Pohdintaa punnituksista

Titon viimeisimmät punnitukset:

40 vkoa - 20,1 kg
41 vkoa - 20,2 kg 

Tässä olen Titon kylkiä katsellut ja todennut, että ihan rahtusen voisi napata pois. Eihän tuo mikään pötkylä ole, ei missään nimessä. Kyllä noilla kyljillä pyykkiä pesisi. Tänään töissä kävi Titon velipuoli Kvarkin yhdistelmästä Win-Piski. Kyseinen uros, nimi taisi olla Toby, oli vuoden ikäinen ja hyvä vertailukohde. Sosiaalista huliviliä käsitellessä totesin, että voisihan se Tito olla ehkä kilon kuivempi. Temppujenkin kehittyessä yhä vauhdikkaammiksi on tärkeää, että otus pysyy hoikkana ja notkeana.

Tällä hetkellä Tito syö aamuisin yhden lihaisan luun, joka on yleensä lammasta. Sen lisäksi päivän aikana tulee napsuja, heppaa ja keuhkoja lenkeiltä. Heppaa tulee myös uusia asioita treenatessa. Itsetehdyt heppanamit säilyvät hyvin, maistuvat Titolle hyvin ja tuoksuvat huomattavasti paremmilta kuin mahasta tehdyt. Napsuja annan, koska niitä on niin helppo ottaa taskuihin mukaan.

Nyt pitäisi vaihtaa ehkä napsuja, koska Titon suupielet ovat aika törkeän näköiset. Ei se punaisuus varsinaisesti haittaa, mutta olisihan tuo "siistimmän" näköinen, jos valkoinen olisi tosiaan valkoista. Tälläkin hetkellä purkissa on kolmea eri napsua - pitänee siis kiltisti ottaa yhtä kerrallaan, syöttää pidempi tovi ja seurata, josko muutoksia tulisi.

Lihoja Tito saa lähes päivittäin. Toisinaan napsuja ei tule päivällä ollenkaan ja silloin lihan osuus kasvaa. En ole enää millintarkka Titon ruoan suhteen, koska aamulla on mahdotonta tietää, kuinka paljon ruokaa menee missäkin vaiheessa.

Välillä ihmettelen, miten tuo voisi kupista edes saada ruokaa. Eihän päivän jälkeen jää enää syötävää! Lihamössötkin menevät paikkamakuuta tai vaikkapa kaukoja harjoitellessa.