Nyt käymme vähintään 3 kertaa viikossa ravaamassa - yleensä 45-90 minuuttia kerrallaan. Mitä paremmin on aurattu, sitä mukavampi on juosta. Tänään ravattiin pari tuntia, josta viimeiset hetket Tito sai villiintyä vapaana lumipenkoissa kaahailemalla. Hassu pieni eläin.
Ravaaminen on tehty pannalla, koska vetovaljaat Tito yhdistää jo "liian" hyvin vetämiseen. Sen eleistä näkee, että se haluaa vain painaa kaasua.
Ravaaminen ei ole Titolle ihan heinäntekoa. Se haluaisi kovasti vain laukata ja juosta kieli pitkänä. Ravilenkit ovatkin sitä, että tuijotan Titoa lähes koko ajan. Laukannostoista tulee palautetta ja ravaamisesta kehua. Alussa ravataan hiljempää ja lämmitellään. Vähitellen annan askeleen pidentyä ja kehun rennosta, mutta reippaasta ravista. Pitkällä askeleella tuo on hienon näköinen ja ilo silmälle.
Koirista mennään ravaten ohi ja Tito usein liimautuu reiteeni kiinni palkan toivossa. Olen nämä palkka-anomukset kuitannut rauhallisilla kehuilla ja kehunut enemmän, kun Tito on taas siirtänyt kirsunsa eteenpäin. Haluan, että Tito oppii ravaamiseen oman mielentilan ja ymmärtää, ettei silloin tehdä muuta. Minä kerron, millä tahdilla ravaaminen tapahtuu ja tarpeet sekä haistelut tehdään luvan kanssa.
Agitreenit olen myös aloittanut nyt ravaamisella. En tosin ole jaksanut ennen treenejä ravata sitä suositeltua 30 minuuttia, mutta joka kerta kuitenkin enemmän eli suunta on oikea. Tito ei myöskään tee vielä korkeita hyppyjä tai pitkiä ratoja eli rasitus ei ole (toivottavasti ) ihan niin suuri. Treenien jälkeen on tehty pieni ravilenkki ja kotona viimeistään "loput".
Olen pyrkinyt siihen, että ravipäivinä ei tehdä kovin paljon muuta. Tottahan toki tuo jaksaisi ja hyvin voisi tehdä, mutta tämä mustavalkoisuus on minulle helpompaa. Panostan päivän ravilenkkiin ja se siitä. Jos annan itselleni luvan tehdä jotain tämän lisäksi, olemme taas tutussa kierteessä ilman lepopäiviä. Näin ollen julistan samalla itselleni "Pakko levätä"-projektin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti