Winning isn't everything, but the Will to Win is everything.

Kirjoitin kiekkotekstin heti kilpailusta kotiuduttuani parisen viikkoa sitten, mutta se jäi odottamaan videoiden lisäämistä. Kun tuli aika lisätä klipit, onnistuin hävittämään koko tekstin. Taitavaa.

Koska vietän lomani viimeisiä päiviä ja tekemistä riittää vielä vaikka kuinka paljon, kerron tässä kisojen oleellisimmat asiat lyhykäisyydessään. Ja videoiden kera tietysti.

Koko tapahtuma oli kolmen päivän mittainen, mutta kisasuoritukset tehtiin vain lauantaina ja sunnuntaina. Meidän D/A-sarjat olivat sunnuntaina heti aamupäivästä. Jonnan kanssa huristeltiin aamuvarhaisella paikalle ja todettiin, ettei missään ollut ketään. Lehmiä löydettiin lähilaitumilta, mutta niistäkin vain pari oli hereillä. Muut mukavasti kasassa vetämässä nokosia. Mikäs siinä, koiran kanssa lenkkiä käynnillä, ravilla ja lopussa vapaana kirmaten. Vähän käytin lähellä olevassa järvessäkin, tosin ensin Tito näytti keskisormea ja käytiin pieni juttutuokio käytöstavoista. Jonnakin näki Titosta sen pirumaisen puolen. Että juu, on nää helppoja, nää horrorcolliet.

Lenkin jälkeen olin jo ilmoittautumassa, mutta teltalla yksin ja palasin autolle suruissani. Ei vieläkään. Jäätiin sitten autolle majailemaan ja katsomaan muiden heräilyä. Tovin kuluttua sai ilmoittautua ja sieltä sai vielä kiekonkin lahjaksi. Ilmoittauduin sekä D/A Noviisiin että Experttiin, kuten olin järjestäjien kanssa puhunut. Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvin ja alkoi jännittäminen. Ihan pienesti jännitin. Onneksi oli maailman parhain Jonna mukana. Muuten olisin varmaan pyörtynyt sinne parkkipaikalle.

Järjestäjät alkoivat laittaa kenttää kuntoon ja minua huolestutti nurmikon märkyys. Siinä tulisi vähän turhan mielenkiintoisia alastuloja, jos koira hyppää korkealle. Ei meidän ongelma varsinainesti, koska pyrin heittämään aika matalia heittoja. Mutta osa koirista hyppää räkäpäisenä ihan minne vain ja ihan miten vain. Onneksi oli aikaa ja aurinko kuivasi kenttää parhaansa mukaan.

Oli aika ruveta harjoittelemaan. Kiekot mukaan ja kentälle. Osa ihmisistä harjoitteli koiran kanssa ja osa ilman. Minä halusin ehdottomasti ilman koiraa, jotta kentän olosuhteet tulisivat tutuiksi. Heitin kentän molemmista päistä ja toinen pääty tuntui selvästi paremmalta. Vaikka ei varsinaisesti tuullut, tuuli kuitenkin. Harjoittelin siis lopulta vain sieltä toisesta päädystä heittämistä. D/A-luokassa osallistuja saa siis itse päättää ennen heittojaan, mistä suunnasta kiekkonsa viskaa menemään.

Sain kilpailujen päätuomarilta ja viikonlopun koulutuksien pitäjältä neuvoja heittoihini, mikä oli tietysti ystävällistä. Heitot muuttuivatkin ohjeiden myötä, mutta totesin tuomarille, etten voi heittää kyseisiä heittoja koiralleni. Hän ei voinut ymmärtää kantaani ja päädyimme pieneen väittelyyn. Hän oli sitä mieltä, että kyllä se koira nuo kiinni saa. Minä totesin, että saahan se, mutta samalla poksuu koiran selkä, koska sillä on huono koppitekniikka. Kerroin myös, etten halua juuri ennen suoritustani lähteä muuttamaan mitään, koska se ei tulisi kisasuorituksen aikana luonnollisesti ja olisi koirallekin uutta. Ei päästy tästä yhteisymmärrykseen. Minä olen kuitenkin hyvin itsepäinen tarpeen tullen ja pidin pääni.

Sitten alkoi kisailu ja voihan tärisevä pesukone, mikä jännitysaalto löi lävitseni! Hain Titon autosta ja lämmittelin sitä vielä ennen meidän vuoroa. Löysin varjoa läheisen pensasaidan takaa ja Tito sai odotella siinä. Itse katselin muiden suorituksia ja jännitin. Välillä jännitys heikkeni, mutta tulikin pian jo takaisin.

Sitten tuli meidän vuoro ja tein Titon kanssa pienet alkurutiinit kentälle mennessä. Ja jännitys kaikkosi. Annoin varakiekon linjatuomarille ja menin aloituskohtaan. Pieni jännitys oli näköjään vielä kuitenkin päällä, koska tein saman mokan kuin viime syksyn agilitykokeilussa - aloitin ennen lupaa. Kiekkokisoissa nostetaan käsi merkiksi, että ollaan valmiita. Minä nostin ja heitin kiekon suunnilleen heti perään. Noh, ei se ihan niin mene oikeasti. Käsi ylös ja sitten odotetaan vuoron saamista eli kyllä siellä kuulutuksessa sanotaan, milloin on aika aloittaa.

Eipä siinä mitään, se ensimmäinen heitto oli aivan surkea ja tokaisin vain nopeasti harjoitelleeni. Köh köh...
Sitten alkoi meidän vuoro virallisesti ja heitotkin olivat parempia, kehuin Titoa ja käskin juosta kovaa. Vähän katselin, mitä tuomarit siellä pisteiksi antoivat, mutta se oli tyhmää ja tarpeetonta. Mitä sillä tiedolla tekee kesken suorituksen? Viimeinen heitto oli hävettävän huono hutaisu, eikä Titolla ollut mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Tässä tuo meidän ensimmäisen kierroksen suoritus:

Tito D/A 1

Suorituksen jälkeen huomasin tutisevani edelleen, vaikka suorituksen aikana en kokenut jännittäväni. Ehkä se tutina tuli helpotuksesta. Pikaisesti autolle ja koiralle elektrolyytit naamaan. Eipä mennyt kauan aikaa, kun olikin jo meidän toisen suorituksen vuoro. Eli kyseessä oli expertti-luokka, johon olin myös ilmoittautunut. Kiekkojen viskomisen jälkeen totesin, ettei menny ihan niin kuin piti. Ajatus ei ollut kasassa ja jokainen heitto tuntui olevan huolimaton. Koira teki niin hyvin kuin osasi, mutta huonojen heittojen vuoksi hyvästä koirastakaan ei ollut apua.

Tämän jälkeen oli vähän pidempi tauko ja kävin viemässä Titon pellon laidalla olevana ojaan. Huljuttelu viileässä teki hyvää ja energiajuoman litkiminen myös. Sitten autolle ja katsomaan noviisien toisen kierroksen suorituksia. Suoritusjärjestys oli käänteinen ja meidän johtoaseman takia vuoromme oli viimeisenä. Hyvin ehdittiin latailla akkuja ja sitten kirmattiinkin jo takaisin kentälle. Nyt oli kuitenkin muutama ihminen kalkkiviivoilla odottamassa ja vähän meni ajatukset sekaisin, kun minulle tultiin sanomaan, etten saakaan osallistua molempiin sarjoihin. Piti siltä seisomalta päättää, kummasta otan viralliset tulokset. Tämän valinnan kanssa ei tarvinnut kauan miettiä, koska jo keräämieni pisteiden vuoksi minulla ei kuitenkaan olisi enää koskaan mahdollisuutta osallistua noviisiin tämän kisan jälkeen. Siinä oli myös enemmän osallistujia ja tuloksien jännittmäinen oli mielenkiintoisempaa. Otin siis tuloksen noviisista. Sain kuitenkin heittää myös expertin toisen kierroksen heitot, mutta niistä ei laskettu virallisia pisteitä. Maksukin palautettiin eli järjestäjät hoitivat tämän mallikkaasti.

Pienen keskeytyksen jälkeen siirsin ajatukset takaisin noviisin toiseen kierrokseen. Samat rutiinit kuin edellisissäkin suorituksissa ja menoksi. Tässä vaiheessa olin jo tietoinen siitä, että minulle annetaan lupa, kun on aika heittää...

Nyt meni jokainen heitto ihan kelvollisesti. Edelleen osa turhan korkeita, mutta koira pysyi ehjänä. Kun viimeinen heitto oli tehty, palkkasin Titon rollerilla ja pienellä vetoleikillä kiekon kanssa. Tiesin, että nyt meni hyvin ja hymy taisi ulottua korvasta korvaan.

Tito D/A 2

Tämän suorituksen jälkeen juoksin autolle, avasin juomapullon, kuulin meidän nimet kuulutuksessa ja juoksin Titon kanssa takaisin kentälle heittämään expertin toisen kierroksen heitot. Tito oli tässä vaiheessa jo vähän väsynyt. Hyvin se juoksi ja teki, mutta kovin terä oli mennyt porottavassa auringossa ja kolmessa hektisessä suorituksessa. Pirskeet pidettiin suorituksen jälkeen kuitenkin ja sen jälkeen kävin Titon kanssa pienelle lenkille. Sitten saikin lopettaa jännittämisen ja ruveta katsomaan muiden suorituksia. Vuorossa olivat pareittain tehtävät freestylet ja pituusheitot. Hienoja suorituksia tuli nähtyä ja jokunen ideakin jäi mieleen muhimaan.

Ehdin jutella paljon muiden osallistujien kanssa ja ostin vähän täydennystä kiekkovarastoon. Tito sai paljon kehuja ja vinkkejäkin kysyttiin. Mehän emme harjoitelleet kuin vajaan kuukauden päivät ennen kisoja ja suurin osa treenistä tuli kahdella viimeisellä viikolla. Sitä ennen meillä oli kahden vuoden tauko. Tämän vuoksi olin yrittänyt tehdä treenistä laadukasta.

Jos nyt tiivistäisin meidän "menestymisen salaisuuden", se olisi tässä:

* Keskityimme ennen kisoja paljon kiekkojen palautuksiin. Ei kunniakierroksia ja palautus suoraan minulle. Teimme erilaisia harjoituksia niin yhdellä kuin useammallakin kiekolla.

* Irroitus on kunnossa ja sen voi tehdä vauhdissa koiran juostessa ohi.

* Kisoissa palkkaaminen. Muutaman heiton jälkeisen palautuksen palkitsin parin sekunnin vetoleikillä kiekkoa apua käyttäen, sen jälkeen irroitus ja uusi heitto. Tähän ei mennyt paljon aikaa, mutta piti koiran skarppina. Jos heittoja tekee vain yksi toisensa perään, koiran hoksottimet puuroutuvat. Pieni revitys välissä, saa sen hetkeksi pois oravanpyörästä ja paremmin keskittymään.

* Mielestäni oli myös tärkeää palkata koira viimeisen heiton jälkeen. Voisi ajatella, että lentävän kiekon perässä juokseminen on koiralle palkitsevaa. Onhan se, mutta koiran pitää keskittyä siihen paljon, jotta koppi onnistuisi. Roller on helpompi saada kiinni ja koira voi reikäpäisenä juosta sen perässä.

* Jokainen heitto tehdään selän takaa kiertäen. Kisoissa näkyi, miten osa koirista kierrätettiin ensin pari kertaa selän takaa ja kolmas heitto lähtikin suoraan niin, että koira joutui kääntymään 180 astetta paikallaan ohjaajan edessä. Tämän jälkeen koiran oli vaikea huomata kiekon sijainti eikä koppia tullut.

* Heitot sovitettu koiran mukaan. Paljon näkyi suorituksia, joissa tehtiin "kovaa ja korkealle"-tyyppisiä heittoja. Kiekko lähti, koira lähti ja kiekko hukassa. Kiekko meni niin korkealla, että koiran oli vaikea nähdä se ja toisaalta arvioida kopin ajoitus. Moni hyppi tyhjään tai sai kiekon päin naamatauluaan.

Kaiken kaikkiaan kisat menivät meidän osalta hyvin ja voitto tuli ylivoimaisesti kotiin. Seuraavana vuonna haluan osallistua freestyleen, D/A-luokkaan ja pituusheittoon. Jatkossa D/A-luokassa saan osallistua vain experttiin eli treeniä, treeniä, jotta pärjätään siinä luokassa. Täytyy saada omat heitot kuntoon ja keksiä hyviä temppuja tuohon freestyleen. Ja Titolle vielä parempi pohjakunto, jotta jaksaa juosta jaloillaan niin maan perkeleesti!

Tässä vielä kuvasatoa kisoista. Kuvista kiitos huoltojoukoille!

Nyt jännittää!

Sujuu kuin tanssi

Palkkaa...

...lisää palkkaa...

Matkaan, Tito!

Riks, raks ja poks, sanoi selkä.

Rakkautta, rakkautta vain!

Hellehattu

Yhdessä ain...

...käymme rinnakkain.

Pitoharjoituksia...

Hyvin pitää!