Tajuuksä kuka sun edessä seisoo?

Käytiin aamulla Totin kanssa eläinlääkärissä jälkitarkastuksessa. Totti oli all good everything. Suu näyttää hyvältä. Jes! Vielä en uskalla sen kanssa vetoleikkejä puuhailla, koska Totti kiskoo ihan saakutin lujaa. Se on raivoa ja tulta täynnä saadessaan kiskoa ja repiä.

Mä anna kaiken, kun enempää ei oo.

Sitä Totti oli myös aksakentällä. Käytiin kokeilemassa, miten homma luonnistuu. Edellisestä kerrastahan on taas muutama viikko, ehkä jopa kuukausi. En ota Tottia vielä viikkotreeneihin pitkään aikaan, koska sen kanssa on vielä piiiitkä matka niihin karkeloihin. Nyt saimme kuitenkin avaimet lähellä olevalle kentälle eli päästään tekemään Totinkin kanssa enemmän. 

Olen muuttunut treenaamisen suhteen paljon. Sekä omat treenit että koirien kanssa tehtävät treenit ovat nykyään suunnitellumpia kuin silloin way back. Keskityn paremmin kuin aikaisemmin. Ajatukset pysyvät paremmin kasassa. Toistoja tarvitaan vähemmän, koska laatu on parempaa. Paljon on vielä tehtävää, mutta muutos on käynnistynyt. Booom!

Kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi.

Olin suunnitellut meidän treeniksi kepit kujalla, hyppysuoraa ja rengasta.

• Keppeihin halusin avointa ja suljettua kulmaa niin, että näkisin, missä rajat tulevat vastaan. Lisäksi halusin kaventaa kujaa loppua kohden, jotta Totti tajuaisi, että kujalla on myös hidasteita. Niitä sanotaan kepeiksi, jotka tulisi kiertää.
• Totti loisti. Onhan se pujottelujumala mielestään. Täysiä vaan rymistellen läpi. Täysiä myös muutaman kerran vähän väärästä välistä sisään. Että juu, ne rajat löytyivät.
• Keppien kaventaminen kävi aika kivuttomasti, kun katsoin tarkasti, että kuja oli edelleen suoraan. Alussa vinoon menevä kuja sinkosi Totin puolesta välistä ulos.  Totti ei ole vielä sillä tasolla, että oikeasti ymmärtäisi, mikä idea koko esteessä on. Se juoksee ja tekee. Usein oikein, joskus vähemmän oikein. Parhautta ovat hetket, jolloin palkkaa ei tule. Totti voi tehdä toisenkin kerran vikaan. Kun palkkaa ei edelleenkään tule, se muuttaa tekemistään ja ainakin tänään se teki kolmannella oikein. Poikkeus säännöstä, veikkaisin.
• Hyppyjä tehtiin samalla ajatuksella kuin viimeksi Totin ja kouluttajan kanssa. Ei mitään ihmeellistä. Ensin yksi hyppy, sitten kaksi, sitten kolme ja lopuksi neljä. Niin, se juttu oli eteenpäin katsominen. Totin olisi hyvä nähdä esteitä, joita edessä seisoo. Totti ei aina näe. Joten tehtiin lelulle vapauttamista, kun katse suuntautui sinne. Fokus oli todennäköisesti lelussa eikä esteissä, mutta nyt koetin saada ajatuksen pois minusta. Lelu tai este, molemmat käy. Vaihtelin omaa paikkaa ja lisäsin vähän liikettäkin. Vaihdoin myös hyppyjen korkeuksia, jotta Totti pysyisi hereillä. Näitä nappulatreenejä tehdään jatkossakin. Lisätään minun liikettä ja eri esteitä sarjaan. Hyvä tästä tulee.
• Rengasta tehtiin tosiaan myös. Laitoin renkaan kentälle niin, että ympärillä oli hyvin tilaa. Totti meni renkaasta läpi heti, kun laskin esteen maahan. Hyvä homma. Toisesta suunnasta Totti sujahti alta. Ok, semmonen homma. Sitten mentiin sivusta. Hmm... Sitten renkaasta. Sitten sivusta. Okei, Totti, tuumaustauko. Vettä satoi kaatamalla ja pyyhin likaisella hihalla vesinoroja pois naamaltani. Katsoin Tottia ja rengasta. Hmmm... HMMM... Milloin Totti on tehnyt rengasta?!
• Nova: "Totti, ootko sä nähnyt tän esteen aikaisemmin." 
• Totti: "Mä oon nähnyt tän pallon aikaisemmin."
• Tajusin siinä sitten, että minulla ei ole edes hataraa muistikuvaa Totista tekemässä rengasta. Ehkä on, ehkä ei. Joten laitoin pääni uusiksi. Jatkettiin sheippausajatuksella. Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ei liian läheltä estettä, koska muuten esteen hahmottaminen on jo oma projekti. Renkaasta menemisestä palkkaa, ohituksista nothing. Muutaman toiston jälkeen Totti alkoi mennä kerta toisensa jälkeen vain renkaasta. Viimeisillä toistoilla haastoin ja otettiin lähestymisiä loivasti vinoista kulmista. No problem. Renkaasta meni.

Silloin asennetta oli enemmän kuin taitoo.

Totti on aina enemmän. Sen kanssa tekeminen on aina niin paljon kuin tekeminen voi olla. Se antaa treeneissä itsestään kaiken. Se on aina valmis. Valmiimpi kuin minä. Valmiimpi kuin kukaan.

Joskus ajattelin, että minun tulee ymmärtää Tottia voidakseni tehdä sen kanssa. Nyt ajattelen toisin. Minun tehtävä Totin kanssa, jotta se voi kertoa itsestään. Tekemisen kautta voin ymmärtää. Tekemisen kautta me löydämme toisemme. Meillä ei ole kiire niin kauan kuin on naurua ja iloa. Niin kauan kuin on onnea ja Totin kokoisia lämpimiä halaushetkiä.

Jos en antais kaikkee must ei ois antamaan ollenkaan.