Viime perjantaina ShowHau-ohjelmassa näytettiin jakso, jossa Titokin esiintyi vetohommissa. Tässäpä kyseinen jakso näin jälkikäteen: ShowHau - kausi 5 jakso 4
Tito kelkkailee kohdassa 1:12 ->
Muu osuus alkaa kohdasta 1:30 ->
maanantai 29. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Frontside Collie
Vuosi sitten Titolla oli toive. En tiedä, mistä se oli koko asian edes keksinyt, mutta kovin päättäväinen tuntui olevan. Syntymäpäivälahjaksi pitäisi saada rullalauta eli skeitti eli skede. Olin sitä mieltä, että kapine olisi turha eikä lähistöllämme ole oikein paikkaakaan, minne voisi mennä rullailemaan. Merkkipäivän lähestyessä Tito alkoi olla jo ärsyttävä. Kun kuljimme ulkona ja näimme nuorisoa skeittaamassa, karvakorva esitti oikein marttyyria ja huokaili, miten epäreilua elämä oli.
Sisällä se tuli koko ajan jalkoihin ja oli yksinkertaisesti tiellä. "Jos mulla olis oma skede, voisin olla ulkona enkä häiritsemässä sua." Tämän tyyppisiä huomautuksia tuli jatkuvasti. Ei tarvitsisi kuulemma viedä niin paljon uloskaan, koska voisi itse mennä rullailemaan. Yritin selittää, ettei pojalla ollut tarpeeksi mennä yksin ulos, mutta olin kuulemma naapuruston tylsin ja oikea ilonpilaaja.
Titon synttärit lähestyivät ja niin vain huomasin yhtenä päivänä seisovani Prisman urheiluosastolla - edessäni hyllyt täynnä skeittejä. Kokeilin lautojen pyörien pyörimistä niin kuin olen nähnyt kovien jätkien tekevän ja laitoin laudat menemään pitkin kaupan lattiaa löytääkseni jyvän akanoiden seasta. En lähtökohtaisesti halunnut ostaa lautaa, joka viettää selvästi toiseen suuntaan.
Niin siis kävi, että Tito sai oman skeitin lahjaksi. Koska Tito on cool, se halusi ensin harjoitella sisällä, ettei tarvitsisi menettää kuonoaan naapuruston räyhäpoikien tai kaunottarien edessä. Tito siis skeittasi sisällä - kerrostaloasunnossa. Meteli on aika kova, kun koira ottaa vauhtia ja rymistelee pitkin kämppää.
Tuli syksy ja alkuinnostus laantui. Skeitti laitettiin pois, vaikka juuri silloin teki kuulemma mieli lähteä rullailemaan. Onneksi meillä on paljon muitakin harrastuksia eli kenenkään ei tarvinnut jäädä pyörittelemään peukaloitaan.
Nyt keväällä Tito sanoi olevansa valmis lähtemään ulos treenaamaan. Minä kannoin lautaa ja Tito häntäänsä, kun suuntasimme tyhjälle parkkipaikalle. Tito ei paljon aikaillut vaan otti vauhtia, iski etutassut laudan päälle ja antoi mennä. Kun jotain tuli eteen, nopsasti laudan päällä ympäri ja uuteen suuntaan.
Koska harrastus on vielä uusi, Tito ei ole varma, mikä tekniikka on paras. Eniten se menee etutassut laudalla ja takajaloilla juosten. Toisinaan kolme tassua ovat laudalla ja yksi potkii vauhtia. Muutaman kerran kaikki tassut ovat olleet laudalla ja Tito vain rullaillut menemään. Vaikeuksia tuottavat tilanteen, joissa Tito onnistuu saamaan laudan nurin. Jotta Tito voi tulevaisuudessa mennä kavereiden kanssa skeittamaan, lauta pitää osata kääntää oikeinpäin itse. Tätä onkin nyt opeteltu ja eiköhän se kesään mennessä onnistu!
Sisällä se tuli koko ajan jalkoihin ja oli yksinkertaisesti tiellä. "Jos mulla olis oma skede, voisin olla ulkona enkä häiritsemässä sua." Tämän tyyppisiä huomautuksia tuli jatkuvasti. Ei tarvitsisi kuulemma viedä niin paljon uloskaan, koska voisi itse mennä rullailemaan. Yritin selittää, ettei pojalla ollut tarpeeksi mennä yksin ulos, mutta olin kuulemma naapuruston tylsin ja oikea ilonpilaaja.
Titon synttärit lähestyivät ja niin vain huomasin yhtenä päivänä seisovani Prisman urheiluosastolla - edessäni hyllyt täynnä skeittejä. Kokeilin lautojen pyörien pyörimistä niin kuin olen nähnyt kovien jätkien tekevän ja laitoin laudat menemään pitkin kaupan lattiaa löytääkseni jyvän akanoiden seasta. En lähtökohtaisesti halunnut ostaa lautaa, joka viettää selvästi toiseen suuntaan.
Niin siis kävi, että Tito sai oman skeitin lahjaksi. Koska Tito on cool, se halusi ensin harjoitella sisällä, ettei tarvitsisi menettää kuonoaan naapuruston räyhäpoikien tai kaunottarien edessä. Tito siis skeittasi sisällä - kerrostaloasunnossa. Meteli on aika kova, kun koira ottaa vauhtia ja rymistelee pitkin kämppää.
Tuli syksy ja alkuinnostus laantui. Skeitti laitettiin pois, vaikka juuri silloin teki kuulemma mieli lähteä rullailemaan. Onneksi meillä on paljon muitakin harrastuksia eli kenenkään ei tarvinnut jäädä pyörittelemään peukaloitaan.
Nyt keväällä Tito sanoi olevansa valmis lähtemään ulos treenaamaan. Minä kannoin lautaa ja Tito häntäänsä, kun suuntasimme tyhjälle parkkipaikalle. Tito ei paljon aikaillut vaan otti vauhtia, iski etutassut laudan päälle ja antoi mennä. Kun jotain tuli eteen, nopsasti laudan päällä ympäri ja uuteen suuntaan.
Koska harrastus on vielä uusi, Tito ei ole varma, mikä tekniikka on paras. Eniten se menee etutassut laudalla ja takajaloilla juosten. Toisinaan kolme tassua ovat laudalla ja yksi potkii vauhtia. Muutaman kerran kaikki tassut ovat olleet laudalla ja Tito vain rullaillut menemään. Vaikeuksia tuottavat tilanteen, joissa Tito onnistuu saamaan laudan nurin. Jotta Tito voi tulevaisuudessa mennä kavereiden kanssa skeittamaan, lauta pitää osata kääntää oikeinpäin itse. Tätä onkin nyt opeteltu ja eiköhän se kesään mennessä onnistu!
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
In the spring, at the end of the day, you should smell like dirt.
Vantaanjoki tulvii takapihalle ja vihreää näkyy kuivan ruohon seassa. Kaunis sunnuntai on syytä viettää ulkona - koirin tietysti. Jonna tuli Benkun ja Kaken kanssa rallaamaan meidän takapihalle. Jonna on siitä kiva, että hänen seurassaan voin täysin keskittyä siihen, miten teen Titon kanssa. Tiedän, että jos meidän eteneminen kestää "vähän" tavallista lenkkiä hitaammin, ei haittaa. Että kiitos Jonna, kun jaksoit siinä alussa odotella Pöyhöstä ja sen valmentajaa.
Ensin istuskeltiin penkill' ja seurasimme keväiseen säähän ulkoilemaan lähteneitä ihmisiä. Kaikki kävivät tekemässä u-käännöksen takapihan laidalla olevalla alikulkusillalla. Sinne ei ole asiaa ilman sukellusvarusteita.
Kun koirat alkoivat olla rentoja, päästettiin nuoriso leikkimään. Voihan kohiseva koski, Bea ja Tito juoksivat ensimmäisenä veteen niin, että vettä oli joka puolella. Tito teki nopean vesikampauksen ja sen jälkeen oli aika sytytellä viehkeä seuralainen juoksutunnelmiin. Takapihalle muodostuneen lammikon ympäri uudestaan ja uudestaan.
Välillä veivasin nuorille pallon menemään. Tito ei ole tottunut siihen, että joku voi ehtiä pallolle ensin ja alkuun Bea vei pallon nokan edestä. Tito sitten skarppasi ja pinkoi sellaisia spurtteja, että lempinimi sai vain vahvistusta. Muutenkin tämä yksi pallo ja kaksi koiraa toimi todella hyvin. Koirilla tuntui olevan selvät sävelet säännöistä eikä tarvinnut miettiä kärhämöitä.
Kun TB-parivaljakko oli juossut jonkun aikaa, päästettin Hivviö vapaaksi. Voi huwja, miten pientä otti päähän, kun toiset juoksivat lujempaa. Kova komennus, eikä sekään saanut toisia hidastamaan. Päivän ikimuistoisin hetki oli spurttaava Tito, jonka eteen ilmestyi pieni pentu. Tito teki sellaisen väistöliikkeen, että pennun korvat vain nousivat pystyyn ilmavirrasta. Tito jatkoi juoksemista ja pentu menojaan. Tuntui hurjan hyvältä nähdä, että Tito katsoi tarkasti törmäämästä pieneen. Kokemuksesta voin sanoa, että itsekin tekisin samaisen väistön niiden naskaleiden edessä. Joka tapauksessa tuli olo, että Titon voi tuon pennun kanssa päästää leikkimään ilman, että pentu joutuu törmäilyauton uhriksi.
Ensimmäisten leikkien jälkeen pidettiin huilitauko ja sen jälkeen laitettiin formulat uudestaan radalle. Tätä tehdään nyt lisää eli rauhoittumisen ja leikkimisen vuorottelua. Ja vielä Jonnan ottamia kuvia:
Ilmeellä |
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Se on Tito
Joskus meidän arjessa tapahtuu asioita, joihin ei voi muuta kuin huokaista ja todeta, että se nyt on vaan Tito. Tito riittää itsessään selittämään asioita. Ei tarvitse sen suuremmin miettiä, miksi se tekee jotain. Sehän on Tito.
Jokunen päivä sitten tulin kotiin ja löysin Titon sängyltäni. Se istui siinä varsin tyytyväisenä eikä tehnyt elettäkään osoittaakseen katumisen merkkejä edes minun mielikseni. Käskin hämmästyneellä älähdyksellä Titon alas ja sehän hyppäsi sukkelasti lattialle. Meni parvekkeen oven eteen makoilemaan ja katsoi tyynen rauhallisena, että mitä minä hämmästelen.
Käytiin muutama päivä sitten sulaneella hiekkakentällä tokoilemassa ja otettiin yhtenä treeninä metallinoutoa. Tito lähti kiitäen kapulalle, otti hyvin suuhun, kääntyi tulemaan, pysähtyi ja sylkäisi kapulan suustaan. Jäin monttu auki katsomaan, koska tätä en ollutkaan aikaisemmin nähnyt. Tito ajatteli hoitaa homman loppuun tyylillään. Juoksi päättäväisenä kovaa luokseni ja oli tulossa jo ihan jalkojeni välistäkin. Ei tippunut palkkaa tästä suorituksesta.
Jäin mielenkiinnosta katsomaan, mitä se keksii. Ja sehän keksii! Juoksi hurjaa vauhtia takaisin kapulalle, mutta ei se sitä suuhun ottanut. Juoksi kapulan toiselle puolelle hyvin määrätietoisesti, koska kapulahan voi olla vaikka merkki... Siellä se kyttäsi, että nyt pitäisi palkan jo lentää. Noh, eipä lentänyt vieläkään. Raks, raks, raks ja horror collie mietti, mikä mättää. Kuonokosketus on aina varma valinta eli sitä oli pakko kokeilla. Siellä se koira oli noin 15 metrin päässä kuono kiinni kapulassa. Vaativa katse sanoi, että nyt voisi jo lelu lentää. Kun temput eivät tepsineet, keskeytin pelleilyn ja hain kapulan ihan itse. Tässä vaiheessa Tito mietti, että turha sitä kapulaa on edes hakea, kun minä haen sen kuitenkin.
Tito-Nova 1-0.
Illalla metalli olikin taas parasta maailmassa. Aina ei kannata edes yrittää ymmärtää. Parempi vain nauraa ja jatkaa.
Jokunen päivä sitten tulin kotiin ja löysin Titon sängyltäni. Se istui siinä varsin tyytyväisenä eikä tehnyt elettäkään osoittaakseen katumisen merkkejä edes minun mielikseni. Käskin hämmästyneellä älähdyksellä Titon alas ja sehän hyppäsi sukkelasti lattialle. Meni parvekkeen oven eteen makoilemaan ja katsoi tyynen rauhallisena, että mitä minä hämmästelen.
Käytiin muutama päivä sitten sulaneella hiekkakentällä tokoilemassa ja otettiin yhtenä treeninä metallinoutoa. Tito lähti kiitäen kapulalle, otti hyvin suuhun, kääntyi tulemaan, pysähtyi ja sylkäisi kapulan suustaan. Jäin monttu auki katsomaan, koska tätä en ollutkaan aikaisemmin nähnyt. Tito ajatteli hoitaa homman loppuun tyylillään. Juoksi päättäväisenä kovaa luokseni ja oli tulossa jo ihan jalkojeni välistäkin. Ei tippunut palkkaa tästä suorituksesta.
