sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Korvien takaa - GoPro koiran matkassa


Materiaalia uudesta kamerajärjestelystä on paljon. Iso osa täysin kelvottomia ja ns. roskiskamaa. Mutta on seassa mielenkiintoisiakin otoksia. Videoita ei ole muokattu enkä aio ladata koneelle 17 minuutin pätkiä Totin päätöntä juoksemista metsässä. Katsotaan, josko niistä saisi jonkin hyvän videon pätkiä yhdistelemällä.
Huomioita koiran selässä olevasta GoProsta:
  • Ainakin GoPron omat koiravaljaat löystyvät heti, joten niihin pitää laittaa solmut aina kiristämisen jälkeen.
  • Kameraa kannattaa kallistella ja kokeilla eri kulmia, koska joissain näkyy vain päälaki ja taivasta, toisissa vain niskaa ja sitten välistä niitä, missä sekä päätä että edessä avautuvia näkymiä. Kokeilemalla selviää.
  • Rintakuvauksella ei tee yhtään mitään ainakaan tämän kokoisten koirien kanssa. 
  • Kuva on tasaisinta (yllätys), kun koira kävelee, ui tai ravaa. Laukasta tulee hirveää materiaalia.
  • Jos on märkää, kotelon suoja pitää puhdistaa ... jatkuvasti, koko ajan ja joka välissä.
  • Uimisesta tulee mielenkiintoista - suosittelen!
  • Kun aurinko paistaa, kuva on paikoin yllättävänkin hyvää. Pilvisellä tai hämärällä, eihän tuosta saa selvää.
  • Koiran menoa on jännä katsoa, koska siitä saa uutta materiaalia. Kameralta näkee, kuinka usein koirat mm. kääntyvät tarkistamaan huoltojoukkojen sijainnin.
  • Totin menoa on stressaavaa katsoa, koska se on aivan kaheli. Päämäärätöntä säntäilyä ja joka välissä uimista tai kahlaamista - myös jouluna.
Tässä joitain kuvia Totin korvien takaa.












torstai 24. joulukuuta 2015

Kun temppu vaatii vielä "pientä" hiomista

Työkaveri näytti somessa kiertävän videon kahdesta karvakorvasta, jotka valmistautuvat kuvan ottamiseen. Toinen kaappaa toisen kainaloonsa ja painaa vielä posken toisen poskeen kiinni. Työkaveri sanoi, että Titon ja Totin pitää osata myös samainen temppu.

Joten eilen aloin illalla opettaa tätä temppua. Ihan kokeilemaan vain ja tänään otettiin uusinta illalla. Saimme monta hyvää onnistumista, mutta täytyy sanoa, että nämä vähemmän onnistuneet ovat paljon viihdyttävämpiä!




tiistai 22. joulukuuta 2015

It's the most Wonderful time of the Year (video)

Joskus sitä vain tietää. Ei tarvitse miettiä, arpoa ja pääkoppaansa rasittaa. Idea tulee ja heti niin vahvana, ettei tarvitse miettiä sen enempää. Nimittäin idea joululahjasta! Tito ja Totti saivat pari päivää sitten Kepolta ja minulta joululahjan.

Pojat saivan ihan luvan kanssa pistää tuhannen palasiksi kokonaisen kirjan!







sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Elefanttimarssi edistyy


Koska temppujen opettaminen on parasta, tätä temppua on jatkettu meikäläisen mittapuulla ahkerasti. Yleensä tylsistyn hyvin nopeasti ihan minkä tahansa asian opettamiseen ja siirryn jo seuraavaan. Lopputuloshan on miljoona keskeneräistä temppua. Koiran kannalta mahdollisesti hieman sekavaa. Mutta aina ne tuntuvat nopeasti ymmärtävän, mitä milläkin kerralla haluan tapahtuvan. Fiksuja poikia.

Elefanttimarssia on niin kiva harjoitella, että sitä on tullut tehtyäkin. Kyseisessä tempussa minä kävelen ensimmäisenä. Minuun nojaa Totti etutassuillaan ja lopuksi Tito nojaa vielä Tottiin etutassuillaan. Pojat kävelevät siis takatassuillaan.

Elefanttimarssi on edennyt ja tällä hetkellä haasteina ovat:
* Totti, joka haluaisi ennemmin kiivetä minua pitkin ylös kuin nojata ja kävellä perässäni.
* Tito, joka useat kerrat nousee ensin minua vasten ja siirtyy siitä vasta Totin selkään.


Ensimmäistä osaa olen treenannut Totin kanssa erikseen. Mutta se jää aina "roikkumaan" käsiini. Täytynee ottaa talvella Totinkin kanssa paljon sparkin työntöharjoituksia, jotta takajalat alkavat toimia. Osaa se skeitin päällä mennä ja takajaloilla potkia. Mutta etutassujen noustessa ylös, se alkaa roikkua kuin leijonakuningas kallion reunalla.

