Miksi temppuja pennulle?

Moni on ihmetellyt, miksi opetan pienelle pennulle temppuja. Muutama kommentti tähän:

• Temppujen kautta Tito oppii oppimaan.
• Temppujen kautta Tito oppii tekemään töitä kanssani.
• Temppujen kautta Tito oppii keskittymään ja minä opin, kuinka kauan Tito voi keskittyä.
• Temppujen kautta opin palkitsemaan leikillä.
• Mihinkään ei ole kiire. Yhteiselo sujuu hyvin Titon kanssa, vaikka se ei osaa mennä käskystä maahan.
• Tempuissa "ei haittaa" niin paljon, jos minä mokaan. Jokin tokoliike kärsii kuitenkin, jos alan töpeksiä palkkauksen, jalkojeni, vartaloapujeni tms. kanssa. Siinä on turha pyydellä koiralta anteeksi ja toivoa, että koira unohtaa.
• Voin mieleni mukaan varioida temppuja ja kokeilla uusia juttuja. Istuminen on kuitenkin istumista. Istua voi tietysti vinosti, hitaasti, nopeasti, edeten yms. Ne eivät kuitenkaan suuresti muuta itse asiaa: istumista.
• Temppuja on myös helppo kokeilla eri paikoissa. Näin Tito oppii, että samaa asiaa voidaan tehdä useammassa paikassa. Temppuja on myös kiva näyttää ihmisille. Moni on nähnyt koiran istuvan käskystä, mutta miten olisi takajalan nostaminen, kippojen pinoaminen tai kepin halaaminen... Ovathan ne nyt hauskempia! Näin Tito myös oppii tekemään ihmisten ja koirien läsnäollessa.

Tiivistettynä: Temppujen opettaminen on minulle tottelevaisuuden perustaa.