollut pienoinen projekti, kun namit eivät kelpaa. Jonkin aikaa palkkasin lelulla, mutta pian minulla oli vieressä silmiin tapittava elukka, joka ei hievahtanut minnekään. Todella rentouttavaa kävelyä molemmille. Palkka löytyi tien vierestä. Vapautan siis Titon "Puskaan" -käskyllä haistelemaan ja tarpeilleen. Toiminto rauhoittaa, mutta on palkitsevaa. "Mennään" ja matka jatkuu.

Titolla on uusi talutin ja panta ja olen suuresti mieltynyt niihin.
Talutin on sähkönsininen D&C SuperGrip 2 m, ohut. Todella kevyt ja mukava kädessä.
Panta on sininen EzyDog Classic Camo.
Kuva: Mari Lustig