Penikka (20,3 kg) täytti eilen 9 kk ja sen kunniaksi on kinttukin noussut kahteen kertaan komiasti. Huvittuneena seurasin, miten Tito ensin haisteli puuta ja alkoi kohottaa jalkaansa. Sen jälkeen jalka laskeutui takaisin maahan. Tito katsoi puuta ja sen jälkeen minua.
"Mitä ihmettä mun pitää tässä tehdä?!"
Fiksuna koirana Tito tajusi, että puun viereen pitää mennä kyljittäin. Ei riitä, että kuono on puussa kiinni. Ja näin sai Tito talletettua osuutensa nelijalkaisten tietopankkiin.
Eilen harjoiteltiin iltasella mm. kapulalla erilaisia juttuja. Kapulan pitämistä pieniä hetkiä, pitämistä luovutusasennossa, kapulan vetämistä polvieni välistä jne. Otin muutaman eteen tulemisen ilman kapulaa ja päätin riskillä kokeilla, mitä tapahtuu, kun yhdistellään palasia. Koira istumaan, kapula sille suuhun, itse pari askelta pakitusta ja seisomaan neutraalisti kädet sivuilla. Mitäs veikkaatte, mitä tapahtui?
Tidii! Titohan siitä tuli kapulan kanssa eteen istumaan. Kaksi toistoa lisää ja jokaisella kerralla palkka heti, kun tuli. Kapula lensi lattialle, kun Tito sai ruhtinaalliset leikit. On se etevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti