A wise teacher makes learning a joy

Whenever you are asked if you can do a job, tell 'em, 'Certainly I can!'

Then get busy and find out how to do it. 

Minä en tyydy helposti asioihin. En harrasta "sinne päin"-ajattelua enkä ajattele, että jokin asia on good enough. Ettäkö olisin ahkera, säntillinen ja esimerkillinen? Enpä taida. Olen ahkera asioissa, joista olen kiinnostunut. Olen säntillinen, kun lopputulos on minulle tärkeä. Olen esimerkillinen, kun saan toteuttaa itseäni. Muuten...

Jos jokin asia on minulle tärkeä, näen sen eteen vaivaa. Jos olen jotakin päättänyt, pidän pääni siihen asti, että törmään parempaan ajatukseen. Punnitsen ja mietin siis , olisiko jokin toinen tapa tehdä tai ajatella parempi. En halua jämähtää omiin ajatuksiini - se olisi tylsää.

Tämä elämäntapa pitää pääni virkeänä (ja stressitason korkeana). Rakastan oppimista! Minulle on aivan sama, opinko fysiikkaa, kirjanpitoa, puiden hoitoleikkauksia, psykologiaa vaiko suklaan käsittelyä. Kaikki kelpaa - kunhan ei tarvitse opiskella sairaalassa tai kahlata liikaa historiaa läpi. Olin koulussa hyvä oppilas, joku saattaisi sanoa jopa hikariksi, mutta en itse välitä sellaisesta leimasta.

Olin koulussa hyvä oppilas, koska minua kiinnosti opiskelu. Koskaan ei tiennyt, mitä tulevilla tunneilla saisi oppia - paitsi, jos sattui opiskelemaan asiat etukäteen... Opettajat, jotka oikeasti osasivat vastata kysymyksiini, ansaitsivat nopeasti kunnioitukseni. Opettajien kanssa keskusteleminen oli mielenkiintoista ja tulin aina iloiseksi, kun koin isoja tai pieniä älynväläyksiä. Kokeet jännittivät, mutta pidin niistä. Tiivistelmät eivät olleet minua varten. Minä kirjoitin, jäsenneltynä toki, kaiken kysytystä asiasta. Kun faktojen jälkeen siirryttiin analysoimaan, pääsin oikein kunnolla vauhtiin. Matematiikka ja fysiikka olivat teknisiä ja pidin niiden mekaanisuudesta. Laskujen kaavamaisuus oli mielestäni kaunista.

Tämä alustus suhtautumisestani uusiin asioihin ja oppimiseen johtaa seuraavaan. Olen pitkään miettinyt, mistä hakisin oppeja muun muassa agilityyn. Agilityvalmennusta on tarjolla joka puolella ja kaiken tasoisilta. Minä en ole kuitenkaan helppo oppilas tarpeettoman suuren analysointitarpeeni vuoksi, joten minun on hieman punnittava vaihtoehtoja. Minä en kauan kuuntele kouluttajia, jotka käyttävät samoja kikkoja jokaiseen koirakkoon. Minä en halua myöskään kuulla kommentteja: "Toi oli ihan kiva." Minä en halua suoriutua "ihan kivasti". Haluan myös noudattaa tiettyjä koulutusmenetelmiä. Onkin haastavaa löytää koulutuksia, joissa omat ajatukset ovat sallittuja ja tervetulleita. Joko ymmärrätte ongelmani?

Kävin eilen katsomassa yhdet agitreenit, koska niitä kovasti minulle suositeltiin. Kun valmentajan kanssa on vaihtanut muutaman sanan jo aikaisemmin eri ympäristössä, tuntui heti mukavalta käydä nuuhkimassa treenin tunnelmia. Sen kummemmin treenejä kuvailematta tuntuu, että ehkä siellä voisi käydä useamminkin nuuhkimassa.