Kävelin töihin ja matkaan kului 45 minuuttia. Tito sai juosta suurimman osan matkasta vapaana. Pidin silmät auki myös selässä, jotta ehdin kutsua otuksen pois lenkkeilijöiden jaloista ja pyörien pinnojen väleistä. Tien vieressä oli setiä valmistautumassa kalasteluun. Näin, miten T-Boy heilutti häntää ja housujaan sedille. Huikkasin vain, että jatketaan matkaa, ja Titohan unohti papat sillä sekunnilla. Metsän kautta oikaistiin ja Tito sai juoksennella samalla, kun itse keräsin aamupalaa marjapensaista. Metsä loppui tien reunaan ja Titohan painoi sinne polkua pitkin, minkä kintuistaan pääsi. Alamäestä sai hyvin lisävauhtia. "Odotahan siinä" ja Tito seisahti niille sijoilleen odottamaan tien laitaan. Kehut ja koira hihnaan. Käveltiin lenkkipolkuja ja ohitettiin pari kiljuvaa moppea. Pieni valkoinen pölyhuisku teki vaikuttavan suorituksen sinkoilemalla tien puolelta toiselle. Se rytmitti säntäilyään taidokkaasti omalla haukkumisella. Osaisikohan Tito, jos oikein kannustaisin?
Se moppi muuten ohitettiin ihan suosiolla viereisen nurmikkokaistaleen kautta. Kontaktista palkka ja leikkiä ohituksen ajan.
Töissä laitoin Titon kassan taakse pikkukeittiöön. Tein tilasta pelkistetyn eli kaikki tavarat pois lattialta ja tasoilta. Annoin lattialle possun kylkiluun - sellaisen Tito saa aina, kun lähden töihin. Pari puruluuta vesikuppiin pehmenemään. Miksi? Hei, koirathan rakastavat rosvopaistia eli maassa mädäntyneitä luita ja lihoja. Puruluista tulee ihanan limaisia vedessä lillumisen jälkeen.
Olin alkuun kassalla, jotta pystyin palkitsemaan Titoa ja seuraamaan sen tekemisiä. Vähän aikaa se kuljeskeli ympäriinsä ja kävi sitten luun kimppuun. Poistuin hetkeksi ja Tito haukahti. Tunsin, kuinka stressi sisälläni kasvoi. "Eih, älä aloita..." Eipä tuo aloittanutkaan. Se oli päivän ensimmäinen ja viimeinen haukahdus.
Olin yllättynyt, miten hyvin Tito söi nameja. Kävin antamassa sille namin kuonon eteen lattialle, kun se oli rauhallinen tai asiakkaiden koirat haukkuivat. Hyvin nopeasti Tito alkoi nuutua lattialla. Silmät lupsahtelivat ja pää alkoi painaa. Olin niin iloinen, että teki mieli mennä sitä hirmuisesti kehumaan, mutta pysyin rauhallisena, etten kiihdyttäisi sitä.
Töiden jälkeen Tito pääsi kaveeraamaan kahden neidon kanssa isossa sisätilassa. Sirulta Tito on saanut aiemmin jo käsilaukkua, mutta Donna oli täysin uusi tuttavuus. Työkaverini oli koiriensa kanssa istumassa ja minä siirryin Titon kanssa viereen. Koirat saivat haistella ilmaa ja katsella toisiaan, mutta leikkimään eivät heti päässeet. Tito yritti välillä hypnotisoida minut kontaktilla, mutta en päästänyt leikkimään. Vasta tovin kuluttua annettiin koirille luvat tutustua toisiinsa. Tito yritti pysytellä housuissaan, kun viehkeät neidot ottivat selvää, mikä ilmestys tämä mustavalkoinen on. Siru oli yllättävän suopea ja kutsui Titoa leikkimään. Donna ei kuitenkaan pitänyt siitä, että Tito meni lähelle työkaveriani. Päällehän se tuli käsilaukkuineen. Mentiin sitten takaisin lattialle istumaan ja annettiin koirien oleskella. Olin todella tyytyväinen, kun Tito tuli viereeni itse makaamaan. Juttelun ja makoilun jälkeen kokeiltiin uudestaan tutustumista ja nyt oli Donnakin jo sitä mieltä, että kyllähän Titossa karismaa on. Seura alkoi siis kelvata.
Käveltiin sitten töistä kotiin. Matkalla tavattiin juoksentelevia naperoita, poliisiauto keskellä puistoa, Vantaanjoessa laulava uimari, uusia piikkiannoksiaan sulattelevia narkkareita, koiria, koripallonpelaajia, kiljuvia uimareita, Flexejä ja punttijuntteja. Tito oli nyt lähes koko matkan hihnassa, koska ihmisiä alkoi olla huomattavasti enemmän kuin aamulla. Vetämättä kuljettiin reipas tunti. Hyvä, poika.
Päivän arvosana: 10/10