keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naksutellen alusta asti

Ramin kanssa olen naksutellut niin monta vuotta, että minun on jo vaikea kouluttaa ilman naksutinta. Se on muodostunut minulle luonnolliseksi ja helpoksi tavaksi kouluttaa, joten Titon ehdollistin heti ensimmäisenä ja toisena päivänä naksuttimeen. Toisena päivänä leikittiinkin sitten jo laatikkoleikkiä ja parin päivän kuluttua olin sheipannut Titon laatikkoon ja etutassut ämpärin päälle.

Mielestäni kaikkien pitäisi aloittaa naksuttelu laatikon tai jonkin muun esineen kanssa, jotta koira tosiaan ymmärtää voivansa omalla toiminnallaan vaikuttaa. Vahvistamistiheydestä ei tule kovin suurta, jos alan odottaa esimerkiksi jotakin istumista muistuttavaa. Laatikosta koira on yleensä automaattisesti kiinnostunut ja siitä onkin helppo alkaa sheippailla haluttua toimintoa kohti.

Ulkona naksuttelin kaikki ohikulkijat mukaviksi. Koirat, pyörät, rattaat ja muut "kummalliset" asiat olivat jackpotin arvoisia. Aina, kun jostain kuului koirien haukkumista, naksautin rauhallisesta käytöksestä. En halua, että koirien haukkumisesta tulee suuri häiriö, joka vie keskittymiskyvyn. Meidän talossa haukkuvia koiria nimittäin riittää. Sisällä Tito keskittyykin jo hienosti, vaikka ulkoa kantautuu koirien haukkumista.
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi22. elokuuta 2010 klo 15.22

    Okei, nyt sisko tuntee itsensä tyhmäksi ja kysyy, mitä on sheippailu?

    VastaaPoista
  2. Julia Kemppinen22. elokuuta 2010 klo 19.21

    mäkään en tajunnu sheippailua... on muuten hieno blogi, laita enemmän kuvia siitä naperosta!

    VastaaPoista
  3. Nova26. elokuuta 2010 klo 11.38

    Mitenkähän nyt lyhykäisesti selittäisin...
    Sheippailu (eng. Shaping) tarkoittaa sitä, etten auta koiraa esim. ohjaamalla tai houkuttelemalla halutun toiminnon saamiseksi. Annan koiran (tai vaikka marsun) itse oivaltaa, mikä on kannattavaa ja mikä ei. En voi kuitenkaan vaatia, että koira alkaa heti pinota purkkeja päällekkäin tai nousee yht'äkkiä etujaloille seisomaan. Näin ollen merkkaan naksuttimella kaikkea, mikä on kohti haluttua toimintoa. Purkkien kanssa naksuttelen ensin purkkiin kohdistetusta huomiosta, sen jälkeen kuono- ja hammaskosketuksesta. Seuraavaksi purkin ottamisesta suuhun ja koko ajan enemmän vaatien kohti purkin nostamista ja siirtelyä. Kun koira aina tilaisuuden tullen menee purkin luo ja lähtee sitä kantamaan, alan vahvistaa kaikkia niitä kertoja, jolloin purkkia siirretään kohti toista purkkia. Nostan vaatimustasoa: enää kelpaavat suoritukset, joissa purkit koskevat toisiaan ja lopulta ainoastaan ne, joissa purkit laitetaan sisäkkäin. Tämän jälkeen alan vaikeuttaa muuttamalla purkkien kokoa ja sijaintia toisiinsa nähden. Saan toiminnan yleisemmäksi. Muuten tuloksena on koira, joka osaa pinota vain purkkeja oikealta vasemmalle ja 20cm:n etäisyydeltä. Näitä kaikkia ei tietenkään harjoitella kerralla. ;)

    VastaaPoista
  4. Julia Kemppinen27. elokuuta 2010 klo 18.14

    huh :)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)