Jotta lelulla palkkaamisessa ja yleensäkin leikkimisessä olisi jotain järkeä, on opeteltava, miten leikitään. Tähtään siihen, että Tito repii lelua käskystä ja lopettaa myös käskystä. Leluun tarttumista ei ole tarvinnut kovinkaan paljon harjoitella, mutta vielä en olekaan vaikeuttanut siihen, että houkuttelen lelulla, mutta en anna käskyä repiä.
Lelusta irroittaminen käskystä on minulle tärkeää. Näin voin itse määrätä, miten ja milloin harjoitellaan. Heti alusta asti olen ensin houkutellut Titon repimään lelua ja sen jälkeen leikkinyt vetoleikkejä. Omalla ääntelylläni kiihdytän Titoa repimään lisää. Seuraavaksi päätän lopettaa eli pysäytän lelun. Tämän jälkeen odotan siihen asti, että Tito itse päästää irti. Ensin irroitukseen meni monen monta minuuttia. Pysyin passiivisena ja lelu paikoillaan. Kun Tito irroitti, annoin heti toisella kädellä namit suuhun. Tämän jälkeen annoin luvan uuteen leikkiin ja sama jatkui. En halua, että Tito jo alussa alkaa ajatella menettävänsä lelun päästäessään irti.
Vaihtokauppoja tehdään myös kengistä, muovipusseista, tupakantumpeista ja muusta mukavasta roskasta. Jos ulkona on sopiva paikka, juoksen kovaa pois ja Tito tulee perään. Palkkaan lelulla tai nameilla, kun tulee luokse. Yleensä roska jää jonnekin matkanvarrelle ja unohtuu. Pari kertaa on roska ollut suussa, kun on tullut luokseni, mutta kärsivällisellä odottelulla on saatu roskat pois suusta.
Nyt viikon jälkeen Tito päästää melkein joka kerta heti lelun pysähdyttyä irti. Muutaman kerran on täytynyt odottaa pidempään, mutta se ei ole haitannut. Viikon jälkeen olen tyytyväinen tulokseen. Tito myös leikkii koko ajan paremmin.
näyttää ja kuulostaa hienolta, rakas Nova.
VastaaPoistaterveisin äiti