Jäin mielenkiinnosta katsomaan, mitä se keksii. Ja sehän keksii! Juoksi hurjaa vauhtia takaisin kapulalle, mutta ei se sitä suuhun ottanut. Juoksi kapulan toiselle puolelle hyvin määrätietoisesti, koska kapulahan voi olla vaikka merkki... Siellä se kyttäsi, että nyt pitäisi palkan jo lentää. Noh, eipä lentänyt vieläkään. Raks, raks, raks ja horror collie mietti, mikä mättää. Kuonokosketus on aina varma valinta eli sitä oli pakko kokeilla. Siellä se koira oli noin 15 metrin päässä kuono kiinni kapulassa. Vaativa katse sanoi, että nyt voisi jo lelu lentää. Kun temput eivät tepsineet, keskeytin pelleilyn ja hain kapulan ihan itse. Tässä vaiheessa Tito mietti, että turha sitä kapulaa on edes hakea, kun minä haen sen kuitenkin.
Tito-Nova 1-0.
Illalla metalli olikin taas parasta maailmassa. Aina ei kannata edes yrittää ymmärtää. Parempi vain nauraa ja jatkaa.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Minun oma BIS
Sunnuntaista jäi erittäin hyvät muistot. Menin Gardenian pihalle hyvissä ajoin ennen ilmoittautumisten alkamista ja jäin Titon kanssa tien viereen odottelemaan. Palkkasin ohittavista koirista ja kontaktista. Halusin, että Tito saa hajuja muista koirista ennen kuin menemme ilmoittautumaan eli kymmenien koirien sekaan. Siellä ollaan kuitenkin iho ihoa ja karva karvaa vasten. Eihän Tito sitä pahakseen pistä - päinvastoin.
Ilmoittautumisjonossa pidin Titon jalkojeni välissä, niin kuin aina, jos olemme tungoksessa. Itse ilmoittautuminen meni muuten hyvin, mutta lähdin maksamatta. Pieni sivuseikka, joka saatiin nopeasti korjattua.
Tunnin odottelu ennen oman kehän alkamista eli menimme istumaan hälinän sekaan ihmettelemään kaikkea näkemäämme. Kävin vähän harjoittelemassa Titon juoksuttamista ja esittämistä, kun löysin aivan kehän kokoisen tyhjän asvalttipläntin syrjästä. Kaikki meni suorastaan upeasti, jos pidin Titon vapaana tai sidoin taluttimen housujen vyölenkkiin. Kun siirsin taluttimen käteen, tunsin olevani kömpelö, eikä Titokaan liikkunut yhtä hyvin. Saisiko sitä talutinta pitää kiinni housuissa?
Vuoronumeromme, tai siis se numero hihassani, oli 313, mikä tarkoitti isojen aikuisten kehässä alkupään numeroita. Mitä lähemmäksi oma vuoromme tuli, sitä vähemmän minua oikeastaan jännitti. Menimme kehään ja lähdimme heti juoksemaan kierroksen. Tämä lähtö oli niin äkkinäinen, että kierroskin oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan. Minä meinasin ihan törmätäkin edellä menevään pariinikin, mutta peruutin nopeasti sopivan matkan päähän.
Tuomari arvosteli ensin toisen koiran, joka oli karvallinen perunkarvaton. Käsittelyssä meni jonkin aikaa, koska koira ei ollut ihan sinut tilanteen kanssa. Tuomari oli kuitenkin hyvä ja käsitteli niin, että koira vähän rentoutui. Tämän ajan seisotin Titoa edessäni. Eihän sitä tiedä, jos tuomari vaikka vilkaisee Titoa. Silloin ei sovi istua tai katsella poodeleiden perään. Tito seisoi mielestäni hurjan hyvin. Se oli rauhallinen ja pysyi koko ajan täysin paikoillaan.
Olin kovin hyvällä tuulella enkä voinut kuin hymyillä Titolle. Tuomari tuli luoksemme, ja Tito meni häntää heiluttaen vastaan. Hetken hätkähdin, mutta sitten ajattelin, että ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ollessaan on vain erittäin hyvä, että Tito menee itse ottamaan tuomarin vastaan. Me emme ole näitä juttuja harjoitelleet kuin edellisenä päivänä ja ihan vain keskenämme. Eikä Tito ollut nyt käskyn allakaan.
Tito piti tassunsa maassa eikä tähdännyt kieltään tuomarin kasvoihin. Käsittelyn aikana se seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun katsottiin kulkuset ja hampaat. Tämän jälkeen juostiin vielä yksi ympyrä ja seisotettiin koiria hetken. Sitten minulle ojennettiinkin jo punainen nauha, kiitin tuomaria ja poistuin hihkuen Titon kanssa kehästä. Vaikka punainen nauha tarkoitti tässä tapauksessa ei oikein mitään, olin valtavan iloinen. Yhtä paljon olisin hihkunut, vaikka Tito olisi saanut sinisen nauhan. Minä hihkuin, koska Tito oli niin hienosti kehässä!
Loppukehässä emme enää pärjänneet, mutta tämä johtui vain siitä, että olimme ihan kehän kulmassa eikä tuomari oikein nähnyt meitä.
Tunnin odottelu ennen oman kehän alkamista eli menimme istumaan hälinän sekaan ihmettelemään kaikkea näkemäämme. Kävin vähän harjoittelemassa Titon juoksuttamista ja esittämistä, kun löysin aivan kehän kokoisen tyhjän asvalttipläntin syrjästä. Kaikki meni suorastaan upeasti, jos pidin Titon vapaana tai sidoin taluttimen housujen vyölenkkiin. Kun siirsin taluttimen käteen, tunsin olevani kömpelö, eikä Titokaan liikkunut yhtä hyvin. Saisiko sitä talutinta pitää kiinni housuissa?
Vuoronumeromme, tai siis se numero hihassani, oli 313, mikä tarkoitti isojen aikuisten kehässä alkupään numeroita. Mitä lähemmäksi oma vuoromme tuli, sitä vähemmän minua oikeastaan jännitti. Menimme kehään ja lähdimme heti juoksemaan kierroksen. Tämä lähtö oli niin äkkinäinen, että kierroskin oli ohi ennen kuin ehti alkaakaan. Minä meinasin ihan törmätäkin edellä menevään pariinikin, mutta peruutin nopeasti sopivan matkan päähän.
Tuomari arvosteli ensin toisen koiran, joka oli karvallinen perunkarvaton. Käsittelyssä meni jonkin aikaa, koska koira ei ollut ihan sinut tilanteen kanssa. Tuomari oli kuitenkin hyvä ja käsitteli niin, että koira vähän rentoutui. Tämän ajan seisotin Titoa edessäni. Eihän sitä tiedä, jos tuomari vaikka vilkaisee Titoa. Silloin ei sovi istua tai katsella poodeleiden perään. Tito seisoi mielestäni hurjan hyvin. Se oli rauhallinen ja pysyi koko ajan täysin paikoillaan.
Olin kovin hyvällä tuulella enkä voinut kuin hymyillä Titolle. Tuomari tuli luoksemme, ja Tito meni häntää heiluttaen vastaan. Hetken hätkähdin, mutta sitten ajattelin, että ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa ollessaan on vain erittäin hyvä, että Tito menee itse ottamaan tuomarin vastaan. Me emme ole näitä juttuja harjoitelleet kuin edellisenä päivänä ja ihan vain keskenämme. Eikä Tito ollut nyt käskyn allakaan.
Tito piti tassunsa maassa eikä tähdännyt kieltään tuomarin kasvoihin. Käsittelyn aikana se seisoi rauhallisesti paikoillaan, kun katsottiin kulkuset ja hampaat. Tämän jälkeen juostiin vielä yksi ympyrä ja seisotettiin koiria hetken. Sitten minulle ojennettiinkin jo punainen nauha, kiitin tuomaria ja poistuin hihkuen Titon kanssa kehästä. Vaikka punainen nauha tarkoitti tässä tapauksessa ei oikein mitään, olin valtavan iloinen. Yhtä paljon olisin hihkunut, vaikka Tito olisi saanut sinisen nauhan. Minä hihkuin, koska Tito oli niin hienosti kehässä!
Loppukehässä emme enää pärjänneet, mutta tämä johtui vain siitä, että olimme ihan kehän kulmassa eikä tuomari oikein nähnyt meitä.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Sunnuntaille luvassa sirkusta
Minä en ymmärrä näyttelyistä kovin paljon. Tiedän, että siellä jaetaan värillisiä nauhoja, jotka kertovat sijoituksista. En tosin koskaan muista, mikä väri tarkoittaa mitäkin sijoitusta. Punainen on kaiketi haluttu, mutta en tiedä, kuinka paljon värejä on edes yhteensä. Riippuuko määrä näyttelyn "tasosta"?
Tuomari seisoo kehän keskellä tai pöydän vieressä, jossa kirjuri yrittää kynä sauhuten kirjoittaa tuomarin sanelut puhtaaksi. Koiran pitäisi edustaa rotumääritelmää, mutta kuulopuheiden mukaan myös tuomarin mieltymyksiä. Tuomari näyttää tuimalta ja tuijottaa arvosteltavaa koirakkoa niin, että handleri alkaa hermoilla ja koira menee istumaan saaden aikaan kaaoksen.
Tuomari käy koiran läpi myös fyysisesti. Se kokeilee kyljistä, onko koira rantakunnossa ja katsoo, että hännällä on tarpeeksi pituutta. Tuomari vilkaisee yleensä myös legot, koska sillä testillä voidaan kertoa koiran luonteesta kaikki.
Koiraa seisotetaan paikallaan niin, että tuomari voi ihailla sitä sivusta. Joskus pienet koirat nostetaan pöydälle, koska niillä taittuu muuten niskat, jos yrittävät maasta käsin tiirailla omistajiaan silmiin. Kun pöytää ei ole, handleri voi mennä koiran viereenkin - ihan vaikka polvilleen rukoilemaan parasta tapahtuvaksi. Koiran vieressä ollaan myös silloin, kun koiran jalkoja pitää asetella oikein. Olisihan se hassua, jos oikea jalka olisi vasemmalla ja vasen oikealla.
Osalla roduista on jokin tietty esitystyyli. Olen nähnyt, että lintukoirien häntiä pidetään käsiavuin vaakatasossa - kai se muistuttaa sitä alkuperäistarkoitusta eli linnustamista, jossa koira osoittaa hännällään havainneensa linnun. Olen myös nähnyt, että joskus joillain doggeilla pidetään korvia pystyssä. Mutta siitä on jo aikaa.
Vaikka näyttelyissä arvostellaan koiraa, kiinnitetään muuhunkin huomiota. Talutin ja panta ovat erityisen tärkeitä. Aika usein panta on ohuen ohut ketju, jotta se olisi mahdollisimman huomaamaton. Taluttimenkin olisi hyvä olla sellainen, ettei se vie huomiota koirasta pois. Lyhyt, kevyt ja koiran turkin väriä mukaileva talutin on aika suosittu. Joskus panta ja talutin ovat yksi ja sama asia. Silloin panta on taluttimen päässä oleva kiristyvä silmukka.
Kuten kirjoitin, olen nähnyt koiria esitettävän edestä ja sivulta. Edestä esittäessä talutin roikkuu usein löysänä koiran ja handlerin välissä. Sivusta esitetään paljon niitä koiria, joille yritetään saada ryhdikäs ilme viemällä panta ihan korvien taakse.
Kehässä kuljetaan tuomarin toiveiden mukaisesti. Juostaan ympyrää, kolmiota tai suoraa edes takaisin. Koirien olisi hyvä ravata mahdollisimman kevyen oloisesti vieden jalkoja pitkälle eteen ja taakse. Pienien koirien kanssa omistajan ei tarvitse huhkia kovin paljon, mutta isomman hurtan omistavan henkilön kannattaa venytellä hyvin ennen kehään menemistä. Onneksi arvostelun kohteena on tosiaan se koira.
Pukeutuminenkin on tärkeää. Asun olisi hyvä olla pelkistetty, jottei tuomarin katse karkaa koirasta omistajan kukkamekkoon tai kirkuvan värikkäisiin kenkiin.
Näyttelyn lopuksi omissa kehissään hyvin sijoittuneet kokoontuvat vielä yhdessä, jotta tuomari voi valita koko näyttelyn kauneimman koiran.
Tässä ovat minun tietoni näyttelyistä. Luulin, että match show on näyttelyistä leikkiversio, mutta ei se olekaan. Se on kuulemma paljon raaempi versio. Siellä ollaan pareittain arvosteltavana ja joko voitetaan tai hävitään. Samaa touhua kuin purjehduksen match race, jossa radalla on kaksi venettä samaan aikaan.
Tässä "mätsärissä" jaetaan ilmeisesti vain punaisia ja sinisiä nauhoja. Punaiset ovat kauniimpia. Kaikista punaisista valitaan vielä erikseen hienoin koira ja sama tehdään sinisille. Loogisuuden heikentämiseksi sinisten paras voi kaiketi vielä voittaa koko mätsärin kauneimman tittelin. Ehkä - jos ymmärsin oikein.
Oleellinen ero näyttelyillä ja mätsäreillä on se, ettei jälkimmäisessä tuijoteta rotumääritelmää. Enemmän arvostellaan yhteistyötä, esittämistä ja koiran luonnetta. Koiraa saa myös palkita, tai ainakaan sitä ei kielletä. Mätsäreissä voi siis käydä harjoittelemassa totisempia näyttelyitä varten.
Syy tähän sepustukseen on lattialla uinuva koira. Siltä on tänään leikattu kynnet, sen turkki on harjattu, pesty, föönattu, harjattu toistamiseen ja Speedo-rajakin on trimmattu. Tänään on juostu ympyrää ja seisty monta kertaa paikoillaan. Koska näitä on harjoiteltu tasan tänään, ne eivät ehkä suju huomenna kovin mallikkaasti. Tito menee siis mätsäriin!
Tuomari seisoo kehän keskellä tai pöydän vieressä, jossa kirjuri yrittää kynä sauhuten kirjoittaa tuomarin sanelut puhtaaksi. Koiran pitäisi edustaa rotumääritelmää, mutta kuulopuheiden mukaan myös tuomarin mieltymyksiä. Tuomari näyttää tuimalta ja tuijottaa arvosteltavaa koirakkoa niin, että handleri alkaa hermoilla ja koira menee istumaan saaden aikaan kaaoksen.
Tuomari käy koiran läpi myös fyysisesti. Se kokeilee kyljistä, onko koira rantakunnossa ja katsoo, että hännällä on tarpeeksi pituutta. Tuomari vilkaisee yleensä myös legot, koska sillä testillä voidaan kertoa koiran luonteesta kaikki.
Koiraa seisotetaan paikallaan niin, että tuomari voi ihailla sitä sivusta. Joskus pienet koirat nostetaan pöydälle, koska niillä taittuu muuten niskat, jos yrittävät maasta käsin tiirailla omistajiaan silmiin. Kun pöytää ei ole, handleri voi mennä koiran viereenkin - ihan vaikka polvilleen rukoilemaan parasta tapahtuvaksi. Koiran vieressä ollaan myös silloin, kun koiran jalkoja pitää asetella oikein. Olisihan se hassua, jos oikea jalka olisi vasemmalla ja vasen oikealla.
Osalla roduista on jokin tietty esitystyyli. Olen nähnyt, että lintukoirien häntiä pidetään käsiavuin vaakatasossa - kai se muistuttaa sitä alkuperäistarkoitusta eli linnustamista, jossa koira osoittaa hännällään havainneensa linnun. Olen myös nähnyt, että joskus joillain doggeilla pidetään korvia pystyssä. Mutta siitä on jo aikaa.
Vaikka näyttelyissä arvostellaan koiraa, kiinnitetään muuhunkin huomiota. Talutin ja panta ovat erityisen tärkeitä. Aika usein panta on ohuen ohut ketju, jotta se olisi mahdollisimman huomaamaton. Taluttimenkin olisi hyvä olla sellainen, ettei se vie huomiota koirasta pois. Lyhyt, kevyt ja koiran turkin väriä mukaileva talutin on aika suosittu. Joskus panta ja talutin ovat yksi ja sama asia. Silloin panta on taluttimen päässä oleva kiristyvä silmukka.
Kuten kirjoitin, olen nähnyt koiria esitettävän edestä ja sivulta. Edestä esittäessä talutin roikkuu usein löysänä koiran ja handlerin välissä. Sivusta esitetään paljon niitä koiria, joille yritetään saada ryhdikäs ilme viemällä panta ihan korvien taakse.
Kehässä kuljetaan tuomarin toiveiden mukaisesti. Juostaan ympyrää, kolmiota tai suoraa edes takaisin. Koirien olisi hyvä ravata mahdollisimman kevyen oloisesti vieden jalkoja pitkälle eteen ja taakse. Pienien koirien kanssa omistajan ei tarvitse huhkia kovin paljon, mutta isomman hurtan omistavan henkilön kannattaa venytellä hyvin ennen kehään menemistä. Onneksi arvostelun kohteena on tosiaan se koira.
Pukeutuminenkin on tärkeää. Asun olisi hyvä olla pelkistetty, jottei tuomarin katse karkaa koirasta omistajan kukkamekkoon tai kirkuvan värikkäisiin kenkiin.
Näyttelyn lopuksi omissa kehissään hyvin sijoittuneet kokoontuvat vielä yhdessä, jotta tuomari voi valita koko näyttelyn kauneimman koiran.
Tässä ovat minun tietoni näyttelyistä. Luulin, että match show on näyttelyistä leikkiversio, mutta ei se olekaan. Se on kuulemma paljon raaempi versio. Siellä ollaan pareittain arvosteltavana ja joko voitetaan tai hävitään. Samaa touhua kuin purjehduksen match race, jossa radalla on kaksi venettä samaan aikaan.
Tässä "mätsärissä" jaetaan ilmeisesti vain punaisia ja sinisiä nauhoja. Punaiset ovat kauniimpia. Kaikista punaisista valitaan vielä erikseen hienoin koira ja sama tehdään sinisille. Loogisuuden heikentämiseksi sinisten paras voi kaiketi vielä voittaa koko mätsärin kauneimman tittelin. Ehkä - jos ymmärsin oikein.
Oleellinen ero näyttelyillä ja mätsäreillä on se, ettei jälkimmäisessä tuijoteta rotumääritelmää. Enemmän arvostellaan yhteistyötä, esittämistä ja koiran luonnetta. Koiraa saa myös palkita, tai ainakaan sitä ei kielletä. Mätsäreissä voi siis käydä harjoittelemassa totisempia näyttelyitä varten.
Syy tähän sepustukseen on lattialla uinuva koira. Siltä on tänään leikattu kynnet, sen turkki on harjattu, pesty, föönattu, harjattu toistamiseen ja Speedo-rajakin on trimmattu. Tänään on juostu ympyrää ja seisty monta kertaa paikoillaan. Koska näitä on harjoiteltu tasan tänään, ne eivät ehkä suju huomenna kovin mallikkaasti. Tito menee siis mätsäriin!
Tito 2011 |
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Happy Dreams
Tito nukkuu lattialla. Kiinnitin siihen huomiota, koska näin silmäkulmassani liikettä. Tito heiluttaa häntää. Se nukkuu sikeästi ja heiluttaa häntää. Ehkä se näkee kauniita unia - tai jopa oman kullan kuvia...
tiistai 2. huhtikuuta 2013
1-3/2013
Ajattelinpa tehdä pienen koosteen kolmen kuukauden välein siitä, mitä on tullut tehtyä ja koettua. Samalla vähän ajatuksia tulevan varalle.
Vuoden ensimmäiset kuukaudet sisälsivät pitkälti Kicksparkilla suhailua. Vaikka muutaman viikon voi vielä potkutella, on syytä jo kirjata ylös, mitä opittiin ja mitä olisi hyvä muistaa ensi talvena.
Kicksparkin varustelu
* Edessä pehmuste ihan vain varmuuden vuoksi. Tito on saanut kelkan muutaman kerran jaloilleen, mutta ei onneksi välitä siitä sen kummemmin. Siitä huolimatta pehmustamalla etummaisen kiskon voi välttyä ihan jo loukkaantumisilta. Jotain kertoo se, että asennettuani pehmusteen kelkka päätyi kaksi kertaa Titon jaloille heti seuraavalla lenkillä.
* Vetoköysi etukulmista ja adapterin kautta.
* Heijastimet pysyvät, mutta valoksi olisi hyvä löytää sellainen, joka ei sammu kovassa menossa. Nyt on sammunut välillä, mikä vähän ärsyttää.
* Tarvikepussi edessä palkkaamisen helpottamiseksi.
Titon varustelu
* Nykyiset valjaat ihan ok, mutta olisi hyvä löytää vielä sopivammat. Minulle on tärkeää, että kaula-aukko on pieni, sivuremmit tulevat kylkiluiden kohdalta (ei vatsan) ja vetopiste on takakontin päällä vedossa. Paineen pitää tulla alakautta.
* Jotta valoa on myös edessä, yksi valo kiinni vetoköydessä Titon päädyssä - ei pannassa.
* Tassujen rasvaus!
Potkuttelu
* Pitäisi käydä vielä enemmän potkuttelemassa ilman koiraa. Nyt on tehty pätkiä niin, että koira juoksee vapaana, mutta uskon saavani tekniikasta paremmin kiinni, jos ei tarvitse miettiä yhden liehupöksyn menemistä.
* Voisin opetella eri potkutekniikoita ja samalla tutustua paremmin alla olevaan vempaimeen. Nyt vaihdot onnistuvat heilautuksella kovassakin vauhdissa ja jonkun verran olen ottanut itsekseni sprinttejä.
Lähdöt ja suunnat
* Lähtölupa "juostaan", kun Tito katsoo eteenpäin.
* Lähdöt muiden koirien kanssa kuntoon niin, ettei pyöri. Tällä hetkellä onnistuu, jos valjaissa painetta, mutta löysillä Tito pyörähtää ympäri kysymään lähtölupaa.
* Lähtöjä treenataa lisää ilman vekottimia niin, että vetoköysi omissa käsissä ja päästetään irti, kun lähtee hyvin.
* Suuntien käskyt tarpeeksi toisistaan erottuviksi. "Vaseeeen" ja "oikeee" ovat liian samanlaisia. Uusina siis lyhyet "vasen, vasen" ja venytetty "oikeeee".
* Suuntia myös vetoköysi käsissä, jolloin päästetään irti, kun valitsee oikein.
* Rikotaan kaavoja ja mennään vaihtelevampia reittejä.
Ohitukset
* Yritetään saada vähän etäisyyttä ohitettaviin, koska sulanmaan vedoissa vauhti on kovempi ja sitä kautta kontaktin syntyessä voidaan olla vähän pulassa.
* Luotto siihen, että etäisyyden opettaminen ei pilaa koiran määrätietoista etenemistä.
* Enemmän koirien ohituksia.
Parivedot
* Säännöllisesti vetoja toisen koiran kanssa.
* Seisingin pituus valittava parin juoksutyylin mukaan. Kylki kyljessä vetäville selvästi lyhyempi kuin toisistaan erillään juokseville.
Vetojen laatu
* Paljon lyhyitä ja vaihtelevia vetoja. Ravaamista enemmän.
* Jokunen pidempi veto, kun on hyvä luisto.
Muuta
* Ensi talvena voisin panostaa kenkiin ja selvittää, mitkä olisivat kevyet, pitävät ja potkutteluun sopivat popot.
* Jalasten huoltamisen opettelu.
Arkikäytöstä
* Kissojen kanssa päästy muutaman kerran harjoittelemaan ja edistystä on tapahtunut paljon. Kissojen näkeminen ei saa enää joka kerta kuolaa valumaan ja niin maanista tuijotusta aikaan, että tarvitaan ydinpommi heräämiseen. Kissojen kanssa työstetty luopumista ja lisää luopumista.
* Aikaisempaa enemmän lenkkeilty niin, että Tito on vapaana, mutta kävelee vieressä. Tätä tehdään lisää.
* Jokunen kerta istuskeltu ulkona katsomassa maailman menoa, mutta talvi on tähän huonoin vuodenaika.
* Ohituksia työstetty uudella tavalla eli samoin kuin kissojen kanssa - luopumisella. Tulokset aivan selviä ja toistaiseksi jatketaan tällä, koska tuntuu toimivan. Jumituksia tapahtuu edelleen välillä, mutta ovat kestoiltaan paljon lyhyempiä kuin ennen. Jumittaessaan osaa myös luopua itse yhä useammin, mitä ei aikaisemmin ollut.
* Ihan viime viikkoina mietitty ihmisten tervehtimistä uusiksi ja tätä lähdetään työstämään keväällä lisää. Isän kanssa kokeiltiin, miten toimii ajatus, että Tito saa omalla rauhoittumisellaan ihmisen tulemaan luokseen. Toimi hyvin!
Temppuina työstetty mm.
* Eteen ojennetun jalan yli hyppäämistä.
* Käsien yli hyppimistä ollessani kyykyssä niin, että koira menee minun ympäri hypäten aina käsivarren yli, kun sellainen osuu kohdalle.
* Takatassuilla hyppimistä eteenpäin. Samalla vahvistettu pystympää asentoa ja pidempää kestoa.
* Kurrena pysymistä lisätyistä häiriöistä huolimatta.
* Kierimistä - tämä halutaan osaksi kiekkoilua eli siitä tehdään vähän variaatioita.
* Serlan etsimistä. Koira kylppäriin, Serla piiloon ja koiralle kehotus etsiä se.
* Suuntia Ristipuistossa. Lumi vaikeutti paljon ja välillä oli aivan liian liukasta eli tätä ehdottomasti lisää, kun maa alkaa olla näkyvissä.
* Häpeämistä, jossa Tito huitoo jo hyvin tassullaan. Välillä osuu ihan kuonoonsakin, mutta tarvitaan vielä paljon toistoja.
* Takajalkojen ojentamista taakse eli ns. sammakkoa, mikä ei ole Titolle lainkaan luontaista.
Toko & Agility
* Pitkiä vauhtinoutoja ja liikkeitä kapula suussa. Kylmäkään metallikapula ei ollut ongelma.
* Kaukoja - edistyvät, mutta edistyisivät aktiivisemmalla treenaamisella paljon nopeammin.
* Seuraamista tehty monella erilaisella treenillä. Pari kertaa Tito on tuntunut jotenkin hassulta eli ei ole tuntunut. Suurin osa kuitenkin niin minun makuuni, että voisin seuruuttaa Titoa koko päivän. Energistä, tiivistä ja iloista.
* Seuraamisessa otettava juoksu syyniin. Pussihousu on keksinyt jostain pienen hypähtelyn. Hienolla rytmillä, mutta en ole sitä tarkoituksella sille opettanut. On jo vähentynyt muutaman treenin aikana.
* Sivuaskeleissa oikealle panostettava omaan suoruuteen. Huomasin kääntäväni vähän olkapäitäni, jonka jälkeen pidin ne suorana ja Tito tuli vähemmän suorana vieressä. Tämäkin jo parempi, mutta vielä viilataan.
* Täyskäännös mietitään tuhannen kerran jälkeen uusiksi. Mitä minä haluan? Eilen kokeilin pitkästä aikaa viuhkana ja oli hieno! Onneksi kentät kohta sulia ja päästään keskittymään liukastelun sijaan itse tekemiseen.
* Suunnitteilla kevääksi seuraamisen harjoittelua överihäiriöillä. Nyt jo aloitettu ja hauskaa on ollut, kun voi liiskata koiraa päin autoja, seiniä ja katulamppuja.
* Agihyppyjä tehty kotona sisällä. Hallilla käytiin pari kertaa tekemässä yhdet onnistuneet ja toiset aivan älyttömät treenit.
Muuta
* Käytiin vetolajitapahtumassa Hyvinkäällä. Samalla ihastuttiin Kickbikeen ja nyt odotellaan oman saapumista Suomeen.
* Osallistuttiin tv-kuvauksiin vetolajien merkeissä.
Vuoden ensimmäiset kuukaudet sisälsivät pitkälti Kicksparkilla suhailua. Vaikka muutaman viikon voi vielä potkutella, on syytä jo kirjata ylös, mitä opittiin ja mitä olisi hyvä muistaa ensi talvena.
Kicksparkin varustelu
* Edessä pehmuste ihan vain varmuuden vuoksi. Tito on saanut kelkan muutaman kerran jaloilleen, mutta ei onneksi välitä siitä sen kummemmin. Siitä huolimatta pehmustamalla etummaisen kiskon voi välttyä ihan jo loukkaantumisilta. Jotain kertoo se, että asennettuani pehmusteen kelkka päätyi kaksi kertaa Titon jaloille heti seuraavalla lenkillä.
* Vetoköysi etukulmista ja adapterin kautta.
* Heijastimet pysyvät, mutta valoksi olisi hyvä löytää sellainen, joka ei sammu kovassa menossa. Nyt on sammunut välillä, mikä vähän ärsyttää.
* Tarvikepussi edessä palkkaamisen helpottamiseksi.
Titon varustelu
* Nykyiset valjaat ihan ok, mutta olisi hyvä löytää vielä sopivammat. Minulle on tärkeää, että kaula-aukko on pieni, sivuremmit tulevat kylkiluiden kohdalta (ei vatsan) ja vetopiste on takakontin päällä vedossa. Paineen pitää tulla alakautta.
* Jotta valoa on myös edessä, yksi valo kiinni vetoköydessä Titon päädyssä - ei pannassa.
* Tassujen rasvaus!
Potkuttelu
* Pitäisi käydä vielä enemmän potkuttelemassa ilman koiraa. Nyt on tehty pätkiä niin, että koira juoksee vapaana, mutta uskon saavani tekniikasta paremmin kiinni, jos ei tarvitse miettiä yhden liehupöksyn menemistä.
* Voisin opetella eri potkutekniikoita ja samalla tutustua paremmin alla olevaan vempaimeen. Nyt vaihdot onnistuvat heilautuksella kovassakin vauhdissa ja jonkun verran olen ottanut itsekseni sprinttejä.
Lähdöt ja suunnat
* Lähtölupa "juostaan", kun Tito katsoo eteenpäin.
* Lähdöt muiden koirien kanssa kuntoon niin, ettei pyöri. Tällä hetkellä onnistuu, jos valjaissa painetta, mutta löysillä Tito pyörähtää ympäri kysymään lähtölupaa.
* Lähtöjä treenataa lisää ilman vekottimia niin, että vetoköysi omissa käsissä ja päästetään irti, kun lähtee hyvin.
* Suuntien käskyt tarpeeksi toisistaan erottuviksi. "Vaseeeen" ja "oikeee" ovat liian samanlaisia. Uusina siis lyhyet "vasen, vasen" ja venytetty "oikeeee".
* Suuntia myös vetoköysi käsissä, jolloin päästetään irti, kun valitsee oikein.
* Rikotaan kaavoja ja mennään vaihtelevampia reittejä.
Ohitukset
* Yritetään saada vähän etäisyyttä ohitettaviin, koska sulanmaan vedoissa vauhti on kovempi ja sitä kautta kontaktin syntyessä voidaan olla vähän pulassa.
* Luotto siihen, että etäisyyden opettaminen ei pilaa koiran määrätietoista etenemistä.
* Enemmän koirien ohituksia.
Parivedot
* Säännöllisesti vetoja toisen koiran kanssa.
* Seisingin pituus valittava parin juoksutyylin mukaan. Kylki kyljessä vetäville selvästi lyhyempi kuin toisistaan erillään juokseville.
Vetojen laatu
* Paljon lyhyitä ja vaihtelevia vetoja. Ravaamista enemmän.
* Jokunen pidempi veto, kun on hyvä luisto.
Muuta
* Ensi talvena voisin panostaa kenkiin ja selvittää, mitkä olisivat kevyet, pitävät ja potkutteluun sopivat popot.
* Jalasten huoltamisen opettelu.
Arkikäytöstä
* Kissojen kanssa päästy muutaman kerran harjoittelemaan ja edistystä on tapahtunut paljon. Kissojen näkeminen ei saa enää joka kerta kuolaa valumaan ja niin maanista tuijotusta aikaan, että tarvitaan ydinpommi heräämiseen. Kissojen kanssa työstetty luopumista ja lisää luopumista.
* Aikaisempaa enemmän lenkkeilty niin, että Tito on vapaana, mutta kävelee vieressä. Tätä tehdään lisää.
* Jokunen kerta istuskeltu ulkona katsomassa maailman menoa, mutta talvi on tähän huonoin vuodenaika.
* Ohituksia työstetty uudella tavalla eli samoin kuin kissojen kanssa - luopumisella. Tulokset aivan selviä ja toistaiseksi jatketaan tällä, koska tuntuu toimivan. Jumituksia tapahtuu edelleen välillä, mutta ovat kestoiltaan paljon lyhyempiä kuin ennen. Jumittaessaan osaa myös luopua itse yhä useammin, mitä ei aikaisemmin ollut.
* Ihan viime viikkoina mietitty ihmisten tervehtimistä uusiksi ja tätä lähdetään työstämään keväällä lisää. Isän kanssa kokeiltiin, miten toimii ajatus, että Tito saa omalla rauhoittumisellaan ihmisen tulemaan luokseen. Toimi hyvin!
Temppuina työstetty mm.
* Eteen ojennetun jalan yli hyppäämistä.
* Käsien yli hyppimistä ollessani kyykyssä niin, että koira menee minun ympäri hypäten aina käsivarren yli, kun sellainen osuu kohdalle.
* Takatassuilla hyppimistä eteenpäin. Samalla vahvistettu pystympää asentoa ja pidempää kestoa.
* Kurrena pysymistä lisätyistä häiriöistä huolimatta.
* Kierimistä - tämä halutaan osaksi kiekkoilua eli siitä tehdään vähän variaatioita.
* Serlan etsimistä. Koira kylppäriin, Serla piiloon ja koiralle kehotus etsiä se.
* Suuntia Ristipuistossa. Lumi vaikeutti paljon ja välillä oli aivan liian liukasta eli tätä ehdottomasti lisää, kun maa alkaa olla näkyvissä.
* Häpeämistä, jossa Tito huitoo jo hyvin tassullaan. Välillä osuu ihan kuonoonsakin, mutta tarvitaan vielä paljon toistoja.
* Takajalkojen ojentamista taakse eli ns. sammakkoa, mikä ei ole Titolle lainkaan luontaista.
Toko & Agility
* Pitkiä vauhtinoutoja ja liikkeitä kapula suussa. Kylmäkään metallikapula ei ollut ongelma.
* Kaukoja - edistyvät, mutta edistyisivät aktiivisemmalla treenaamisella paljon nopeammin.
* Seuraamista tehty monella erilaisella treenillä. Pari kertaa Tito on tuntunut jotenkin hassulta eli ei ole tuntunut. Suurin osa kuitenkin niin minun makuuni, että voisin seuruuttaa Titoa koko päivän. Energistä, tiivistä ja iloista.
* Seuraamisessa otettava juoksu syyniin. Pussihousu on keksinyt jostain pienen hypähtelyn. Hienolla rytmillä, mutta en ole sitä tarkoituksella sille opettanut. On jo vähentynyt muutaman treenin aikana.
* Sivuaskeleissa oikealle panostettava omaan suoruuteen. Huomasin kääntäväni vähän olkapäitäni, jonka jälkeen pidin ne suorana ja Tito tuli vähemmän suorana vieressä. Tämäkin jo parempi, mutta vielä viilataan.
* Täyskäännös mietitään tuhannen kerran jälkeen uusiksi. Mitä minä haluan? Eilen kokeilin pitkästä aikaa viuhkana ja oli hieno! Onneksi kentät kohta sulia ja päästään keskittymään liukastelun sijaan itse tekemiseen.
* Suunnitteilla kevääksi seuraamisen harjoittelua överihäiriöillä. Nyt jo aloitettu ja hauskaa on ollut, kun voi liiskata koiraa päin autoja, seiniä ja katulamppuja.
* Agihyppyjä tehty kotona sisällä. Hallilla käytiin pari kertaa tekemässä yhdet onnistuneet ja toiset aivan älyttömät treenit.
Muuta
* Käytiin vetolajitapahtumassa Hyvinkäällä. Samalla ihastuttiin Kickbikeen ja nyt odotellaan oman saapumista Suomeen.
* Osallistuttiin tv-kuvauksiin vetolajien merkeissä.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Kantapää ja kuinka siihen tutustutaan
Tiedättekö, miksi välillä on hyvä tehdä aivan hemmetin huonosti suunnitellut treenit?
Siksi, että treenien jälkeen voi nauraen todeta tehneensä juuri pohjanoteerauksen ja muistutella mieleen laadukkaan harjoittelun avaintekijöitä.
Tämän päivän liitelyt käytiin tekemässä Akatemialla. Jonkinlainen ajatus treeneistä oli, mutta mites ne toistomäärät, palkkaus, ohjauksien kuivaharjoittelu ja virheiden analysointi? Rapatessa roiskuu ja tänään kylvettiin kurassa. Olihan siellä niitä oikein todella hyvältä tuntuvia pätkiä, mutta voihan vuohenputki, mitä se kaikki muu oli? Koira luki minua hyvin, mutta ei olisi ehkä kannattanut.
Päivän MOT:
* Mieti ennen kuin teet. Edes vähän.
* Jos suunnitelma tuntuu ontuvan, muuta sitä.
* Toistomäärien suunnittelu ja niissä pysyminen eivät ole vain koiraa varten.
* Jos haluat kokeilemalla kokeilla jotain, kokeile ensin ilman koiraa. Edes mielessäsi.
* Pidä yhtä hauskaa aina!
Siksi, että treenien jälkeen voi nauraen todeta tehneensä juuri pohjanoteerauksen ja muistutella mieleen laadukkaan harjoittelun avaintekijöitä.
Tämän päivän liitelyt käytiin tekemässä Akatemialla. Jonkinlainen ajatus treeneistä oli, mutta mites ne toistomäärät, palkkaus, ohjauksien kuivaharjoittelu ja virheiden analysointi? Rapatessa roiskuu ja tänään kylvettiin kurassa. Olihan siellä niitä oikein todella hyvältä tuntuvia pätkiä, mutta voihan vuohenputki, mitä se kaikki muu oli? Koira luki minua hyvin, mutta ei olisi ehkä kannattanut.
Päivän MOT:
* Mieti ennen kuin teet. Edes vähän.
* Jos suunnitelma tuntuu ontuvan, muuta sitä.
* Toistomäärien suunnittelu ja niissä pysyminen eivät ole vain koiraa varten.
* Jos haluat kokeilemalla kokeilla jotain, kokeile ensin ilman koiraa. Edes mielessäsi.
* Pidä yhtä hauskaa aina!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)