Ennen Titon kotiutumista olin jo päättänyt, että tämä pentu opetetaan sisäsiistiksi ilman papereita. Niin on Ramikin (sekarotuinen 14,5-vuotias) aikoinaan oppinut. Metodini on yksinkertainen; Pentu usein ulos ja kehut ulos tehdyistä tarpeista. Sisälle mahdollisesti tehtyihin ei kiinnitetä huomiota, vaikka pennun näkisikin silmien edessä lirauttavan. Tehokas puhdistaminen vain, jottei hajut jäisi houttelemaan uusintaan.
Ramin pentuajoista on niin kauan aikaa, että tunsin itseni ensimmäisinä päivinä tyhmäksi kuin pahvi. Vaikka olinkin kuullut, että aikaa on minuutti siitä, kun pentu on herännyt, leikkinyt, juonut/syönyt yms., ajattelin aikaa jollain tavalla edes pariksi minuutiksi. Tito ehti kahteen kertaan lirauttaa eteiseen, kun itse laitoin kenkiä tai takkia päälle. Ensimmäinen päivä herätti ja nyt ei aikailla. Pentu pidetään sylissä, kun kenkiä laitetaan. Syliin tuo ei pissaa, koska asento on hankala. Lasken pennun pihalle kohtaan, johon se saa tehdä tarpeensa. Olen pyrkinyt pitämään paikan aina samana. Oikeastaan paikkoja on väkisinkin kaksi, koska kuljen kahdesta eri ovesta ulos. Molemmat kuitenkin toimivat eikä pentu ole osoittanut olevansa riippuvainen paikasta. Tekee tarpeensa muuallekin ja ulos tehdyistä saa aina kehut. Ulos vien parin tunnin välein ja yöllä soi herätyskello pariin kertaan.
Tänään Tito teki tarpeensa täysin vieraalle pellolle ja sehän on hyvä uutinen. Pienistä asioista tulee joskus todella iloiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti