sunnuntai 25. elokuuta 2013

Winning isn't everything, but the Will to Win is everything.

Kirjoitin kiekkotekstin heti kilpailusta kotiuduttuani parisen viikkoa sitten, mutta se jäi odottamaan videoiden lisäämistä. Kun tuli aika lisätä klipit, onnistuin hävittämään koko tekstin. Taitavaa.

Koska vietän lomani viimeisiä päiviä ja tekemistä riittää vielä vaikka kuinka paljon, kerron tässä kisojen oleellisimmat asiat lyhykäisyydessään. Ja videoiden kera tietysti.

Koko tapahtuma oli kolmen päivän mittainen, mutta kisasuoritukset tehtiin vain lauantaina ja sunnuntaina. Meidän D/A-sarjat olivat sunnuntaina heti aamupäivästä. Jonnan kanssa huristeltiin aamuvarhaisella paikalle ja todettiin, ettei missään ollut ketään. Lehmiä löydettiin lähilaitumilta, mutta niistäkin vain pari oli hereillä. Muut mukavasti kasassa vetämässä nokosia. Mikäs siinä, koiran kanssa lenkkiä käynnillä, ravilla ja lopussa vapaana kirmaten. Vähän käytin lähellä olevassa järvessäkin, tosin ensin Tito näytti keskisormea ja käytiin pieni juttutuokio käytöstavoista. Jonnakin näki Titosta sen pirumaisen puolen. Että juu, on nää helppoja, nää horrorcolliet.

Lenkin jälkeen olin jo ilmoittautumassa, mutta teltalla yksin ja palasin autolle suruissani. Ei vieläkään. Jäätiin sitten autolle majailemaan ja katsomaan muiden heräilyä. Tovin kuluttua sai ilmoittautua ja sieltä sai vielä kiekonkin lahjaksi. Ilmoittauduin sekä D/A Noviisiin että Experttiin, kuten olin järjestäjien kanssa puhunut. Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin ja alkoi jännittäminen. Ihan pienesti jännitin. Onneksi oli maailman parhain Jonna mukana. Muuten olisin varmaan pyörtynyt sinne parkkipaikalle.

Järjestäjät alkoivat laittaa kenttää kuntoon ja minua huolestutti nurmikon märkyys. Siinä tulisi vähän turhan mielenkiintoisia alastuloja, jos koira hyppää korkealle. Ei meidän ongelma varsinainesti, koska pyrin heittämään aika matalia heittoja. Mutta osa koirista hyppää räkäpäisenä ihan minne vain ja ihan miten vain. Onneksi oli aikaa ja aurinko kuivasi kenttää parhaansa mukaan.

Oli aika ruveta harjoittelemaan. Kiekot mukaan ja kentälle. Osa ihmisistä harjoitteli koiran kanssa ja osa ilman. Minä halusin ehdottomasti ilman koiraa, jotta kentän olosuhteet tulisivat tutuiksi. Heitin kentän molemmista päistä ja toinen pääty tuntui selvästi paremmalta. Vaikka ei varsinaisesti tuullut, tuuli kuitenkin. Harjoittelin siis lopulta vain sieltä toisesta päädystä heittämistä. D/A-luokassa osallistuja saa siis itse päättää ennen heittojaan, mistä suunnasta kiekkonsa viskaa menemään.

Sain kilpailujen päätuomarilta ja viikonlopun koulutuksien pitäjältä neuvoja heittoihini, mikä oli tietysti ystävällistä. Heitot muuttuivatkin ohjeiden myötä, mutta totesin tuomarille, etten voi heittää kyseisiä heittoja koiralleni. Hän ei voinut ymmärtää kantaani ja päädyimme pieneen väittelyyn. Hän oli sitä mieltä, että kyllä se koira nuo kiinni saa. Minä totesin, että saahan se, mutta samalla poksuu koiran selkä, koska sillä on huono koppitekniikka. Kerroin myös, etten halua juuri ennen suoritustani lähteä muuttamaan mitään, koska se ei tulisi kisasuorituksen aikana luonnollisesti ja olisi koirallekin uutta. Ei päästy tästä yhteisymmärrykseen. Minä olen kuitenkin hyvin itsepäinen tarpeen tullen ja pidin pääni.

Sitten alkoi kisailu ja voihan tärisevä pesukone, mikä jännitysaalto löi lävitseni! Hain Titon autosta ja lämmittelin sitä vielä ennen meidän vuoroa. Löysin varjoa läheisen pensasaidan takaa ja Tito sai odotella siinä. Itse katselin muiden suorituksia ja jännitin. Välillä jännitys heikkeni, mutta tulikin pian jo takaisin.

Sitten tuli meidän vuoro ja tein Titon kanssa pienet alkurutiinit kentälle mennessä. Ja jännitys kaikkosi. Annoin varakiekon linjatuomarille ja menin aloituskohtaan. Pieni jännitys oli näköjään vielä kuitenkin päällä, koska tein saman mokan kuin viime syksyn agilitykokeilussa - aloitin ennen lupaa. Kiekkokisoissa nostetaan käsi merkiksi, että ollaan valmiita. Minä nostin ja heitin kiekon suunnilleen heti perään. Noh, ei se ihan niin mene oikeasti. Käsi ylös ja sitten odotetaan vuoron saamista eli kyllä siellä kuulutuksessa sanotaan, milloin on aika aloittaa.

Eipä siinä mitään, se ensimmäinen heitto oli aivan surkea ja tokaisin vain nopeasti harjoitelleeni. Köh köh...
Sitten alkoi meidän vuoro virallisesti ja heitotkin olivat parempia, kehuin Titoa ja käskin juosta kovaa. Vähän katselin, mitä tuomarit siellä pisteiksi antoivat, mutta se oli tyhmää ja tarpeetonta. Mitä sillä tiedolla tekee kesken suorituksen? Viimeinen heitto oli hävettävän huono hutaisu, eikä Titolla ollut mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Tässä tuo meidän ensimmäisen kierroksen suoritus:


Suorituksen jälkeen huomasin tutisevani edelleen, vaikka suorituksen aikana en kokenut jännittäväni. Ehkä se tutina tuli helpotuksesta. Pikaisesti autolle ja koiralle elektrolyytit naamaan. Eipä mennyt kauan aikaa, kun olikin jo meidän toisen suorituksen vuoro. Eli kyseessä oli expertti-luokka, johon olin myös ilmoittautunut. Kiekkojen viskomisen jälkeen totesin, ettei menny ihan niin kuin piti. Ajatus ei ollut kasassa ja jokainen heitto tuntui olevan huolimaton. Koira teki niin hyvin kuin osasi, mutta huonojen heittojen vuoksi hyvästä koirastakaan ei ollut apua.

Tämän jälkeen oli vähän pidempi tauko ja kävin viemässä Titon pellon laidalla olevana ojaan. Huljuttelu viileässä teki hyvää ja energiajuoman litkiminen myös. Sitten autolle ja katsomaan noviisien toisen kierroksen suorituksia. Suoritusjärjestys oli käänteinen ja meidän johtoaseman takia vuoromme oli viimeisenä. Hyvin ehdittiin latailla akkuja ja sitten kirmattiinkin jo takaisin kentälle. Nyt oli kuitenkin muutama ihminen kalkkiviivoilla odottamassa ja vähän meni ajatukset sekaisin, kun minulle tultiin sanomaan, etten saakaan osallistua molempiin sarjoihin. Piti siltä seisomalta päättää, kummasta otan viralliset tulokset. Tämän valinnan kanssa ei tarvinnut kauan miettiä, koska jo keräämieni pisteiden vuoksi minulla ei kuitenkaan olisi enää koskaan mahdollisuutta osallistua noviisiin tämän kisan jälkeen. Siinä oli myös enemmän osallistujia ja tuloksien jännittmäinen oli mielenkiintoisempaa. Otin siis tuloksen noviisista. Sain kuitenkin heittää myös expertin toisen kierroksen heitot, mutta niistä ei laskettu virallisia pisteitä. Maksukin palautettiin eli järjestäjät hoitivat tämän mallikkaasti.

Pienen keskeytyksen jälkeen siirsin ajatukset takaisin noviisin toiseen kierrokseen. Samat rutiinit kuin edellisissäkin suorituksissa ja menoksi. Tässä vaiheessa olin jo tietoinen siitä, että minulle annetaan lupa, kun on aika heittää...
Nyt meni jokainen heitto ihan kelvollisesti. Edelleen osa turhan korkeita, mutta koira pysyi ehjänä. Kun viimeinen heitto oli tehty, palkkasin Titon rollerilla ja pienellä vetoleikillä kiekon kanssa. Tiesin, että nyt meni hyvin ja hymy taisi ulottua korvasta korvaan.


Tämän suorituksen jälkeen juoksin autolle, avasin juomapullon, kuulin meidän nimet kuulutuksessa ja juoksin Titon kanssa takaisin kentälle heittämään expertin toisen kierroksen heitot. Tito oli tässä vaiheessa jo vähän väsynyt. Hyvin se juoksi ja teki, mutta kovin terä oli mennyt porottavassa auringossa ja kolmessa hektisessä suorituksessa. Pirskeet pidettiin suorituksen jälkeen kuitenkin ja sen jälkeen kävin Titon kanssa pienelle lenkille. Sitten saikin lopettaa jännittämisen ja ruveta katsomaan muiden suorituksia. Vuorossa olivat pareittain tehtävät freestylet ja pituusheitot. Hienoja suorituksia tuli nähtyä ja jokunen ideakin jäi mieleen muhimaan.

Ehdin jutella paljon muiden osallistujien kanssa ja ostin vähän täydennystä kiekkovarastoon. Tito sai paljon kehuja ja vinkkejäkin kysyttiin. Mehän emme harjoitelleet kuin vajaan kuukauden päivät ennen kisoja ja suurin osa treenistä tuli kahdella viimeisellä viikolla. Sitä ennen meillä oli kahden vuoden tauko. Tämän vuoksi olin yrittänyt tehdä treenistä laadukasta.

Jos nyt tiivistäisin meidän "menestymisen salaisuuden", se olisi tässä:
* Keskityimme ennen kisoja paljon kiekkojen palautuksiin. Ei kunniakierroksia ja palautus suoraan minulle. Teimme erilaisia harjoituksia niin yhdellä kuin useammallakin kiekolla.
* Irroitus on kunnossa ja sen voi tehdä vauhdissa koiran juostessa ohi.
* Kisoissa palkkaaminen. Muutaman heiton jälkeisen palautuksen palkitsin parin sekunnin vetoleikillä kiekkoa apua käyttäen, sen jälkeen irroitus ja uusi heitto. Tähän ei mennyt paljon aikaa, mutta piti koiran skarppina. Jos heittoja tekee vain yksi toisensa perään, koiran hoksottimet puuroutuvat. Pieni revitys välissä, saa sen hetkeksi pois oravanpyörästä ja paremmin keskittymään.
* Mielestäni oli myös tärkeää palkata koira viimeisen heiton jälkeen. Voisi ajatella, että lentävän kiekon perässä juokseminen on koiralle palkitsevaa. Onhan se, mutta koiran pitää keskittyä siihen paljon, jotta koppi onnistuisi. Roller on helpompi saada kiinni ja koira voi reikäpäisenä juosta sen perässä.
* Jokainen heitto tehdään selän takaa kiertäen. Kisoissa näkyi, miten osa koirista kierrätettiin ensin pari kertaa selän takaa ja kolmas heitto lähtikin suoraan niin, että koira joutui kääntymään 180 astetta paikallaan ohjaajan edessä. Tämän jälkeen koiran oli vaikea huomata kiekon sijainti eikä koppia tullut.
* Heitot sovitettu koiran mukaan. Paljon näkyi suorituksia, joissa tehtiin "kovaa ja korkealle"-tyyppisiä heittoja. Kiekko lähti, koira lähti ja kiekko hukassa. Kiekko meni niin korkealla, että koiran oli vaikea nähdä se ja toisaalta arvioida kopin ajoitus. Moni hyppi tyhjään tai sai kiekon päin naamatauluaan.

Kaiken kaikkiaan kisat menivät meidän osalta hyvin ja voitto tuli ylivoimaisesti kotiin. Seuraavana vuonna haluan osallistua freestyleen, D/A-luokkaan ja pituusheittoon. Jatkossa D/A-luokassa saan osallistua vain experttiin eli treeniä, treeniä, jotta pärjätään siinä luokassa. Täytyy saada omat heitot kuntoon ja keksiä hyviä temppuja tuohon freestyleen. Ja Titolle vielä parempi pohjakunto, jotta jaksaa juosta jaloillaan niin maan perkeleesti!

Tässä vielä kuvasatoa kisoista. Kuvista kiitos huoltojoukoille!


Nyt jännittää!

Sujuu kuin tanssi


Palkkaa...

...lisää palkkaa...

Matkaan, Tito!


Riks, raks ja poks, sanoi selkä.


Rakkautta, rakkautta vain!

Hellehattu



Yhdessä ain...

...käymme rinnakkain.

Pitoharjoituksia...

Hyvin pitää!

tiistai 20. elokuuta 2013

Video koirien kynsien huoltamisesta

Olen Titon kanssa ollut lähes hysteerinen sen kynsien leikkaamisesta. Yleensä leikkaan kynnet noin viikon välein, joskus saattaa pari viikkoa jäädä väliin ja toisinaan huomaan olevani hiomassa niitä muutaman päivän välein. Törmäsin tänään hyvään videoon kynsien huoltamisesta ja tuki ainakin minun ajatuksiani.
How Important is Cutting Your Dog's Nails Really?

lauantai 17. elokuuta 2013

Lapsellista

Saan kiekkotekstin varmaankin muutaman päivän sisällä ulos videoineen, mutta tällä erää kuvasatoa tältä päivältä.










maanantai 12. elokuuta 2013

If you want to succeed, you should strike out on new paths.


Hei, me lennetään!

Voittajan on helppo hymyillä
Ylpeä omistaja

lauantai 10. elokuuta 2013

Huomenna lennetään!

Eilen treenattu viimeiset kiekkotreenit. Monta hyvää settiä saatiin viikon aikana tehtyä ja huomenna räiskitään niin, että ruoho pöllyää! Luumassan jätin Titon ruoasta jo muutama päivä sitten pois, jotta juokseminen on juuri niin vaivatonta kuin mahdollista. FD Mineral Drinkiä on mennyt paljon ja Tito on voimissaan. Siitäkin huolimatta toivon, että paikan päällä on joku mahdollisuus kastella koira. Kylmä vesihuuhtelu on kesällä parasta dopingia.

Treenien suhteen olen keskittynyt muutamaan asiaan. Hyvien koppien merkkaamiseen ja palautuksiin. Oikeastaan on tehty näillä eri tavoilla treeniä:
* Kahden kiekon leikkinä.
   Uusi kiekko lähtee edellisestä kiekosta vastakkaiseen suuntaan.
* Kahden kiekon leikkinä - roller
   Hyvästä palautuksesta saanut rollerin vastakkaiseen suuntaan.
* Yhdelläkiekolla - vetopalkka
   Kun palauttaa kiekon, sillä leikitään vetoleikkiä ennen seuraavaa heittoa.
* Yhdellä kiekolla - kisamainen
   Tuo takaisin, koira kiertää selän takaa ja uusi kiekko lähtee.
* Yhdistellen edeltäviä

Muutamia kertoja ollaan tehty niin, että tehdään kaikki kisamaisesti eli samaa kiekko uudestaan ja uudestaan. Joku fiksu olisi ehkä kellottanut näitä, mutta minä en. Yritän huomenna sulkea ajan pois mielestäni ja keskittyä heittoihin. Ajalla ei ole kovin paljon merkitystä, jos heitän kiekot ulos kentältä tai esimerkiksi huonolla tekniikalla. Nyt jännittää!

torstai 8. elokuuta 2013

"Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään..."

Sannin kanssa vietettiin eilen ihana keskipäivä Helsingin Sörnäisten talojen keskellä sijaitsevassa paradiisissa. Tito oli mukana ja käyttäytyi oikein hienosti. Kuumuus sitä häiritsi, mutta onneksi löytyi paljon paikkoja, joihin pystyi merkata ja näin huojentaa omaa oloa. Pojat...

Jostain tuli idea näyttää Titon hiipimistä, jota ollaan nyt harjoiteltu muutamia kertoja parin viime viikon aikana. Näitähän on tehty oikeastaan kotona ja jonkun kerran ulkona iltojen hiljaisina hetkinä. Keskelle hälinää tuotuna konsepti vähän hajosi, mutta Sannin kuvaamat klipit on pakko laittaa ihan vain siksi, että meillä ei ole koskaan videoita.

Ensimmäisessä videossa Tito häiriintyy kuvaajasta eli Sannista, joka on a) ihan vieressä b) liikkuu. Noh, ilme sentään pysyi, vaikka piti "vähän" katsoa, että mitä siinä vieressä tapahtuu. Ja minä tietysti hihitän Titon vilkaisuille, mikä ei ehkä auta asiaa. Tässä videossa Tito lähtee tulemaan kovaa, mutta lopussa hiljentää ihan hyvin, kun sitä pyydän tekemään.

                                            

Toinen video on lyhyempi ja siitä on leikattu mm. alun epätarkka osuus pois. Siinä kokeilin pysäytyksiä käsimerkillä, mikä toimi oikein hyvin. Vauhti on myös hitaampi. Tavoite on tietysti saada Tito varioimaan nopean ja hitaan välillä niin kuin haluan. Nyt, kun ollaan aloitettu yli puolen vuoden tauon jälkeen hiipimisen harjoittelu, tätä täytyy muistaa jatkaakin.


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Viime hetken kehittymistä

Tänään kiekkoiltiin kahteen otteeseen. Olen rääkännyt Titoa pahimmassa paahteessakin, jotta ei tule yllätyksiä kisoissa. Tuulisella säällä ei treenaaminen innosta, mutta pakko sitä on tehdä, vaikka turhauttaakin. Pitäisi olla enemmän voimaa ja painavemmat kiekot, jos mielisi tuulisellakin treenata. Olen kuitenkin omilla kiekoilla tehnyt, joka kerta opin enemmän, vaikka tuulien hallinta tässä lajissa on vielä kaukana.

Tänään päivällä tuuli vain vähän, mutta se pienikin vire ja polttava kuumuus aiheuttivat kiekkojen seilaamisen ylös-alas. Ensin otta päähän, sen jälkeen ajattelin, että onpa hyvä juttu. Joutuu Tito keskittymään ihan uudella tavalla. Se alkoi saada niitäkin kiekkoja kiinni, jotka nokan edestä lähtivätkin ylös tai vastaavasti menivät nokan edessä vähän joka suuntaan.

Iltatreenit tehtiin uudessa paikassa ihmisten ilmoilla. Olen todennut paikkojen vaihtamisen kannattavaksi jo ihan senkin vuoksi, että ihmiset pysähtyvät puistoissa katsomaan. Tämä tekee siis hyvää minulle ja jännitykselleni. Enää ei haittaa kovin paljon, jos joku jää huutavien koiriensa kanssa viereen tuijottamaan. Pidän vain huolen, että heitot pysyvät kaukana yleisöstä. En myöskään häiriinny enää kommenteista ja huudahduksista. Nyt pystyn paremmin keskittymään ja olemaan tilanteessa rento. Luotto Titoon on myös koko ajan suurempi ja siksi voin sitä eri paikkoihin viedä.

Näissä päivän toisissa treeneissä Tito alkoi väläytellä parempaa hyppytekniikkaa. Ei koko ajan, mutta jotakin väitän huomanneeni. Titon tekniikka on tähän mennessä ollut selkä-ja-takajalat-katki-tekniikka, mikä ei ole hyvä. Siksi en kovin korkeita ole heittänytkään. Nyt pidetään matalina, kehun erityisesti hyvästä tekniikasta ja maata pitkin pyöriviä rollereita tulee palkaksi. Kiekkojen lentokorkeutta ajattelin nostaa vähitellen ja katsoa, pysyisikö pakka kasassa. Toki niitä huonoja hyppyjä tulee varmasti matkan varrella, koska oma heittokäsi ei toimi aina ajatuksen mukaan ja toisaalta ajatuskaan ei aina toimi eli siinähän se soppa sitten onkin.

Vielä ehditään treenata, mutta täytyy sanoa, että on tuo koiralle aikamoista, kun pitää juosta niin kamalan lujaa. Kiekkotemppuja emme ole nyt tehneet, koska keskityn nopeaan koppiin ja nopeaan palautukseen. Temppuja ehditään miettiä myöhemminkin. Nyt vaan juostaan kiekon perässä hullun lailla!

tiistai 6. elokuuta 2013

Sunnuntain Elovenat

Jos joku pohtii potkurin hankkimista, tässä kuva sunnuntailta, kun kävin keulimassa. Tämän jälkeen kaikilta löytyy potkuri! Verratkaa nyt meininkiä pyörällä ajamiseen...



sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kiekkoliiga

Kaverin painostuksesta päätin sitten osallistua Suomen ensimmäiseen kiekkokilpailuun, joka järjestetään Mustialassa viikon kuluttua. Koska lauantaina olen estynyt, osallistun sunnuntaina järjestettäviin D/A-sarjoihin. Kyseessä siis Distance/Accuracy eli samalla pyritään heittämään pitkälle ja tarkasti. Lauantainen Freestyle olisi myös kiinnostanut, mutta vaikea olla heittelemässä kiekkoa Mustialassa ja soutaa venettä Tuusulassa samaan aikaan.

Koska kyseessä on lajin ensimmäiset kisat täällä maapallon pohjoisessa, tasosta ei ole minkäänlaista hajua. En myöskään tiedä, mikä on ns. hyvä pistesaalis 60 sekuntia kestävästä suorituksesta. Joten varmuuden vuoksi osallistuin sekä vähemmän osaaviin että enemmän osaaviin... Olen tietysti harjoitellut Titon kanssa ja hyvältä tuntuu. Kun treenit menevät putkeen, kisasuorituksella ei tunnu olevan edes niin väliä. Jos omat räpylät tärisevät kuin pahimmalla kaffittelijalla ja housut tippuvat koko kropan tutinan tuloksena, en voi oikein olettaa menestyväni. En sano, että menemme tekemään parhaamme, koska se on on niin kulunutta. Me menemme kuitenkin pitämään hauskaa, tutustumaan muihin harrastajiin ja katsomaan maailman vinkeimmän bostonin suoritusta. Kun lähtö tapahtuu kutakuinkin aamuyöstä, päivästä ei voi tulla muuta kuin hilpeä. Koiralle Flying Dogit mukaan ja eiköhän se koira lennä niin hyvin kuin osaa. Tai parhaimmassa tapauksessa vielä paremmin!