Tito on tehnyt kaikkia esteitä epämääräisesti. On kuitenkin aivan eri asia, kuinka paljon esteitä on harjoiteltu osana rataa. Otetaan nyt vaikka ne kepit. Niitä on tehty, häiriöitä lisätty, kaikista kulmista lähestyen ja mitä näitä nyt on. Mutta osana rataa? Eeeeei kai nyt sentään. Jonkun lyhtypylvään kautta kiertäenhän me agilitya ollaan tehty!
Joten tänään pistin kepukat kujaksi ja molempiin päihin mutkaputket. Härkää sarvista ja menoksi. Ensimmäisen kerran leveänä kujana, jonka saattoi vain juosta läpi. Seuraavaksi puolitin ja otin putkien kautta. Sitten tiivistin kujaa enemmän keskeltä, jotta alku ja loppu olivat vähän helpompia. Muutaman toiston jälkeen meillä olikin suorat kepit. Jes!
Lisäsin meidän minikuvioon pari hyppyä - eli lopputulos oli ellipsi, jonka toisena pitkänä sivuna oli kepit ja toisena pari hyppyä. Päissä putket. Tällä kokoonpanolla kokeilin jos jonkinmoisia kuvioita. Helppo olisi ollut luukuttaa rallina ympäri, mutta koska halusin vaihtelua keppeihin, keksin muuta.
Halusin pyörittelyjä hypyillä, joiden jälkeen irtoamista putkeen ja sieltä kepeille. Hypyiltä oli myös luontevaa kokeilla eri lähestymiskulmia kepeille, joista jokainen onnistui loistavasti. Nyt tajuan, että otin avoimia aika väljästi eli niitä ei tullut niin paljon testattua. Ensi kerralla sitten.
Treeneistä itselle muistiin:
- Saisi irrota putkeen paremmin.
- Irtoamista ylipäätään enemmän.
- Avoimia kulmia enemmän.
- Ei häiriintynyt pujottelun aikana mistään häiriöstä, joita kokeilin!
- Toistomäärät kuriin. Tutusti tuli liikaa toistoja, kun innostuin.
- Hyvä, että pysyttelin kepeissä, enkä lähtenyt "kokeilemaan vähän kaikkea". Edistystä, Nova!
- Tito oli hienosti kentän laidalla eikä treenien aikana häiriintynyt jalkoihin juoksevista mäyräkoirista tai metelöivistä belgeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti