Sunnuntaille luvassa sirkusta

Minä en ymmärrä näyttelyistä kovin paljon. Tiedän, että siellä jaetaan värillisiä nauhoja, jotka kertovat sijoituksista. En tosin koskaan muista, mikä väri tarkoittaa mitäkin sijoitusta. Punainen on kaiketi haluttu, mutta en tiedä, kuinka paljon värejä on edes yhteensä. Riippuuko määrä näyttelyn "tasosta"?

Tuomari seisoo kehän keskellä tai pöydän vieressä, jossa kirjuri yrittää kynä sauhuten kirjoittaa tuomarin sanelut puhtaaksi. Koiran pitäisi edustaa rotumääritelmää, mutta kuulopuheiden mukaan myös tuomarin mieltymyksiä. Tuomari näyttää tuimalta ja tuijottaa arvosteltavaa koirakkoa niin, että handleri alkaa hermoilla ja koira menee istumaan saaden aikaan kaaoksen.

Tuomari käy koiran läpi myös fyysisesti. Se kokeilee kyljistä, onko koira rantakunnossa ja katsoo, että hännällä on tarpeeksi pituutta. Tuomari vilkaisee yleensä myös legot, koska sillä testillä voidaan kertoa koiran luonteesta kaikki.

Koiraa seisotetaan paikallaan niin, että tuomari voi ihailla sitä sivusta. Joskus pienet koirat nostetaan pöydälle, koska niillä taittuu muuten niskat, jos yrittävät maasta käsin tiirailla omistajiaan silmiin. Kun pöytää ei ole, handleri voi mennä koiran viereenkin - ihan vaikka polvilleen rukoilemaan parasta tapahtuvaksi. Koiran vieressä ollaan myös silloin, kun koiran jalkoja pitää asetella oikein. Olisihan se hassua, jos oikea jalka olisi vasemmalla ja vasen oikealla.

Osalla roduista on jokin tietty esitystyyli. Olen nähnyt, että lintukoirien häntiä pidetään käsiavuin vaakatasossa - kai se muistuttaa sitä alkuperäistarkoitusta eli linnustamista, jossa koira osoittaa hännällään havainneensa linnun. Olen myös nähnyt, että joskus joillain doggeilla pidetään korvia pystyssä. Mutta siitä on jo aikaa.

Vaikka näyttelyissä arvostellaan koiraa, kiinnitetään muuhunkin huomiota. Talutin ja panta ovat erityisen tärkeitä. Aika usein panta on ohuen ohut ketju, jotta se olisi mahdollisimman huomaamaton. Taluttimenkin olisi hyvä olla sellainen, ettei se vie huomiota koirasta pois. Lyhyt, kevyt ja koiran turkin väriä mukaileva talutin on aika suosittu. Joskus panta ja talutin ovat yksi ja sama asia. Silloin panta on taluttimen päässä oleva kiristyvä silmukka.

Kuten kirjoitin, olen nähnyt koiria esitettävän edestä ja sivulta. Edestä esittäessä talutin roikkuu usein löysänä koiran ja handlerin välissä. Sivusta esitetään paljon niitä koiria, joille yritetään saada ryhdikäs ilme viemällä panta ihan korvien taakse.

Kehässä kuljetaan tuomarin toiveiden mukaisesti. Juostaan ympyrää, kolmiota tai suoraa edes takaisin. Koirien olisi hyvä ravata mahdollisimman kevyen oloisesti vieden jalkoja pitkälle eteen ja taakse. Pienien koirien kanssa omistajan ei tarvitse huhkia kovin paljon, mutta isomman hurtan omistavan henkilön kannattaa venytellä hyvin ennen kehään menemistä. Onneksi arvostelun kohteena on tosiaan se koira.

Pukeutuminenkin on tärkeää. Asun olisi hyvä olla pelkistetty, jottei tuomarin katse karkaa koirasta omistajan kukkamekkoon tai kirkuvan värikkäisiin kenkiin.

Näyttelyn lopuksi omissa kehissään hyvin sijoittuneet kokoontuvat vielä yhdessä, jotta tuomari voi valita koko näyttelyn kauneimman koiran.

Tässä ovat minun tietoni näyttelyistä. Luulin, että match show on näyttelyistä leikkiversio, mutta ei se olekaan. Se on kuulemma paljon raaempi versio. Siellä ollaan pareittain arvosteltavana ja joko voitetaan tai hävitään. Samaa touhua kuin purjehduksen match race, jossa radalla on kaksi venettä samaan aikaan.

Tässä "mätsärissä" jaetaan ilmeisesti vain punaisia ja sinisiä nauhoja. Punaiset ovat kauniimpia. Kaikista punaisista valitaan vielä erikseen hienoin koira ja sama tehdään sinisille. Loogisuuden heikentämiseksi sinisten paras voi kaiketi vielä voittaa koko mätsärin kauneimman tittelin. Ehkä - jos ymmärsin oikein.

Oleellinen ero näyttelyillä ja mätsäreillä on se, ettei jälkimmäisessä tuijoteta rotumääritelmää. Enemmän arvostellaan yhteistyötä, esittämistä ja koiran luonnetta. Koiraa saa myös palkita, tai ainakaan sitä ei kielletä. Mätsäreissä voi siis käydä harjoittelemassa totisempia näyttelyitä varten.

Syy tähän sepustukseen on lattialla uinuva koira. Siltä on tänään leikattu kynnet, sen turkki on harjattu, pesty, föönattu, harjattu toistamiseen ja Speedo-rajakin on trimmattu. Tänään on juostu ympyrää ja seisty monta kertaa paikoillaan. Koska näitä on harjoiteltu tasan tänään, ne eivät ehkä suju huomenna kovin mallikkaasti. Tito menee siis mätsäriin!

Tito 2011