Toinen osuus on oikeastaan jo aika hyvällä mallilla. Tito osaa peruuttaa takajaloilla seisten, joten sen saa aina käskyllä siirtymään edestäni Totin taakse. Ihan hauskaa toki sekin, mutta ottaisin ehkä ennemmin suoraan Totin selkään nojaamisen.

Tito on toisinaan myös liian innokas ja murjoo Tottia etutassuillaan. Joskus Totti näyttää kuristuvan Titon käsittelyssä ja Titon silmät loistavat innosta. On siinäkin meillä veljekset.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Odotettu paketti

Könysin 26-kiloisen ison pahvilaatikon kanssa tänään bussissa ja muussa liikenteessä. Olo oli kotona huojentunut. Mutta koska on edullisempaa ostaa kaksi isoa säkkiä kerralla, näin tehdään jatkossakin. Pojat olivat varsin tyytyväisiä pakettiin. Vaihtelu virkistää ja nyt tilasin pari säkkiä Acanan Wildprairieta. Ei mikään suuren suuri muutos kuitenkaan, onhan tässä syöty jo puoli vuotta kanapohjaista potturuokaa raa'an lihan ohella. Nyt nousi nappulan lihapitoisuus vähän ja loputkin viljat jäivät pois.


maanantai 14. joulukuuta 2015

Aina vituttaa joku!

* Onko Titon pakko kaivaa lattiaa ollessaan innoissaan - onko?
* Miksi ulkona ei ole pakkasta ja hiekkaa kulkeutuu sisään?
* Minkä takia koirille ostettu lohi haisee niin pahalta?
* Onko takapihalla oltava joka ilta pupuja?
* Miksi Totti syö aina Titon ruoat?
* Miksi Totti menee yön aikana kylppäriin ja luulee sen jälkeen, ettei sieltä saa enää tulla ilman lupaa pois?
* Miksi postissa odottaa 26 kiloa ruokaa? Miksi se ei ole jo kotona? Oi, miksi?
* Miksi Totin mielestä paras asento kynsien leikkaamiselle on selällään mahdollisimman pienessä rullassa? Eikö voi pötköttää suorana?
* Miksi porkkanat pitää syödä aina jonkin lattialla olevan asian päällä? Miksi pitää silputa koko porkkana jonkin laukun, tyynyn tai muun päälle?
* Miksi kaikista pipoistani puuttuu TUPSU?!
* Miksi pojat eivät voi imuroida päivän aikana?
* Miksi ulkona on mukalunta? Miksi ei voi olla pakkasta ja oikeasti lunta?
* Miksi Titolla ja Totilla on niin tuhottoman paljon turhia tarvikkeita?
* Miksi Tito ja Totti varastavat porkkanoita?
* Miksi Totin pitää aina tunkea väliin, jos rapsutan Titoa? Ärsyttävää, kun se pitää aina työntää pois, jotta Tito saa oman tärkeän hetkensä.
* Miksi Tito oksensi eilen palan luuta ja Totti söi sen heti perään?
* Miksi Kaikki taluttimet ovat aina ja koko ajan pitkin kämppää? 
* Miksi Tito ei syö luita yhtä järkevästi kuin Totti?
* Miksi Totti haluaa vain maata pihalla tunti toisensa perään?
* Miksi Totti ei hahmota rappukäytävän ovia ja omaa jarrutusmatkaansa - eli törmää käytäviä juostessaan lasioviin aina ja uudestaan?
* Miksi sängystä tippunut tyyny on paras makuupaikka, mutta jos erehdyn ihan tekemään pedin pojille, siihen ei astuta jalallakaan?
* Miksi porkkanat ja ruusukaalit syödään kokonaan, mutta parsakaalit vain silputaan?
* Miksi, oi miksi?!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kuvasatoa harmaasta arjesta

Totti harjoittelee pätevänä.
Totti tarkistaa kuvaajalta, onko asento hyvä.
Totti löysi kynän ja toi näytille.
Busted.
Totti tahtoo uimaan. Aina.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Lihomista (ja vaarallisia tilanteita)

Nimittäin Hottentotin vyötärön seudulla.

Toisen lihomista ei vain huomaa. En tosin yleensä muiden laihtumistakaan pane merkille ellei viime näkemästä ole pitkää aikaa. Jos minä päräytän viiden kilon pelastusrenkaan ympärilleni, tiedän sen heti. Olo on tuhti, väsähtänyt ja äklö.

Mutta Totista en ole huomannut lihomista. Sehän on tuossa joka päivä. Ei grammojen ja kilogrammojen hiljaista kerääntymistä vain huomaa. Kunnes pari päivää sitten rapsuttelin ensin Totin kylkiä ja sen jälkeen Titon kylkiä. Kädet jäivät paikoilleen. Hetkinen?! Takaisin Totin kylkiin ja vertaus Titon kylkiin. Totti tuntui käsissä näyttelyissä pärjäävältä labradorinnoutajalta!! Tasapaksu pötkylä.
 

Ei sitä suurta eroa kuvissa oikein näy. Hieman on havaittavissa eroa kuitenkin. Pitäisi koirat kastella märiksi ja kuvata, jotta näkisi vielä paremmin. Mutta trust me, tuo oikealla tönöttävä otus on mukavan pehmoinen silitettäessä.

Mietin kuumeisesti, miten tämä on mahdollista. Pojat ovat aikuisiällä syöneet lähes poikkeuksetta koko ajan saman verran. Lihat puoliksi, nappuloita kupilliset, lisät ja muut yksi yhteen. Lenkeilläkin annan nameja arvioni mukaan suuuht tasan. Joten mitä ihmettä?

Oi voi, kuinka yksinkertainen vastaus tähän onkaan. Lähtiessäni töihin, heitän pojille kaksi kupillista nappuloita lattialle. Niillä menee hyvä tovi, kun imuroivat lattian tyhjäksi ja saavat vähän tekemistä. Ennen ovat aina molemmat osallistuneet syömiseen, mutta eilen epäilykseni heräsivät. Menin ovesta ulos ja jätin oven raolleen. Tito siirtyi kynnykselle makoilemaan ja Totti puhdisti lattiaa minkä kerkesi. Jumapliude! Rontti on syönyt kahden koiran edestä jo vaikka ties kuinka kauan! Jatkossa erilaiset rutiinit, jotta saadaan ruokaa tasaisesti molemmille.

Ja sitten päivän iloisempiin uutisiin!


Ostin pojille kameravaljaat. Olen kovasti halunnut saada liikkuvaa kuvaa poikien vinkkelistä ja nyt se vihdoin onnistuu. Erityisesti yhtä tiettyä kokeilua varten on nämä hankittu. Sen toteutumisesta ei ole vielä mitään varmuutta, mutta toivotaan parasta. Aina me toivomme parasta.

Eilenkin toivoin iltalenkillä. Laitoin kolmen vartin kävelyn jälkeen pojat kiertämään pihaa ympäri. Tito kiertää aika kuuliaisesti tietyt lyhtypylväät ja puut. Totti juoksee sisäkaarta ja menee aina valmiiksi ottamaan Titoa vastaan. Pentuna Totti juoksi Titon kylkeen kiinni, mutta sehän ei ollutkaan "ok". Joten se karsittiin pois kertarykäyksellä. Nykyään Totti vain odottaa, että Tito tulee ohi ja lähtee juoksemaan sen viereen.

Tuli sitten kuningasidea. Tiedättekö, kun oikein välähtää? Eilen oli sellainen hetki. Laitoin pojat lukolla kiinni pannoista toisiinsa. Ovat sellaiset puolikiristävät, joissa isot O-lenkit. Pannat ovat pojilla aina päällä. Olen tottunut siihen, koska Ramillakin (koirani numero 1) oli aina panta kaulassa. Se otettiin pois vain harjatessa. Sama käytäntö meillä on nytkin.

Mutta tosiaan, koirat pannoista kiinni toisiinsa. Ihan pistoolilukolla, koska se oli nopea toteutus. Pannoissa on tosiaan tuo osa, joka kiristyy eli pojilla oli etäisyyttä toisiinsa ehkä 30 cm. Ovat tottuneet juoksemaan vierekkäin, koska vetohommissakin on seisinki pitämässä kuonot samaan suuntaan.

Virittelin koirat ja kysyin, ovatko ne valmiina. Molemmilla kuonot kohti pihan reunaa ja menoksi. Sinne sinkosivat ja olivat kyllä makean näköisiä. Täysiä juoksivat pitkin isoa pihaa. Ja sain äänellä pysähtymään lopulta ihan viereeni. Hyvä, pojat! Otettiin uusiksi. Lähtö samasta kohdasta.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Päästin koirat matkaan ja sitten kävi kuin hidastetussa filmissä. Näin koirien edessä olevan lyhtypylvään ja miten koirat lähestyivät sitä. Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Tito yritti kuuliaisesti kiertää pylvään samalla, kun kapinallinen Totti totesi sen olevan turhaa. Niin juoksivat pojat täysiä päin pylvästä.

Kuului POKS ja koirat irtosivat toisistaan. Jäivät molemmat hölmistyneinä seisomaan niille sijoilleen ja odotin jo vähintäänkin toisen kaatuvan henkihieverissä maahan. Mitä vielä, lukko oli poksahtanut palasiksi ja pojat olivat täysin kunnossa. Että sellainen iltaleikki meillä. Älkää kokeilko tätä kotona...