Aloitettiin Marin kanssa aamu pienellä treenituokiolla. Marilla omat treenit vähän matkan päässä ja minä keskityin Titoon toisaalla. Paikka oli oikeastaan leveäksi aurattu tie. Koirat siis näkivät toisensa hyvin. Tein Titon kanssa frisbeejuttuja (niihin jää koukkuun...), paikkamakuuta, perusasentoja, eteentuloja ja pieniä askelsiirtymiä. Kun Tito tietää tehtävänsä, se keskittyy hyvin. Kerran tai kaksi vilkaisi alussa Sirua, mutta muuten teki hyvää työtä.
 |
| Kuva: Mari Lustig |
 |
| Kuva: Mari Lustig |
Vaikeaksi menee, jos Titolla ei ole kunnon tehtävää. Treenien päätteeksi kävelin Titon kanssa Marin luo. Tito oli hihnassa ja palkkasin sitä narupallolla sivuun, kun käveli vieressä ja otti kontaktia. Alussa meni mukavasti, mutta liian vaikeaksi meni, kun tultiin noin 5 m:n päähän Marista ja Sirusta. Palkkasin Titon, se haki palkan, mutta palautuksen kohdalla oikein näki, miten pieni pää tajusi mahdollisuuden Sirun luo menemiseen. Tsing! Ja Tito pyrähti Sirun luo. Marilla kamera kädessä ja soppa oli valmis. Tito takaisin ja uusiksi. Uusiksi Tito sen tekikin. Lähti toisenkin kerran. Juuh, koirahäiriöitä tarvitaan ja tämmöisten päähänpistojen syntyminen/toteutuminen tulee minimoida.
Mutta aina ei todellakaan ole näin. Edellisenä päivän harjoiteltiin paikkamakuuta rannassa.
Vieressä menee vilkas kävelytie ja koiria tuntuu kulkevan enemmän kuin ihmisiä. Paljon saatiin hyviä suorituksia, vaikka koirat menivät ohi.
Tiedänpähän, mihin keskittyä. Täytynee laittaa tuolle pitkä liina, jottei pääse toteuttamaan omia aatoksiaan.
Iso-Valkeella paistoi aurinko. Koirat ulos autoista ja jäälle. Tito oli alussa ruosteessa johtuen ilmeisesti kammottavasta automatkasta. Vähitellen se huomasi olevansa neljän neidin kanssa ja juokseminen alkoi maistua.
 |
| Kuva: Tanja Vahtera |
 |
| Kuva: Tanja Vahtera |
 |
| Kuva: Tanja Vahtera |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti