keskiviikko 7. elokuuta 2013

Viime hetken kehittymistä

Tänään kiekkoiltiin kahteen otteeseen. Olen rääkännyt Titoa pahimmassa paahteessakin, jotta ei tule yllätyksiä kisoissa. Tuulisella säällä ei treenaaminen innosta, mutta pakko sitä on tehdä, vaikka turhauttaakin. Pitäisi olla enemmän voimaa ja painavemmat kiekot, jos mielisi tuulisellakin treenata. Olen kuitenkin omilla kiekoilla tehnyt, joka kerta opin enemmän, vaikka tuulien hallinta tässä lajissa on vielä kaukana.

Tänään päivällä tuuli vain vähän, mutta se pienikin vire ja polttava kuumuus aiheuttivat kiekkojen seilaamisen ylös-alas. Ensin otta päähän, sen jälkeen ajattelin, että onpa hyvä juttu. Joutuu Tito keskittymään ihan uudella tavalla. Se alkoi saada niitäkin kiekkoja kiinni, jotka nokan edestä lähtivätkin ylös tai vastaavasti menivät nokan edessä vähän joka suuntaan.

Iltatreenit tehtiin uudessa paikassa ihmisten ilmoilla. Olen todennut paikkojen vaihtamisen kannattavaksi jo ihan senkin vuoksi, että ihmiset pysähtyvät puistoissa katsomaan. Tämä tekee siis hyvää minulle ja jännitykselleni. Enää ei haittaa kovin paljon, jos joku jää huutavien koiriensa kanssa viereen tuijottamaan. Pidän vain huolen, että heitot pysyvät kaukana yleisöstä. En myöskään häiriinny enää kommenteista ja huudahduksista. Nyt pystyn paremmin keskittymään ja olemaan tilanteessa rento. Luotto Titoon on myös koko ajan suurempi ja siksi voin sitä eri paikkoihin viedä.

Näissä päivän toisissa treeneissä Tito alkoi väläytellä parempaa hyppytekniikkaa. Ei koko ajan, mutta jotakin väitän huomanneeni. Titon tekniikka on tähän mennessä ollut selkä-ja-takajalat-katki-tekniikka, mikä ei ole hyvä. Siksi en kovin korkeita ole heittänytkään. Nyt pidetään matalina, kehun erityisesti hyvästä tekniikasta ja maata pitkin pyöriviä rollereita tulee palkaksi. Kiekkojen lentokorkeutta ajattelin nostaa vähitellen ja katsoa, pysyisikö pakka kasassa. Toki niitä huonoja hyppyjä tulee varmasti matkan varrella, koska oma heittokäsi ei toimi aina ajatuksen mukaan ja toisaalta ajatuskaan ei aina toimi eli siinähän se soppa sitten onkin.

Vielä ehditään treenata, mutta täytyy sanoa, että on tuo koiralle aikamoista, kun pitää juosta niin kamalan lujaa. Kiekkotemppuja emme ole nyt tehneet, koska keskityn nopeaan koppiin ja nopeaan palautukseen. Temppuja ehditään miettiä myöhemminkin. Nyt vaan juostaan kiekon perässä hullun lailla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti