torstai 28. heinäkuuta 2011

Huh, mikä heinäkuu!

Kohta on heinäkuu pulkassa ja kuluneeseen kuuhun on mahtunut monenlaista.

Ampiainen pisti Titoa kuonoon kesken marjaretken. Ampiainen oli sotkeutunut Titon housuihin ja Tito yritti ottaa sen pois. Kuonoon tuli.
Näin, että jokin oli vinossa, joten kutsuin luokse. Onneksi Tito on tottunut, että kaikissa ikävissä tapauksissa (risut ja roskat housuissa, tikku hampaiden välissä yms.) kannattaa tulla luokseni, koska voin auttaa. Irroitin ärhäkän ampparin ja koppasin 21-kiloisen syliini. Päätin kantaa otuksen, koska se valahti veltoksi muutenkin. Kotiin oli matkaa ja Tito tuntui todella painavalta metsän kallioita ja kiviä kiipeillessä.

Yhdessä kohdassa oli pakko huilia ja laskin Titon kyljelleen maahan. Pelästyin, koska Tito ei hievahtanutkaan maassa. Siinä se makasi, ja huomasin, että nyt kuono alkoi turvota nopeasti. Kotona laskin Titon lattialle kyljelleen ja soitin eläinlääkäriin. Missään ei vastattu. En saanut edes Viikkiä kiinni. Onneksi on työkavereita, jotka tietävät. Sain neuvoksi kyytablettien antamisen ja hengityksen seuraamisen, koska kyseessä oli kuono ja ensimmäinen kerta, kun Titoa amppari pisti. Tuntui kamalalta jättää Tito yksin, kun lähdin apteekkiin.

Apteekki oli vielä 20 minuuttia auki eli Titolle viilennystakki päälle, kenkien vaihto pyöräilykenkiin ja menoksi. Onneksi ei tarvinnut jonottaa ja pääsin heti takaisin. Tulin kotiin ja onnekseni näin, että kuonon turvotus oli jo laskemassa. Annoin kuitenkin tabletit varmuuden vuoksi.

Täytyy sanoa, että pelästyin todella paljon, vaikka kyseessä ei ollutkaan kyy tai auton alle jääminen.
Turvotus jo laskenut, mutta vielä ei jaksa.

Agilitaamassa on käyty muutamana iltana. Pitäisi katsoa joku hyppytekniikkakurssi syksylle tai talvelle. Titolla ei ole mitenkään erinomainen tekniikka, joten hyppiminen on jäänyt vähemmälle. Lähinnä on räiskitty keinua alas, juostu tukka putkella putkien läpi, lennetty pöydän päälle loikoilemaan ja edistytty etenemään pois päin ohjaajasta. Keppejä keplotellaan kotinurkilla ja niitähän nuijitaan menemään kuin viimeistä päivää.

Tito kävi näyttämässä kuonoaan kesäjuhlassa, jossa oli paikalla paljon ihmisiä, lapsia ja koiria. Tito käyttäytyi esimerkillisesti ja näytti vähän temppujakin. Eipä tuo huomannut ihmismassaa ympärillä, kun kerroin, että olisi muutaman tempun paikka. Hyvin se jo leikkii oudoissakin tilanteissa. Narupallo on pop.

Vanhempieni naapurilla on venäjäntoysekoitus, joka räksyttää pienien koirien tapaan. Kesäjuhlien jälkeen naapuri halusi tutustussaa omaa koiraansa Titoon. Täytyy sanoa, että olin äärettömän ylpeä Titosta, joka pysyi vieressäni ja piti kontaktia, kun toinen oli puolen metrin päässä kiljumassa. Naapuri halusi kokeilla leikkimistä, mutta eihän siitä mitään tullut. Tito juoksi onnellisena kovaa, ja mönkijäinen haukkui stressaantuneena. Kutsuin siis Titon pois ja annettiin asian olla. Ei lapsia voi pakottaa leikkimään keskenään - eihän?

Illalla söimme perhetuttujemme luona. Toysekoitus oli paikalla vapaana. Se kävi välillä räkyttämässä Titolle, mutta eipä tuo siitä välittänyt. Rami olisi jo pistänyt suihinsa, kun ei jaksaisi kuunnella pienestä eläimestä lähtevää metakkaa.

Loppuilta ja yö menivät saaren "paikallisessa". Itse pysyttelin vesilinjalla - kuten aina. Oli huikean hauskaa seurustella vanhojen tuttujen kanssa ja tutustua uusiinkin kasvoihin. Missä Tito oli tämän ajan? Siellä terassilla mukana tietysti. Kovaäänisen rupattelun ja juomalaulujen uneen tuudittamana Tito veti sikeitä kaikkien jaloissa. Onhan sitä rauhoittumista yritetty harjoitella, mutta nyt Tito kyllä yllätti. Viime aikoina tuo on muutenkin osannut rauhoittua eri tilanteissa paremmin. Aikaisemmin se ei ole viihtynyt, jos olen jättänyt sen yksin vanhempieni luokse sisälle. Nyt se veti ensimmäisen kerran pari tuntia sikeitä yksin olohuoneessa. Onko meillä siis toivoa?!

Lupasinpa sitten tehdä Titon kanssa pienen kiekkoesityksen yhteen urheilutapahtumaan. Täytyy kehitellä vielä pari uutta liikettä ja pistää ohjelma kasaan. Muutaman liikkeen olen jo yhdistänyt ja hyvinhän tuo tuntuu toimivan. Heittokäsi vielä kuntoon ja se on siinä.

Isän synttäreitä vietettiin pari päivää sitten. Päivällä Tito oli penkissä kiinni, kun kannoin halkoja liiteristä nuotiolle. Yht'äkkiä kuulen vain tömähdyksen ja penkki on nurin. Haukahdus talon toisella puolella ja Tito on jo takaisin. Se ehti olla poissa ehkä 5 sekuntia. Ilmeisesti kissa kävi kurkkaamassa, josko juhlat olisivat jo alkaneet. Lettukestit illalla isän juhlistamiseksi. Herkullisia täytteitä ja mukavia ihmisiä. Tito makoili penkkini vieressä ja oli oikein mallikelpoinen.

Yöllä täytyi lähteä kotiin, koska seuraavana päivänä oli töitä heti aamusta. Lähdettiinpä rantaa päin ja päästin Titon vapaaksi. Sehän on aina vapaana. Tito juoksi tuttuun tapaansa noin 30:nen metrin päähän ja siinä samassa sen kuonon edestä juoksee meidän kissa esiin. Viuh ja sinne meni. Minä kirosin ja kirosin mielessäni. Vaikka Titon luoksetulo on tykki ja olen testannut sitä monin keinoin, en uskaltanut kissan perästä yrittää. Kissa kiipesi viereiseen puuhun ja Tito jäi kiertämään puun ympärille kehää. Ei se kissaa haukkunut - juoksi vain puun ympärillä. Menin lähemmäksi ja Tito tuli luokseni. Siitä sitten veneelle ja päässäni kihisi.

Kissoja ollaan useamman kerran jo katseltu ikkunan läpi ja kauempaa. Niin kauan, kun kissa ei juokse, meillä ei ole ongelmaa. Olen kävellyt Titon kanssa useamman kerran naapureiden kissojen vierestä ulkona. Vanhempieni *rpot kissat nyt sattuvat pinkomaan heti vieraan koiran nähdessään. Mahtavaa!

Onneksi eilen ja tänään on ollut taas ilo elellä tuon kanssa. Eilinen meni täysin lepopäivänä. Veinpä töiden jälkeenkin vain hihnalenkille, jottei tuo pääsisi juoksemaan. Tänään tehtiin töiden jälkeen pienet keppitreenit ja käytiin katsomassa ponia. Muuten Juniori on saanut lepäillä. Titolla on takana 5 päivää kaikkea uutta ja erikoista, joten lepopäivät tulivat tarpeen.

3 kommenttia:

  1. Onneksi ei käynyt pahemmin ampiaisen kanssa! Itsekin olen pelännyt koko kesän ja pelkään varmaan ensilumen tuloon asti, että joku ötökkä pistää Marneusta vaikka suuhun tai silmän seudulle. Varsinkin kun Marneuksella on aina tapana ensin leikkiä ötököiden kanssa ja sitten syödä ne :D Onneksi se tunnistaa ampiaisen pörinän eikä mene lähelle.

    VastaaPoista
  2. Rakas Nova

    Meidän kissat EIVÄT ole urpoja!!!

    äiti

    VastaaPoista